Soveltuuko herkkä ihminen psykiatriksi?

Ei, jos haluaa pärjätä ammatissa ja säilyttää oman mielenterveytensä, pitää olla itse mahdollisimman tasapainoinen, kestää paljon erilaista surua, painetta ym. ilman että sen tuo työpaikalta kotiinsa mukaan.

Jos ei potilas rupea viemään, niin mikä ettei!

Eikö herkkä voi olla tasapainoinen?

Mielestäni psykiatrin ammatti jopa vaatii jonkinlaista herkkyyttä. Kiinnostusta ihmisistä, vilpittömän halun ja mielenkiinnon auttamiseen, sosiaalista lahjakkuutta ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Vähemmän psykiatrit ovat potilaiden kanssa tekemisissä kuin esim. hoitajat, psykologeista puhumattakaan.

Psykiatri on se, joka tekee diagnoosin ja suosittelee jotain hoitomuotoa, lääkkeitä, psykoterapiaa.

Eniten potilaan ongelmiin paneutuvat sairaaloissa psykiatriset erikoissairaanhoitajat. Muualla taas psykologit.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni psykiatrin ammatti jopa vaatii jonkinlaista herkkyyttä. Kiinnostusta ihmisistä, vilpittömän halun ja mielenkiinnon auttamiseen, sosiaalista lahjakkuutta ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Hahaa! Tunnetko yhtään psykiatria?

Itse näin yleislääkärinä koen, että herkkyydestäni ja kiltteydestäni on haittaa psykiatristen potilaiden kanssa. Kuormitun raskaasta vuorovaikutuskontaktista kohtuuttomasti. Kerran olin pätkän psykiatrialla (kyllä, sinne pääsee muutkin kuin erikoislääkärit) töissä ja huomasin kyynistyväni nopeasti, sai tosissaan tehdä töitä ettei näkyisi kontaktissa. Uskon että vähän vähemmän empaattiset ja herkät säilyvät paremmin. Ehkä monet niistä leipääntyneimmistä psykiatreista ovat joskus olleet tosi myötätuntoisia ja ymmärtäviä...