Lue keskustelun säännöt.
Miten ton taaperon saa aktivoitumaan ja lopettamaan JATKUVAN märinän?
22.02.2016 |
3,5v poika kotona pikkusiskonsa kanssa. Erittäin seurankipeä ja passiivinen tekemään mitään muuta kuin katsomaan videoita (ja leikkimään autetusti). Niitä on annettu katsoa joskus pikkukakkonen, jos joku 30min pätkä muuta päivällä. Kotona on piha ja sopivasti leluja, mutta mikään ei kiinnosta. Märisee ja vinkuu narisevalla äänellä, joskus pyytää palapelin ja tekee sitä 20 sekuntia.
Välillä saattaa mennä 14 tuntia, että ei osaa tehdä mitään yksin, vinkuu vain äitille että mitä tehdään. Ja sillä aikaa pienempi sekottaa koko talon kun vanhemman kanssa leikkii tai tekee jotain.
Tilanteet väähän kärjistyy huutamiseksi kun talossa ei voi tehdä muuta kuin palvella yhtä, ei mene ruoka alas eikä vatteet päälle jos ei auta. Eikä tee mitään yksin. Huutaminen varmasti huonontaa asiaa, mutta eikai lasta voi päästää nokkmieheksi, selvästi osaa jo käyttää tilannetta jossa on kiva vaan märistä ja saada apua. Taaperon on 50% hoidossa, loput kotona. Hoidossa ei ole kuulemma vastaava, kotona on märisevä tapaus.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
3,5v poika kotona pikkusiskonsa kanssa. Erittäin seurankipeä ja passiivinen tekemään mitään muuta kuin katsomaan videoita (ja leikkimään autetusti). Niitä on annettu katsoa joskus pikkukakkonen, jos joku 30min pätkä muuta päivällä. Kotona on piha ja sopivasti leluja, mutta mikään ei kiinnosta. Märisee ja vinkuu narisevalla äänellä, joskus pyytää palapelin ja tekee sitä 20 sekuntia.
Välillä saattaa mennä 14 tuntia, että ei osaa tehdä mitään yksin, vinkuu vain äitille että mitä tehdään. Ja sillä aikaa pienempi sekottaa koko talon kun vanhemman kanssa leikkii tai tekee jotain.
Tilanteet väähän kärjistyy huutamiseksi kun talossa ei voi tehdä muuta kuin palvella yhtä, ei mene ruoka alas eikä vatteet päälle jos ei auta. Eikä tee mitään yksin. Huutaminen varmasti huonontaa asiaa, mutta eikai lasta voi päästää nokkmieheksi, selvästi osaa jo käyttää tilannetta jossa on kiva vaan märistä ja saada apua. Taaperon on 50% hoidossa, loput kotona. Hoidossa ei ole kuulemma vastaava, kotona on märisevä tapaus.
järkkäät kodin sellaiseksi, ettei pienempi saa sotkettua koko kämppää, teet lapsille turvallisen ja rajatun alueen, jossa voitte olla yhdessä silloin, kun isompaa pitää leikittää tai ohjata. Jätä ylimääräiset piirretyt pois, keksikää yhdessä satuja, vuorotellen jatkatte tarinaa, tähän kykenee vaikka ruoanlaitosta käsin. Pyydä lasta etsimään leluistaan vaikka satuun peikoksi joku hahmo, herättele mielikuvitusta ja rohkaise pikkuhiljaa keksimään omia leikkejä. Tämäkin on vain vaihe :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia niitä helvetin kakaroita pitää puskea maailmaan jos ei oo valmis kuuntelemaan märinää ja vikinää? Ite en aio synnyttää ipanoita tälle ylikansoitetulle pallolle, joten saan aikaa ihan vaan itselleni, parisuhteelle ja kaikelle muulle kivalle
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niitä helvetin kakaroita pitää puskea maailmaan jos ei oo valmis kuuntelemaan märinää ja vikinää? Ite en aio synnyttää ipanoita tälle ylikansoitetulle pallolle, joten saan aikaa ihan vaan itselleni, parisuhteelle ja kaikelle muulle kivalle
Tämähän toki tietää etukäteen millainen lapsesta tulee.
Kyllä märinää kestetään, mutta käsitteekseni olisi kaikkien etu jos sen saisi pois kitkettyä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niitä helvetin kakaroita pitää puskea maailmaan jos ei oo valmis kuuntelemaan märinää ja vikinää? Ite en aio synnyttää ipanoita tälle ylikansoitetulle pallolle, joten saan aikaa ihan vaan itselleni, parisuhteelle ja kaikelle muulle kivalle
Näin juuri! Miksi minkään eteen kannattaa nähdä vaivaa, parempi keskittyä vain kaikkeen kivaan ja unohtaa ponnistelu.
Kuulostaa ihan tavalliselle uhmaikäiselle esikoiselle jolle tullut pieni sisarus lyhyellä aika välillä. Nyt kannattaisi varmaan ottaa itteä niskasta kiinni eikä antaa lapsen määräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi märinään, sano ja neuvo lasta miten pyydetään esim apua tai leikkimään. Hyvä on opettaa lapsi myös odottamaan ja siihen, että osaa odottaa omaa vuoroaan.
Meillä myös lapset koittaneet märistä ja narista, siihen ei kannata lähteä mukaan. Eikä lapselle tarvitse huutaa että märinä loppuu.
Ja tänä on tehty aina. Mutta kun se märinä ja lattialla mkoilu ja venkoilu voi jatkua TUNTEJA tai koko päivän. Siis infernaalista jankutusta. Vain jos lapseen ei reagoi mitenkään, saattaa alkaa tekemään jotain mutta yleensä aivan muuta kuin pyydettyä. Kun sanoo uudestaan "tule syömään" niin ennenkuin lause loppuu niin on huutanut EN!
Jos ei ruoka maistu, viedään ruoka pois eikä uutta anneta ennen kuin on seuraava ruoka-aika. Jossain vaiheessa se alkaa kyllä maistua. Jos ei suostu pukeutumaan, ei pääse ulos/kerhoon/retkelle/kylään. Ja niin edelleen.
Milloin lapsi on saanut vanhemmilta huomiota ja tekemistä ilman sisarusta? Toteuta säännöllisesti, mieluiten päivittäin. Ihan vaikka leipominen äidin kanssa, saunan lämmitys, ruokakauppareissu... Tylsää arkea.
Opeta optimismia. Se opitaan hyvin vanhemmilta.
Jätä negatiivinen käytös huomiomatta, kehu ja palkitse positiivisesta. Älä reagoi märinään vaan pyydä sanomaan nätisti.
Kerro aina lapselle vaihtoehtoinen, sopiva käytösmalli. Älä sano vain "ei", "älä", vaan ohjeista uusi malli epäsopivan tilalle.
Temperamentti on synnynnäinen ja vaikuttaa lapseen aika paljon,mutta vähintään toiseen puoleen voi kasvatuksella vaikuttaa. Kasvata itse hermot, vältä huutamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3,5v poika kotona pikkusiskonsa kanssa. Erittäin seurankipeä ja passiivinen tekemään mitään muuta kuin katsomaan videoita (ja leikkimään autetusti). Niitä on annettu katsoa joskus pikkukakkonen, jos joku 30min pätkä muuta päivällä. Kotona on piha ja sopivasti leluja, mutta mikään ei kiinnosta. Märisee ja vinkuu narisevalla äänellä, joskus pyytää palapelin ja tekee sitä 20 sekuntia.
Välillä saattaa mennä 14 tuntia, että ei osaa tehdä mitään yksin, vinkuu vain äitille että mitä tehdään. Ja sillä aikaa pienempi sekottaa koko talon kun vanhemman kanssa leikkii tai tekee jotain.
Tilanteet väähän kärjistyy huutamiseksi kun talossa ei voi tehdä muuta kuin palvella yhtä, ei mene ruoka alas eikä vatteet päälle jos ei auta. Eikä tee mitään yksin. Huutaminen varmasti huonontaa asiaa, mutta eikai lasta voi päästää nokkmieheksi, selvästi osaa jo käyttää tilannetta jossa on kiva vaan märistä ja saada apua. Taaperon on 50% hoidossa, loput kotona. Hoidossa ei ole kuulemma vastaava, kotona on märisevä tapaus.
Huomioitko lasta, vai huomioitko vain kännykkääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi märinään, sano ja neuvo lasta miten pyydetään esim apua tai leikkimään. Hyvä on opettaa lapsi myös odottamaan ja siihen, että osaa odottaa omaa vuoroaan.
Meillä myös lapset koittaneet märistä ja narista, siihen ei kannata lähteä mukaan. Eikä lapselle tarvitse huutaa että märinä loppuu.
Ja tänä on tehty aina. Mutta kun se märinä ja lattialla mkoilu ja venkoilu voi jatkua TUNTEJA tai koko päivän. Siis infernaalista jankutusta. Vain jos lapseen ei reagoi mitenkään, saattaa alkaa tekemään jotain mutta yleensä aivan muuta kuin pyydettyä. Kun sanoo uudestaan "tule syömään" niin ennenkuin lause loppuu niin on huutanut EN!
Jos ei ruoka maistu, viedään ruoka pois eikä uutta anneta ennen kuin on seuraava ruoka-aika. Jossain vaiheessa se alkaa kyllä maistua. Jos ei suostu pukeutumaan, ei pääse ulos/kerhoon/retkelle/kylään. Ja niin edelleen.
Kerhoon tai ulos meno jätetään väliin koska taapero niin päättää? Lähes aina, koska on kiva märistä ja kieppua sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis itkeekö se lapsi jatkuvasti vai mitä tairkoitat märisemisellä?
No mä näkisin niin, että tuo ei tule muuttumaan ilman että siedät sitä märinää ja kitinää ilman että keksit lapselle tekemistä. Eli annat lapsen kiukuta, mankua, vikissä, mitä ikinä tekeekin, mutta et keksi puolesta kokoajan tekemistä. Enkä nyt tarkoita mitään hylkäämistä kun on paha mieli, mutta kyllä tuon ikäinen osaa jo pompottaa vanhempiaan 100-0 niin tahtoessaan. Eikä ole enää taapero, vaan leikki-ikäinen, joten vaatimukset ja odotuksetkin sen mukaiseksi :) Itse olen huomannut tuota niillä lapsilla, jotka on olleet aika pitkään kotihoidossa ainokaisina, ehkä teidän lapsi ei jotenkin ole sopeutunut pikkusiskon tuloon ja taustalla on myös mustasukkaisuutta ja halua omia äiti? Tämähän ei käy, sillä pienempi vaatii enemmän huomiota ja seurantaa, joten se edellä mennään ja isomman lapsen kanssa pitää sitten huoltaa suhdetta niin että välillä pääsee tekemään äitin kanssa jotain spesiaalia kahdestaan, ja arjessa joutuu sietämään sen että äidin huomio jakautuu kahdelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin lapsi on saanut vanhemmilta huomiota ja tekemistä ilman sisarusta? Toteuta säännöllisesti, mieluiten päivittäin. Ihan vaikka leipominen äidin kanssa, saunan lämmitys, ruokakauppareissu... Tylsää arkea.
Opeta optimismia. Se opitaan hyvin vanhemmilta.
Jätä negatiivinen käytös huomiomatta, kehu ja palkitse positiivisesta. Älä reagoi märinään vaan pyydä sanomaan nätisti.
Kerro aina lapselle vaihtoehtoinen, sopiva käytösmalli. Älä sano vain "ei", "älä", vaan ohjeista uusi malli epäsopivan tilalle.
Temperamentti on synnynnäinen ja vaikuttaa lapseen aika paljon,mutta vähintään toiseen puoleen voi kasvatuksella vaikuttaa. Kasvata itse hermot, vältä huutamista
Lähes jokapäivä on noita äiti-lapsi ja isä-lapsi tekemisiä.
Meidän 3-vuotias lapsi ei saa katsoa tv:tä, eikä pelata ipadilla -ei ole koskaan saa saanut. Lisäksi olen pienestä asti opettanut hänet siihen, etten ole koko ajan viihdyttämässä häntä, vaan voimme olla samassa huoneessa ja touhuta omia juttuja. Lapsi leikkii yksinään mielellään, tekee palapelejä keskittyneesti, pukee nukkejaan ym. Hänellä on hyvä mielikuvitus, eikä koskaan narise tylsyydestä, aina keksii jotain tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä näkisin niin, että tuo ei tule muuttumaan ilman että siedät sitä märinää ja kitinää ilman että keksit lapselle tekemistä. Eli annat lapsen kiukuta, mankua, vikissä, mitä ikinä tekeekin, mutta et keksi puolesta kokoajan tekemistä. Enkä nyt tarkoita mitään hylkäämistä kun on paha mieli, mutta kyllä tuon ikäinen osaa jo pompottaa vanhempiaan 100-0 niin tahtoessaan. Eikä ole enää taapero, vaan leikki-ikäinen, joten vaatimukset ja odotuksetkin sen mukaiseksi :) Itse olen huomannut tuota niillä lapsilla, jotka on olleet aika pitkään kotihoidossa ainokaisina, ehkä teidän lapsi ei jotenkin ole sopeutunut pikkusiskon tuloon ja taustalla on myös mustasukkaisuutta ja halua omia äiti? Tämähän ei käy, sillä pienempi vaatii enemmän huomiota ja seurantaa, joten se edellä mennään ja isomman lapsen kanssa pitää sitten huoltaa suhdetta niin että välillä pääsee tekemään äitin kanssa jotain spesiaalia kahdestaan, ja arjessa joutuu sietämään sen että äidin huomio jakautuu kahdelle lapselle.
Näin se varmasti on, mutta on rankkaa ja kummallisen sitkeää kun on jatkunut kohta puoli vuotta märinä ja vaatiminen jota saattaa kestää jopa kymmenen tuntia hereillä oloajasta. Vaikka osan aika komennetaan keksiä oma leikki ja osan aikaa helpotetaan leikin alkua jne.
Kai se huomiota sillä märinällä hakee? Ymmärsinkö oikein että on keskimmäinen? Kai se jotenkin tuntee ettei saa tarpeeksi huomiota. Anna märistä.
Toi on varmasti rankkaa ja hermoja kuluttavaa.
Voi kuulostaa älyttömältä neuvolta, mutta oletko kokeillut tv:n rajoittamista kokonaan pois? Meillä oli vähän nuoremman lapsen kanssa vastaavaa, kiukuttelua ja omatoimisen leikin välttelyä, ja kun tuttu ammattilainen ehdotti mediapaastoa, pidin hulluna ajatuksena. Mutta kumma juttu, kun kokeiltiin, se toimikin ja vielä yllättävän hyvin. Voithan vaikka jättää ensin pikkukakkosen pois ja antaa katsoa vain sen 30 min / päivä jotain tosi simppeliä. Idea on siinä, että kun lapsi saa vähemmän valmiita ärsykkeitä, jää enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle ja leikille. Saatat yllättyä!
Toinen mikä toimi meillä kiukutteluun on positiivisen käytöksen palkitseminen. Lapsi saa leiman omatekoiseen tauluun aina kun vaikka kerää omat lelut - yksikin lelu riittää. Tääkin kuulosti älyttömältä mutta toimii. Kun hyvästä käytöksestä kiitetään ja palkitaan, se lisääntyy.
Puhu lapselle suoraan ja sano, mitkä sanktiot seuraa jos jatkuva märinä ei lopu. Meillä täsmälleen samanikäiset lapset ja täsmälleen sama hoitotilanne, mutta meidän koti ei ole viihdekeskus eikä palvelutalo. Äiti lukee aamulla Hesarin rauhassa sohvalla kahvimukin kanssa ( tässä ajoittain kyllä keskeytyksiä), isi haluaa katsoa Erätulilla rauhassa, samoin 4v saa katsoa Ryhmä haun rauhassa ilman että 1v sisarus häiritsee. Myös väsymys voi olla meistä ihan kellä vaan ja se myös sanotaan ääneen. Silloin muut ei saa rääkätä. Toisaalta kyllä ollaan paljon yhdessä ja poika saattaa lähteä isin kanssa hiihtämään tai äitin kanssa uimaan, mikä onkin kivaa kun jokainen on saanut vuorollaan huilata ja olla rauhassa. Minä varsinkaan en ole mikään ohjelmakone ja lapset sen kyllä tietää. Vaikka teenkin joskus palapelejä ja pelaan Afrikan tähteä.
Kerro alapeukuttaja ihmeessä neuvoja mitä tehdään kun on kaksi lasta toinen ei tee _mitään_ muuta kuin jankuttaa ja pyytää? Jos ei reagoi, se jatkuu. Jos reagoi ja auttaa alkuun niin se jatkuu välittömästi heti uudestaan kun selän kääntää.