Ihmisten pahat teot toisille ovat pääsääntöisesti kostoa heidän omille vanhemmilleen, joka vain osuu harhaan

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku on paha sinulle hän on oikeasti katkera vanhemmilleen, mutta koska heille ei voi kapinoida tai heiltä ei saa enää responssia asiaan, vaikka kapinoisikin, niin asia kosktetaan sinulle. Mukava maailma.

Olen samaa mieltä, että moni toimii vahingoittavasti täysin syyttömiä ihmisiä kohtaan vanhojen käyttäytymismallien ajamana. Tämä ei itse asiassa ole edes mielipidekysymys, vaan ihan yleisesti tiedetty psykologinen fakta. Kenenkään mieli ei ole blanko, vaan aiemmat kokemukset vaikuttavat. Mutta taustalla ei ole vain vanhempien taholta koettu vääryys, vaan ylipäätään kaikki lapsuuden kokemukset.

Aivojen kriittisin kehityskausi osuu ikävuosille 0-3, mutta myös tuon jälkeen jokainen lapsuusiän kokemus muokkaa sitä, miten aivomme tulkitsevat ja käsittelevät asioita lopun elämäämme.

Esim. koulukiusaaminen on tällainen perheen ulkopuolinen asia. Jos olet lapsena (aivojen synapsien kiivaassa kehittymisvaiheessa) "oppinut", että olet arvoton, tämä kokemus seuraa sinua myös aikuisena. Samat triggerit tuottavat jatkossakin saman arvottomuuden kokemuksen. Siksi niin moni koulukiusattu taistelee lopun elämäänsä pahaa oloa vastaan, kun aivot antavat yhä uudelleen sitä samaa viestiä.

Työpaikkakiusaaminen tai muut aikuisuuden kokemukset eivät ole yhtä haitallisia, sillä niiden vaikutus aivokemiaan ei ole niin suuri. Toisin sanoen aivoissasi on jo muotoutunut se alkuperäinen, "normaalimpi" tapa suhtautua, eikä myöhemmät kokemukset muuta tätä mallia pysyvästi. Toki myös aikuisiän kaltoinkohtelu tulee käsitellä ja pyrkiä traumasta eron, mutta se on siis aivokemiallisesti ajateltuna paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Loppupeleissä puntit on kuitenkin tasan. Hyviksellä ylemmyydentunnon muuttaminen myötätunnoksi ei ole mikään helppo nakki. Tuossa aiemmin kirjoitinkin siitä sisältä nousevasta raivosta ja sen mahdollisista seurauksista. On verrannollinen kusipään häpeäprosessiin painoarvoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Kerrankin joku joka tajuaa nää jutut pohjia myöten, se on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Liika pätemisen tarve ylemmyydentunnossa voi sokeuttaa ja johtaa väärään analyysiin.  Et näe, että olen kokenut paskan ja siitä ymmärrän paljon, yksi meistä paskan kokeneista ei selvinnyt hengissä.

Samaa mieltä, kuin 22. Sen takia lapsuusiän narsistinen vanhempikin on paljon kamalampi asia kuin aikuisena tavattu narsistinen kumppani, VAIKKAKIN ei voi vähätellä aikuisia narsistien uhreja, ja siihen liittyy varmasti musertavia itsesyytöksiä (valintakykyisenä ihmisenä meninkin siihen kaikkeen, uskoin sen jne) mutta lapsi ei koskaan ehkä pääse edes narsistisen vanhemman uhrista siihen kohtaan, että pystyy käsittelemään itseään, koska narsistinen vanhempi on tuhonnut minäkuvan niin olemattomiin.

Kannattaa huomioida tosiaan, että toisen ei tarvitse olla diagnoosiin yltävä narsisti, jotta hän voi vahingoittaa, niin että uhrin kannattaa hakea apua ja ensinnäkin "diagnosoida" itsensä uhriksi. Ja miksi se uhridiagnoosi taas kannattaa? No just että sais itselleen apua.

What you think you become. What you feel you attract. What you imagine you create.

Vierailija kirjoitti:

What you think you become. What you feel you attract. What you imagine you create.

Tottahan tuo periaatteessa on, mutta: se mitä alunperin ajattelee on tullut yksilölle ulkopuolelta.

Toki ihminen tulkitsee aina tapahtumat oman persoonansa ja temperamentinsa läpi, mutta esim. juuri lapsuuden kasvatuksen kautta on hyvin helppoa ajaa tietynlainen minäkuva perille. Oli se sitten minäkuva hyvästä ja rakastettavasta ihmisestä tai minäkuva siitä, että on huono ja arvoton. Loppuelämän tunteet ja teot muodostavat kehän, joka vahvistaa omia käsityksiä. Tästä syystä esim. huono itsetuntoinen vetää usein puoleensa ihmisiä, joiden seurassa oma tunnetila vain vahvistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Loppupeleissä puntit on kuitenkin tasan. Hyviksellä ylemmyydentunnon muuttaminen myötätunnoksi ei ole mikään helppo nakki. Tuossa aiemmin kirjoitinkin siitä sisältä nousevasta raivosta ja sen mahdollisista seurauksista. On verrannollinen kusipään häpeäprosessiin painoarvoltaan.

Niin no luulen, että ymmärrän, mitä tarkoitat. Se vaan, että pahiksella voi kestää eletyissä vuosissa paljon kauemmin, ennen kuin prosessi koskaan käynnistyy ja ne esteet sen edessä saattavat estää koko hommaa edes alkamasta. Mutta jos sen saa alkuun, niin pahiksella on tavallaan vain voitettavaa; kun saa prosessia eteenpäin ei tunne enää tarvetta pahuuteen. Niinä vuosina kun hyvikset perustavat perheitä tai muuten etenevät pahis jää pahimmallaan kaikesta siitä paitsi eikä sitten taas ikinä kuro niitä kiinni. Mutta en siis syytä siitä ketään (varsinkaan hyviksiä!) toteanpahan vain.

Tai jatkan vielä että voi pahiskin onnistua perustamaan perheen, mutta ei kykene luomaan tunnesiteitä lapsiinsa oikein jne.

29

Kummallista kun ketju nousi ja etusivu näyttää tähän tulleen viestin klo 9.18, mutta ei ole tullut?

Ja viesti 31 puuttuu. Outoa. Oln itse joskus painanut lähetä eikä viestini ole mennyt ketjuun eikä ole lukenut että menee moderointiinkaan. Sama ehkä käynyt jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Loppupeleissä puntit on kuitenkin tasan. Hyviksellä ylemmyydentunnon muuttaminen myötätunnoksi ei ole mikään helppo nakki. Tuossa aiemmin kirjoitinkin siitä sisältä nousevasta raivosta ja sen mahdollisista seurauksista. On verrannollinen kusipään häpeäprosessiin painoarvoltaan.

Niin no luulen, että ymmärrän, mitä tarkoitat. Se vaan, että pahiksella voi kestää eletyissä vuosissa paljon kauemmin, ennen kuin prosessi koskaan käynnistyy ja ne esteet sen edessä saattavat estää koko hommaa edes alkamasta. Mutta jos sen saa alkuun, niin pahiksella on tavallaan vain voitettavaa; kun saa prosessia eteenpäin ei tunne enää tarvetta pahuuteen. Niinä vuosina kun hyvikset perustavat perheitä tai muuten etenevät pahis jää pahimmallaan kaikesta siitä paitsi eikä sitten taas ikinä kuro niitä kiinni. Mutta en siis syytä siitä ketään (varsinkaan hyviksiä!) toteanpahan vain.

Eihän se elämä hyvikselläkään välttämättä ruusuilla tanssimista ole kun vetää puoleensa samanlaisia kusipäitä kun vanhemmat ovat olleet. Elämä voi hyvinkin mennä vältellessä hankalia tyyppejä joita kyllä on joka nurkalla räkättämässä valmiina tekemään toisen olosta mahdollisimman epämukavaa; yrittäessä muuttua niin ettei enää vetäisi puoleensa moisia ongelmatapauksia. Ei välttämättä kykene koskaan opiskelemaan, ei pääsemään käsiksi työelämään, perustamaan perhettä eikä edes löytämään luottamuksellista parisuhdetta.

Kiva sitten jossain viidenkympin korvilla todeta, että tuossahan tuo elämä humpsahti kärsiessä ja parantuessa.

Pitäiskö sitten vielä kovasti ymmärtää niitä kusipäitä? Moni varmaan toteaisi, että rypekööt itsesäälissä ihan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ja viesti 31 puuttuu. Outoa. Oln itse joskus painanut lähetä eikä viestini ole mennyt ketjuun eikä ole lukenut että menee moderointiinkaan. Sama ehkä käynyt jollekin?

Multakin lensi yksi viesti jonnekin bittiavaruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.

Niin no edellinen kenttä juuri selitti sitä miksi ei käsittele: niihin ei pääse käsiksi. Noin vain. Haluamallakaan ei noin vain pääse käsiksi. Usein pitää tapahtua jotain. Sinunkin kaltaisen hyviksen on tätä aivan mahdotonta tajuta ja saat sen turvin olla ylemmyydentuntoinen ja pitää pahiksia luusereina. Vaikka jos sulta vaadittais samaa tai olisit kokenut sen saman paskan säkin makaisit katuojassa.

Loppupeleissä puntit on kuitenkin tasan. Hyviksellä ylemmyydentunnon muuttaminen myötätunnoksi ei ole mikään helppo nakki. Tuossa aiemmin kirjoitinkin siitä sisältä nousevasta raivosta ja sen mahdollisista seurauksista. On verrannollinen kusipään häpeäprosessiin painoarvoltaan.

Niin no luulen, että ymmärrän, mitä tarkoitat. Se vaan, että pahiksella voi kestää eletyissä vuosissa paljon kauemmin, ennen kuin prosessi koskaan käynnistyy ja ne esteet sen edessä saattavat estää koko hommaa edes alkamasta. Mutta jos sen saa alkuun, niin pahiksella on tavallaan vain voitettavaa; kun saa prosessia eteenpäin ei tunne enää tarvetta pahuuteen. Niinä vuosina kun hyvikset perustavat perheitä tai muuten etenevät pahis jää pahimmallaan kaikesta siitä paitsi eikä sitten taas ikinä kuro niitä kiinni. Mutta en siis syytä siitä ketään (varsinkaan hyviksiä!) toteanpahan vain.

Eihän se elämä hyvikselläkään välttämättä ruusuilla tanssimista ole kun vetää puoleensa samanlaisia kusipäitä kun vanhemmat ovat olleet. Elämä voi hyvinkin mennä vältellessä hankalia tyyppejä joita kyllä on joka nurkalla räkättämässä valmiina tekemään toisen olosta mahdollisimman epämukavaa; yrittäessä muuttua niin ettei enää vetäisi puoleensa moisia ongelmatapauksia. Ei välttämättä kykene koskaan opiskelemaan, ei pääsemään käsiksi työelämään, perustamaan perhettä eikä edes löytämään luottamuksellista parisuhdetta.

Kiva sitten jossain viidenkympin korvilla todeta, että tuossahan tuo elämä humpsahti kärsiessä ja parantuessa.

Pitäiskö sitten vielä kovasti ymmärtää niitä kusipäitä? Moni varmaan toteaisi, että rypekööt itsesäälissä ihan keskenään.

Niin. Karulta kuulostaa molemmat puolet. Ei ole minusta kenenkään asia sinänsä ymmärtää (meitä) kusipäitä. Ehkä eheytymässä oleva ex-kusipää sopisi siihen hommaan parhaiten.

Ei-eheytynyt kusipää ei useinkaan kiinnostu toisesta kusipäästä tai en ainakaan ole itse tähän saakka kiinnostunut. Koen olevani toipuva kusipää ja on eräs kusipää, joka minua satutti josta tykkään edelleen ja haluaisin auttaa, mutta en onnistu, koska jos mua satuttaa lähtee sokka heti irti vaikka miten koittaisin ajatella, että toistakin on satutettu enkä pysty olemaan mikään tuki silloin, vaikka tällä toisella on pahemmin kuin mulla ja mua parantais jos (o)saisin auttaa. Tiedän, etten ole vielä eheytynyt tarpeeksi ja mietityttää toki, että jos eheydyn niin edelleenkö haluan auttaa jotakuta hankalaa. Ehkä, jos se olisi samantasoisesti hankala kuin itse olin. Jos on enempi, en ehkä kykene tajuamaan kyseistä henkilöä.

Muita vahingoittavat kusipäät on mielisairaita, ei niiden uhrit.

Vierailija kirjoitti:

Muita vahingoittavat kusipäät on mielisairaita, ei niiden uhrit.

Mutta se muita vahingoittava kusipääkin on yleensä itsekin alunperin uhri. Se lienee tämän avauksen pointti.

"Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa"

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita+pahoinpideltiin+vuosi…

Ihminen on paha niille, joille voi. Ihminen on paha ihan vain siksi, koska voi.

Niin, tulee mieleen tuosta Turun jutusta, että samahan se on kun vanhempi huutaa pienelle lapselle. Vaikkei sanotakaan, että nyt syöt sen aamupuuron tai haen aseen ja ammun sinut, niin äänensävy ja ajatus sen takana on välillä samanlainen monissa kodeissa. Ja jos lapsi tästä kiukkuaa, niin hänen tunteensa tukahdutetaan, kielletään, lasta syyllistetään jne.

Ei mikään ihme, että sellaista kohtelua saanut ei ymmärrä itse miten pysyä tyynenä kiukuttelevan vanhuksen kanssa.

Niin, tulee mieleen tuosta Turun jutusta, että samahan se on kun vanhempi huutaa pienelle lapselle. Vaikkei sanotakaan, että nyt syöt sen aamupuuron tai haen aseen ja ammun sinut, niin äänensävy ja ajatus sen takana on välillä samanlainen monissa kodeissa. Ja jos lapsi tästä kiukkuaa, niin hänen tunteensa tukahdutetaan, kielletään, lasta syyllistetään jne.

Ei mikään ihme, että sellaista kohtelua saanut ei ymmärrä itse miten pysyä tyynenä kiukuttelevan vanhuksen kanssa.