Lapseni on 1v ikäinen ja tuntuu PAHALTA palata töihin.

Teijän ny tarttee vaan kunnolla puhua tosta. Töihin ei pidä mennä että näkee pahaa mieltä hoitoon laittamisesta.



Mää oon viemässä lapsen heti äitiysloman loputtua hoitoon, siis kun lapsi on 9 kk ikänen, isoveli on sillon vajaa 2- vuotias.



Mää oon miettiny PIIIIIITKÄÄN miten homma hoidetaan ja oon valmis siihen että lapset menee hoitoon.



2vuorotyö odottaa, mutta luultavasti lyhennettynä. Mies saattaa katsoa iltavuoroni lapsia tai sitten laitetaan pojat vuorotarhaan tai jos kävis ihanaa ihanempi tuuri ja löytyis joustava pph joka olis valmis ottaan molemmat.. Eli paljon löytyy mietittävää, mutta aikaa on vielä.



Musta on ihanaa palata töihin! Eikä tämä ole mikään lopullinen päätös; kolmas lapsi on haaveissa ja sitten voi olla taas kotona.



Kannattaa tehdä semmonen päätös joka sitten miellyttää, taaksepäin ei kannata itkeä vaan tekee päätöksen joka on mahollisimman monelta kantilta mietitty.

Oli kamalaa seurata työkaverini tuskaa kun hän palasi liian nopeesti töihin, olisi halunnut olla lasten kanssa kotona.

9kk ikäinen vuoropäiväkotiin...voi jeesus! Eikö tosiaan kellään ole enää mitään tunteita. JOs päivän näkisitte millaista 1vuotiaalla on tarhassa tms. hoitopaikassa, kukaan ei veisi niin pikkuista hoitoon.

Mutta vanhemman etu taitaa aina mennä edelle. Kun siellä työssä viihtyy niin hyvin niin vauva vaan muille hoitoon. Olisko kannattanut olla töissä ja jättää lapsenteko muille.

Onko rahasta tiukkaa?



Meillä on käynyt hyvä tuuri kun olen hoitanu jo 6v lapsiani kotona, töihin menon aika on aikaisintaan sitten ku kuopus on 3v. Mieheni tulot on noin 1500¿/kk.

Jos on pitkä, siirtäisin syksyyn. Jos lyhyet työpäivät ja saat kesäloman, niin sitten voisi harkita. Hoitopaikathan ovat usein heinäkuun kiinni. Jos harkinnassa toinen lapsi, niin uusien kelan sääntöjen vuoksi ainakaan sen takia ei ole kiirettä töihin. Hoidon aloittamisen myötä alkaa myös jatkuva sairastelu. Jos työt työpaikalla silti hoituvat niin mikäs siinä. Monilla työpaikoilla vaan hermostuvat, kun yksi työtekijä on miltei jatkuvasti pois. Päiväkoteihin sopeutuminen on syksyllä helpompaa, ainakin isommilla lapsilla. Jos hoitaja on sukulainen, niin sitten ehkä helpompi kaikille osapuolille.

Monesta materiaalisesta asiasta voi luopua lapsen hyväksi, varsinkin, kun tietää, että kyseessä on rajallinen aika.