Lue keskustelun säännöt.
Lihava tuttavani piilottelee annoskokojaan, tyypillistä?
17.02.2016 |
Onkohan tämä tällainen annoskokojen peitteleminen, vähätteleminen ja piilotteleminen tyypillistä lihaville ihmisille?
Lihava tuttavani nimittäin tekee niin.
Kahvipöydässä, muiden aikaan, ottaa aina vain pienen pienen palan kakkua jos sitäkään. Lapsensa (7 vuotta), joka on oman lapseni hyvä ystävä, kuitenkin on möläytellyt, miten "äiti söi koko kakun", "äiti herää yöllä syömään", "muille ei riittänyt suklaata, kun äiti söi kaiken". Ja herran jumala, näkeehän ne annoskoot jo hänen ulkomuodostaan: kilpirauhasen vajaatoimintaa ei valitettavasti voi syyttää kaikista ylimääräisistä kiloista.
Kommentit (27)
No mitäs luulet, onko?
Kaikki joille syöminen on ongelma, myös yhteiset ruokahetket ovat ongelma.
Valitettavasti me muut ihmiset suhtaudumme näihin ihmisiin syyttävästi, vaikka todellisuudessa kysymys syömishäiriöstä, johon heidän pitäisi saada tukea ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän vain haluaa olla kohtelias ja jättää kakkua muillekin? En minäkään kylässä ota yhtä reippaasti kuin kotona, ellei tarjottavia tosiaan ole niin paljon, että niistä riittää hyvin kaikille ja jää reilusti ylikin.
No ahmisitko itse kokonaisen kakun kahvipöydässä muiden silmien edessä? Eipä monella lihavalla ole mitään ongelmia sosiaalisen kontrollin suhteen - tai voisi vaikka vähän höllätäkin ja syödä kunnon kakunpalan, kun ei kukaan kuitenkaan usko että niitä kakkuja olisi jätetty väliin.
Nykyään kilpirauhanen kyllä on kaikkien laiskojen läskien lemppari tekosyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lihavahko ja kaikki tutut tietää, että mä tykkään ruuasta ja syömisestä. Mun mielestä on noloa, jos läski yrittää esittää että syö vain salaattia ja suklaalevystä vain palasen. Näkeehän kaikki ettei asia ole niin.
Ylikorostetun pieni palanen kakkua on vaan noloa jos on valmiiksi jo lihava. Selvähän se on että tulee herkuteltua jatkuvasti, muutenhan laihtuisi. Iso ruho kuluttaa paljon energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä on, kaikille syömishäiriöisille. Sekä lihaville että anorektikoille. Piilottelevat syömisiään ja annoskokoja, toinen siksi että syö niin paljon, toinen siksi että syö niin vähän.
Salailu kuuluu tuohon kuvioon oleellisesti.
Mun kaveri ei syönyt tarhassa, ei koulussa ja mainosti aina että on se kumma, kun ei laihdu. Eihän se kenellekään kuulu, mutta säälittäähän se, kun toinen yrittää uskotella, ettei muka oikeasti syö ikinä. Ja kun nimenomaan se iltasyöminen, jota hän harrasti, lihottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin alipainoisena kuin lihavanakin kyllä toiminut juuri noin. Siis syön vain jotain tiettyjä leivonnaisia joista pidän, aivan tiettyjä kakkuja, tiettyjä suklaita. En vain tykkää automaattisesti kaikesta missä on sokeria, ja enemmän olen suolaisen ystävä muutenkin. Mutta niissäkin valikoiva.
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
En ole ajatellut peitteleväni siis mitään, syön vain mitä huvittaa ja silloin kun huvittaa.
Vaikka kakkusi eivät siis minulle maistukaan, turha niin henkilökohtaisesti ottaa.
Jos taloon joskus eksyisi konvehtirasia josta pitäisin kaikista suklaista niin luultavasti muille en jättäisi, he saavat useimmiten syödä kaikki konvehdit koska en löydä useimmista rasioista yhtään joka minulle maistuisi.
Minä olen painanut 130kg jo reilu 10 vuotta, eikä mulle ole koskaan annoskoot olleet ongelma. Minä syön hyvin vähän kerrallaan, joskus lapsetkin syö isomman annoksen kuin minä, siis sellaiset n. 20kg painoiset pikkulapset, ei teinipojat.
Suurimpia annoskokoja olen nähnyt juuri laihoilla ihmisillä, varsinkin niillä jotka liikkuu paljon, tai ovat joskus liikkuneet ja on tullut tapa syödä kuin hevonen.
Se miksi minä syön pieniä annoksia on se, että mulla tulee maha nopeasti täyteen, mulla on pieni mahalaukku, inhoan ähkyä oloa, ja mulla on "ärtynyt suoli" ongelma, eli maha menee helposti sekaisin, kivut on kovat ja vessassa pitää istua kauan.
Toinen syy siihen miksi otan jotain pienen annoksen, on se että jos en oikein tykkää kyseessä olevasta ruuasta, enkä pysty paljoa syömään jotain todella äkkimakeaa kakkua, esim. juustokakkua, vaikka suklaalevyn syön päivässä, jopa puoli levyä yhdeltä istumalta. Olen erittäin nirso syöjä, en syö pahoja ruokia, en edes pahaa suklaata.
Mun syöminen on nautiskelua, ei ahmimista. Kotona pitää olla hyvä kirja tai lehti lukemisena tai hyvä telkkariohjelma samalla kun syön että nautinto on täydellinen.
Eli ei, ei ole normaalia mun mielestä kenenkään salailla annoskokojaan, kaikki syököön mun puolesta ihan mitä haluavat, niin teen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä johtuu tuollainen skitsofreeninen suhtautuminen lihavien ihmisten syömiseen? Jos syö paljon, sitä paheksutaan ja jos syö vähän niin sitäkin paheksutaan. Eikö se nimenomaan ole hyvä jos lihava ihminen syö vähemmän? Jos lihava vaikkapa yrittää laihduttaa ja tilaa salaatin ravintolassa niin sitä tirskutaan monen pöydän päässä. Jos lihava taas tilaa vaikka pihvin ranskalaisilla niin sitäkin tirskutaan että katso kuinka sika vetää ruokaa naamariinsa.
Minä syön vähemmän koska yritän pudottaa painoa ja opetella uudet kohtuulliset ruokailutottumukset.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
Jätäpäs iltasyönti pois, niin alkaa aamupala maistua!!! Tämä on niin tyypillistä kun yöhön asti tankkaa niin ei varmaan ole aamulla nälkä eikä vielä päivälläkään. Säännöllinen ruokarytmi pitää läskit loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
Jätäpäs iltasyönti pois, niin alkaa aamupala maistua!!! Tämä on niin tyypillistä kun yöhön asti tankkaa niin ei varmaan ole aamulla nälkä eikä vielä päivälläkään. Säännöllinen ruokarytmi pitää läskit loitolla.
En ole se joka kirjoitti viestin johon vastasit, mutta omalla kohdallani käy niin että vaikka söisin tasaisesti aamusta lähtien niin iltasyönti on silti ongelma. Tulin vuosien jälkeen siihen tulokseen että turha yrittää ängetä ruokaa väkisin kuvotuksen kanssa ja syödä joka tapauksessa illalla reilummin, vaan jättää syöminen aamulla ja päivällä vähemmälle ja syödä illalla tukevammin.
Työpaikalla en syö ikinä mitään pullaa tai muita herkkuja, joita ihmiset sinne kantavat. Olen läski ja syön mieluummin itse valitsemiani herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin alipainoisena kuin lihavanakin kyllä toiminut juuri noin. Siis syön vain jotain tiettyjä leivonnaisia joista pidän, aivan tiettyjä kakkuja, tiettyjä suklaita. En vain tykkää automaattisesti kaikesta missä on sokeria, ja enemmän olen suolaisen ystävä muutenkin. Mutta niissäkin valikoiva.
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
En ole ajatellut peitteleväni siis mitään, syön vain mitä huvittaa ja silloin kun huvittaa.
Vaikka kakkusi eivät siis minulle maistukaan, turha niin henkilökohtaisesti ottaa.
Jos taloon joskus eksyisi konvehtirasia josta pitäisin kaikista suklaista niin luultavasti muille en jättäisi, he saavat useimmiten syödä kaikki konvehdit koska en löydä useimmista rasioista yhtään joka minulle maistuisi.
Tunnen kaksi huomattavan lihavaa ihmistä, jotka myös ovat erittäin nirsoja syömistensä suhteen. Sitä, mikä maistuu, meneekin sitten paljon. Liha-peruna-leipä -linjalla mennään. Onko tämä joku yhdistävä tekijä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
Jätäpäs iltasyönti pois, niin alkaa aamupala maistua!!! Tämä on niin tyypillistä kun yöhön asti tankkaa niin ei varmaan ole aamulla nälkä eikä vielä päivälläkään. Säännöllinen ruokarytmi pitää läskit loitolla.
Jos tankkaan ruokaa illalla, on aamulla heti julma nälkä. Jos en syö illalla, ei ole aamullakaan nälkä eikä maistu aamupala
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin alipainoisena kuin lihavanakin kyllä toiminut juuri noin. Siis syön vain jotain tiettyjä leivonnaisia joista pidän, aivan tiettyjä kakkuja, tiettyjä suklaita. En vain tykkää automaattisesti kaikesta missä on sokeria, ja enemmän olen suolaisen ystävä muutenkin. Mutta niissäkin valikoiva.
En myöskään syö aamuisin, päivällä, kahvitauoilla jne. mitään, vaan ruokahalu kasvaa vasta iltaa kohden.
En ole ajatellut peitteleväni siis mitään, syön vain mitä huvittaa ja silloin kun huvittaa.
Vaikka kakkusi eivät siis minulle maistukaan, turha niin henkilökohtaisesti ottaa.
Jos taloon joskus eksyisi konvehtirasia josta pitäisin kaikista suklaista niin luultavasti muille en jättäisi, he saavat useimmiten syödä kaikki konvehdit koska en löydä useimmista rasioista yhtään joka minulle maistuisi.
Tunnen kaksi huomattavan lihavaa ihmistä, jotka myös ovat erittäin nirsoja syömistensä suhteen. Sitä, mikä maistuu, meneekin sitten paljon. Liha-peruna-leipä -linjalla mennään. Onko tämä joku yhdistävä tekijä?
Hmm. Olin lähemmäs nelikymppiseksi alipainoinen, mutta sitten kiloja alkoi kertyä ja kertyy vaan. Mitä tulee liha-peruna-leipä -linjaan, niin ensimmäiseen ei ole varaa ja kahdesta viimeksimainitusta en juurikaan välitä.
Enhän minä joka päivä tai viikko herkuttele, tai joka kuukausikaan. Jos aloittaja mainitsee että "äiti söi koko kakun", niin se voi hyvinkin olla minä joka synttäreiden kunniaksi löysi sen mokkakreemikakun tai teki itselleen täytekakun tietyillä täytteillä (toista kertaa elämässään täytekakun tehtyään). Mutta yritäpä tarjota minulle mansikkakakkua niin saa jäädä koskematta. (Ja kuten sanoin en syö päivällä)
itse olen aika punkero, mutta en piilottele annoskokoja, sillä en oikein vaan jaksa käyttää energiaa itseni häpeilyyn. näinpä ei ole tarvetta piilotella syömisiäkään. mutta oikeasti, miksi tämä jaksaa sua kiinnostaa? tuskin aidosta mielenkiinnosta vaan sosiaalipornomaisesta näkökulmasta.
Get a life!