Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta

onko niin ettei nykypäivänä "saa" olla pettymyksiä?? ei oo ihme jos penskat ei hallitse edes yksinkertaisia juttuja vanhempana!!

Mitä sinä oikein hait tällä aloituksella? Empatiaa ja sympatiaa? Saatanallista syyllistämistä, kun perhe ei ehkä kipeidenkin asioiden keskellä ottanut huomioon sinun lastasi? Miten itsekäitä ja huonokäytöksiä ihmiset osaavatkin olla ja jaxuhali<3 Ja mitä he tekivätkään omalle lapselleen, kun oikein koulua joutui vaihtamaan. Pitäisikö nyt tehdä oikein lastensuojeluilmoitus kaltoinkohtelusta?

ope kirjoitti:

Ei ole sairas, ei ole sairaalakoulussa ja ei, lapseni ei ole kiusannut ketään. Tämä lapsi vain katosi. Kaikki vanhat kaverit vain jäi etsiskelemään sieltä koulusta.

Ja ei, vanhemmat eivät kadonneet, eivät eronneet, eivät muuttaneet. Peruskäytöstavat olisivat olleet kiva juttu.

Omanikin ovat vaihtaneet ja siirtyneet. Se on ihan normaalia. Mutta aina on annettu sekä omille lapsille että heidän kavereilleen jonkinlainen varoaika, että ovat saaneet asian käsitellä. Ja aina on laitettu erikseen kaikkien kaverien vanhemmille viestiä ja kerrottu, että arvostetaan ystävyyttä ja kannustetaan sen jatkumista.

Lapsuudessa hoidin 11-v itse kaverisuhteet ja vanhemmat eivät todellakaan soitelleet toisilleen mitään "arvostan Maijan ja Millan ystävyyttä" - puheluita, se olisi ollut ihan sairasta. Maijan äiti voi pakottaa ja tuputtaa ystävyyttä vaikka Milla ei halua, koska oikeasti Maija on kiusaava kusipää ja sitten vanhemmat sopivat jotain leikkitreffejä.

Pyhä lehmä, eihän 11-vuotiaat edes sanan varsinaisessa mielessä leiki ja eivät todellakaan halua, että vanhemmat puuttuvat heidän kaverisuhteisiin, 11-vuotias saa itse päättää kenen kanssa haluaa hengata ja kenen ei. 12-vuotiashan saa jo lain mukaan erotilanteessa päättää, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua (hänen mielipidettään on vahvasti kuunneltava). 

Alan nyt ketjun edetessä kallistua siihen, että tämä ap "ope" ei ole ihan terve, suosittelen vahvaa itsetutkiskelua ja myös jättämään tämän koulua vaihtaneen lapsen rauhaan. Älä vainoa perhettä/ lasta. 

Niin, lapseni hoitavatkin itse kaverisuhteensa. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun joku heistä on vaihtanut koulua, olen laittanut esimerkiksi yhteismeilin parhaimpien kaverien vanhemmille, että hekin tietävät. Tai tekstarin, jos joku on päässyt esimerkiksi johonkin painotukseen, että ei jatkakaan enää porukan mukana.

HYVÄÄ PERUSKÄYTÖSTÄ.

Ja tokihan lapsille tulee pettymyksiä, mutta jos tärkeä ihminen vain yks kaks katoaa, se on enemmän kuin pelkkä simppeli arkipettymys.

Eikä tämä lapsi itse ole ilmaissut, ettei halua enää ketään entisistä vuosikausien ystävistään tuntea. Hän vain katosi.

EIIII voi olla TOTA :)))

Vai että on niinkuin "ilmoitusvelvollisuus"??? SE SE SEKAISIN on ope :)))

Ap vaikuttaa itsekin joltain vanhalta koulukiusaajalta joka nautti siitä kun sai porukalla painaa jotain heikompaa. Elää tätä vielä lapsensakin kautta ja nyt harmittaa kun uhri otti ja lähti. Ei yksi koulunvaihdon muuten noin iso juttu voi olla että pitäisi jotenkin "käsitellä" asiaa. Hyviin ystäviin pidetään kyllä jatkossakin yhteyttä, huonoihin kavereihin ei ole syytäkään pitää kun kerran ei edes kouluarjen sujumisen vuoksi tarvitse.

ope kirjoitti:

Niin, lapseni hoitavatkin itse kaverisuhteensa. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun joku heistä on vaihtanut koulua, olen laittanut esimerkiksi yhteismeilin parhaimpien kaverien vanhemmille, että hekin tietävät. Tai tekstarin, jos joku on päässyt esimerkiksi johonkin painotukseen, että ei jatkakaan enää porukan mukana.

HYVÄÄ PERUSKÄYTÖSTÄ.

Ja tokihan lapsille tulee pettymyksiä, mutta jos tärkeä ihminen vain yks kaks katoaa, se on enemmän kuin pelkkä simppeli arkipettymys.

Eikä tämä lapsi itse ole ilmaissut, ettei halua enää ketään entisistä vuosikausien ystävistään tuntea. Hän vain katosi.

Etkö tajua etteivät ehkä HALUA ottaa yhteyttä? HYVÄÄ PERUSKÄYTÖSTÄ on olla olematta vatkaamatta asiaa!!

ope kirjoitti:

Niin, lapseni hoitavatkin itse kaverisuhteensa. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun joku heistä on vaihtanut koulua, olen laittanut esimerkiksi yhteismeilin parhaimpien kaverien vanhemmille, että hekin tietävät. Tai tekstarin, jos joku on päässyt esimerkiksi johonkin painotukseen, että ei jatkakaan enää porukan mukana.

HYVÄÄ PERUSKÄYTÖSTÄ.

Ja tokihan lapsille tulee pettymyksiä, mutta jos tärkeä ihminen vain yks kaks katoaa, se on enemmän kuin pelkkä simppeli arkipettymys.

Eikä tämä lapsi itse ole ilmaissut, ettei halua enää ketään entisistä vuosikausien ystävistään tuntea. Hän vain katosi.

Niin miksi sen kaverin pitää vain kadota elämästä??? Miksi lapsesi ei voi ottaa yhteyttä vanhaan kaveriinsa? Ystävyyssuhteet on molemminpuoleisia, ei se ole ainoastaan toisen osapuolen tehtävä ylläpitää niitä. Turhaan uliset koska itse olette ihan samanlaisia ignoorajia kuin tuo toinenkin lapsi.

Kyllä on huonoissa kantimisissa ystävyys jos se kusee tuollaiseen kun toinen osapuoli ei ap:n protikollan mukaan ilmoita jotain asiaa.

Eipä ole, ei. Siinä vaiheessa kun toisen elämässä tapahtuu muutos, kyllä se vastavuoroinen vuoro on siellä, missä muuttuu. Eihän se toinen voi sitä tietää. Voi vaan etsiä itku kurkussa koulussa kadonnutta ystäväänsä.

Meidän lasten kaikille ns. jälkeenjääneille (siis niille, jotka on jääneet sinne entiseen luokkaan/kouluun) se muutoksen työstäminen on ollut todella tärkeää. Tärkeämpää itse asiassa kuin sille siirtyjälle. Viime keväänä esikoisemme vaihtoi painotukseen toiseen kouluun ja kyllä se mullistus oli isompi niille kavereille. Heidän arkensahan muuttui rajusti ilman että he itse siihen pystyivät vaikuttamaan. Heille oli todella tärkeää saada antaa jäähyväislahja ja jutella asiasta moneen kertaan. Miten vaikeaa on tätä tajuta?

Ja kyllä, ovat olleet yhteydessä ja tavanneet, mutta silti hekin kaipasivat ihan samaa siirtymärituaalia kuin aikuisetkin esimerkiksi työpaikkaa vaihtaessaan. Harva lähtee niin, että on vain tammikuisena tiistaiaamuna poissa ilman että kenellekään on kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on huonoissa kantimisissa ystävyys jos se kusee tuollaiseen kun toinen osapuoli ei ap:n protikollan mukaan ilmoita jotain asiaa.

ei ole ollut ystävyyttä ollenkaan, ap vain omassa mielessään kuvittelee näin olleen

minkä fucking "yhteismeilin"? Onko teillä joku postituslista tuonikäisten vanhemmilla?

Kun lapseni ovat olleet alle kouluikäisiä, niin olen osallistunut näihin kaveriasioihin sen verran, että sovitaan kyläilyjä, mutta silloinkin vain ja ainoastaan lasten aloitteesta eli: Lapset haluavat leikkiä myös päiväkodin ulkopuolella -> sitten pyydän ko. lapsen äidin numeroa ja sovitaan kyläilyjä lapsille. Lapseni silti aktiivisesti itse ovat päättäneet ystävyyssuhteistaan. 

Sekaannut aivan liikaa postituslistoinesi. Jos käydään samalta suunnalta jossain harkkareissa, voidaan tietty sopia yhteiskyytejä, sä viet aina ke ja toinen vanhempi aina la, mutta kaveruuteen en menisi puuttumaan. tietysti kiusaamiseen pitää puuttua, jos koulussa on kiusaamista, siihen aktiivisesti puututaan!!! Mutta läheiseen ystävyyteen/ kanssakäymiseen vapaa-ajalla ei voi ketään pakottaa. 

Olet prototyyppi nykyajan liian sekaantuvasta vanhemmuudesta, jossa menee sekaisin missä minä loppuu ja lapsi alkaa. Te olette kaksi erillistä ihmistä maailmassa. 

Kyllä, oli postituslista. Mm. siitä syystä, että viime keväänä järjestettiin leirikoulu. Ja koska lapset oli kahdeksan vuotta olleet kimpassa, olin minäkin paljonkin tekemisissä lapseni kaverien vanhempien kanssa.

ope kirjoitti:

Eipä ole, ei. Siinä vaiheessa kun toisen elämässä tapahtuu muutos, kyllä se vastavuoroinen vuoro on siellä, missä muuttuu. Eihän se toinen voi sitä tietää. Voi vaan etsiä itku kurkussa koulussa kadonnutta ystäväänsä.

Meidän lasten kaikille ns. jälkeenjääneille (siis niille, jotka on jääneet sinne entiseen luokkaan/kouluun) se muutoksen työstäminen on ollut todella tärkeää. Tärkeämpää itse asiassa kuin sille siirtyjälle. Viime keväänä esikoisemme vaihtoi painotukseen toiseen kouluun ja kyllä se mullistus oli isompi niille kavereille. Heidän arkensahan muuttui rajusti ilman että he itse siihen pystyivät vaikuttamaan. Heille oli todella tärkeää saada antaa jäähyväislahja ja jutella asiasta moneen kertaan. Miten vaikeaa on tätä tajuta?

Ja kyllä, ovat olleet yhteydessä ja tavanneet, mutta silti hekin kaipasivat ihan samaa siirtymärituaalia kuin aikuisetkin esimerkiksi työpaikkaa vaihtaessaan. Harva lähtee niin, että on vain tammikuisena tiistaiaamuna poissa ilman että kenellekään on kerrottu.

Mitä jos antaisit lasten työstää tuollainen pikkuasia ihan keskenään pois päiväjärjestyksestä äläkä liikaa puutu asioihin. Lapsille tulee tulevaisuudessa varmasti paljon isompiakin pettymyksiä ja silloin ei aina ole ketään paapomassa! Täytyy oppia ELÄMÄÄ!

ope kirjoitti:

Eipä ole, ei. Siinä vaiheessa kun toisen elämässä tapahtuu muutos, kyllä se vastavuoroinen vuoro on siellä, missä muuttuu. Eihän se toinen voi sitä tietää. Voi vaan etsiä itku kurkussa koulussa kadonnutta ystäväänsä.

Meidän lasten kaikille ns. jälkeenjääneille (siis niille, jotka on jääneet sinne entiseen luokkaan/kouluun) se muutoksen työstäminen on ollut todella tärkeää. Tärkeämpää itse asiassa kuin sille siirtyjälle. Viime keväänä esikoisemme vaihtoi painotukseen toiseen kouluun ja kyllä se mullistus oli isompi niille kavereille. Heidän arkensahan muuttui rajusti ilman että he itse siihen pystyivät vaikuttamaan. Heille oli todella tärkeää saada antaa jäähyväislahja ja jutella asiasta moneen kertaan. Miten vaikeaa on tätä tajuta?

Ja kyllä, ovat olleet yhteydessä ja tavanneet, mutta silti hekin kaipasivat ihan samaa siirtymärituaalia kuin aikuisetkin esimerkiksi työpaikkaa vaihtaessaan. Harva lähtee niin, että on vain tammikuisena tiistaiaamuna poissa ilman että kenellekään on kerrottu.

Kaveri olisi voinut olla vaikka sairaalassa mutta teillä ei käynyt mielessäkään kysellä että miten menee, onko kaikki hyvin. Ei oikeassa ystävyydessä ole mitään tuollaisia "vuoroja" että kumman kuuluu milloinkin ilmoitella mistäkin asiasta tai ottaa ensin yhteyttä.

ope kirjoitti:

Eipä ole, ei. Siinä vaiheessa kun toisen elämässä tapahtuu muutos, kyllä se vastavuoroinen vuoro on siellä, missä muuttuu. Eihän se toinen voi sitä tietää. Voi vaan etsiä itku kurkussa koulussa kadonnutta ystäväänsä.

Meidän lasten kaikille ns. jälkeenjääneille (siis niille, jotka on jääneet sinne entiseen luokkaan/kouluun) se muutoksen työstäminen on ollut todella tärkeää. Tärkeämpää itse asiassa kuin sille siirtyjälle. Viime keväänä esikoisemme vaihtoi painotukseen toiseen kouluun ja kyllä se mullistus oli isompi niille kavereille. Heidän arkensahan muuttui rajusti ilman että he itse siihen pystyivät vaikuttamaan. Heille oli todella tärkeää saada antaa jäähyväislahja ja jutella asiasta moneen kertaan. Miten vaikeaa on tätä tajuta?

Ja kyllä, ovat olleet yhteydessä ja tavanneet, mutta silti hekin kaipasivat ihan samaa siirtymärituaalia kuin aikuisetkin esimerkiksi työpaikkaa vaihtaessaan. Harva lähtee niin, että on vain tammikuisena tiistaiaamuna poissa ilman että kenellekään on kerrottu.

luepa tämä nyt ap ope ajatuksella, että mitä tuli kirjoitettua? ihmeellisen egosentristä ajattelua. ja puhut "jälkeenjääneistä", ihan kuin joku olisi kuollut. Käsittämätöntä suurentelua ja sekoilua. Ja "asiaa pitää työstää ja käsitellä", huoh. Miten hankalaa on elämäsi noin muuten? 

toivottavasti olet provo, ja pisteet siitä, ihan hyvän keksit. 

Tyypillinen av-ketju... Ap haukutaan lyttyyn, vaikka oikeasti ystävän vanhempien käytös on ollut järkyttävää. 

Kyllä ystävyydessä on sellainen asia kuin vastavuoroisuus, ihan oleellisena asiana. Jos ei ole, se ei ole oikeaa ystävyyttä.

ope kirjoitti:

Kyllä ystävyydessä on sellainen asia kuin vastavuoroisuus, ihan oleellisena asiana. Jos ei ole, se ei ole oikeaa ystävyyttä.

Niemenomaan. Mitenkä oma lapsesi toteuttaa mielestäsi tätä vastavuoroisuutta juuri nyt?

ope kirjoitti:

Kyllä ystävyydessä on sellainen asia kuin vastavuoroisuus, ihan oleellisena asiana. Jos ei ole, se ei ole oikeaa ystävyyttä.

No mutta sepä mainiota että teillekin viimein selvisi ettei lapseesi edes haluta - syystä tai toisesta - pitää yhteyttä. Nyt voitte varmasti jatkaa elämässänne eteenpäin tämän kauhean tragedian jälkeen ja etsiä lapsellesi uusia ystäviä. Ensin kannattaa kyllä vähän opiskella tuota ystävyyden merkitystä ja sitä että miten niitä ystäviä oikein kohdellaan.