Ylipainoiset, miten reagoitte kun lapsi kommentoi jotain painostanne tai koostanne?

Niin ja siis ei oma lapsi 

Sanon että oletpa helvetin ruma kaikin puolin.

Ei mulle ole kukaan sanonut mitään tuollaista.

Minulla on 5 kg ylipainoa ja murrosikäinen on pari kertaa suuttuessaan sanonut läskiksi. En pahoittanut mieltäni (kilot eivät ole arka paikka muutenkaan), mutta puutuin heti siihen että toista ihmistä ei saa nimitellä ja arvostella ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle ole kukaan sanonut mitään tuollaista.

Ei minullekkaan. Oma lapsi on sanonut mutta ei muiden lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle ole kukaan sanonut mitään tuollaista.

Ei minullekkaan. Oma lapsi on sanonut mutta ei muiden lapset.

Ei edes omat ole sanoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle ole kukaan sanonut mitään tuollaista.

Ei minullekkaan. Oma lapsi on sanonut mutta ei muiden lapset.

Ei edes omat ole sanoneet.

Oma lapsi on sanonut ja hänelle olen sanonut että on monenlaisia ihmisiä olemassa. Lihavia,laihoja,pitkiä,pätkiä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle ole kukaan sanonut mitään tuollaista.

Ei minullekkaan. Oma lapsi on sanonut mutta ei muiden lapset.

Ei edes omat ole sanoneet.

Joo no minulle on. Paino on minulle arka paikka ja tavallaan nolostun ja ehkä jopa vähän sisäisesti loukkaannun vaikka lapsi ei tarkoittaisikaan. Haluaisin tietää että miten muut toimii tuollaisissa tilanteissa, onko huumori vai keskustelu paras tapa.

ap

hiki haisee jo kun pari näppäinlyöntiä on takana..

Sanoisin lapsen vanhemmalle, että lapsi tuodaan ihmisten ilmoille vasta sitten, kun se osaa pitää suunsa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

hiki haisee jo kun pari näppäinlyöntiä on takana..

öö?

Hassua miten moni väittää täällä, ettei muka olis yksikään lapsi sanonut lihavaksi. En pidä itseäni erityisen lihavana, mutta vähän liian pehmeä kylä olen. (170/80) Tosi moni lapsi on sanonut pullukaksi/läskiksi/isomahaiseksi jne. Miten voi olla, ettei muka kenellekään ole sanottu :D Siis ihan kaikenlaiset kakarat, hoitolapset, kaupassa jonku randomin ipanat, kavereiden pikkusisarukset tai omat lapset. Niin kai se on, että lapsen suusta se totuus tulee, mutta en voi uskoa, että olen ainoa "tarpeeksi" lihava siihen, ettei muiden painoa lapset olisi joskus kommentoineet. Vai eikö kukaan kehtaa tunnustaa? :D

Sivuutan asian sillä hetkellä, mutta myöhemmin märehdin asiaa. Olen kuullut kauheita sanoja niin lasten kuin aikuistenkin suusta. Lapsena jo opin olla näyttämättä tunteitani julkisesti.

Sitä vaan aina miettii, että olenko minä oikeasti niin järkyttävän hirveä hirviö.. itsetunto kohoaa ihan pilviin saakka joka kerta, kun kuulee niitä sulosanoja.

Riippuu vähän minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Kouluikäisen oletan jo tietävän, ettei ole kohteliasta kommentoida toisten ihmisten ulkonäköä, joten saattaisin sanoa jotain näsäviisasta takaisin. Pikkulapsille ehkä hymyilisin ja antaisin olla. Minulla on n. 10 kiloa ylimääräistä ja ei kyllä muitten lapset ole kommentoineet mitään. Oma 5-vuotiaani kysyi kerran, että äiti miksi sulla on läskiä mahassa. Hänelle sanoin, että olen syönyt liikaa herkkuja.

Olen kuullut ja monesti, omilta ja muilta lapsilta.

Lapset ovat niin viattomia eikä alle kouluikäiset edes tee sitä arvottaen. Sano kuin sanoisivat, että sulla on ruskea tukka. Sulla on iso maha. Sulla on punainen kassi. Se on vaan toteamus ja tosiasia.

Oikeastaan nolompaa näissä tilanteissa on vanhemmat, jotka nolostuvat lapsensa käytöksestä. Yksikin järjesti hirveän anteeksipyytelyspektaakkelin, vaikka totesin lapselle heti, että "niin olenkin lihava, oon syönyt aika paljon herkkuja".

Mielestäni 5v on jo sen ikäinen, että voisi alkaa opettelemaan, ettei ihan kaikkea sanota ääneen. Kohteliaisuus kunniaan oikeesti

Erään serkun molemmat lapset ovat sanoneet lihavaksi tai muuten kommentoineet ulkonäköäni. Muuten eivät lapset (ainakaan minun kuullen) ole asiaa kommentoineet. En sinänsä ihmettele miksi juuri tämän serkun lapset ovat kokeneet tärkeäksi kertoa minulle, että olen lihava, sillä serkkuni rakastaa ihmisten ulkomuodon arvostelua ja marisee jatkuvasti olemattomista mahamakkaroistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut ja monesti, omilta ja muilta lapsilta.

Lapset ovat niin viattomia eikä alle kouluikäiset edes tee sitä arvottaen. Sano kuin sanoisivat, että sulla on ruskea tukka. Sulla on iso maha. Sulla on punainen kassi. Se on vaan toteamus ja tosiasia.

Oikeastaan nolompaa näissä tilanteissa on vanhemmat, jotka nolostuvat lapsensa käytöksestä. Yksikin järjesti hirveän anteeksipyytelyspektaakkelin, vaikka totesin lapselle heti, että "niin olenkin lihava, oon syönyt aika paljon herkkuja".

Olenkohan mä sitten jotenkin pelottava kun mulle ei kukaan vieras lapsi ole missään sanonut mitään vaikka olen todella lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut ja monesti, omilta ja muilta lapsilta.

Lapset ovat niin viattomia eikä alle kouluikäiset edes tee sitä arvottaen. Sano kuin sanoisivat, että sulla on ruskea tukka. Sulla on iso maha. Sulla on punainen kassi. Se on vaan toteamus ja tosiasia.

Oikeastaan nolompaa näissä tilanteissa on vanhemmat, jotka nolostuvat lapsensa käytöksestä. Yksikin järjesti hirveän anteeksipyytelyspektaakkelin, vaikka totesin lapselle heti, että "niin olenkin lihava, oon syönyt aika paljon herkkuja".

Olenkohan mä sitten jotenkin pelottava kun mulle ei kukaan vieras lapsi ole missään sanonut mitään vaikka olen todella lihava.

Samoin.

Hoitolapsi ilmoitti kerran, että oot isompi kuin äiti. Sanoin vaan "ihanpa totta!" ja jatkettiin muita puuhia. Ei tarkoittanut arvostella, vaan kuten joku jo sanoikin niin lapset nyt vaan toteavat ääneen kaikenlaista.

Hieman vanhemmalle tai selkeästi haukkuna sanottuun kommenttiin vastaisin varmaan, että vartaloja on erilaisia eikä ole oikein hyvätapaista niistä kommentoida.