Mikä on suurin murheesi tällä hetkellä?

Lähdenkö pitkälle lenkille koiran kanssa vai en?

Vierailija kirjoitti:

Saanko opiskelupaikkaa tänäkään vuonna, jos en saa niin saanko töitä, edes kesäksi. Olo tuntuu myös yksinäiseltä, vaikka on paljon kavereita, mutta en kuitenkaan ole kenellekään paras ystävä eikä minulla ole ikinä ollut poikaystävää. Väkisinkin mietin, mikä minussa on vikana.

N21

Älä turhaan stressaa, kerkiät stressata sitten vaikka 10 vuoden päästä. Nauti nuoruudestasi. Toivottavasti saat kesätyö- ja opiskelupaikan,poikaystävästäkään ei sinun vielä tarvitsisi stressata. 😊 kyllä asiat järjestyvät.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt jo monta kuukautta putkeen epäinhimillisen pitkiä työpäiviä 7 päivää viikossa, ja vielä pitäisi jaksaa noin kuukausi tätä samaa. Sitten hieman "helpottaa", eli saan niskaani kaikki ne murheet ja hoidettavat asiat, jotka nyt jäävät rästiin kun tunnit loppuvat kesken vuorokaudesta. En ehdi käydä edes suihkussa niin usein kuin haluaisin, kun aina on tärkeämpää (työ)tekemistä. Teen tätä siksi, että aloitteleva yritykseni ei kaatuisi käynnissä olevaan kriisitilanteeseen ja voisin joskus tulevaisuudessa saada tästä palkkaakin. Tällä hetkellä elän säästöilläni, jotka ovatkin huvenneet kiitettävästi viime aikoina.

Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten, ja eron käsittely kuormittaa tämän työtilanteen lisäksi pahasti. Yritän pyytää välillä muita ihmisiä avukseni, mutta minulla ei ole varaa maksaa aputöistä kuin harvakseltaan, joten pääasiassa joudun tekemään kaiken yksin. Lapsia ei ole (siinä suurin syy miksi mies jätti, haluaa perheen jota ei minun kanssani usko saavansa kun niin moni raskaus päättyi keskenmenoon). Ystäviä on muutama, mutta ei aikaa pitää heihin yhteyttä. Vanhemmat asuvat kaukana eivätkä ymmärrä työstäni mitään, eivätkä elämästäni muutenkaan. Ei ole ketään kehen voisin tukeutua.

Tapasin kivan miehen sattumoisin, mutta minulla ei ole hetkeäkään aikaa tutustua häneen niin kauan kuin työtilanteeni on tämä. Ja huomaan olevani aika tarvitseva ja ripustautuvani toiseen liian helposti, koska minulla on niin rankkaa. Siis työnnän miestä kauemmaksi ja yritän vain selviytyä yksin.

Siinä nämä päällimmäiset huoleni. Eniten mielessä on se päivittäinen huoli, että on tosi vaikeaa valita mitkä töistäni jättäisin tekemättä, kun minään päivänä en ehdi kaikkea mitä pitäisi tehdä. Pelkään, että en vain kykene tekemään tarpeeksi paljon, jotta välttäisin konkurssin. Jos se konkurssi tulee, niin menetän elämäni rakkauden lisäksi myös elämäntyöni, eikä minulle jää yhtään mitään.

Raskas tilanne, voimia toivottelen! Mutta miksi konkurssi tarkoittaisi, että menettäisit myös rakkauden? Vai tarkoitatko sillä elämäsi rakkaudella ex-kumppaniasi? Palat loppuun tuolla tahdilla. Jos konkka tulee, niin ehkä se pelastaa sinut jollain kierolla tavalla uupumasta kuoliaaksi? Ja jos et ehdi pitää itsestäsi fyysisesti huolta (uni ja lepo nyt ensimmäisenä), niin voisiko sekin olla taustalla hedelmällisyysasioissa? Onko kaikki menetetty exäsi kanssa? Oletteko keskustelleet esim. adoptiosta, jos lapset ovat miehellesi se ratkaiseva asia? Onko tehty tutkimuksia tai hedelmöityshoitoja.

Älä lyö hanskoja naulaan, mutta ehkä tuo oma yritys vie elämästäsi liikaa. Se asia pitäisi ratkaista nyt pian. Uskon, että muut asiat selviävät sen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko opiskelupaikkaa tänäkään vuonna, jos en saa niin saanko töitä, edes kesäksi. Olo tuntuu myös yksinäiseltä, vaikka on paljon kavereita, mutta en kuitenkaan ole kenellekään paras ystävä eikä minulla ole ikinä ollut poikaystävää. Väkisinkin mietin, mikä minussa on vikana.

N21

Älä turhaan stressaa, kerkiät stressata sitten vaikka 10 vuoden päästä. Nauti nuoruudestasi. Toivottavasti saat kesätyö- ja opiskelupaikan,poikaystävästäkään ei sinun vielä tarvitsisi stressata. 😊 kyllä asiat järjestyvät.

Ai niin, piti vielä sanoa ettei sussa ole mitään vikaa.

Ahdistaa kun meillä on ollut vaan kerra seksiä tässä kuussa miehen kanssa, joo tiedän ei oo mikään syöpään verrattavissa oleva ongelma.

En osaa murehtia oikeasti mitään, koska "kärsin" persoonallisuushäiriöstä, joka estää mm. empatian ja murheet ym. eivät yksinkertaisesti (:DD), tartu teflonpintaani.Joten, mennä porskutan varmaan loppuikäni hyvin pinnallisesti, niin kuin ei mitään.Onneksi lapseni eivät kuitenkaan ole perineet tätä ominaisuutta.

Kolmen kuukauden työkomennus ulkomaille, alkaa ensi viikolla. Muuten ei olisi hätää, mutta mies potkittiin juuri yt:ssä pihalle ja on elämänsä ensimmäistä kertaa pitkän uran jälkeen työttömänä ja ihan shokissa. Huolettaa, miten pärjää, kun on jo nyt aivan maassa. Apua... Onneksi ei kuitenkaan ole sairauksia tms.

Tulevaisuus ahdistaa. Kiinnostavaa jatko-opiskelupaikkaa ei löydy ja vaikka minua on siunattu vakituisella työsuhteella, en voi jatkaa työssäni loputtomiin koska palkka on varsin mitätön.

Hyväksikäyttö tilanne vuosien takaa.

En pääse siitä yli ja mietin sitä päivittäin.

Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä miten unohtaa menneet ja isot pettymykset? Minulla ei ole ystäviä.

19:

Onko kirjanpitoa?

Voisiko sinua auttaa - minkälaisia taitoja vaaditaan?

Talkoohengessä tilapäisesti, ei rahaa liikkuisi?

Ei ole tarpeeksi lääkkeitä itsariin. Ottivat reseptit pois.

Ollaan yritetty vauvaa kaksi vuotta. Nyt vihdoin, kolmannen IVF:n jälkeen raskaana viikoilla 5+4. Eilen vessassa käydessäni tuli ruskeaa tuhrua. En saanut unta koko yönä ja nyt istun pelonsekaisin tuntein työpöytäni takana ja olen ihan varma että kesken menee.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan yritetty vauvaa kaksi vuotta. Nyt vihdoin, kolmannen IVF:n jälkeen raskaana viikoilla 5+4. Eilen vessassa käydessäni tuli ruskeaa tuhrua. En saanut unta koko yönä ja nyt istun pelonsekaisin tuntein työpöytäni takana ja olen ihan varma että kesken menee.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tuo oo enemmänkin alkuraskauden oire kuin keskenmenon?

Olen ei-toivotusti raskaana. En ole keskeyttämässä tätä, mutta en mitenkään osaa olla asiasta iloinen ja onnellinen, ahdistaa vaan.

Toivon, että ajatukset muuttuvat ajan myötä, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä yhtään.

Tyttären äskettäin paljastunut viiltely.... :(, miksi, miksi, miksi????

Toisen lapsen sairauden selvittelyä...

Omassa työpaikassa tällä hetkellä ihan järjettömän raskasta henkisesti....

Harva se päivä mietin, että kävelen työterveyshuoltoon ja lyön nuo faktat pöytään, mutta joka päivä päätän selvitä "vielä tämän päivän"

Häntäluu sökönä, todella rasittavaa ja kivuliasta.

Mies on työtön vielä 5.5.2016, mutta työttömyystuki lakkautettiin, koska hän opiskelee avoimessa AMK:ssa. Ehdittiin saads sitä vaan 2 kuukautta ja heti pitää taas elää minun opiskelijantuloilla, eli 900 eurollla. Toivottavasti selvityksen jälkeen saadaan tuki takaisin, jos ei niin pakko hakea sosiaaliturvaa.

Vaarini syöpä, johon hoidot eivät enää tepsi.

Myös oma sairauteni hieman ahdistaa, mutta minä sentään todennäköisesti säilyn hengissä.

Varmaan vain ihan omat päänsisäiset vaikeudet. Elämä ei tunnu oikein mielekkäältä, en tiedä mitä haluaisin, en oikein jaksa mitään, mikään ei huvita ja pientä sydänsurunpoikastakin tässä on ilmassa. Kaikki on periaatteessa ok, mutta mikään ei ole kivaa.

Työ stressaa. Kärsin ahdistushäiriöstä ja joka päivä lähes oksennan ennen töihin menoa, tänään myös. Viikonloput ovat työssäni kiireisimpiä, ja pelottaa tämä ja huominen työpäivä. Paska palkka ja henkisesti ja fyysisesti kuormittava työ... En jaksa. Muutenkin mulla on aivan liikaa töitä, vaikka olen osa-aikainen niin teen pitkiä päiviä ja viikossa minulla on 1-2 vapaapäivää, joskus ei ollenkaan. Osittain työmäärä tuntuu raskaalta varmasti myös siksi, että pyörittelen työasioita mielessäni myös vapaa-ajalla enkä osaa erottaa työaikaa vapaasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäyttö tilanne vuosien takaa.

En pääse siitä yli ja mietin sitä päivittäin.

Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä miten unohtaa menneet ja isot pettymykset? Minulla ei ole ystäviä.

Ensimmäiseksi, älä missään nimessä rankaise itseäsi toisen pahoista teoista sinua kohtaan.Sinussa ei ollut mitään syytä, kaikki vastuu on tekijällä.Pahinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä, on rangaista itseään muiden teoista, toimimalla ajattelemattomasti.

Laita kaunista musiikkia taustalle , asetu makuulle , sulje silmäsi ja kuvittele itsesi kauniiseen maisemaan; meren rannalle, auringon laskuun, vehreään metsään jne.Hengitä hyvin hitaasti seitsemän kertaa sisään ja ulos.Rentoudu ja anna rumien kokemusten liueta itsestäsi pois."Katsele" kaunista maisemaa  ja anna sen helliä itseäsi, "tunne" lempeä tuuli, auringon lämpö, veden kosketus tai metsän viileys.Toista mielessäsi "olen syvästi rentoutunut", ilman pakkoa.Haaveile kauniista tulevaisuudestasi ja anna "anteeksi" hyväksikäyttäjällesi, jos pystyt unohda hänet täysin ja muista että joka tapauksessa "elämän voimat" rankaisevat häntä.Sinun ei tarvitse siitä huolehtia.Toista harjoitus ainakin joka päivä noin 15 min ajan, mieluiten aamuin illoin.Myynnissä on myös rentoutus CD:tä, joista moni on saanut avun.Tarvittaessa voit hakea ammattillista keskusteluapua mm. terveyskeskuksen kautta, jotta saat puhua kokemuksen "pois" itsestäsi.Harmi ettei sinulla ole ystäviä, koska itseasiassa tärkeintä auttamisessa on toisen läsnäolo ja kuuntelu.Kaikki se tieto ja viisaus jota tarvitset, on näet jo sinussa itsessäsi.Voimaa ja rakkautta.