Lue keskustelun säännöt.
Miten mielestäsi tulisi suhtautua läheiseen joka...
20.02.2016 |
Kuinka suhtautuisit läheiseen (esim. lähisukulaiseen tai vanhaan ystävään), johon sinulla on jonkinlainen tunneside tai jota pidät tärkeänä, mutta teidän näkemyksissä tai moraalikäsityksissä olisi valtava ero jonkin tärkeäksi kokemasi asian suhteen? (esimerkiksi maahanmuuttajiin suhtautumisen, abortin, kasvatusmenetelmien tms. voimakkaita tunteita herättävän aiheen osalta)
Uuden tuttavuuden kanssa suuri näkemysero tällaisissa asioissa luultavasti kaataisi suhteen heti alkuunsa (vai kaataisiko, mielipiteitä?), mutta kuinka suuri painoarvo mielestänne on arvoasioita koskevilla mielipiteillä silloin kun kyseessä on ihminen jonka kanssa olette "kasvaneet" läheisiksi?
Asia mietityttää minua, koska olen tullut pisteeseen jossa oman äitini suhtautuminen tiettyihin asioihin inhottaa minua syvästi ja minun on vaikea suhtautua äitiin kuten ennen. Kuitenkin kyseessä on yksi elämäni tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä ja tuntuisi vähintäänkin omituiselta katkaista välit häneen tällaisen näkemyseron vuoksi. En ole tehnyt minkäänlaista päätöstä vielä, annan asioiden edetä omalla painollaan ja katsoa miten tilanne jatkuu, mutta tässä vaiheessa haluaisin kuulla muiden ihmisten näkemyksiä? Onko kellään jakaa omaa kokemusta vastaavasta tilanteesta tai muutenvaan sanottavaa aiheesta?
Kommentit (5)
Olen sanonut suoraan, että kys. sukulaisen mielipiteet ovat puhdasta rasismia ja rotusortoa enkä tästä syystä halua keskustella hänen kanssaan sellaisista osa-alueista, joissa näkemyseromme ovat merkittävät.
"Blaa blaa jokaisella oikeus mielipiteeseensä" - kannatan tätä niin kauan kun se mielipide ei alenna minkään ihmisryhmän arvoa. Toisaalta minut on silti kasvatettu kohteliaaksi enkä jaksa vängätä sen kummemmin, koska intressinäni ei ole pakottaa toista vaihtamaan mielipidettään. Tästä syystä ei-itse valitussa lähisuhteessa helpointa on olla puhumatta kiistaa aiheuttavista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko siis tekemässä aborttia ja lapsen mummo kokee sen lapsenlapsensa murhaksi? no niin no etjhän sinä sitten tule kenenkään kanssa toimeen. Kukaan kun ei halua tulla murhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
ootko siis tekemässä aborttia ja lapsen mummo kokee sen lapsenlapsensa murhaksi? no niin no etjhän sinä sitten tule kenenkään kanssa toimeen. Kukaan kun ei halua tulla murhatuksi.
Juu todella hyvin päätelty! Miten arvasitkin...
Mun ja äidin välinen erimielisyys ei oikeestaan ole tän keskustelun pointti vaan halusin kuulla kuinka ihmiset toimivat vastaavissa tilanteissa. Olen itse vähän lukossa aiheen kanssa tai ehkä mietin tätä liikaa. Ylemmät vastaukset ovat kyllä olleet hyviä. Kaipa sitä voi vain vältellä näistä aiheista puhumista. Välillä aiheet vaan lävähtävät päin näköä ja niitä on vaikea paeta ja mietin sopivaa tai parasta mahdollista suhtautumistapaa.
-ap
No ollaan me ainakin siskon kanssa kasvettu niin erilleen, että alkaa puheenaiheet olemaan vähän vähissä. Sillä on onneksi ihan mukava mies, ja keskustelut sujuu ihan hyvin, jos ollaan kumpikin koko perheellä paikalla. Mutta auta armias, jos jään siskon kanssa kaksin, niin on tuskaa keksiä mistä voitaisi puhua. Kun vähän joka aiheella se keskustelu tyssää nopeasti siihen, että ollaan ihan eri linjoilla eikä keskustelua kannata jatkaa.
Oon nyt sitten huomannut, että minä oon alkanut jännittää siskon tapaamista. Ei kovin hohdokasta ole, kun oman siskon seurassakaan ei voi olla rennosti, vaan yhtä tuskaa on kuin jonkun ventovieraan kanssa puhuminen.
Veljeni on hyvin konservatiivinen ja omaa korkean moraalin. Yritän vain olla keskustelematta hänen kanssaan aiheista, jotka nostavat tunteita tai sanomalla, että ymmärrän näkökantasi, mutta olen erimieltä, enkä haluaisi väitellä moraaliasioista. Muuten välimme ovat läheiset, enkä voisi niitä koskaan katkaista sen takia, että olemme joistakin asioista eri mieltä, eikä hän kykene "hyväksymään" joitain ratkaisujani. Älä stressaa, äitisi on kuitenkin aina äitisi, älä pilaa välejänne!