Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monelle miehelle ilman naista olo tarkoittaa yksin oloa?
17.02.2016 |
Etenkin yli 35v miehillä tuntuu olevan yleistä, että jos ei ole vaimoa tai naisystävää, niin ei ole oikein mitään sosiaalisia kontakteja työn ulkopuolella, tai ainakaan sellaisia kontakteja, mitkä kokee oikeasti tärkeiksi. Parikymppisillä sälleillä on monesti paljon kavereita. Mihin ne kontaktit katoavat? Vai katoavatko ne pitkän suhteen aikana, jonka kariutumisen sälkeen on sitten yksin? Sinkkunaisilla on usein montakin ystävää, vaikka olisi jäänyt sinkuksi myöhemmälläkin iällä. Miksi näin?
Vai onko tämä vain oma havaintoni?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?
Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?
Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?
Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?
"niitä asioita mitä haluaa tehdä..."
Miehet eivät tee urotekoja parantaakseen maailmaa vaan saadakseen pillua. Kun mies tajuaa, että pillua ei heru, niin ei jaksa enää niitä urotekojakaan turhaan yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, koska olen naispuolinen mutta samassa tilanteessa. Ikäiseni naiset puhuvat lähinnä lapsista tai ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi nähdä, ainakaan sinkkua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?
Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?
Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?
Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?
Siksi, että mies ei voi synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
ne kaverit jotka on parisuhteen aikana menettänyt ovat usein menneet elämässä eteen päin (hankkinet uusia kavereita jne) toki myös asenne kysymys.
Tuo ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä että menetetyt kaverit mitenkään sinua tai jotain muuta miestä vihaisivat. He vain saattavat olettaa ettet ole edes kiinnostunut tapaamaan heitä uudelleen joten he eivät yritä tavata sinua uudelleen ellet sinä ensin kerro heille suoraan mahdollisesta halustasi palata takaisin kaveriksi.
Jos et ole jättänyt heille paljoa huonoja muistoja sinusta, niin he voivat jopa hyväksyä sinun paluun kaveriksi.
Kokemuksesta kerron. Nuorempana poikamiehenä kavereita riitti ja joka päivä oltiin jonkun luona, sen isommin miettimättä. Seurustelun alkaessa kaverit ja erityisesti seurustelevat kaverit tapailivat usein, mutta vierailu muuttui jotenkin jäykäksi. Aina kun joku oli tulossa kylään, alkoi kauhea puunaaminen ja leipominen tyttökaverin toimesta ja itselläkin alkoi jo vi...ttaa ainainen puunaaminen jonkun vierailua varten. Ja jos joku poikamies vieraili ilmoittamatta, niin illalla isäntä sai haukut, kun ei kieltäytynyt vieraasta, vaikka pyykkikori oli tyhjentämättä...
Ajan mittaan parisuhteessa kyläilyistä tuli niin jumalattoman vaikeita. Jos joku tuli käymään, piti luoda jotain illuusiota täydellisestä kodista ja valmistella päivätolkulla. Ja jos oltiin menossa johonkin, piti päivätolkulla miettiä tuliaisia ja vaatteita ja ....... Eli vierailut loppui pikkuhiljaa, kaverit etääntyivät, jne...
Nyt eron jälkeen kavereihin ei sitten ole enää niin läheisiä välejä ja uudella paikkakunnalla uusiin tutustuminen on vaikeampaa kuin nuorena. Eli ainakin minä olen erakkona ihan jo päättyneen parisuhteeni vuoksi. Exän viimeinen kosto jollain tapaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen entiset kaverit katoavat parisuhteen aikana, koska mies yrittää panostaa siihen omaan suhteeseensa, samoin miehen kaverit omiinsa. Parhaimmillaan kavereihin pidetään yhteyttä niiden muutaman kerran vuodessa toistuvien pariskuntailtojen aikana, jolloin kilpaillaan, kuka loihtii hienoimman illallisen ja kuka on saanut rakennettua isoimman talon. Miehet eivät poikkea mieskavereiden kanssa ostoksille ja kahville kaupungille, eikä niitä päästetä poikaporukalla baariin. Ei ainakaan säännöllisesti.
Kun mies eroaa, häviävät myös pariskuntaillalliset ja kutsut lasten syntymäpäiville. Ei yksinelävää miestä kukaan pyydä minnekään.
Ilman naista eläminen ei kuitenkaan tarkoita alkoholismia ja masennusta. Miehellä voi olla aktiivinen elämä ja paljon sosiaalisia kontakteja, vaikka ne eivät ole samanlaisia, kuin naisilla. Aktiivisella miehellä on funktionaalisia tuttuja. Niitä, joiden kanssa pelataan golfia, käydään salilla tai metsällä. Samojen tuttujen kanssa voi käydä pari kertaa vuodessa kaljallakin. Mies voi olla oikein onnellinenkin tilanteesta, jossa kukaan ei ole päsmäröimässä, mitä saa ja mitä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?
Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?
Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?
Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?
Naisilla on yleensä parempi turvaverkko. Itse kun jäin sinkuksi niin ei mulla ollut ketään. Työ, viina ja tietokonepelit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?
Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?
Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?
Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?
Koska naiselle miehettömyys on valinta.
Miehelle naisettomuus ei oikeastaan koskaan ole valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?
Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?
Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?
Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?
Koska miehiä ei kiinnosta suorittaminen pelkän suorittamisen vuoksi. Miehet ovat rationaalisia järkiolentoja. Em. asioita miehet tekevät naisten mieliksi ja naisia saadakseen. Mitä väliä on olla paras ammatissaan, jos ei saa pilua? Ei ole syytä vaivautua.
Höpöhöpö.
t. yhdestä työnarkomaanista eronnut yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä mies tekee kavereiden kanssa aikuistuttuaan? Naiset voi käydä kahvilla, pitäiskö miestenkin kahvitella? Jos ei tykkää kaljan juonnista niin en tajua, mitä tekemistä niillä muuta olisi, jos harrastuksetkaan ei yhdistä.
Tuolla aiemmin puhuttiin miehen alkoholiongelmista eron yhteydessä. Valitettavasti tässäkin alkaa olla tasa-arvo saavutettu. Olen eroni jälkeen 5 vuoden aikana tutustunut arviolta noin 50 - 80 naiseen, osaan paremmin, osaan pinnallisemmin. Yleinen havainto on ollut, että näistä naisista noin neljäsosa on sivusta seuraten olleet hämmästyttävän kovia alkoholinkuluttajia. Pari hyvin alkanutta seurustelusuhdettakin olen lopettanut, sillä en itse oikein ymmärrä joka viikonloppuista punaviinillä nukahtamista. Samoin muutama tutustumisilta on päättynyt aikuisen todella humalaisen naisen turvallisen kotiinpääsyn varmistamiseen, enkä ole halunnut selvittää menisikö seuraava kerta paremmin. Muutama viikkotissuttelija, pari kännisoittelijaa ja yksi työssäkäyvä täysdeekukin on nettideittailun ihmeellisestä maailmasta löytynyt. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti sinkku 35+ mies on usein syrjäytynyt jo elämästä ja elää työttömänä kotona tai käy töissä ja tulee kotiin koneelle. Samanikäiset naiset taas ovat hyväkuntoisia, harrastavat, käyvät kulttuuririennoissa jne. Lisäksi isoissa kaupungeissa on enemmän koulutettuja sinkkunaisia, joten heidän on helppo löytää seuraa kaltaisistaan. Vanhemmat miessinkut taas syrjäytyvät siellä jossain perähikiällä maataloissa äidin helmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sinkku 35+ mies on usein syrjäytynyt jo elämästä ja elää työttömänä kotona tai käy töissä ja tulee kotiin koneelle. Samanikäiset naiset taas ovat hyväkuntoisia, harrastavat, käyvät kulttuuririennoissa jne. Lisäksi isoissa kaupungeissa on enemmän koulutettuja sinkkunaisia, joten heidän on helppo löytää seuraa kaltaisistaan. Vanhemmat miessinkut taas syrjäytyvät siellä jossain perähikiällä maataloissa äidin helmoissa.
+ Nämä nykyajan sinkkunaiset eivät ikinä ole kokonaan ilman seksiä. Kaikenlaista säätöä ja kaveripanijaa löytyy käytännössä jokaiselta. Varsinkin näin nettiaikana usein vaihtuvat seksikumppanit on helppo pitää piilossa ystäviltä ja sukulaisilta, jos niin haluaa, kun ei niitä saadakseen naisen tarvitse enää istua joka viikonloppu paikallisessa tanssiravintolassa juoruilun aiheena.
Syrjäytyneitä miessinkkuja taitaa löytyä kaupunkien lähiöistä yhtä lailla kuin maaseudultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sinkku 35+ mies on usein syrjäytynyt jo elämästä ja elää työttömänä kotona tai käy töissä ja tulee kotiin koneelle. Samanikäiset naiset taas ovat hyväkuntoisia, harrastavat, käyvät kulttuuririennoissa jne. Lisäksi isoissa kaupungeissa on enemmän koulutettuja sinkkunaisia, joten heidän on helppo löytää seuraa kaltaisistaan. Vanhemmat miessinkut taas syrjäytyvät siellä jossain perähikiällä maataloissa äidin helmoissa.
Kyllä mä tän täysin ymmärrän. Miksi yrittää tai panostaa, kun tilannetta se ei tule mihinkään suuntaan muuttamaan?
Loppuelämä on vain hidasta marssia kohti kuolemaa. Ketään ei kiinnosta surusi, tuskasi, kaipuusi.
Olet yksin.
Parempi jättää haihattelut paremmasta elämästä tekemättä ihan vain oman mielenterveydenkin kannalta.
Omalla kohdalla: kaverit, joiden kanssa tuli ennen paljonkin hengailtua, ovat a) perheellisiä b) eri kaupungissa nykyään c) rasittavia tai muuten vaan ei ole enää mitään yhteistä. Uudet tuttavuudet ovat kohdallani jääneet vain pinnallisiksi syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sinkku 35+ mies on usein syrjäytynyt jo elämästä ja elää työttömänä kotona tai käy töissä ja tulee kotiin koneelle. Samanikäiset naiset taas ovat hyväkuntoisia, harrastavat, käyvät kulttuuririennoissa jne. Lisäksi isoissa kaupungeissa on enemmän koulutettuja sinkkunaisia, joten heidän on helppo löytää seuraa kaltaisistaan. Vanhemmat miessinkut taas syrjäytyvät siellä jossain perähikiällä maataloissa äidin helmoissa.
Kyllä mä tän täysin ymmärrän. Miksi yrittää tai panostaa, kun tilannetta se ei tule mihinkään suuntaan muuttamaan?
Loppuelämä on vain hidasta marssia kohti kuolemaa. Ketään ei kiinnosta surusi, tuskasi, kaipuusi.
Olet yksin.
Parempi jättää haihattelut paremmasta elämästä tekemättä ihan vain oman mielenterveydenkin kannalta.
Juuri näin. Onneksi Tallinnasta saa edullisesti lohduttavaa juomaa, jonka avulla aika kuluu joutuisammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sinkku 35+ mies on usein syrjäytynyt jo elämästä ja elää työttömänä kotona tai käy töissä ja tulee kotiin koneelle. Samanikäiset naiset taas ovat hyväkuntoisia, harrastavat, käyvät kulttuuririennoissa jne. Lisäksi isoissa kaupungeissa on enemmän koulutettuja sinkkunaisia, joten heidän on helppo löytää seuraa kaltaisistaan. Vanhemmat miessinkut taas syrjäytyvät siellä jossain perähikiällä maataloissa äidin helmoissa.
Kyllä mä tän täysin ymmärrän. Miksi yrittää tai panostaa, kun tilannetta se ei tule mihinkään suuntaan muuttamaan?
Loppuelämä on vain hidasta marssia kohti kuolemaa. Ketään ei kiinnosta surusi, tuskasi, kaipuusi.
Olet yksin.
Parempi jättää haihattelut paremmasta elämästä tekemättä ihan vain oman mielenterveydenkin kannalta.
Juuri näin. Onneksi Tallinnasta saa edullisesti lohduttavaa juomaa, jonka avulla aika kuluu joutuisammin.
Asian kokeneet ymmärtävät.
Ylempänä pumpulissa eläneet alapeukuttavat, kun eivät oikeasti tiedä tilanteesta mitään. Luultavasti kaikki alapeukuttajat naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta kerron. Nuorempana poikamiehenä kavereita riitti ja joka päivä oltiin jonkun luona, sen isommin miettimättä. Seurustelun alkaessa kaverit ja erityisesti seurustelevat kaverit tapailivat usein, mutta vierailu muuttui jotenkin jäykäksi. Aina kun joku oli tulossa kylään, alkoi kauhea puunaaminen ja leipominen tyttökaverin toimesta ja itselläkin alkoi jo vi...ttaa ainainen puunaaminen jonkun vierailua varten. Ja jos joku poikamies vieraili ilmoittamatta, niin illalla isäntä sai haukut, kun ei kieltäytynyt vieraasta, vaikka pyykkikori oli tyhjentämättä...
Ajan mittaan parisuhteessa kyläilyistä tuli niin jumalattoman vaikeita. Jos joku tuli käymään, piti luoda jotain illuusiota täydellisestä kodista ja valmistella päivätolkulla. Ja jos oltiin menossa johonkin, piti päivätolkulla miettiä tuliaisia ja vaatteita ja ....... Eli vierailut loppui pikkuhiljaa, kaverit etääntyivät, jne...
Nyt eron jälkeen kavereihin ei sitten ole enää niin läheisiä välejä ja uudella paikkakunnalla uusiin tutustuminen on vaikeampaa kuin nuorena. Eli ainakin minä olen erakkona ihan jo päättyneen parisuhteeni vuoksi. Exän viimeinen kosto jollain tapaa :)
Just näin se meni minullakin. Tuntuu, että monen naisen mielestä kyläily ei ole tuttujen ja kavereiden tapaamista vaan jonkinlainen esittely/kilpailutilanne. Täydellinen koti, täydellinen mies, täydelliset lapset ja täydellinen elämä esitellään vieraille. Vastavuoroisesti käydään itse kylässä toteamassa, että kylläpä se vaimon kaverin elämä on sitten surkeaa ja epätäydellistä. Sitä ei tietenkään kerrota sitten kaverille vaan omalle miehelle ja toisille kavereille.
Onneksi pidettiin miesporukalla aikanaan saunailtoja, mökkireissuja ja peli-iltoja, muuten välit olisivat hiipuneet ja eron myötä kavereita ei varmaan enää olisi ollut. Avioparina kyläilyt olivatkin sitten just tuollaisia siivoussessioita ja täydellisen kodin esittelyitä, että kaellään ei ollut kivaa.
Ai niin, kaikista epäilyistä huolimatta me kaikki eronneet miehet emme hae virosta viinaa ja sammuile iltaisin kotona. Olisiko aika päivittää stereotypioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta kerron. Nuorempana poikamiehenä kavereita riitti ja joka päivä oltiin jonkun luona, sen isommin miettimättä. Seurustelun alkaessa kaverit ja erityisesti seurustelevat kaverit tapailivat usein, mutta vierailu muuttui jotenkin jäykäksi. Aina kun joku oli tulossa kylään, alkoi kauhea puunaaminen ja leipominen tyttökaverin toimesta ja itselläkin alkoi jo vi...ttaa ainainen puunaaminen jonkun vierailua varten. Ja jos joku poikamies vieraili ilmoittamatta, niin illalla isäntä sai haukut, kun ei kieltäytynyt vieraasta, vaikka pyykkikori oli tyhjentämättä...
Ajan mittaan parisuhteessa kyläilyistä tuli niin jumalattoman vaikeita. Jos joku tuli käymään, piti luoda jotain illuusiota täydellisestä kodista ja valmistella päivätolkulla. Ja jos oltiin menossa johonkin, piti päivätolkulla miettiä tuliaisia ja vaatteita ja ....... Eli vierailut loppui pikkuhiljaa, kaverit etääntyivät, jne...
Nyt eron jälkeen kavereihin ei sitten ole enää niin läheisiä välejä ja uudella paikkakunnalla uusiin tutustuminen on vaikeampaa kuin nuorena. Eli ainakin minä olen erakkona ihan jo päättyneen parisuhteeni vuoksi. Exän viimeinen kosto jollain tapaa :)
Just näin se meni minullakin. Tuntuu, että monen naisen mielestä kyläily ei ole tuttujen ja kavereiden tapaamista vaan jonkinlainen esittely/kilpailutilanne. Täydellinen koti, täydellinen mies, täydelliset lapset ja täydellinen elämä esitellään vieraille. Vastavuoroisesti käydään itse kylässä toteamassa, että kylläpä se vaimon kaverin elämä on sitten surkeaa ja epätäydellistä. Sitä ei tietenkään kerrota sitten kaverille vaan omalle miehelle ja toisille kavereille.
Onneksi pidettiin miesporukalla aikanaan saunailtoja, mökkireissuja ja peli-iltoja, muuten välit olisivat hiipuneet ja eron myötä kavereita ei varmaan enää olisi ollut. Avioparina kyläilyt olivatkin sitten just tuollaisia siivoussessioita ja täydellisen kodin esittelyitä, että kaellään ei ollut kivaa.
Ai niin, kaikista epäilyistä huolimatta me kaikki eronneet miehet emme hae virosta viinaa ja sammuile iltaisin kotona. Olisiko aika päivittää stereotypioita.
Meilläkin aikanaan kaverit lakkasivat käymästä, kun vierailuista piti ilmoittaa seremoniamestarille jo viikkoa aiemmin. Sama oli myös naimisissa olevien kavereiden kotona, ei sinne noin vain menty. Aiemmin kuljettiin toistemme luona vaikka ilman varoitusaikaa, koska vierailu oli ystävien tapaamista, ei tupatarkastusta.
Ja miksi sitten jäädään yksin. Minä ainakin olen yksin ihan vapaaehtoisesti. Exä on kyllä kolme vuotta juossut baareissa ja kissanristiäisissä, naisille se ilmeisesti on jonkinlainen elämisen merkki. Minulle lasten kanssa kotona olo on parasta ajankulua mitä on, joten otan lapset luokseni mielellään myös exän lapsiviikolla, että hän pääsee sosiaalisuuttaan harrastamaan.
Muutaman vanhan kaverin kanssa kyläillään ja onnekseni olen tutustunut kahteen mukavaan naisystävään, joiden kanssa sitten myös läheisyydentarve ja seksikin sujuu ilman paineita perheen perustamisesta, joten elän todellakin elämäni parasta aikaa, vaikka ulospäin se voi näyttää erakkoelämältä. Yksin, välillä lasten kanssa, mutta vapaana tehdä juuri mitä itse haluan.
M39Tku
En tiedä. Tapailin kerran miestä, jolla ei ollut kavereita. Osin viitsimättömyydestä ja osin kai siitä, että entiset kaverit olivat jo perheellisiä = ei mitään yhteistä. Oli sillä koulussa kavereita, mutta ei se niitä viitsinyt nähdä vapaa-ajalla. Muutenkin se tunsi olevansa muiden yläpuolella. Oli aina puhumassa paskaa muista. Turha valittaa yksinäisyyttä, kun ei muiden seura kelpaa. Oli kyllä ärsyttävää. Mies ei sitten tajunnut, että mulle ystävät merkitsee paljon ja en halua viettää kaikkea aikaani hänen kanssaan.