Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haikailetko takaisin synnyin-/kotiseudullesi?
Kommentit (32)
En kokenut koskaan kaipaavani kotiseudulle, vähän pikemminkin päin vastoin.
Mutta kun muutin takaisin, tajusin että tätähän minä olen kaivannut alitajuisesti koko ajan. Että saa katsoa kauas horisonttiin jossa ei näy yhtään abc-tornia eikä vilkuttavaa mastoa eikä kerrostaloa. Että on hiljaista, rauhallista ja puhdasta. Täällä on sellainen kulttuuri, että asiat voi oikeasti tehdä myös rauhalliseen tahtiin, ei tarvitse hötkyillä ja silti tulee valmista.
Kieltämättä joskus kaipaan entiseen kotikaupunkiin, mut muutaman päivän loman jälkeen olen taas valmis tulemaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten on se kotiseutuni?
- se jossa olen fyysisesti syntynyt, missä asuu sukulaiset?
- se missä olen asunut lapsuuteni, ikävuodet 0,5-6 ja jonka asukkaita kohtaan tunnen edelleen hengenheimolaisuutta?
- se missä olen asunut 6-vuotiaasta lähtien, käynyt koulut, perustanut perheen?
Niin mikä se kotiseutu sitten on?
Joskus leikittelee ajatuksella muuttaa Lapiin, Rovaniemelle tai Leville. Mutta mulla on niin hyvin palkattu työ täällä Helsingissä ja koko elämä. Joten se on vain ajatusleikkiä. Oikeasti olisi kivaa pari kuukautta talvella ja pari kesällä. Ehkä mökki sieltä eläkepäiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten on se kotiseutuni?
- se jossa olen fyysisesti syntynyt, missä asuu sukulaiset?
- se missä olen asunut lapsuuteni, ikävuodet 0,5-6 ja jonka asukkaita kohtaan tunnen edelleen hengenheimolaisuutta?
- se missä olen asunut 6-vuotiaasta lähtien, käynyt koulut, perustanut perheen?
Niin mikä se kotiseutu sitten on?
Tätä minäkin joudun kysymään. Vanhempani muuttivat monta kertaa ollenssani lapsi ja nuori, juuria ei ole jäänyt mihinkään. Mihinkään kasvuaikoinani asumaani seutuun ei ole pienintäkään halua palata, koska niissä paikoissa ei ole minulle mitään; ei sukua, ei ystäviä, ei mitään.
Nykyisessä asuinkaupungissani olen asunut 20 vuotta, enkä tätäkään koe "kotiseudukseni" pitkästä asuimisesta huolimatta. Toki täällä on sosiaalinen verkostoni tällä hetkellä, mutta mikään ei estäisi minua muuttamasta jonnekkin muualle vaikka heti. Tulevaisuudessa tulen muuttamaan lopullisesti ulkomaille lämpimään, heti kun elämäntilanne antaa myöden.
En todellakaan kaipaa. Monen sadan kilometrin päähän muutto nuorena oli oikea päätös. Syrjäisellä synnyinseudulla ei olisi minulle työtä eikä mitään muutakaan. Olen onnellinen nykyisessä paikassa, vaikka en tuntenut täältä tullessani yhtään ihmistä ja koko suku on kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikale edes koko Suomeen. Mitä kauemmin olen poissa, sitä vähemmän haluan takaisin. Ei mulla ole siellä mitään. Äitiin ja siskoon saan pidettyä yhteyttä viesteillä ja skypellä, kaverit on jo aikoja sitten etääntyneet, meillä on niin erilaiset elämäntyylit. En mä keksi yhtään syytä, miksi muuttaisin takaisin.
En haikaile. Ahdistava pieni p**sereikä. Ihmiset pieniä ja ahtaita. Vain yksi totuus. Muutin 16-vuotiaana eikä takaisin tee mieli. Viimeksi olen käynyt puolitoista vuotta sitten, vaikka äiti ja isä vielä elossa ovatkin.
Minun elämäni on täällä. Koti, työ, perhe, ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia mitä sieltä kaipaan ovat äiti ja isä. Lapsuudenkotia. En luontoa, en yhtään mitään muuta. Puhumme Skypessä päivittäin, niin en tunne edes ikävää kun tuntuu että koko ajan nähdään. He tulevat luokseni yleensä käymään, kun tietävät etten halua sinne asti lähteä pienen lapsen kanssa. En pidä Suomesta ollenkaan. Ainut hyvä asia siellä on suklaa joka myös maistuu suklaalta eikä miltään teollisuusjätteeltä.
En enää. Muutin jo takaisin maalle, en viihtynyt pk-seudulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikaile sinne pieneen ahdasmieliseen junttikylään. Joskus leikittelen kyllä ajatuksella, että olisi kiva kasvattaa lapset siellä ja nähä kenen kaikkien muiden tuttujen lapset olisivat lapseni kanssa samassa koulussa jne. Ja olisihan se lasten kannalta kätevää että olisi suku ympärillä. Mutta tämä vain ajatusleikkiä, lapsenteko ei ole vielä vähään aikaan edes ajankohtaista.
Kyllä haikailen, mutta realiteetit tulee vastaan. No job siellä.
Alue: Aihe vapaa
En kaipaa enää. Ehkä se johtuu siitä, että en tunne mitään tarkkaa paikkaa kotipaikakseni. Minulle riittää, että Tampere on lähellä. Olen asunut Tampereen ympäristökunnissa suurimman osan elämästäni. Muutaman kerran olen muuttanut kauemmas opiskelun, työn tai miehen takia, mutta palannut taas takaisin.