Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetin lapseni vuorokaudeksi pois
21.02.2016 |
Keskimmäinen lapdi, tyttö, kohta 3-vuotias.
Tällä hetkellä ihan mahdoton.
Saa ihan laatuaikaa yksin minun kanssa, saa sitä myös isänsä kanssa.
On vain jotenkin ylikierroksilla koko ajan, ei auta ulkoilu eikä uimahallissa käyminen eikä mitään.
Liian väsyneenä taas käy vielä enemmän ylikierroksilla.
Ei vain kuuntele mitään, esimerkiksi potkii veljeään, ja nauraa vain kuin käsketään lipeytamaan jolloin otetaan tilanteesta pois.
Tämä toistuu monta kertaa päivässä.
Hän tekee jotain mitä tietää vääräksi, ja nauraa kun torutaan. Nykyään menee vaan hermot niin totaalisesti kun ei saa nukkuakaan että sekä minä että mieheni huudamme liian herkästi.
Öisin hän herää huutamaan milloin mistäkin.
Palvelu ei pelaa öisin, yksin ei joudu olemaan mutta muuten huutoihin ei reagoida.
Aamulla on päässyt mun viereen, mutta esimerkiksi tänään alkoi sielläkin huuto että halusi toiselle puolelle ja mun olis pitänyt häntä nostaa.
Noustuamme soitin äidille ja pyysin hakemaan tyttöä sinne.
Miehellä oli tänään mrnoja enkä vain olis millään jaksanut koko päivän katsoa tytön touhuja, kun ei ole saanut nukkua kunnolla pitkään aikaan.
Toivottavasti heillä on hauskaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lopettaisit ylenpalttisen huomioimisen? Jos ryhtyisit suhtautumaan teidän perheeseen ihan normaalina ja tavallisena perheenä, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja jossa kaikki tarvitsevat toisiaan. Nyt näyttää siltä, että 3v saa hurjasti huomiota ja hänen vuokseen tehdään erityisjärjestelyjä jopa niin, että muu perhe siitä kärsii. Ja mitä enemmän tehdään, sitä enemmän hän vaatii. Isä nukkuu lattialla, 3v parisängyssä - ulkopuolisen silmin outo järjestely, kun siihen teidän vuoteen viereen voisi tehdä lapselle "pesän", jonne voi tulla, kun tahtoo. Läheisyys vanhempien kanssa ei vaadi potkimaetäisyyttä!
Lapsi on nukkunut "sivuvaunussa", kiipesi aina meidän sänkyyn. Jatkuva palauttaminen omaan sänkyyn.
Hän nukkuu parisängyssämme max. tunnin aamuisin, silloin kun en jaksa nousta heti. Varsinkin jos ei ole saanut yöllä nukkua ei kiinnosta nousta ennen klo7.
Lapsi ei nuku enää päikkäreitä koska ei vain nukahda päivällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lopettaisit ylenpalttisen huomioimisen? Jos ryhtyisit suhtautumaan teidän perheeseen ihan normaalina ja tavallisena perheenä, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja jossa kaikki tarvitsevat toisiaan. Nyt näyttää siltä, että 3v saa hurjasti huomiota ja hänen vuokseen tehdään erityisjärjestelyjä jopa niin, että muu perhe siitä kärsii. Ja mitä enemmän tehdään, sitä enemmän hän vaatii. Isä nukkuu lattialla, 3v parisängyssä - ulkopuolisen silmin outo järjestely, kun siihen teidän vuoteen viereen voisi tehdä lapselle "pesän", jonne voi tulla, kun tahtoo. Läheisyys vanhempien kanssa ei vaadi potkimaetäisyyttä!
Lapsi on nukkunut "sivuvaunussa", kiipesi aina meidän sänkyyn. Jatkuva palauttaminen omaan sänkyyn.
Hän nukkuu parisängyssämme max. tunnin aamuisin, silloin kun en jaksa nousta heti. Varsinkin jos ei ole saanut yöllä nukkua ei kiinnosta nousta ennen klo7.
Lapsi ei nuku enää päikkäreitä koska ei vain nukahda päivällä
Viesti karkasi koska sähläsin kännykällä.
Eli ei nukahda päivällä, vaikka herää ennen klo7. Neljän aikoihin nukahtaisi, mutta siinä ei ole mitään järkeä että antaisi silloin nukkua. Joskus nukahtaa, silloin valvoo yli kymmeneen mutta herää silti seitsemältä eikä vain nukahda järkevään aikaan päivällä.
Yöunet ovat siis n.20-07.
Välillä tuntuu että osa lapsen hölmöilystä johtuu siitä että on koko ajan niin väsynyt ettei tiedä miten olla, mutta kun hän ei vain nuku.
Oli vielä pakko palata tähän.Toi kuulostaa niin tutulta!Meillä tytär oli myös hyvin vaativa ja just tää uni hommat et ei nukkunut ja sitten oli kiukkuinen ja no...hankala!
Tsemppiä sulle!Kyllä se siitä helpottaa.Meidän tyttö on nyt kohta viis ja edelleen hyvin vaativa ja oli tuollainen kuin teillä jo silloin alle kakkosena..
En voi kans sanoa muutakuin että arki rullaamaan ja pois kaikki ylimääräinen touhu..sää selvästi vähä pingotat kun yrität niin kovin ja saat vaan itsesi hermostumaan pahemmin kun yrität ja yrität ja asetat tavoitteita ja kuvittelet et se auttaa kun tett kaiken "oikein" ja kun ei onnaa oot pettynyt..
Joskus tulee näitä vaativia lapsia ja anteeksi en tiedä pitäiskö sanoa tätä mutta noi tyttäret on melko haastavia poikiin verrattuna..
Sellasta arjen huomioimista ja ihan sikana sitä positiivista huomioo niin kyllä se siitä..
Meillä likka alkoi piirtämään joskus kolmen kieppeillä ihan jumalattomasti ja saa siihen purettua tunteitaan ja energiaa..
Tsemiä!!
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä pakko palata tähän.Toi kuulostaa niin tutulta!Meillä tytär oli myös hyvin vaativa ja just tää uni hommat et ei nukkunut ja sitten oli kiukkuinen ja no...hankala!
Tsemppiä sulle!Kyllä se siitä helpottaa.Meidän tyttö on nyt kohta viis ja edelleen hyvin vaativa ja oli tuollainen kuin teillä jo silloin alle kakkosena..
En voi kans sanoa muutakuin että arki rullaamaan ja pois kaikki ylimääräinen touhu..sää selvästi vähä pingotat kun yrität niin kovin ja saat vaan itsesi hermostumaan pahemmin kun yrität ja yrität ja asetat tavoitteita ja kuvittelet et se auttaa kun tett kaiken "oikein" ja kun ei onnaa oot pettynyt..
Joskus tulee näitä vaativia lapsia ja anteeksi en tiedä pitäiskö sanoa tätä mutta noi tyttäret on melko haastavia poikiin verrattuna..
Sellasta arjen huomioimista ja ihan sikana sitä positiivista huomioo niin kyllä se siitä..
Meillä likka alkoi piirtämään joskus kolmen kieppeillä ihan jumalattomasti ja saa siihen purettua tunteitaan ja energiaa..
Tsemiä!!
Tyttö piirtää kyllä jo mielellään, ja.maalaa vesiväreillä.
Taidan käydä hakemassa IKEAsta hänelle.sellaisen maalarintelineen, missä on toisella puolella paperia ja toisella liitutaulu jos sais jotenkin keskitettyä energiaa siihen =D
Alue: Aihe vapaa
Entä jos lopettaisit ylenpalttisen huomioimisen? Jos ryhtyisit suhtautumaan teidän perheeseen ihan normaalina ja tavallisena perheenä, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja jossa kaikki tarvitsevat toisiaan. Nyt näyttää siltä, että 3v saa hurjasti huomiota ja hänen vuokseen tehdään erityisjärjestelyjä jopa niin, että muu perhe siitä kärsii. Ja mitä enemmän tehdään, sitä enemmän hän vaatii. Isä nukkuu lattialla, 3v parisängyssä - ulkopuolisen silmin outo järjestely, kun siihen teidän vuoteen viereen voisi tehdä lapselle "pesän", jonne voi tulla, kun tahtoo. Läheisyys vanhempien kanssa ei vaadi potkimaetäisyyttä!