En ymmärrä ihmisiä jotka voivat vain kävellä ohi tervehtimättä.

Eikä näitä tyyppejä ole edes pari vaan ties miten monta täällä päin.

Ap

Eivät tututkaan aina tervehdi. Siitä onneksi voi vetää omat johtopäätökset.

Oletko varma, että tunnistavat? Minulla on helvetin huono näkö, mutten käytä laseja, enkä kyllä ihan oikeasti näe ihmisiä, vaikka näyttäisikin siltä, että tuijotan suoraan silmiin.. No olen oppinut hymyilemään kaikille vastaantulijoille. :)

Itse en aina jaksa kohdata muita ihmisiä joko siksi, että olen ahdistunut, tai koska olen esimerkiksi töissä todella keskitynyt ajattelemaan jotakin ratkaistavaa ongelmaa. En muutenkaan ymmärrä, miksi töissä pitäisi jatkuvasti moikkailla. Huomaan kyllä muutenkin, kuka on paikalla.

Ilmeisesti sinäkään et tervehdi koska kai ne silloin vastaisivat?

Vierailija kirjoitti:

Eivät tututkaan aina tervehdi. Siitä onneksi voi vetää omat johtopäätökset.

Ai että olet niistä tyhmä tyyppi?

Mulla on kasvosokeus. En tunnista ihmisiä. Vaikka oisin just jutekkut jonkun kanssa en välttämättä enää tunnin päästä tunnista sitä. On jäänyt naapurin täti niin monta kertaa tervehtimättä ettei se enää edes puhu mulle.

En tiedä töistä, mutta kaupungilla näen hyvin usein tutun näköisiä ihmisiä, mutta useimmiten ne eivät kuitenkaan ole tuttuja, joten en uskalla tervehtiä juuri ketään ettei tule erehdyksiä. Kai se on lievää kasvosokeutta, että ihmiset näyttävät samanlaisilta.

Oletko sinä sitten parempi ihminen suhteessa muihin, kun sinua pitäisi tervehtiä ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tututkaan aina tervehdi. Siitä onneksi voi vetää omat johtopäätökset.

Ai että olet niistä tyhmä tyyppi?

Niitä ei haittaisi yhtään, vaikka ei tunnettaisi. Näin minä asian näen.

Siis jättävät tervehtimättä, kun  sinä tervehdit?

Suomalaiseen multtuuriin ei kuulu kohteliaisuus, eikä tervehtiminen.

Vaikea tervehtiä kun toisella katse maassa.

Tästä syystä en tunne vieläkään naapureitani, vaikka olen asunut täällä jo kohta kaksi vuotta. Vaikka kuinka yrität ottaa katsekontaktia rappukäytävässä tai alaovella, tyypit tuijottaa kengänkärkiään ja kiirehtii nopeasti ohi. Toiset välttelee kokonaan kohtaamista rappukäytävässä. Esimerkiksi eilen, kun lähdin ulos asunnostani, kuulin naapurini avaavan oven samaan aikaan ja jäävän odottamaan, että olen poistunut rappukäytävästä, jotta voi itse astella rauhassa ulos. WTF?! En edes tiedä, miltä yläkerran naapurini näyttää.

Ja kuulkaas olen itsekin tosi ujo, mutta minulle on lapsesta pitäen opetettu tervehtimään naapureita. Olen siis yrittänyt aina edes mumista jotain moin kaltaista nähdessäni näitä kengänkärkiään tuijottelevia ihmiskammoisia otuksia, joita naapureiksikin kutsutaan. Olisi kiva, jos joskus voisi ihan silmiin katsoen tervehtiä, eikä tarvitsisi ajatella, että minussa on varmaan jotain pahasti vialla, kun eivät ihmiset edes silmiin uskalla katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tervehtiä kun toisella katse maassa.

Kerro ihmeessä lisää miten alas käännetty katse estää puheen muodostamisen.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan selvästi kyllä tunnistavat vaikka ovatkin vain puolituttuja.

Siis töissä tulee ihmisiä vastaan ja ohittaessa kääntävät katseen maahan.

Joltain teinipojalta nyt vielä ymmärtäisin mutta nämä ovat jo 30 -40 v ihmisiä!

Ymmrrän täysin. Teen itse noin silloin kun en jaksa jäädä kuuntelemaan tosten turhia juoruja tai ukkonsa haukkumista. Hyvä tapa saada olla rauhassa.

Miksi jotkut olettavat, että ihmisillä on velvollisuus kohdata toisia ihmisiä? Minusta on tavattoman röyhkeää vaatia toisilta kontaktin ottoa vastentahtoisesti. Onko tämä jokin ekstroverttien päähänpinttymä? -4

Mulla myös kasvosokeus. Just aiheutti nolon tilanteen pari päivää sitten, en tunnistanut tuttua ihmistä eri ympäristössä kuin tavallisesti. En tunnista naapureitani. Aiemmin vielä ennen silmien laserleikkausta pahasti likinäköisenä kävelin taatusti ihmisten ohi huomaamatta heitä. 

Ei Suomessa ole tapana tervehtiä kaikkia. Tai siis joillain työpaikoilla on, ja se on rasittavaa minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tervehtiä kun toisella katse maassa.

Suomalaiseen kulttuuri ei kuulu poskisuudelmat niin eikö pelkkä hei riittäsi tervehdykseksi, jolle ei pitäisi olla mitää esteettä vaikka toinen kääntäisi katseensa päin seinään.