Yksipuolinen rakkaus. Kun toinen ei halua seurustella.

Joo, olin aiemmin tuossa tilanteessa, monta vuotta :( Sitten vaan tein päätöksen etten ole miehen kanssa enää missään väleissä (suosittelen!) ja vuoden päästä tästä löysin paljon paremman ♡

Yritä vain päästä yli, kuvittelet ihmisen päässäsi ihanteellisemmaksi kuin todellisuus onkaan. Tulevaisuus tuo jotain oikeaa tilalle, jos vain annat sille mahdollisuuden.

Kiitos teille. On niin vaikeaa päästää irti :(

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. On niin vaikeaa päästää irti :(

Tiedän :( Voimia siihen. Muistan itsekin kuinka kuvittelin ettei mulle ole tarkoitettu ketään muuta enkä koskaan vois tuntea samaa toista kohtaan. Mutta se tunne kun pääsee yli, se oli jotain niin paljon parempaa. Uskon että elämä tuo sinullekin vielä jotain paljon parempaa, jonkun joka sut oikeasti tahtoo :) Tsemppiä kovasti!

- 1. Viestin kirjoittaja

Pari kertaa on itselleni käynyt niin että olen ihan täysillä ihastunut mieheen jota tapailin. Kummallakaan kerralla miehet eivät halunneet alkaa seurustella, tapailua he taas olisivat mielellään jatkaneet.

Siitä tiesin, että jos ei halua ottaa suhdetta vakavasti, niin silloin ei välitä tarpeeksi.

Kyllä se satutti, mutta jonkin ajan päästä olinvaim helpottunut, kun pääsin niistä miehistä eroon enkä jäänyt roikkumaan.

Älä sinäkään jää AP. Meri on täynnä kalaa.

Juu, parikin kertaa nuoruudessa. Ei siinä muu auttanut kun kerätä itsensä kasaan, niellä karvas tappio, surra sydänsurut ja jatkaa elämää. Ainahan se jätetyksi tuleminen sattuu. Mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että hyvä niin, koska ei sitä voi seurustella onnellisesti sellaisen ihmisen kanssa, joka on suhteesta epävarma, siinähän olis todella mennyt mielenterveys, kun olisi koko ajan pitänyt miettiä onko toiselle mieliksi, välittääkö toinen oikeasti, miten toista pystyy miellyttämään ja olemaan hyvä tyttöystävä. Eli hyvä kun jättivät, eivätkä jättäneet roikkumaan löyhään hirteen.

Pitää hommaa joku toinen tilalle. Muuten ei pääse yli. Laastariksi sanovat.

Mä jäin suhteeseen. Mies ei halunnut sitoutua heti vaan edetä hitaasti. Nyt olemme naimisissa. Kaksi vuotta kesti miehellä rakastua. Kannatti!

On kokemuksia, valitettavasti. Itselläni ei lopulta auttanut muu kuin katkaista yhteydet mieheen kokonaan. Se oli todella vaikeaa, koska mies oli myös yksi parhaista ystävistäni ja olisi halunnut pysyä ystävänäni. Mutta turha itseään on pitää löysässä hirressä. Elämää ei kannata hukata siihen, että toivoo jotain mikä ei tule tapahtumaan. Usko pois, että joku kaunis päivä vielä helpottaa, vaikka se nyt varmasti tuntuukin mahdottomalta. 

Mulla on käynyt noin kolmasti.

Ekalla kerralla tätä tapailu-seurustelu -välimuotoa kesti ehkä 4kk. Päättyi kamalaan riitaan ja tapailtiin sitten harvemmin seksin merkeissä, juttu kuivui kokoon. Mies jäi ruikuttamaan perään.

Toisella kerralla päädyttiin ihan seurustelemaan muutaman kuukauden jälkeen, mutta koko suhde oli niin tasapainoton, että päättyi alle vuoden jälkeen ja jäätiin tuollaiseen suvantovaiheeseen. Mies pyöritteli siinä muitakin muijia ja lopulta taas iso riita ja kieltäydyin enää näkemästä miestä. Oma elämänlaatu parani noin 500% ja mies jäi tietysti ruikuttamaan perään.

Kolmas juttu oli lyhyempi ja taas kun päätin että eipä sitten tarvi nähdä, alkoi se ruikutus.

Nää on kaikki eri miehiä siis.

Sittemmin olen löytänyt hyvän miehen, mutta kyllä sitä kaikkea joutuikin kestämään.

Meillä miehellä oli syy siihen, että seurustelun aloittaminen oli vaikeaa. Lähes 2v olimme ystäviä, kavereita. Jaoimme kyllä myös peiton toistemmw kanssa toisinaan, läheisyys, saunominen, yhdessä oleminen ollut osa suhdetta kokoajan. Nyt mies on valmis parisuhteeseen ja annamme sille mahdollisuuden. Mikäli mies ei anna mitään syytä miksi ei halua/pysty seurustelemaan, unohda ja jatka elämää. Mikäli syy on olemasaa, jokin sellainen joka vaan vaatii aikaa, uskot teidän mahdollisuuteen niin pidä kiinni.

^ Noissako siis mies on ollut se, joka ei tahtonut seurustella?

Up...

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä oli syy siihen, että seurustelun aloittaminen oli vaikeaa. Lähes 2v olimme ystäviä, kavereita. Jaoimme kyllä myös peiton toistemmw kanssa toisinaan, läheisyys, saunominen, yhdessä oleminen ollut osa suhdetta kokoajan. Nyt mies on valmis parisuhteeseen ja annamme sille mahdollisuuden. Mikäli mies ei anna mitään syytä miksi ei halua/pysty seurustelemaan, unohda ja jatka elämää. Mikäli syy on olemasaa, jokin sellainen joka vaan vaatii aikaa, uskot teidän mahdollisuuteen niin pidä kiinni.

Saako kysyä, millainen syy oli? Mulla nimittäin hiukan samanlainen tilanne, ja musta tuntuu, että miehellä on joku syy, jota ei vain jollain tapaa osaa kertoa mulle.

Tunteilla piinaaminen on niin ihanaa ja ajanhengen mukaista .

Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa :)

Eikai sitä heti lyödä hynttyitä yhteen maanantaina jos ollaan lauantaina ravintolassa vasta tavattu ?!

Vai pitäisikö?

Vaikeus varmaan on siinä että ihmiset tapaa itselleen sopimattomia kumppaneita ja yrittää turvautua, ripustautua puoliväkisin .

Toimii jos toimii ja on ainakin joku eikä tarvitse olla yksin.

Rakkaus, kaveruus, ystävyys : niiden pitäisi olla pyyteettömiä

Ei toista voi muuttaa kokonaan itselleen sopivaksi jos ei se jo valmiiksi sellainen ole.

Plussat ja miinukset on kaikissa vaikka pinta näyttäisikin hyvältä.

Moi. Haluan kuulla mitä mieltä te olette seuraavasta. Tapasin pari kuukautta sitten miehen jonka kanssa illan päätteeksi vaihdettiin numeroita (hänen pyynnöstä). Hän oli koko illan mun kimpussa, halusi suudella ja halailla. Pitää kiinni kädestä. Yöllä kotiin päästyäni mies jo laittoi viestiä ja kertoi kuinka hän kaipasi tuoksuani ja laittoi jonkun biisin joka kertoi hänen miettivän olenko minä se oikea. Tämän illan jälkeen viestittely on ollut joka päiväistä. Olemme nähneetkin lounaalla, drinkeillä jne. Kerran pari viikossa. Eniten viestitellään. Meillä on aina tosi mukavaa, juttu sujuu ja suudellaan intohimoisesti. Hän kertoi kuinka on hulluna minuun, tykkää minusta ja että olen ainutlaatuinen. Kuitenkaan ei halua parisuhdetta. Tämän ilmoitti myös, kun kysyin mitä tämä meidän juttu on. Sänkyynkään ei hänellä ole kiire, ilmeisesti, koska olen itse vähän jo ehdottanut. Aina tuntuu olevan jotain..koronarajoitukset. On kuulemma jo pitkä aika sitten tiedostanut, että hänestä ei ole parisuhteeseen. Ei kuitenkaan muuta sano kuin, että haluaa elää hetkessä ja se ei ole hyvä yhdistelmä parisuhteeseen. Arvostan, että kertoo. Olen kuitenkin nyt ihastunut ja kun kuulen kuinka hän ikävöi joka päivä mua ja haluaa nähdä..menen ihan sekaisin. En ymmärrä mitä tää on oikein? On myös sanonut rakastuneensa minuun..mutta sillon oli käynyt kavereiden kanssa drinkeillä, joten ehkä vähän heitti omiaan. Olenko mä sekasin, kun en ymmärrä tämmöstä?

Maalta79 kirjoitti:

Moi. Haluan kuulla mitä mieltä te olette seuraavasta. Tapasin pari kuukautta sitten miehen jonka kanssa illan päätteeksi vaihdettiin numeroita (hänen pyynnöstä). Hän oli koko illan mun kimpussa, halusi suudella ja halailla. Pitää kiinni kädestä. Yöllä kotiin päästyäni mies jo laittoi viestiä ja kertoi kuinka hän kaipasi tuoksuani ja laittoi jonkun biisin joka kertoi hänen miettivän olenko minä se oikea. Tämän illan jälkeen viestittely on ollut joka päiväistä. Olemme nähneetkin lounaalla, drinkeillä jne. Kerran pari viikossa. Eniten viestitellään. Meillä on aina tosi mukavaa, juttu sujuu ja suudellaan intohimoisesti. Hän kertoi kuinka on hulluna minuun, tykkää minusta ja että olen ainutlaatuinen. Kuitenkaan ei halua parisuhdetta. Tämän ilmoitti myös, kun kysyin mitä tämä meidän juttu on. Sänkyynkään ei hänellä ole kiire, ilmeisesti, koska olen itse vähän jo ehdottanut. Aina tuntuu olevan jotain..koronarajoitukset. On kuulemma jo pitkä aika sitten tiedostanut, että hänestä ei ole parisuhteeseen. Ei kuitenkaan muuta sano kuin, että haluaa elää hetkessä ja se ei ole hyvä yhdistelmä parisuhteeseen. Arvostan, että kertoo. Olen kuitenkin nyt ihastunut ja kun kuulen kuinka hän ikävöi joka päivä mua ja haluaa nähdä..menen ihan sekaisin. En ymmärrä mitä tää on oikein? On myös sanonut rakastuneensa minuun..mutta sillon oli käynyt kavereiden kanssa drinkeillä, joten ehkä vähän heitti omiaan. Olenko mä sekasin, kun en ymmärrä tämmöstä?

”On kuulemma jo pitkään tiedostanut, että hänestä ei ole parisuhteeseen.”

No siinähän se vastaus tuli. Mies sanoo rakastavansa sinua, koska uskoo saavansa jonain päivänä piparia sinulta ja pitää sinua vakipanona.