Äitienpäivänä on mentävä anoppilaan - mieheni mielestä olen itserakas idiotti kun en halua lähteä.

Kaikki syy huonoissa suhteissa ei todellakaan ole aina nuoremmassa polvessa.



Miehellä voidaan ajatella olevan velvollisuuksia äitiään kohtaan, mutta minulla ei. Anoppi ei tee koskaan elettäkään ottaakseen minuun kontaktia eikä edes ole kovin ystävällinen silloin kun tulen käymään. Minun ei tarvitse olla äitienpäivänä hänen kanssaan tekemisissä. Poikansa saa kyllä käydä käymässä jos haluaa.

Miehesi haluaa muistaa äitiään äitienpäivänä mutta SINUN kokonaista vajaan vuoden kestänyt äitiytesi viekin nyt yllättäen koko shown.



Meillä käydään äitienpäivänä/äitienpäiväviikonloppuna minun ja mieheni äitien luona. Valitettavasti tosin toista näistä äideistä voidaan muistaa vain haudalla.

Mä kyselin just samaa asiaa pari pvää sitten tältä palstalta. Meillä on tuo anoppi-kulta tullut aina ykkösenä miehen elämässä ja anoppi on hyvin voimakasluonteinen ja -tahtoinen entinen maatilan emäntä. Ahdistun aina hänen lähellään. Ilmoitin etten halua tänä vuonna mennä heille syömään. Mieshän oli sitten kysymättä minulta luvannut että me tulemme heille.

Onneksi tämä asia ratkesi eilen, kun myös minun äitini kutsui meidät lounaalle. Sain syyn olla menemättä anopin luo:)))) päätimme sitten niin, että minä ja ne lapset jotka haluavat, tulevat minun kanssani minun äitini luo ja mies menee oman äitinsä luo.

Ensi vuonna kyllä teemme niin, että olemme vain OMAN perheen kesken.

Pidä vaan puolesi tässä asiassa!! Jokainen perhe voi muodostaa omat traditionsa näissäkin asioissa.

olet samalainen kuin veljeni ex-vaimo. Arkena kyllä mummon apu oli jatkuvasti tarpeen, mutta esim. äitienpäivänä ei edes mies saanut mennä äitiään moikkaamaan ja kukkapuskaa viemään. Miksi ihmeessä ette voi viettää äitienpäivää ensin kotona ja sitten myöhemmin käydä anoppiasi tervehtimässä..? Onko se oikeasti jotain sinulta pois?

tv. yksi joka jaksaa käydä äitienpäivänä anopin ja oman äidin luona.

Ap onko lapsesi poika? Millaiset suhteet toivoisit joskus saavuttavasi poikasi perheeseen?

Ei toinen (sinä tai miehesi) voi vaan päättää että tehään näin tai noin! Asiat sovitaan yhdessä.



Kuulostaa tosi oudolta ettet halua/jaksa lähteä anopille. Asennevamma.



Itsellä on kaksi pientä poikaa ja kyllä sydämestä riipasis jos ne sais tollasen emännän joka ei vaan huvita lähteä kyläileen! :(



Tottakai äitienpäivään kuuluu sinunkin äitiys. Mutta miehellä on aina äiti, niinkuin sinulla. MInusta on vaan pohjattoman ihanaa että mennään kyläileen hetkeksi.



Sopikaa juhlapäivistä yhdessä: ajoissa. Meillä lapset tekee aamupalan isän kanssa ja sitten ihaillaan lasten tekeleitä. Tähän rutiiniin upottiin kun lapset oppi puuhasteleen lahjoja, sitä ennen mies keitti kahvit ja hellittiin. Sitten mummoja moikkaan.



Musta on lapsellesi suuri rikkaus että on mummola jonne mennä. On riitoja, alkoholimummoja, kuolemaa jokka estää perheitä tapaamasta. Jaksamattomuus on kyllä kuolemansynti, sen päälle että SINUA pitäisi miehesi jotenkin erikoisesti hyysätä.. ;)



Parantakaa ny ensin kommunikaatio-ongelmat ennenkö odotat palvontaa!

Siinähän on herranen aika koko päivä aikaa. Miksi ei voisi käydä ilahduttamassa myös mummoa vaan pitää itsekkästi keskittyä vain omaan napaan? Miten äitienpäivää oikeastaan edes vietetään? Miksi silloin pitäisi linnottautua omaan kotiin? Ei se äitienpäivä mikään elämää suurempi päivä ole. Monet (etenkin tuoreet äidit) tuntuvat lataavan ko päivälle kamalan suuria odotuksia ja ovat sitten pettyneitä ja suuttuneita kun mies ei älyäkkään huomioida heitä koko päivää.

Minä en yhtään ymmärrä katsantokantaasi?! Sinäkö olet todellakin ainoa, jota teidän perheessä saa juhlia äitienpäivänä? Outoa minusta, mutta taitaa vaan lisääntyä tällaiset riidat avioparien keskuudessa...nykyään kun lapset opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että he ovat ykkösiä joka asiassa! Niinpä he eivät aikuisinakaan kykene ottamaan huomioon toisia tai heidän tunteitaan:(



Itse olen AINA, niin pienestä kun muistan, juhlinut äitienpäivää oman äidin, isäni äidin ja äitini äidin kanssa. Molemmissa mummoloissa on siis vierailtu aina äitienpäivisin:)



Kun menin naimisiin niin jatkoimme samaa "perinnettä", mutta harmikseni miehen vanhemmat asuivat (molemmat jo kuolleet) niin kaukana ettemme viikonlopussa sinne ehtineet, joten heille vain soitettiin äitien/isänpäivänä ja tietenkin sitä ennen oli lähetetty jo kortti ja lahja postissa. Omat vanhempani asuvat samassa kaupungissa, joten heidän luonaan käymme edelleen aina myös äitien/isänpäivänä:)



Lapsia on meillekin syntynyt ja niinpäs myös oma äitienpäivänvietto on tullut kuvioon mukaan:) Meillä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että lapset ovat tehneet kukin oman korttinsa ja mies laittaa hyvän aamupalan, joka nautitaan leppoisasti ja kiirettä pitämättä, koko perheen voimin:) Ja iltapäivällä vieraillaan mummolassa:) Ja minun oma mummonikin on vielä elossa, joten tottakai lähetän kortin myös hänelle, joskus jopa käymme hänen luonaan äitienpäivänä:)



Yksi lapsistamme syntyi myös juuri äitienpäivänä, joten nykyään meillä vietetään äitienpäivän tienoilla sitten vielä yhdet synttäritkin:)



Meillä siis juhlitaan ja muistetaan kaikkia elossa olevia äitejä (miehen äidin hauta on niin kaukana, että sinne emme pääse) ja jopa synttärisankaria, mutta mikään noista muiden muistamisista ei ole minulta pois vaan ihan päinvastoin!:) Ihanaa nähdä kuinka mummot. (siis oma äitini ja minun mummoni) ilahtuvat lastenlasten lahjoista ja korteista!:) Ja tuo juuri äitienpäivänä syntynyt lapsemmehan on ihan ikuinen äitienpäivälahja;D



Minusta on sääli, jos on niin itsekäs ihminen, että ei suo onnea myös toisille!! Nimitettäköön sellaista ihmistä sitten vaikka ap:n tavoin hirviöksi!!

Minä ainakin olen ylpeä miehestäni, joka muistaa myös äitiään aikuisiällään! Eikä asia kuulosta siltä, että anoppi on "täysin ykkönen" miehen elämässä ja jyrää sinun tilaasi! Mieshän oli suunnitellut SINULLE YLLÄTYSTÄ aamupäivälle. Mikä siinä nyt on, ettei koko päivän aikana ehdi MYÖS anoppilaan käymään? Anoppisi on miehesi äiti ja lapsesi isoäiti, ja vieläpä ilmeisesti auttanut teitä paljon nyt lapsen synnyttyä.



Meillä ainakin on itsestään selvää, että äitienpäivänä käydään MOLEMMISSA isovanhempien kodeissa ilahduttamassa mummeja. Eri asia on tietty niillä perheillä, joissa isovanhemmat asuvat pitkällä, mutta jos ei keikkaan koko päivää mene, niin mikä ihme on ongelmasi. Ehditte viettää perheen yhteistä aikaa aamupäivällä ja illalla kuitenkin...Olisit voinut esim. miehellesi nätisti sanoa, että mennään vaan, mutta voitaisko viipyä vaan vähän aikaa, että ehditään tehdä jotain vielä omankin perheen kesken. Mitä hemmetin prinsessa-pelleilyä tuo "mä en ainakaan lähde, kun nyt on MUN äitienpäivä"-asenne on?



Toivoisitko muuten ap, että oma lapsesi kävisi aikuisena sinua tervehtimässä äitienpäivänä? Ja arkena anopin apu ilmeisesti kelpaa, mutta et viitsisi häntä edes lyhyellä kyläilyllä ilahduttaa tärkeänä päivänä? Just just. Kasva aikuiseksi.

Hehän ovat kaikki äitejä! Ja minä itse myös!



Omalla mummolla olen jo käynyt, eihän kaikille voi ehtiä saman päivän aikana, eikä se kait olekaan tärkeintä. Itseä lapset ja mies muistavat tietysti aamulla heti, herättävät ja tuovat aamiaisen sänkyyn jne :) Mutta koko päivää siihen minun juhlimiseen toki ei tarvitse kuluttaa, mennään sitten käymään nuo muut paikat ja aivan hyvin ehditään ja vähintä mitä voi tehdä, on käydä äitejä, anoppeja muistamassa!



Onhan se ap:n miehen äiti, eli kyllä ainakin ap:n miehellä on oikeus omaa äitiään muistaa ja mennä sinne, näin minä ajattelen. Itsekäs olet ja loukkaantuisin kyllä jos olisin sinun mies tai anoppi! Tai esim. miehesi sisko tai muu sukulainen joka tulisi sinne anoppilaan ja odottaisi sinunkin tulevan! Mieti vähän! Outoa!

Äitienpäivä on mitä parhain tapa kiittää saamastaan avusta menneen vuoden aikana..anopille ja äidille :)



Tässä tuntuu että apu kyllä on kelvannut mutta kiitosta ei osata antaa, kohteliaisuus ja huomaavaisuus on nyt vähän hukassa nuorella äidillä..itsekästä! Tahallaanko tekee miehen välit sitten huonoiksi äitiinsä? Mies rukka... voi vain kuvitella missä välikädessä on tällä hetkellä kun äitikin kyselee että tuletteko :(

alkaa tehdä jakoa ketä milloinkin tavataan ja valikoida koska ketäkin sukulaisia voidaan nähdä ja jos tuolle mallille menee ettei yhdessä voida kulkea anoppilassa ja muissa menoissa niin sitä äkkiä huomaakin yksin istuvansa päivät pitkät siellä kotonaan.. Mies meneekin menojaan.. Näin siinä käy! Ei pidä asettaa asemaan jossa joutuu valikoimaan näin tärkeiden ihmisten välillä.

Sitä, että anoppilaan meno on noin kamala asia! Me ainakin olemme monesti käyneet äitienpäivänä miehen ja lasten kanssa anoppilassa ja ihan minun omasta ehdotuksestani. Anoppi kuitenkin hoitaa paljon lapsiamme, muistaa meitä ja on todella lämmin ihminen ja onhan hän miehen äiti!



Kyllä meillä äitienpäivää vieteään omankin perheen kesken, mutta en koe, että sen pitäisi olla MINUN päiväni siten, ettei ketään muuta silloin tavattaisi. Sehän on kaikkien äitien juhla. Kyllä minusta kuulostaa vähän itserakkaalta kieltäytyä menemästä miehen mukana anoppilaan! En ymmärrä, miksi tuosta asiasta tarvitsee tehdä hirveä numero!

Ei kuulkaas ole noin yksinkertaista kaikille. Eivät kaikkien anopit asu naapurissa, eivätkä omatkaan vanhemmat. Me emme ainakaan ehtisi yhden päivän aikana käydä molemmissa, ellemme sitten viettäisi molemmissa vain lyhyttä hetkeä. Ja mikä järki on roudata pieniä lapsia pitkin Suomea? Ihan hyvin toivotukset voi hoitaa puhelimitse.



Oma äitini on erittäin kypsä siihen, että kun me olimme pieniä, oli aina pakko ajaa 2 h matka suuntaansa HEIDÄN vanhempiaan katsomaan. Tosin tuohon oli vielä lisänä se, että miehen perheen mielestä oli meidän velvollisuutemme käydä siellä vähän väliä. He eivät tulleet meille, koska me asuimme niin kaukana!

jos he asuisivat lähellä, tuskin menisin anopilleni käymään. Omalle äidilleni varmaan menisin, jos olisi tässä lähellä. Mies voisi mennä lasten kanssa käymään anopilla, mutta mitä minä siellä tekisin. Minusta minulla olisi oikeus olla kotona ja tietty muistaa omaa äitiäni, mutta kylään minun ei kai olisi mentävä omana juhlapäivänäni.

niitä anoppeja, jotka ei osaa päästää irti pojistaan. Poikien perheiden PITÄÄ viettää joulu heidän kanssaan ja äitienpäivänä PITÄÄ tulla juuri sinun luoksesi.



Itse haluan opettaa, että velvollisuudesta ei parina päivänä tarvitse käyä. Äitienpäivä on ylistämällä alistamista. Toivon, että he käyvät mieluummin muuten vapaaehtoisesti koko perheen kanssa luonani, eikä velvollisuuskäynneillä jouluna ja äitienpäivänä.



Poikani toivottavasti tulevat arvostamaan minua äitinä muutenkin kuin tulemalla äitienpäivänä minun luokse. Minulla on sen verran hyvä itsetunto, että se kestää sen, että pojat viettävät äitienpäivän oman vaimonsa ja lastensa kanssa. On aika irtaantua jossain vaiheessa äidistään ja ymmärtää, että välit äitiin pysyy parempana jos pitää yhteyttä vapaaehtoisesti, eikä vain teennäisesti määrättyinä päivinä.



Me käymme kummassakin mummolassa ihan muina viikonloppuina. Meillä on huippuanoppi ja huippumummi minun puolelta. He eivät vaadi, että meidän jouluaatto ja äitienpäivä menee matkustukseen ja auton pakkaamiseen ja siihen, että lapset viettävät sen päivän auton takapenkillä kun ajaisimme paikasta toiseen.



Äitienpäivä on myös lasten juhla. He haluavat juhlia omaa äitiään, eikä istua autossa tuntikausia tapaamaan kumpaakin mummia.

Nyt ei enää niin paljoa. Eli meillä jokainen äitienpäivä sujuu siten että käydään molempien vanhemmilla ja miehen mummoakin pitäisi käydä katsomassa. Kiva reissu kolmen lapsen kanssa, menne koko päivä vaikka 30 km säteellä asuvatkin.



Oman juhlinnan on saanut unohtaa, saanhan toki aamulla kortin ja kukkia ja halit :) se oikeastaan riittää.



Ehkä sitten 30 v päästä on minun vuoroni juhlia kotona....

että kutsuimme molemmat mummot ravintolaan syömään äitienpäivälounasta. Ei tule riitaa kumman luo mennään, ja loppupäivä voidaan viettää ihan oman perheen kesken.

tosiaan juhlitaan ihan lasten kanssa äitiä - eli minua! Mummoille ja isomummoille on lähetetty kortit ja lahjat postissa ja onnitellaan vielä puhelimitse huomenna. He ovat saaneet aikanaan nauttia itse tämän juhlapäivän hemmotteliuista, nyt on minun vuoroni.



Jos äitini ja anoppi asuisi ihan lähellä (eikä 150km päässä), kävisimme ehkä pikakäynnillä viemässä kukat. Mutta itse ainakin koen tämän päivän niin tärkeäksi itselleni, etten lähde lähes 4 tunniksi autoon sitä viettämään. Haluan olla kotona ja nauttia siitä, että mies ja lapset hoitavat KAIKEN. Kerran vuodessa! Ehkä sitten, kun lapset on isompia, tämä ei ole niin tärkeää enää...

Eikö äitienpäivä ole joka päivä? Minusta the äitienpäivä on täysin rinnastettavissa mm. ystävänpäivään ja naistenpäivään. Ovatko nekin juuri sinun juhlapäiviäsi? Enemmän oma nimipäiväkin olisi juuri sinun juhlapäivä, vaikka itse en ole oppinut nimipäiviäkään juhlimaan. Syntymäpäivä on ehkä omista juhlista suurin, mutta harvemmin sitäkään kai kovin erityisesti muistetaan? Eri asia on jos järjestää juhlat, ja kutsuu ihmisiä viettämään omaa syntymäpäivää. No, voisit varmaan järjestää itsellesi äitienpäivä juhlat ja kutsua sinne vieraita!



Nautin kyllä äitienpäivästä, on kiva saada itsetehtyjä kortteja ja lahjoja lapsilta, se on niin söpöä. Mutta niitä saa siksi että tarhassa ja koulussa yhdessä niitä väsätään. Ja on kiva käydä vierailulla omassa ja miehen lapsuudenkodissa, ne kun ovat tässä lähimailla kummatkin. Äitienpäivästä saa hyvän syyn vierailulle :D

(Toki käydään muutenkin.) On mukavaa ilahduttaa vanhuksia, siihen kun ei paljoa vaadita.



Mutta miksi meidän olisi pakko juhlia äitienpäivää? Saahan sitä tietysti juhlia, mutta kyllä mua ärsyttää jos mies alkaa huseeraamaan mun ympärilläni siks et kalenteris lukee äitienpäivä, mä en oo sen äiti enkä äidiks sille rupee =) Jos on valittava joku kansallinen juhlapäivä (tai mitä ne nyt virallisesti on?) niin mieluummin ystävänpäivänä, joka on kai aluperin rakastavaisten juhla ; )



Mutta siis, ei kai noilla tekojuhlapäivillä oikeasti ole niin väliä? Eikö se arjessa muistaminen ole kuitenkin tärkeämpää, se että ollaan hyviä lähimmäisillemme joka päiväisissä asioissa?



Ja tosiaan, äitienpäivä minustakin on enemmän lasten juhla kuin kenenkään muun, parempi siis kai mennä lasten ehdoilla?

Mutta meillä käydäänkin anoppilassa ja äitini luona useasti muutenkin, ei tarvise vain yhtenä päivänä vuodessa muistaa.



Surullista, että on näin paljon perheitä, jotka pitää yhteyttä vain äitienpäivänä ja tekevät siitä suuren rälläkän kun on huono omatunto kun ei pidetä muuten yhteyttä.



Vanhempiaan voi rakastaa ilman, että sitä näytetään vain yhtenä päivänä vuodessa.



Ja voin vannoa, että maanantaina palsta on täynnä mammojen ruinausta kun mies ei muistanut ja koko äitienpäivä meni mummoloissa juoksemiseen ja kuinka väsynyt oli illalla ja itse ei saanut muuta kuin aamulla hätäisesti kahvit ja kakkua.



Oppikaamme naiset vähän itsekkyyttä. Meillä on oikeus viettää äitienpäivää laillamme. Jos ei haluta lähteä niin silloin ei haluta. Ei naisen tehtävä ole aina uhrautua ja olla esim. anoppilassa äitienpäivänä. Jos kokee, että haluaa viettää sen kotona niin siihen on oikeus. Eikö se ole äitienpäivä? Eli eikö se ole teidänkin päivä ja perheen pitäisi ottaa teidänkin mielipide huomioon.



Uhrautumalla ei saa aikaiseksi muuta kuin katkeruutta.