Äitienpäivänä on mentävä anoppilaan - mieheni mielestä olen itserakas idiotti kun en halua lähteä.

Aamustahan se kaikki äitienpäivä-äksön tapahtuu :) Eli kahvit ja kakut, kortit ja lahjat sänkyyn. Iltapäivällä voi ihan hyvin käydä anoppilassa ja oman äidin luona. Ja me käydään vielä miehen mummon luonakin, eli lasten isomummolla. Taidetaan olla jo melko kummallisia :)

kun siellä juuri pari viikkoa sitten oltiin. Itse en siellä käy kuin muutaman kerran vuodessa. Matkaa on pari tuntia suuntaansa. Miehelle olen toki sanonut, että saa mennä milloin vaan lasten kanssa, jos ja kun haluaa.



Ensimmäisinä jouluinakin matkattiin anoppilaan, vaikkei yhtään huvittanut, mutta viime vuonna kutsuttiin heidät meille (olisivat itse saaneet valita päivän), mutta eivät tulleet. Kahden aikuisen on helpompi matkustaa kuin meidän kahden pienen lapsen ja koiran kanssa.

tullut hänen äitinsä?



Varoitan: älä ala kehittää mitään helvetin äitienpäivästressiä ja toivoa mieheltä sanattomasti jotain unohtumattomia äitienpäiviä. Sellaisia ei nimittäin ole tulossa.

Mies menee lasten kanssa anoppilaan ja mä jään kotiin viettämään laatuaikaa. Mitä mä siellä anopilla tekisin, kun ei olla yhtään samanhenkisiä eikä meillä ole mitään puhuttavaa. Ei tarvitse edes puhua miehen kanssa asiasta - se on itsestäänselvyys, eikä senkään todellakaan tarvitse tulla mun vanhemmille.

Molemmat mummot ja kaikki isomummoa asuvat niin riivatun kaukana :( Itsepä olemme asuinpaikkamme valinneet ja olemme toki onnellisia täällä...

Jostain syystä vaan juuri nyt, toivoisin, että asuisimme lähempänä heitä kaikkia.

Tahtoisin niin käydä viemässä kukat kaikille henkilökohtaisesti. Pienen vauvan kanssa vaan en todellakaan tahdo istua kuumassa autossa koko viikonloppua (valimatkat niin pitkät, että viikonloppu menisi kyllä kokonaan ja valtaosa siitä nimenomaan autossa), joten meillä äitienpäivää vietetään ihan oman perheen kesken. Tämä toki on minun ensimmäinen äitienpäivä, joten ihan kiva näinkin, mutta...

Kyllä minäkin olen tottunut siihen, että äitienpäivänä muistetaan omaa äitiä ja mummoja. Ei se ollut äidiltäni pois, kun äitienpäivänä käytiin molemmissa mummoloissa.

Eikö äitienpäivä olekaan kaikkien äitien päivä? Myös sen ap:n miehen äidin päivä?

En minä ainakaan, vaikka kirjoitinkin että tottakai käymme mummoloissa MYÖS äitienpäivänä!



Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita sitä, että kävisimme VAIN äitienpäivänä!!



Milloinkahan kaikki tän palstan ihmiset oppisivat edes hieman sisälukutaitoa?!

Oletko miehesi äiti? tuskin sinun lapsesi sinua vielä hemmottelee, ehkä sitten aikuisena, eikun niin... hänhän ei halua sinusta kuullakkaan äitienpäivänä...



Kuka on muuten sinun äitisi?

ei ole ollut tapana käydä äitienpäivänä missään enää sen jälkeen, kun täytin 24-25v. Siis noin 10v sitten. Alkoi ahdistaa se mummoloissani ja äidilläni kyläily, kun siellä hössötettiin äitienpäivästä ja itsestäni tuntui, että voisin jo itsekin mielelläni juhlia omaa äitienpäivääni. Joku siitä jo minullekin vihjaili, se oli viimeinen pisara. Silloisessa suhteessani eivät lapset tulleet kysymykseenkään ja nyt olemme lapsettomuushoidoissa nykyisen mieheni kanssa. Ei siis todellakaan fiiliksiä lähteä juhlimaan äitienpäivää kummankaan äidille... lahjat ollaan lähetetty. Mitä ajattelette tästä?

Miksi teidän pitäisi mennä anoppia juhlimaan äitienpäivänä?

Menkööt mies lasten kanssa.

meillä ei tosin mene mieskään, kun matkaa on 600 km. Mutta jos olisi lähempänä, en takuulla itse menisi.

Äitienpäivä on mielestäni juhlapäivä, jolloin juhlitaan kaikkia äitejä. Jos joku haluaa järjestää minun hyväkseni jotain mukavaa ,niin ihan kiva tietysti ;D , mutta kyllä minä haluan muistaa ja onnitella myös omaa äitiäni sekä luonnollisesti myös mieheni äitiä.

Meillä vietetään perheen kesken äitienpäivää aamupalalla (jonka mies ja lapset laittavat), sen jälkee alkaa kyläilyt ja käydään kylässä omalla äidillä, miehen äidillä, sekä molemmilla minun mummoillani. Jos miehen mummo asuisi lähempänä, niin käytäisiin sielläkin. Se vaan on vuosien varrella tullut ihan itsestäänselvyydeksi, että suvun kaikkia äitejä "juhlitaan". En voisi kuvitellakaan loikoilevani vaan kotona omassa ylhäisyydessäni nauttimassa päivästä minua varten. Kyllä antamisen ilo on paras ilo!

Miten voi olla noin vaikeaa ja vastenmielistä muistaa isovanhempia???



Meillä on kaikkien paljon helpompi kokoontua mummon luo kuin mummon käydä kaikkien lastensa luona.

Aivan hullua touhua. Helpompaa mummojen olisi tulla teille juhlimaan kuin pienten lasten kanssa raahautua moneen kyläpaikkaan.

Meillä isovanhemmat on onneksi niin fiksuja, että ymmärtävät tämän. Eivät todella ole perheen tyranneja, jotka itkupotkuraivareilla istuvat perseellään odottamassa, että lapset juoksee heidän luonaan.

Meillä isovanhemmat tulevat meille syömään ja käyvät samalla reissulla myös muiden lastensa luona.



Aika itsekkäitä anoppeja teillä ja tosi lapsellisia miehiä.

Äitienpäivä sanana viittaa mielestäni siihen, että se on kaikkien äiti-ihmisten juhlapäivä. Olivat äidit sitten biologisia äitejä, kasvatusäitejä, sijaisäitejä, mummoja, anoppeja, tätejä, tuttavia, ottoäitejä, tai mitä tahansa muuta. Jos tämä naisihminen koetaan jollain tavalla äitihahmoksi yai tärkeäksi, niin hänen päivänsä äitienpäivä on.



Sehän ei ole Oman biologisen äitini päivä. Joten nämä ihmeelliset jutut siitä, miten miehet ei saa muistaa tai juhlia vaimojaa eikä vaimot anoppejaan ovat kyllä ihan kummallisia minun mielestäni.



Meidän perheeseen kuuluu yhteisten lapsiemme lisäksi myös mieheni tytär aiemmasta suhteesta. Hän on huomenna "oikean" äitinsä luona, mutta hoidossa lahjat ja systeemit teki minulle, toiselle äidilleen. Sekin oli varmaan väärin tämän palstan mukaan.



Mieheni myös muistaa minua äitienpäivänä, ei lahjoilla, vaan erityisen kivalla kohtelulla (niin kuin minäkin isänpäivänä) ihan vaan sen takia, että juuri minä olen hänen lastensa äiti (myös hänen tyttärensä).



Ennen kävimme myös molempien mummien luona, mutta nyt asumme niin kaukana, että emme pääse. Lapset antoivat kuitenkin piirrustukset ja huomenna soitamme molemmille. Soitan myös omalle mummolleni. Toivotan hyvää äitienpäivää myös siskolleni, tädilleni ja ystävilleni.



He kaikki ovat meidän perheellemme tärkeitä naisia ja äitejä. Myös minä olen tärkeä ja saan osani huomisesta niin lapsilta kuin mieheltänikin.

Minusta on kummallista, että jotkut äidit eivät halua antaa miehilleen oikeutta muistaa äitiään, käydä hänen luonaan ym. vaan äitienpäivä pitää viettää ainoastaan omaa puolisoa ylistäen.



Huh, huh!



Toivottavasti minun poikani ottavat aikanaan puolisoiksi sellaiset naiset, jotka ymmärtävät sen, että miehelläkin on äiti puolison lisäksi. Ja että ei ole puolisolta pois, jos mies edelleen aikuisena haluaa olla tekemisissä äitinsä kanssa vaikka sitten äitienpäivänä.



Itselleni on selvää se, että anoppi on tärkeä mieheni äitinä ja lastemme mummina. Ei tulisi mieleenkään alkaa tahallaan asettua miehen ja hänen äitinsä väliin ja esim. kieltäytyä lähtemästä äitienpäiväkahveille mummilaan. Ei minun tarvitse rakastaa anoppiani tai olla hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta ei ole minulta pois se, että mieheni ja lapseni häntä rakastavat.

"Minä en ole mieheni äiti ja en kaipaa lahjaa mieheltä"

"Tottakai menemme anopin luo äitienpäivänä kun mies haluaa muistaa äitiään"



"isänpäivänä juhlimme isää ja laitan lapsien kanssa miehelle ihanan juhlan. Lähetän itse tekstarin isälleni, koska en voi vaatia miestä tuhlaamaan isänpäiväänsä siihen, että viettää päivän appiukkonsa kanssa"



Huh huh, mitä ajattelua. Miehen mielipide aina tärkein.

sinulla on oikeus viettää päivä miten haluat. Mä en ikinä käy äitienpäivänä anoppini luona, miksi ihmeessä kävisin? Käyn oman äitini luona, mies käy oman ätinsä luona, ja siinä se.

Itse en koe äitienpäivää niin erikoiseksi päiväksi, että se olisi vain minua ja minun tarpeitani varten. Saan toki erikoishuomiota tänään, mutta suhteellisen normaalisti kuitenkin eletään tämäkin päivä. Tottakai jokainen saa päivän viettää miten haluaa, mutta en ymmärrä mitä kamalaa on, jos äitienpäivänä vierailee anoppilassa/mummilassa tunnin pari.



Mutta kaipa sekin on ihan normaalia, että vieraillaan kukin oman äitinsä luona, eikä koko perheenä, itse ei ole tottunut vain sellaiseen, joten jaksaa kummastuttaa.

viettää äitienpäivän anoppilassa:D

Buahhaaaaaaa....

Hyvää äitienpäivää vaan kaikille ei-itsekkäille äideille.

Anopille on kuitenkin matkaa 400km, oman äitini lukse 150km, ja vielä asuvat toinen etelässä ja toinen pohjoisessa. Siispä soitamme vain onnittelupuhelut. Joskus asuttiin kaikki lähempänä toisiamme. Silloin aamulla juhlittiin minua, sen jälkeen sitten anoppia ja äitiäni, ja sitten palattiin kotiin jatkamaan minun juhlimista. Eihän se nyt niin kamalaa ole, eikä multa millään tapaa pois. päinvastoin, Anoppi ja äitini muistivat minunkin äitiyteni, ja juhlittiinkin yhteistä merkkipäivää yhdessä. Mikäs sen parempaa.



Anoppia nähdään nykyään harmillisen vähän, enkä tiedä koska seuraavan kerran. Omia vanhempiani meillä on tapana muistaa vierailulla joko viikkoa ennen tai viikkoa jälkeen tällaisten juhlapäivien. Näin ei kulu koko päivä ajeluihin.