Haluatko kysyä jotain yli viisikymppiseltä naiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin huomasit että rupsahtaminen on alkanut, iho löystyy ja ryppyjä tulee?

Kasvot ovat säästyneet vielä rypyiltä, mutta nasaalijuonteet ja muutama muu juonne ovat syventyneet tuossa 45 ikävuoden jälkeen. Kroppa alkoi muuttua samoihin aikoihin, mutta aloitin silloin kuntoilun, joka tuntuu vielä tehoavan. Saa nähdä miten kauan. Kaulan iho on ehkä se mistä näkee parhaiten, että ikää on. Mieluiten sen peitän kauluksella tai huivilla.

No esim. ei jaksa enää samalla lailla valvoa myöhään, palautuminen kestää kauemmin, pitkät lennot tuntuvat raskailta. Ei vain enää jaksa samaan tahtiin kuin kolmekymppisenä.

Ja edelliseen tuli näköjään väärä lainaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt ulkomailla?

Puhutko muita kieliä kuin suomea? Mitä kieliä koulussa opetettiin silloin, kun olit nuori, ja opetettiinko kieliä paljon vai vain pintapuolisesti?  Kysyn tätä, koska useat tuntemani yli 50-vuotiaat sanovat, että silloin kun he olivat nuoria opetettiin esimerkiksi englantia kouluissa vain aika vähäisesti (riippuu kai kyllä siitä, minkälaisessa koulussa tuolloin oli)  :)

Mä olen myös 50v ja puhun kyllä englantia kohtuullisen hyvin, myös ruotsia ja saksaa. Toki jos koulunkäynti jäi peruskouluun, voi kielitaito olla heikko.

Minä olen 51 ja koulussa oli kielet kiitettäviä. Olen opiskellut ruotsia, enkkua, saksaa ja ranskaa sekä hiukan myös espanjaa ja venäjää aikuisiällä. Vaikka olin kurssien aikaan kaikissa hyvä, en muista noista kuin murto-osan, käytön puutteesta johtuen, ruotsia osaan välttävästi, enkkua ihan ok ja saksaksi muistan vain ausbaimitnachzeitvonzu sekä dürchfurgegenohneum sekä jotain yksittäisiä sanoja ja paljon toistettuja lauseita. Kuten ich habe eine kleine kugel in meine lederhosen, senkin olin jo unohtanut, mutta saksan opinnot aloittava nuori palautti mieleen. Espanjasta muistan suunnilleen numerot 1-10 ja venäjästä kirjaimet sekä jotain kliseitä. 

Anteeksi ap, että sotkin ketjusi. Hikoiletko öisin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka itsevaemuutesi on kasvanut jos vertaat itseäsi siihen ihmiseen joka olit 20-vuotiaana? Onko elämä helpompaa vai vaikeampaa?

Itsevarmuus on kasvanut kuutosesta ysiin, koulunumeroina. Elämä olisi muuten helpompaa, mutta fyysiset rajoitukset alkaa tässä iässä tuntua ja näkyä.

Olen itsekin 50-v. nainen. En kuitenkaan koe vielä mitään fyysisiä rajoitteita. Mitä tarkoitit? Olen harrastanut kilpaurheilua 15-vuotiaasta lähtien. Pieni tauko oli, kun muksut oli pieniä, mutta sitten taas jatkoin.

Mikäs pätijä täällä on? Minä en ainakaan juokse enää sataa metriä neljääntoista sekuntiin, kuten tein 17-vuotiaana. Se oli silloin hieman keskitasoa parempi. Ei kukaan pystyy enää viisikymppisenä samaan kuin parikymppisenä, ei edes aktiiviset kilpaurhelijat. Siksi ikämiessarjat on erikseen. 

Ahaa tätä tarkoititte rajoitteilla. Ihmettelin vain, kun en ole kokenut näitä luonnollisia asiouta rajoitteina, että tuleeko jokin äkillinen romahdus. Miten voi ihan vaan kysymys saada aikaan tuollaista negatiivisuutta.

Ehkä vaan tietty tyhmyys kysymyksessä kirvoitti ärsyyntyneen vastauksen? Tai kilpaurheilutaustan tuominen esiin tyyliin "kilpaurheilin, synnytin lapset ja jatkoin kilpaurheilua, en huomannut kunnossani mitään eroa". Ei ainakaan hiihtäjä, olisikohan keilaaja tai pokerin pelaaja?

Ap ei vastannut ainakaan minun kysymyksiin niin sain hänestä kuvan ettei hän ole kovin mielenkiintoinen ihminen. Mutta ei kaikki ole.

Oletko mietiskellyt tuossa iässä enemmän ja useimmin silloin tällöin tulevaa omaa kuolemaasi ja ylipäätänsä elämisen loppua kuin nuorempana?  Kysyn vaan, koska itse olen, ja olen yli viisikymppinen.

Kuulutko evl.kirkkoon tms:een uskon ryhmään? Vai oletko ateisti?

Oletko pulahtanut koskaan avannossa jääkylmässä vedessä?  Jos olet, kerro, millainen olo siitä tulee? Kiinnostaisi kokeilla. t.kysyjätär

up