Tahdon väitellä kanssanne uskovaiset!

Ja neloselle, tarkoitin naispappeus-asiassa myös esim.katolisia.



Sanotte, ettei kristinusko ole naisvihamielinen. Onko siis ymmärrettävä, että koko uskonnonharjoitus on harhautunutta tänäkin päivänä? Jo Aatamin ja Eevankin tarina todistaa tämän: Nainen on tehty miehen kylkiluusta ja nainen on se, joka lankeaa syntiin ja jota voi sitten syyttää.



Tietysti on selvää, että aikalaisten käsitykset ovat vaikuttaneet, että näin on, mutta edelleen nainen on alemmassa asemassa tänäkin päivänä.



Ja toinen ristiriita on tämä Jumalan rakkaus. Hänkö antaa anteeksi kaikille? Rakastaa jokaista? On suurin armo, jne? Sitten hän kuitenkin voi " pyyhkäistä kansoja pois" , kun ne ovat sortuneet syntiin?



Jumalaa pitää ylistää, muuten ei ole toivoa armosta. Ettäkö sellainen yliolento vaatisi omaa ylistystään jatkuvasti tai tappaa? Ei kuulosta kovin ylimaalliselta minusta, pikemminkin peri-inhimilliseltä diktatuurilta.



Jumala on luonut kaiken, mutta tuhoaa melkoisen mielivaltaisesti luotujaan, sekö osoittaa suuruutta?



Heijastus nykypäivään: Se juuri, ettei homoja jne. hyväksytä.



Tiedän kyllä, että näitäkin asioita värittää ihmisten omat käsitykset, mutta näissä juuri on se syy, miksen minä ainakaan voi uskoa Jumalaan raamatun viitoittamalla tavalla.



Tiedän, etten ole välttämättä perillä paljon mistään, mutta näin asia avautuu minulle, ja yritänkin tuoda esiin tämmöisen tavallisen pulliaisen ajatuksia aiheesta. Esittäkää vastavetoja edelleen, luen mielenkiinnolla!



Ja ei kyse ole riidasta, vaan keskustelusta!