Keksikää ammatti/koulutus INTROVERTILLE!

Mä oon introvertti mutta ainakin mulle kaupan kassan hommat käy kuin nenä päähän. Eihän siinä tartte kenellekään jutella! Ongelmana mulla on aina ollut nimenomaan se etten keksi mitään juteltavaa ihmisten kanssa, mutta kassalla ei tarvitse sellaista miettiä. Peruskohteliaisuus riittää. "Hei! 5,6 euroa kiitos. Ole hyvä". En pelkää ihmisiä, en vain ole kovin seurallinen, viihdyn hyvin itsekseni.

Ei taida sellaista työtä ollakaan, missä ei pitäisi kohdata ihmisiä, asiakkaita tai työkavereita. Joissakin töissä asiakaspalvelutilanteet voivat olla lyhyitä ja vaativat tiettyä erityisosaamista. Sellainen työ sopii mielesyäni introvertillekin. Kun osaat asiasi, pystyt ammattitaitosi avulla kehittymään hyväksi asiakaspalvelijaksi. Tai voit olla sosiaalisesti taitava ja hyvä asiakaspalvelija, kun olet sinun omalla vahvalla osaamisalueellasi. Sen sijaan työ johon liittyy esim. verkostojen rakentamista, neuvotteluja, diplomatiaa, ihmisiin vaikuttamista jne. ei ole ehkä introvertille kovin mielekäs.

Itse olen introvertti ja hyvä työssäni asiakaspalvelijana. Työ ihmisten parissa ei tunnu yhtään raskaalta, päinvastoin. Minua on sanottu työssäni mm. sosiaaliseksi mitä en koskaan uskonut muutama vuosi sitten.

Ja vielä se, että ihminen myös oppii ja kehittyy. Ei kannata tunkea itseään johonkin ahtaaseen lokeroon vain yhden persoonallisuuden piirteen takia. Kaikki ovet ja mahdollisuudey ovat sinullekin avoinna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä että entäpä joku liukuhihnatyö tehtaalla, jotain suojapukua tai naamasuojaa jos joutuu käyttämään niin siinä ei paljoa kommunikoida tarvi muiden kanssa.

Pakkaajana tai postinkantajana.

Hautausmaan hoitajana.

Puutarhurina.

Hautausmaanhoitajan työhön kuuluu hautausmaalla kävijöiden asiakaspalvelua. Kesäisin todella paljon.

Puhutko toimisto- vai ulkotyöntekijöistä? Hautausmaalla ei ulkotyöntekijät nyt ole varsinaisesti asiakaspalvelijoita, ei siellä ees joka päivä tule joku puhumaan ja ne on yleensä yksinkertaisia juttuja (esim koska tulee kukat).

Postinlajittelijana yötöissä saa olla suhteellisen rauhassa, kunhan muistaa asettaa naaman ilmeen huonoinakin päivinä mahdollisimman normaaliksi muutamaa sosiaalista tapausta varten.

Kirjastonhoitaja ei ole mikään introvertin homma, vaikka niitä sinne hakeutuukin. Siinä ollaan tosi paljon asiakkaiden kanssa tekemisissä eli se on lopulta tosi sosiaalinen työ, paitsi jos hankkiutuu ison kirjaston hankintaosastolle.

Postinjakaja tai yökyöpelille lehdenjakaja?

Ja vielä se, että monet introvertit ovat herkkiä havaitsemaan ihmisten sanattomia viestejä. Tätä taitoa jalostamalla introvertistä voi kehittyä hyvä ihmisten kanssa. Esim. olen huomannut, että olen taitava "hankalien" asiakkaiden kanssa. En provosoi, kuuntelen ja juttelen, otan huonon tuulen vastaan, osaan asettautua toiaen asemaan helposti. Yleensä asiakkaan huono tuuli laantuu ja tilanne laukeaa.

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Joku matemaattinen tai insinöörin tutkinto ja siitä tutkijan hommiin. (tai kiinnostuksesi mukaan vaikka  valtiotieteitä, historiaa, tms.). Tutkijan työ on aikalailla yksin tekemistä, tosin raskasta ja epävarmaa sitten jatkuvan pätkärahoituksen hakemisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Esiintymispelko ja sosiaalinen fobia ovat kuitenkin eri asioita kuin introverttius. Introvertti voi ylikuormittua sosiaalisuudesta, mutta ei välttämättä pelkää sitä.

Luontokuvaaja/kirjailija, viettää kuukausia yksin jossain hökkelissä keskellä ei mitään. Hakee kerran kuussa jostain läheiseltä tilalta jonkun raadon, ja jää odottelemaan petojen saapumista. Nukkuu kai koko talven erämaamökissä ja kirjoittaa.

Mutta jos valitset vaikka jonkun makkaranpakkaaja -ammatin vain sen takia, että sinua jännittää esim. esiintyminen, niin myöhemmin voi kaduttaa. Kai siinä ammatinvalinnassa pitää muitakin piirteitä, lahjakkuutta, taipumuksia ja kiinostuksen kohteita miettiä kuin vain sitä yhtä. Sitäpaitsi esim. esiintymistä voi oppia. Vaikka nyt ei uskoisi, niin kymmenen vuoden päästä esiintyminen voi olla sulle ihan suht ok tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Esiintymispelko ja sosiaalinen fobia ovat kuitenkin eri asioita kuin introverttius. Introvertti voi ylikuormittua sosiaalisuudesta, mutta ei välttämättä pelkää sitä.

Juuri näin, introverttiys ja neuroottisuus ovat eri asioita, myös ekstrovertti voi olla neuroottinen henkilö.

Jaahas. Lun juuri wikipediasta introvertin ja extrovertin kuvaukset. Ja totesin olevani molemmat yhäaikaa.... Mikä siis olen? Normaali?

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Itse olen esiintymiskammoinen, mutta pakolla hoidan senkin ja niin vaan menin yliopiston läpi. Ei siihen aikaan ainakaan väitelty paitsi tohtorit. Esitelmiä oli, mutta yleensä keskusteluissa olin hiljaa, en ehtinyt mukaan, toiset puhuivat jo muuta, kun itse olin saanut mielessäni ajatukset kasaan ja niin jäi puhumatta. Yliopistossa oli paljon luentoja, kirjatenttejä, ryhmätöitäkin ja joissa esitelmäryhmissä oli siedettävää olla. Mutta en todellakaan näe, että siellä olisi kypsynyt esitelmöijäksi eikä etenkään johtajaksi. Yliopistosta valmistuvat kirjastonhoitajat ovat päteviä johtaviksi eli iso osa viroista on niitä, mutta koulutuksessa ei aikoinaan ollut johtajuudesta mitään. Tosi tyhmää. En tiedä, mikä tilanne nykyään. Harrasteryhmässä taas puhuminen ja näin aikuisempana onnistuu jo hyvin.

Mutta kirjastonhoitajan homma ei sovi introvertille. Haluatko kirjavinkata, esitellä kirjastoa ihmisille, erilaisille ryhmille, opettaa kirjastonkäyttöä, ojentaa toisten lapsia, jotka käyttäytyvät epäasiallisesti kirjastossa, kohtaa johtajana työntekijöitten keskinäistä kateutta tai ongelmia, tavata henkilökohtaisesti ja puhelimitse kirjamyyjiä. Lisäksi ei sovi pölyallergiselle. Itselläni tuli ääniongelmia ja ilman ilmankostutinta en voisi enää kirjastoon mennä. Nyt olen vielä kotona.

Kääntämistä suosittelen, kun kerran kieliä osaat. Onko ihan pakko olla vakitulot? Itse haaveilen just tuosta, mutta en tiedä miten aloittaa ja vain englantia osaan tarpeeksi hyvin ja olen harrastanut kääntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Olen ääri-introvertti, mutta en pelkää esiintymistä enkä sosiaalisia tilanteita sitten pätkääkään. Minä vain inhoan ja välttelen niitä, mutta kun on tarve, pystyn hoitamaan ongelmitta. Sen jälkeen tarvitsen kyllä pitkän levon yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tulkkaaminen liian ekstroverttia? Omana itsenäänhän siinä ei tarvitse esiintyä. Olisi varmaan maahanmuuttajien parissa töitä.

Tulkkaus sopii hyvin introvertille, mutta töitä on vähän. Siis konferenssitulkkauksia ja vakitöitä. Konf tulkkauksen koulutukseen on vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmoija, en tosin tiedä työllisyydestä. Ja yleensäkin IT/ICT-aloilta voisi löytyä monia sopivia työtehtäviä.

Millä perusteella? Yleensä tuon alan hommat ovat joko isoissa projekteissa tehtävää työtä, tai sitten yksityisyrittäjiä, joiden on pakko olla tiiviissä yhteydessä asiakkaan kanssa.

15 vuoden koodauskokemuksella kyllä sanoisin että kyllä tältä alalta löytyy aina introverteille rooleja. Yksityisyrittäjä-konsultiksi tosin ei kannata ryhtyä. Mutta jos menee johonkin isoon taloon töihin ja siellä hakeutuu puhtaaseen toteuttamisrooliin, ja jättää määrittely- ja suunnitteluhommat (joissa on asiakkaan kanssa kommunikointia) muille, saa ihan rauhassa olla erakkomainen outo guru joka ei juuri osallistu palavereihin eikä asiakasviestintään. Ainakin minä olen saanut olla ;) 

Ja etätyötäkin tosiaan saa tehdä paljon, ja mikä sen parempi kuin saada yksin kotona koodailla.

Tuota ehdotetaan aina tällaisissa keskusteluissa, mutta mitä vaatimuksia tuolla alalla oikeasti on ja mitä opiskelu vaatii? Esim. minä olen ihan perus-ok tietokoneiden kanssa, omaan erittäin hyvän englanninkielentaidon ja olen matemaattisesti aivan onneton ja tuntuu aika kaukaa haetulta ammatilta, että miten voisi ikinä oppia jotain niin vierasta...

Itsehän en tiennyt mitään tietokoneista eikä voinut vähempää kiinnostaa, kun lähdin alaa opiskelemaan. Matematiikassa olin erittäin huono, vaikeaa oli päästä lukion lyhyt matematiikka läpi (sain B:n siitä lopulta kirjoituksista). Ainoa syy miksi lähdin opiskelemaan alaa oli, että tiesin että "omituiset nörtit" saa alalla olla rauhassa sellaisia outoja erakkoja kuin ovat. 

Ja hyvinhän sitä pärjäsi. Ei tarvita muuta kuin about keskinkertainen älykkyys ja halu vähän päntätä, sisua, niin kyllä niistä opinnoista selviää. Ja työ sitten onkin tosi paljon helpompaa kuin opinnot. Suurin osa perus bisnessoftan koodauksesta on jopa puuduttavan helppoa ja rutiininomaista. Opinnoissa on kyllä joitain kursseja jotka matemaattisesti lahjattomalle teettää työtä ja tuskaa, mutta niistä pääsee läpi kyllä, ei tarvi edes välttämättä oikein oppia niitä asioita, itsehän menin esim. jotkut fysiikan ja matiikan kurssit pelkällä tärppien ja vanhojen tenttikysymysten opettelulla läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te introvertit olette läpäisseet korkeakouluksen?? Siis tätä ihmettelen aina. Eikö lopputyönä pidä väitellä muen edessä tai pitää esitelmää. Ja koulutus korkeakoulussa ja yliopistossa varmaan sisältää muutenkin paljon esiintymisä muiden edessä.

Joo, varmasti kirjastonhoitaja heno ammatti mutta ensin pitää olla se korkeakoulutus takana. Ja jos pystyy käymään korkeakoulun lopputöineen niin varmasti on esiintymiskokemusta jo siinä vaiheessa enemmän kuin monella sosiaalisellakin alalla olevalla.

Tätä olen aina ihmetellyt. Itse jätin väliin korkeakoulun pelkästään esiintymispelon takia. Lukiokin teki tiukkaa mutta siitä selvisin. Niin en ole sinänsä introvertti vaan pärjään ihmisten kanssa hyvinkin ja olen puhelias. Vain tuo esiintyminen on se vaikea asia.

Esiintymispelko ja sosiaalinen fobia ovat kuitenkin eri asioita kuin introverttius. Introvertti voi ylikuormittua sosiaalisuudesta, mutta ei välttämättä pelkää sitä.

Niinpä. Yleensä kyse onkin siitä, että koska introvertti ei hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin tai esiintymään, hän ei saa niissä harjoitusta. Jännittäminen on siis vain kokemuksen puutetta. Kuka tahansa (myös ekstrovertti) voi olla vähän hukassa tilanteessa johon ei ole tottunut ja jota ei koe oikein osaavansa. Itse en myöskään enää pelkää esiintymistä tai muitakaan sos. tilanteita. Mutta en kaipaa sosiaalisuutta ehkä niin paljon kuin muut ja vastapainoksi haluan olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jossain isommassa yrityksessä osana kirjanpitotiimiä tai muissa toimistotehtävissä saisit olla varmaan hyvinkin rauhassa, oikein isossa ja vilkkaassa yrityksessä ei kukaan sua huomaa kun tavallaan hukut massaan ja muutut näkymättömäksi. Esimerkiksi jotain arkistointityötä tai numeroiden näpyttelyä, varsinkin jos lasku- ja palkka-asiat on jonkun muun kontolla.

Toimistoaikojen ulkopuolella tapahtuva siivoustyö esimerkiksi toimistosiivoojana.

Ehkä joku laitoshuoltaja tai mitä nää on, vaikka jossain sairaalassa kuljet pitkin seiniä mopin kanssa tai peset jotain instrumentteja.

Entäpä ompelijana jossakin missä asiakaspalvelun hoitaa ihan siihen tarkoitettu henkilö?

It nörtit ainakin tekee aikas yksinään hommia, varsinkin jos yhteyden asiakkaisiin hoitaa joku muu.

Luotonvalvojat hoitavat hommia aika yksinään, saattavat olla joskus yhteyksissä puhelimitse ulkopuolisiin tahoihin mutta harvemmin asiakkaisiin suoraan.

Ziisus! Ihan kuin introvertti olisi sama kuin tyhmä.