Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko lähteä yrittäjäksi? Kahvilaunelma..
20.02.2016 |
Konsepti on jo mietittynä valmiiksi. Olen lueskellut netistä niin keskustelupalstojen viestejä kuin ihan virallisia tutkimuksiakin liittyen siihen, millainen on asiakkaiden mielestä hyvä kahvila ja mitkä ovat tulevat maailmanlaajuiset trendit. Näiden pohjalta olen muokannut omaa yritysideaani. Suvussa on yrittäjiä, joilta saisin apua. Paikka olisi jo tiedossa, joka soveltuisi suunnitelmiini. Paikkakunnalla ei ole samassa konseptissa kilpailijoita, tarjoaisin jotain erilaista (mutta kodikasta, ei mitään fiiniä jonne ei uskalla tulla kuin juhlapuvussa).
Tällä hetkellä olen vakitöissä ihan toisella alalla, mutta miettinyt jo vuosia alanvaihtoa ja myös yrittäjyyttä. Tässä olisi nyt mahdollisuus siihen. Uskallanko repäistä ja lähteä yrittäjäksi? Olisi ihanaa kuulla kokemuksia, jos paikalla on joku kahvilan-/leipomon- tms pitäjä :)
Kommentit (101)
Mulla on leipuri-kondiittorin koulutus sekä siihen päälle ravintolakokin paperit. Sain pyörittää yksin kuukauden verran kahvilaa, kun pomoni oli reissussa. Vaikka työpaikka oli tuttu, kokemusta alalta vuosikausia, niin silti rankkuus yllätti. Aamuviideltä olin jo vääntämässä pullia ja kakkuja, kympiltä olin avaamassa kahvilaa ja kasilta kii. Sen jälkeen menin vielä esivalmistelemaan aamua. Siihen päälle tukkureissut. Kirjanpitoa vilkaisin, että ei sillä kahvilalla todellakaan tienannut juuri mitään, vaikka onkin ison kaupungin ydinkeskustassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä nyt aluksi edes kuinka suuri on yrittäjän eläkevakuutus maksu sillä monen mikroyrityksen toiminta loppuu jo sen maksamiseen, kuinka paljon rahaa menee kuluihin kuukaudessa ennen kuin yritys tuottaa mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunta sellainen, että kahvila ylipäänsä menestyisi? Siihen tarvitsee olla tarpeeksi iso paikka joka on vieläpä sijoittunut siten, että siinä on selkeä keskusta. Tienvarsikahvilat eivät yleensä menesty, jos tarkoituksena on että ihmiset käyvät ohikulkumatkallaan autoillessaan ohi. Nämä asiakkaat menevät isoille liikekeskuksille ja huoltoasemaketjuille.
Mieheni on omistaa finanssialan yrityksen (ei Suomessa), ja kysyin häneltä, että rahoittaisiko kahvilaa Suomessa. Ei kuulemma toivoakaan. Mutta hänen tehtävänään onkin tehdä rahaa, ei vain pärjätä.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa tehdä juuri sitä, mikä se oma intohimo on. Tästä syystä minä opiskelin antropologiaa yliopistossa, enkä kadu vaikkei sillä työllistynytkään. Sinulla on kuitenkin hyvä suunnitelma, ettet irtaudu työpaikastasi ennen kuin näet homman nimen. Ensimmäinen vuosi on aina se kriittisin. Ja kaiken kaikkiaan, sinulla on hävittävänä ainoastaan rahaa. Ja se ei ole maailmanloppu. Onnea yrittäjyyteen!
Eihän aloittaja kysellyt ulkopuolista rahoittajaa. Enkä ole ikinä kuullut, että pieneen kahvilayritykseen sellaista edes haettaisiin. Eli miten tuo miehen työ tai antropologian opiskelu liittyi mihinkään?
:D Luulisin mieheni ymmärtävän kannattavuuden päälle työssään, eli jos hän ei lähtisi rahoittamaan, tuskin kyseessä on ala, jolta vuollaan kultaa, oli konsepti mikä hyvänsä = rikastumaan yrittäjä ei pääse ainakaan helposti.
Ja oma antropologian opiskeluni liittyi siihen, että tekee sitä, mikä oma intohimo on. En tiedä onko antropologia Suomessa kovin tunnettu ala, mutta ainakin USA:ssa on melko selvää, että ihan siihen perinteiseen työhön ei pääse helposti kiinni. En usko, että Suomessakaan. Siitä huolimatta valitsin opiskella antropologiaa, enkä opiskellut jotain varmasti työllistävää alaa, enkä ole päivääkään katunut = riskienotto omien unelmiensa hyväksi kannattaa joskus vaikkei se onnistuisikaan.
Miten tuo luetun ymmärtäminen meni noin niinku omasta mielestä?
Tämä seikka, että jonkun naisen mies ei lähtisi jotain rahoittamaan, ei liity asiaan mitenkään. Suomessa on huippukannattavia kahviloita, heti alkuunsa kaatuvia ja kaikkea siltä väliltä. Itse pärjään yrittäjänä alalla, jolla elannon saaminen yksinurittävänä on tosi vaativaa.
Nyt ei ole hyvä aika ryhtyä yrittäjäksi.
No, sijainti on tietysti supertärkeä, mutta toinen on sitten aukioloajat. Täällä etelä-Suomen pikkukaupungissa kaikki kahvilat menee juuri silloin kiinni, kun sinne ihmiset haluaisi mennä eli klo viiden kuuden aikaan jo. Siksi niitä nurin menee. Muistan yhdenkin tapauksen, jonne yritin kaksi kertaa mennä käymään, mutta molempina kertoina, jotka minusta oli normaaleja kahvitteluaikoja, oli kyseinen paikka kiinni. (klo viiden jälkeen arkena ja puoliltapäivin viikonloppuna) En sitten kovasti ihmetellyt että se meni nurin aika pian. En päässyt maistelemaan niiden ihania tiramisuja ikinä.
Älä kuvittele menestyväsi, jos et ole valmis pitämään putiikkia auki silloin kun ihmiset haluavat kahvitella. Sun pitää ajatella, miten saat paikastasi juuri Sen Paikan, missä kaikki sopivat tapaamiset ja treffit. Ja se aika ei tosiaan yleensä ole se virka-aika.
Sijainnissa tärkeä on asiakasvirta. Mitä pienempi kaupunki sitä pienempi on se alue, missä voi menestyä ja kyse voi olla ihan 50 metrin matkasta, jos se on ohi kulkureiteiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hienoa, että yrittäjähenkisyyttä löytyy.
Jos liiketilasta joutuu maksamaan vuokraa, niin uuvuttaa ajatella kuinka monta specialkahvia ja känttyä pitää myydä, että saa Suomen nylkyvuokran maksettua. Jos taas pitää Starbucksin hinnat, niin eihän siellä ruuhkaksi asti porukkaa tule olemaan.
On ihan eri asia ryhtyä vaikka lääkäriksi ilman koulutusta kuin leipuriksi. Leipomaan voi opetella itsekin, eikä kahvilanpitäjältä kysytä koulupapereita tai aikaisempaa ammattia. Riittää, että osaa. Kukaan ei kysele, oletko taitosi hankkinut itsenäisesti vai koulunpenkillä. Tietysti yrittäjyyteen sinänsä olisi perehdyttävä, mutta aphan kertoi että on sitä opiskellut jo aiemmin.
Mitään ei saavuta, jos ei ota riskejä ja yritä. Onnea ap matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunta sellainen, että kahvila ylipäänsä menestyisi? Siihen tarvitsee olla tarpeeksi iso paikka joka on vieläpä sijoittunut siten, että siinä on selkeä keskusta. Tienvarsikahvilat eivät yleensä menesty, jos tarkoituksena on että ihmiset käyvät ohikulkumatkallaan autoillessaan ohi. Nämä asiakkaat menevät isoille liikekeskuksille ja huoltoasemaketjuille.
Mieheni on omistaa finanssialan yrityksen (ei Suomessa), ja kysyin häneltä, että rahoittaisiko kahvilaa Suomessa. Ei kuulemma toivoakaan. Mutta hänen tehtävänään onkin tehdä rahaa, ei vain pärjätä.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa tehdä juuri sitä, mikä se oma intohimo on. Tästä syystä minä opiskelin antropologiaa yliopistossa, enkä kadu vaikkei sillä työllistynytkään. Sinulla on kuitenkin hyvä suunnitelma, ettet irtaudu työpaikastasi ennen kuin näet homman nimen. Ensimmäinen vuosi on aina se kriittisin. Ja kaiken kaikkiaan, sinulla on hävittävänä ainoastaan rahaa. Ja se ei ole maailmanloppu. Onnea yrittäjyyteen!
Eihän aloittaja kysellyt ulkopuolista rahoittajaa. Enkä ole ikinä kuullut, että pieneen kahvilayritykseen sellaista edes haettaisiin. Eli miten tuo miehen työ tai antropologian opiskelu liittyi mihinkään?
:D Luulisin mieheni ymmärtävän kannattavuuden päälle työssään, eli jos hän ei lähtisi rahoittamaan, tuskin kyseessä on ala, jolta vuollaan kultaa, oli konsepti mikä hyvänsä = rikastumaan yrittäjä ei pääse ainakaan helposti.
Ja oma antropologian opiskeluni liittyi siihen, että tekee sitä, mikä oma intohimo on. En tiedä onko antropologia Suomessa kovin tunnettu ala, mutta ainakin USA:ssa on melko selvää, että ihan siihen perinteiseen työhön ei pääse helposti kiinni. En usko, että Suomessakaan. Siitä huolimatta valitsin opiskella antropologiaa, enkä opiskellut jotain varmasti työllistävää alaa, enkä ole päivääkään katunut = riskienotto omien unelmiensa hyväksi kannattaa joskus vaikkei se onnistuisikaan.
Miten tuo luetun ymmärtäminen meni noin niinku omasta mielestä?
Tämä seikka, että jonkun naisen mies ei lähtisi jotain rahoittamaan, ei liity asiaan mitenkään. Suomessa on huippukannattavia kahviloita, heti alkuunsa kaatuvia ja kaikkea siltä väliltä. Itse pärjään yrittäjänä alalla, jolla elannon saaminen yksinurittävänä on tosi vaativaa.
Eihän? Tavataan asia nyt vielä kerran: (kyseisellä alalla) rikastumaan yrittäjä ei pääse ainakaan helposti. Millä tavalla tämä eroaa lauseestasi "Itse pärjään yrittäjänä alalla, jolla elannon saaminen yksinurittävänä on tosi vaativaa" (sic)?
Kyse oli siis juuri alan vaativuudesta. On aloja, joita mieheni lähtisi rahoittamaan in a heartbeat. Niillä yksityisyrittäjät vuolevat kultaa tällä hetkellä. Kahvilatoiminta ei kuitenkaan ole näitä aloja. Jotkut menestyvät, mutta suurin osa ei. Täytyy olla itselleen rehellinen, realistinen ja tehdä töitä unelmansa eteen.
Tee kustannuslaskelma. Ota selvää, minkä verran tarvitset myyntiä, jotta olisi kannattava. Sen jälkeen laske, riittääkö sillä paikkakunnalla tarpeeksi asiakkaita.
Olen eräänkin laskelman tehnyt myös kahvilayrittäjille, ja yleensä ne ovat menneet poikkeuksetta miinukselle. Jos sinulla on varaa toimia noin 3-5 vuotta tappiolla, niin senkun vaan perustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia ryhtyä vaikka lääkäriksi ilman koulutusta kuin leipuriksi. Leipomaan voi opetella itsekin, eikä kahvilanpitäjältä kysytä koulupapereita tai aikaisempaa ammattia. Riittää, että osaa. Kukaan ei kysele, oletko taitosi hankkinut itsenäisesti vai koulunpenkillä. Tietysti yrittäjyyteen sinänsä olisi perehdyttävä, mutta aphan kertoi että on sitä opiskellut jo aiemmin.
Mitään ei saavuta, jos ei ota riskejä ja yritä. Onnea ap matkaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Tottakai kuka tahansa voi avata kahvilan, mutta jos ei ole minkäänlaista kokemusta ravintola-alalta, niin metsään mennään ja pahasti. Ellei sitten palkkaa yhtä todella pätevää työntekijää , joka taas maksaa ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia ryhtyä vaikka lääkäriksi ilman koulutusta kuin leipuriksi. Leipomaan voi opetella itsekin, eikä kahvilanpitäjältä kysytä koulupapereita tai aikaisempaa ammattia. Riittää, että osaa. Kukaan ei kysele, oletko taitosi hankkinut itsenäisesti vai koulunpenkillä. Tietysti yrittäjyyteen sinänsä olisi perehdyttävä, mutta aphan kertoi että on sitä opiskellut jo aiemmin.
Mitään ei saavuta, jos ei ota riskejä ja yritä. Onnea ap matkaan!
Kun puhutaan kahvilasta, joka haluaa olla omaleimainen, niin täytyy sen tuotteita valmistavalla leipurillakin olla joitain luonnonlahjoja, kuten hyvä makuaisti. Kuka tahansa voi saada aikaan näyttävän kakun jollain Kinuskikissan ohjeilla, mutta vaatii harjaantunutta makuaistia, että pystyy itse kehittelemään hyvänmakuisia tuotteita kahvilan vetonauloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Ei minulla ole ruoka-alan koulutusta, mutta kokemusta muuten on. Olen työskennellyt ystäväni ravintolassa, toisella ystävälläni on pitopalvelu, suvussani on yrittäjiä, olen käynyt yrittäjäkursseja aiemmin. Olen seurannut erittäin läheltä millaista on olla ravintola-alalla yrittäjänä. Tiedän että päivät on pitkiä, on kaikenlaisia kustannuksia, velvoitteita, lupia haettavaksi. Pitää hoitaa tukut ja valmistukset ja siivoukset ja kaikki. Tiedän senkin, ettei vaikkapa sitä kahvilaa tuosta noin vaan pykätä pystyyn, vaan se vaatii taas lupia ja passeja, koneita ja laitteita, astioita, pöytiä, tuoleja, raaka-aineet, keittiön jne. Minulla on apukäsiä saatavilla, ihmisiä joilta voin kysyä neuvoja ja apua.
Uskokaa pois, en tosiaan kuvittele että kahvilanpito on vain sitä että kaatelen kahvipannusta kahvia hehkeän näköisenä ja teen 7h 40min töitä päivässä virka-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei minulla ole ruoka-alan koulutusta, mutta kokemusta muuten on. Olen työskennellyt ystäväni ravintolassa, toisella ystävälläni on pitopalvelu, suvussani on yrittäjiä, olen käynyt yrittäjäkursseja aiemmin. Olen seurannut erittäin läheltä millaista on olla ravintola-alalla yrittäjänä. Tiedän että päivät on pitkiä, on kaikenlaisia kustannuksia, velvoitteita, lupia haettavaksi. Pitää hoitaa tukut ja valmistukset ja siivoukset ja kaikki. Tiedän senkin, ettei vaikkapa sitä kahvilaa tuosta noin vaan pykätä pystyyn, vaan se vaatii taas lupia ja passeja, koneita ja laitteita, astioita, pöytiä, tuoleja, raaka-aineet, keittiön jne. Minulla on apukäsiä saatavilla, ihmisiä joilta voin kysyä neuvoja ja apua.
Uskokaa pois, en tosiaan kuvittele että kahvilanpito on vain sitä että kaatelen kahvipannusta kahvia hehkeän näköisenä ja teen 7h 40min töitä päivässä virka-aikaan.
Työskentelitkö pitkään ravintolassa? Tarkoitus ei ole kuittailla, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.
Jos ei oikeasti ole ollut kunnolla ravintolassa töissä, niin aika moni asia tulee kyllä olemaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideasi on hyvä ja sinuna toteuttaisin sen, jos saat töistä virkavapaata. Vaikka se ei onnistuisikaan, et tule ikinä katumaan että yritit. Että olet yhtä elämänkokemusta rikkaampi ja olet tehnyt jotain aivan erilaista. Harva ihminen kuolinvuoteellaan katuu että yritti ja epäonnistui, mutta moni katuu ettei uskaltanut. Joten tee se! Ihmiset arvostavat jopa tässä taloustilanteessa hyvää ruokaa, mieti että luomumyynti on esimerkiksi kasvanut koko laman ajan. En sano että kahvilasi olisi luomua, mutta raaka aineita arvostetaan entistä enemmän.
Jotenkin "huvittava" maa tämä Suomi, kun täällä pitää miettiä, että uskaltaako yrittäjäksi. Onkohan missään muualla Euroopassa vastaavaa tilannetta, että pienyrittäjiä kuritetaan niin paljon valtion taholta, että yrittäjyys on ei-toivottua?
Ei ymmärretä alkuunkaan yrittäjyyden työllistävää merkitystä. Sen sijaan suurfirmat lobbaa niin hyvin lainsäätäjiä, että kaiken yrittäjyyden haluttaisiin olevan S-ryhmän ja Keskon heiniä.
Juuri muutama päivä sitten mietin miksi ei perusteta uusia kahviloita, jossa olisi kunnon kahvileivät ja hyvä palvelu.
Asun keskisuuressa kaupungissa, ainakin meillä riittää asiakkaita, vaikka lienee toistakymmentä kahviota, kun käyn hemmottelemassa hyvällä kahvilla kerran viikossa ja asiakkaita tulee ja menee, kellon ajasta riippumatta ja usein lähes kaikki paikat ovat varattuja.
Luulen kahvilakulttuurin palaavan takaisin Suomeen, niin kuin se oli 1930-luvulla, ja monet tuttavat suosivat kahviloita ja ennen kaikkea nuoret.
Laskusuhdanteen aikana perustetulla yrityksellä on etunsa, sillä usein hyviä liikehuoneistoja on vapaana ja voi vielä neuvotella edullisen vuokran, samoin kalusteet ja laitteet ovat edullisempia, kuin nousukauden aikana.
Hyvään kahvilaan laskusuhdanteet harvoin vaikuttavat, sillä ihmiset haluavat elämäänsä aina jotakin luksusta, lamasta huolimatta, kunhan se on kohtuuhintaista.
Vierailija kirjoitti:
Juuri muutama päivä sitten mietin miksi ei perusteta uusia kahviloita, jossa olisi kunnon kahvileivät ja hyvä palvelu.
Asun keskisuuressa kaupungissa, ainakin meillä riittää asiakkaita, vaikka lienee toistakymmentä kahviota, kun käyn hemmottelemassa hyvällä kahvilla kerran viikossa ja asiakkaita tulee ja menee, kellon ajasta riippumatta ja usein lähes kaikki paikat ovat varattuja.
Luulen kahvilakulttuurin palaavan takaisin Suomeen, niin kuin se oli 1930-luvulla, ja monet tuttavat suosivat kahviloita ja ennen kaikkea nuoret.
Laskusuhdanteen aikana perustetulla yrityksellä on etunsa, sillä usein hyviä liikehuoneistoja on vapaana ja voi vielä neuvotella edullisen vuokran, samoin kalusteet ja laitteet ovat edullisempia, kuin nousukauden aikana.
Hyvään kahvilaan laskusuhdanteet harvoin vaikuttavat, sillä ihmiset haluavat elämäänsä aina jotakin luksusta, lamasta huolimatta, kunhan se on kohtuuhintaista.
Luxusta kohtuuhinnalla. Niinpä niin. Suomessa yhtälönä mahdoton.
Älä lähde. Pitkiä päiviä, 7 päivää viikossa. Kyllä elämässä täytyy olla tilaa ja aikaa muullekin kuin työnteolle, ja kuinka kauan sitä jaksaisi vetää tuollaisilla ehdoilla?
Etkö ainakin ensin voisi testata ideaasi käytännössä jotenkin, ennekuin teet lopullisen päätöksen?
Vaikka minun täytyy kyllä kertoa sinulle yhdestä pariskunnasta kotikaupungissani... Heillä on kesäkahvila joka on todella menestynyt. He ovat onnistuneet luomaan yritykselleen imagon joka vetää porukkaa sinne. Paikka on auki 9-17, 7 pvä viikossa. Sunnuntaisin brunssi. Paikka on aina täynnä porukkaa.
He avaavat sen toukokuun puolivälissä ja sulkevat elokuun lopulla. Talvella he pitävät auki kuukauden päivät, jouluun asti. Tarjoilevat siis pelkästään joulupöydän sen kuukauden aikana.
Tienaavat hyvin ja muun osan vuodesta he ovat vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Paikkakunnalla ei ole samassa konseptissa kilpailijoita
Eli ihmiset eivät ole kyseisellä paikkakunnalla tottuneet pistäytymään kahvilaan. Ellei siellä satu asumaan paljon trendikkäitä nuoria (tuskin on, jos kerran ei kahviloitakaan), niin et sinä perheellisiä, keski-ikäisiä etkä vanhuksia saa enää muuttamaan tapojaan.
Eivätkä useimmat jaksa lähteä talvipimeällä työn jälkeen kahville. Sinun pitäisi tehdä vuoden tuotto kesän valoisana aikana.
Tiedän, oli negatiivinen kommentti. Toivon olevani väärässä, sillä toki haluaisin, että sinä ja kaikki muut kahvilahaaveilijat voisivat toteuttaa unelmansa. Samanlaisia ketjuja vain on ollut täällä ennenkin, joten niihin pohjaan mielipiteeni.
Missä ap ajatteli leipoa? Viranomaismääräykset ruuanlaittotiloista ovat aika tiukat.