Miksi lääkärit yrittävät tuputtaa kaikille mielialalääkkeitä?

Minä en vastusta mielialalääkkeitä mitenkään periaatteesta. Uskon, että niistä voi olla apua joillekin. Mielestäni ennen niiden määräämistä pitäisi varmistaa, että kyse on oikeasti masennuksesta eikä esim. kilpirauhasongelmista tai jostain vitamiinin puutoksesta tms. Monet kertovat saaneensa mielialalääkkeitä turhaan, kun kyse onkin ollut jostain ihan muusta ongelmasta. Niin ei saisi mielestäni käydä, sillä mielialalääkkeet ovat hyvin vahvoja, joten niitä ei saisi määrätä turhaan, eikä ketään saisi pakottaa niiden käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastusta mielialalääkkeitä mitenkään periaatteesta. Uskon, että niistä voi olla apua joillekin. Mielestäni ennen niiden määräämistä pitäisi varmistaa, että kyse on oikeasti masennuksesta eikä esim. kilpirauhasongelmista tai jostain vitamiinin puutoksesta tms. Monet kertovat saaneensa mielialalääkkeitä turhaan, kun kyse onkin ollut jostain ihan muusta ongelmasta. Niin ei saisi mielestäni käydä, sillä mielialalääkkeet ovat hyvin vahvoja, joten niitä ei saisi määrätä turhaan, eikä ketään saisi pakottaa niiden käyttöön.

Tiedätkö miten potilas joka hakee apua ahdistukseen ja masennukseen reagoi, jos lääkäri naama pokalla ehdottaa että söisi enemmän D-vitamiinia? :D

Vierailija kirjoitti:

Jos paniikkioireita/kohtauksia ei ole usein, niin silloin bentsot ovat todennäköisesti parempi vaihtoehto. Niitä vaan harvoin enää nykyään määrätään väärinkäyttömahdollisuuden takia. Jostain olen lukenut että rentoutumisemenetelmien opettelukin voi auttaa?

eivät ole hyvä vaihtoehto, koska ne väsyttävät ja estävät normaalin toiminnan sen vuoksi. Väsyttävyyden vuoksi ei esim jaksa tehdä töitä tai ajaa autoa. Tai ainakin se voi olla vaarallista. Aiheuttavat myös nopeasti riippuvuutta, josta voihin aiheutua noidankehä. SSRI-lääkkeet eivät väsytä, eivätkä aiheuta samanlaista riippuvuutta, joten sikäli ne ovat paniikin estolääkkeenä parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lääkkeidenvastustaja ei saa millään hatuista vedetyilllä nollatutkimuksillaan ja plasebohuuhaajutuillaan minua uskomaan itseään, sillä mielialalääkkeet pelastivat minun henkeni. Enkä ole ainoa.

Minä ajattelen, että lääkkeiden vastustajat siinä vain itse menettävät ja kärsivät, kun vastustavat lääkkeitä, eivätkä halua parantua. Heillä voisi olla paljon helpompaa, jos noudattaisivat lääkärin ohjeita.

Lääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksia, mutta ne menevät yleensä ohi hoidon edetessä. Jos yksi lääke ei toimi, kokeillaan yleensä muita lääkkeitä.

Ei ne paranna, ne hoitaa oiretta, ei syytä.

Kaikki eivät parane koskaan. Siinäkin tilanteessa on parempi syödä lääkkeitä loppuikä ja voida kohtuullisesti tai jopa hyvin, kuin olla toimintakyvyttömänä kotona.

Itselläni on hyvä kokemus lääkärin määrämistä SSRI-lääkkeistä. Molempien synnytysten jälkeen minulla on ollut todella voimakkaita ahdistus ja masennusoireita ja unettomuutta. Toisen synnytyksen jälkeen oireet olivat niin pahoja, että en jaksanut niiden kanssa, vaan aloitin lääkityksen noin kaksi kuukautta synnytyksestä. Täytyy sanoa, että pian tämän jälkeen olo parani huomattavasti ja toisen lapsen vauva-ajasta pystyin nauttimaan ihan toisella tavalla kuin ensimmäisen lapsen kanssa. (Ensimmäisen jälkeen vaan kärsin noista oireista noin vuoden ajan.) Lääkitykseen liittyi kyllä sivuoireita, mutta siinä tilanteessa ne tuntuivat pieneltä asialta sen rinnalla, miten paljon tuo lääkitys auttoi. Lääkityksen lopetin sitten ajallaan, enkä ole huomannut lievien vieroitusoireiden jälkeen mitään pysyvää negatiivista vaikutusta elämääni.