Lue keskustelun säännöt.
Miksei huonosta vanhemmuudesta puhuta?
20.02.2016 |
Suurin osa yksilön ja laajassa mittakaavassa koko yhteiskunnan ongelmista johtuu huonosta vanhemmuudesta. Miksi nykyään kavahdetaan kaikenlaista vanhemmuuteen liittyvää ohjeistamista ja tervettä syyllistämistä? Miksi oletetaan vanhempien itse tietävän parhaiten, mikä omille lapsille on parasta? Miksei vanhemmuuden ongelmiin puututa paremmin? Miksei saisi sanoa ääneen, että osa vanhemmista aiheuttaa vakavaa haittaa lastensa ja yhteiskunnan tulevaisuudelle? Miksi syyllisiä on sallittua etsiä vain poliitikoista?
Kommentit (18)
Niinpä. Hyvä esimerkki olivat nämä Vanhempainliiton "Lapset pois kaduilta" -tyyppiset mainokset, jotka autuaasti unohtivat, että lapselle kaikkein vaarallisin paikka on kotona.
Opettajantyössäni kaikkein eniten minua ahdistaa jatkuvasti huomata, miten lapsia hankkivat myös sellaiset ihmiset, joiden ei todellakaan pitäisi olla vanhempia. Oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on taipumus pyrkiä pitämään olemassa oleva tilanne ennallaan vaikka se olisi kehnokin. Pysähtyminen miettimään varsinkin oman toimintansa motiiveja ja seurauksia on useimmille liian rasittavaa ja epämukavaa.
No avaa nyt sitten, mitä se huono vanhemmuus on? Kun jokin tapa kasvattaa sopii toiselle ja toinen tapa taas sille naapurille. Ei ole olemassa vain mustaa ja valkoista..
Lasten päivähoito- oikeutta ollaaan supistamassa. Koti on jokaisen lapsen paras hoitopaikka ?
Vierailija kirjoitti:
No avaa nyt sitten, mitä se huono vanhemmuus on? Kun jokin tapa kasvattaa sopii toiselle ja toinen tapa taas sille naapurille. Ei ole olemassa vain mustaa ja valkoista..
Mm. Impulssien varassa toimiminen. Haluan nyt ryypätä: lähden baariin perheestä välittämättä. Kun palaan, muija nalkuttaa: hakkaan hiljaiseksi lasten edessä jne. Tässä yksi esimerkki, sukupuolet voi olla toisinpäin myös, näitäkin on nähty. Huono vanhemmuus kiteytyy sanaan ITSEKKYYS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkinen keskustelu vanhemmuudesta tuntuu nykyään keskittyvän siihen, miten vanhemmat jaksavat rankkaa ja vaativaa lapsiperhearkea. Keskustelu pitäisi siirtää raiteille, jotka veisivät kohti ongelmien todellista ratkaisua eli sitä, miten kasvatetaan tasapainoisia ja onnellisia lapsia. Lapsia, joiden kanssa arki ei ole pelkkää selviytymistä uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan voimin. Lapsia, joista kasvaa niin ruumiiltaan kuin mieleltään terveitä, parempaa suomalaista yhteiskuntaa rakentavia aikuisia.
Vanhemmuuden merkitys on hämärtynyt nyky-yhteiskunnassa, joka on kieroutuneen individualistinen, yksilön mielihyvää ja rajatonta valinnanvapautta korostava. Lapsetkin koetaan usein asiana, jolla ihminen voi ennen kaikkea saavuttaa itselleen mielihyvää ja pönkittää sosiaalista asemaansa, luoda täydellistä idylliä somessa esiteltäväksi. Ei ihme, että todellisuus saa monen hermot kiristymään, kun ne lapset tuppaavat häiritsemään sitä sometusta ja bilettämistä (vain joitakin esimerkkejä mainitakseni). Vanhemmuus tulisi ottaa nöyrästi vastaan elämän tärkeimpänä tehtävänä, kun siihen kerran on ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 ja 8 oli siis ap. Toivon lisää keskustelua! Miksei tuoreille vanhemmille esimerkiksi jaeta "Hyvän vanhemman opasta"?
Vierailija kirjoitti:
7 ja 8 oli siis ap. Toivon lisää keskustelua! Miksei tuoreille vanhemmille esimerkiksi jaeta "Hyvän vanhemman opasta"?
No kyllähän niitä jaetaan, ei vaan tuollaisella nimellä. Ohjataan imettämään, luomaan kiintymyssuhdetta, käyttämään turvaistuinta, antamaan rajat ja rakkautta, syöttämään terveellistä ruokaa, olemaan kiinnostunut koulunkäynnistä... En minä koe, että ihmiset olisivat tietämättömiä siitä, miten lasten kanssa "kuuluu" olla. Voimavarat vaan ovat niin kovin vaihtelevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Toivottavasti tästä keskustellaan tulevaisuudessa avoimemmin ja rohkeammin. Liikaa ajatellaan, ettei saisi syyllistää vanhempia ja aiheuttaa mielipahaa, mikä on täysin väärin. Onneksi yhä useampi jää omasta halusta kokonaan lapsettomaksi. Kaikkien keskivertoa itsekkäämpien ihmisten pitäisi toimia juuri niin. Lapsia kun hankkii, ei voi mitenkään olettaa, että elämä pysyisi samanlaisena ja jatkuisi yhtä helppona. Vanhemmat luovuttavat liian helposti, koska se on ok, kun muutkin tekevät niin eikä kukaan saa arvostella "rankkaa kasvatustyötä" tekevää vanhempaa. Vanhemmilta pitäisi vaatia enemmän. Jos ihmiselle tärkeintä on työ, päihteet, oma napa tai hän tarvitsee paljon oma aikaa: tällaiselle vanhemmuus tulee olemaan haastavaa. Päiväkotipaikkakaan ei ratkaise ongelmaa, mihin joku viittasi aiemmassa viestissä. Se on vain ongelmien siirtämistä ja väistelyä. Karhunpalvelus perheelle. Asiat ovat jo todella huonossa jamassa, jos päiväkoti on omaa kotia parempi paikka lapselle. Ennaltaehkäisy on tärkeämpää. Vanhempien pitäisi pystyä myöntämään omat ongelmansa ja hakea niihin apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
7 ja 8 oli siis ap. Toivon lisää keskustelua! Miksei tuoreille vanhemmille esimerkiksi jaeta "Hyvän vanhemman opasta"?
Koska he, jotka opasta tarvitsisivat, eivät sitä lukisi kuitenkaan. -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemuus on rankkaa työtä, johon ei oikeastaan valmenneta mitenkään. Se pitää aika lailla itse sumplia niillä eväillä, jotka on saanut omasta lapsuudestaan ja joita saa ympäristön tuesta. Kun lapset on pieniä, monet vanhemmat on väsyneitä sillä tavalla, että sieltä alitajunnasta nousee ne vanhemmilta perityt toimintamallit, uusien oppimiseen ei ole voimia eikä motivaatiota.
Mutta, vanhemmuus on kuitenkin kehittynyt monella lailla, melko paljonkin. Otetaanpa lasten turvallisuus. 50-luvulla lapsille sattui 8 kertaa enemmän tapaturmia kuin nykyään. Muutos on valtava, ja ihan vaan siksi että vanhemmat panostavat turvallisuuteen; on turvaistuimet ja kypärät ja kodissa otettu lapset huomioon.
Toinen on lyöminen; se on aidosti vähentynyt paljon lyhyessä ajassa. Meillä on yhä enemmän ja enemmän vanhempia, joille ei tule mieleenkään lyödä lastaan. Koska heidän vanhempansa tekivät sen henkisen työn, että katkaisivat sen sukunsa väkivallan ketjun, eivät lyöneet lapsiaan vaikka heitä oltiin lyöty.
Esimerkkejä on muutenkin paljon; lasten kanssa ollaan, lapset on terveitä jne. Että vaikka näitä huonoja vanhempia on edelleen liikaa, niin kehitys on ollut myönteistä.
On selkeästi huonoa vanhemmuutta (perheväkivalta, päihteet, laiminlyönti), mutta minusta myös huonoa vanhemmuutta on se ylemmissä sosiaaliluokissa oleva vanhemmuus, jossa lapsille ei riitä aika, annetaan päiväkodin, koulun ja harrastusten hoitaa kasvatustyö pääasiallisesti, keskitytään materiaan rajojen asettamisen sijaan. Tai yritetään asettaa niitä heppoisia rajoja ihan liian myöhään lahjomalla. Vanhemmuus vaatii myös jämäkkyyttä, aikaa ja lempeyttä. Monelta puuttuu osa näistä tai jopa kaikki. Siis normaaliälyisiltä aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On selkeästi huonoa vanhemmuutta (perheväkivalta, päihteet, laiminlyönti), mutta minusta myös huonoa vanhemmuutta on se ylemmissä sosiaaliluokissa oleva vanhemmuus, jossa lapsille ei riitä aika, annetaan päiväkodin, koulun ja harrastusten hoitaa kasvatustyö pääasiallisesti, keskitytään materiaan rajojen asettamisen sijaan. Tai yritetään asettaa niitä heppoisia rajoja ihan liian myöhään lahjomalla. Vanhemmuus vaatii myös jämäkkyyttä, aikaa ja lempeyttä. Monelta puuttuu osa näistä tai jopa kaikki. Siis normaaliälyisiltä aikuisilta.
Muuten samaa mieltä, mutta huono vanhemmuus ei liity sosiaaliluokkaan mitenkään. Joku aiemmin kiteyttikin huonon vanhemmuuden yhteen sanaan: itsekkyys. Se leimaa nykyaikaa ihan liikaa. Lapsien ajatellaan usein olevan vaivaksi, kun he vaativat vanhemmalta niin paljon aikaa, hoitoa ja huolenpitoa. Lasten kanssa ei vietetä aikaa, rajoja ei uskalleta asettaa/niistä ei pidetä kiinni. Lapselle yritetään olla kaveri, mukava vanhempi joka ei turhasta valita ja vaadi lapselta juuri mitään.
Tietoa voidaan jakaa vaikka kuinka paljon, mutta ongelma lieneekin siinä, ettei tieto ole tietoisuutta. Ihmiset elävät unessa. Tässä pieni tarina:
"Eräs ystäväni, joka oli kova tupakkamies sanoi. "Tiedät kai, että tupakoinnista kerrotaan kaikenlaisia kaskuja. Kaikki sanovat, että tupakka tappaa, mutta katsokaa muinaisia egyptiläisiä. Kukaan heistä ei polttanut, mutta kaikki ovat kuolleita." No, eräänä päivänä hänellä oli vaivoja keuhkoissaan ja hän meni syöväntutkimuslaitokselle. Tohtori sanoi: "Keuhkoissanne on laikkuja. Ne saattavat olla syöpää, joten teidän on tultava uudelleen kuukauden kuluttua." Sen jälkeen hän ei koskenut yhteenkään savukkeeseen. Aiemmin hän tiesi, että tupakka tappaisi, mutta nyt hän oli tietoinen siitä, että se voisi tappaa hänet. Asiassa on eroa. (Anthony de Mello - Havahtuminen)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tietoa voidaan jakaa vaikka kuinka paljon, mutta ongelma lieneekin siinä, ettei tieto ole tietoisuutta. Ihmiset elävät unessa. Tässä pieni tarina:
"Eräs ystäväni, joka oli kova tupakkamies sanoi. "Tiedät kai, että tupakoinnista kerrotaan kaikenlaisia kaskuja. Kaikki sanovat, että tupakka tappaa, mutta katsokaa muinaisia egyptiläisiä. Kukaan heistä ei polttanut, mutta kaikki ovat kuolleita." No, eräänä päivänä hänellä oli vaivoja keuhkoissaan ja hän meni syöväntutkimuslaitokselle. Tohtori sanoi: "Keuhkoissanne on laikkuja. Ne saattavat olla syöpää, joten teidän on tultava uudelleen kuukauden kuluttua." Sen jälkeen hän ei koskenut yhteenkään savukkeeseen. Aiemmin hän tiesi, että tupakka tappaisi, mutta nyt hän oli tietoinen siitä, että se voisi tappaa hänet. Asiassa on eroa. (Anthony de Mello - Havahtuminen)
Ap
Toisin sanoen: yksikään vanhempi ei voisi laiminlyödä lastaan, jos olisi oikeasti tietoinen siitä, mitä se voi lapselle aiheuttaa. Miten tätä tietoisuutta siis voitaisiin herättää vanhemmissa?
Huonoista vanhemmista tekee entistä huonompia se, etteivät he yleensä ole valmiita muuttumaan.
Koska vapaa kasvatus ja kielto ahdistaa.