Miksi niin monelle miehelle ilman naista olo tarkoittaa yksin oloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehelle ilman naista olo tarkoittaa masennusta ja alkoholiongelmaa?

Miksi ei voi silti tehdä niitä asioita mitä haluaa tehdä, sydämensä kyllyydestä? Parantaa maailman, kouluttautua, tulla parhaaksi maailmassa ammatissaan? Miksi niin moni mies heittäytyy surkeuteen ilman naista?

Onko naisen hyväksyntä todella niin ensiarvoisen tärkeää miehelle, että ilman sitä ei ole elämänhalua?

Miksi nainen pärjää ilman miestä paremmin kuin mies ilman naista?

Koska naiselle miehettömyys on valinta.

Miehelle naisettomuus ei oikeastaan koskaan ole valinta.

Miten niin ?

Perustelehan nyt edes hiukan tuota noin mustavalkoista väittämääsi.Harva mies (tai nuori poika nyt vielä varsinkaan) sentään niin pahannäköinen on ,ettei kenellekään naiselle kelpaisi.

Jos ulkonäkö huolestuttaa, niin hyvä muistaa etteivät läheskään kaikki naiset (siis nuorenakaan) täyttäisi mitään lehtien ja mainosmaailman ulkonäköihanteita ja niiden edellytyksiä johonkin  kanteen, tai etusivulle. 

On toinenkin syy mistä tuo esilletuomasi asia (...tai harha) saattaa johtua: harva nainen ajattelee miestä statukseensa liittyvänä  omistusesineenä-moni mies kuitenkin  ajattelee naisen omistamistaan välttämättömyytenä saadakseen yleensä  minkäänlaista sosiaalista arvostusta keneltäkään (....mikä on tietenkin harhaa, sillä ketäänhän ei oikeasti voi omistaa ja ihminen voi suhteessa omistaa vain itsensä toiselle,(jos haluaa) ja siinä kaikki.

Vain sillä tavalla hänestä voi tulla sellainen, josta se toinen ei itse halua luopua.

Ja sama on tietysti oltava päinvastoinkin ,sillä eihän mikään tasa-arvoinen  suhde voi yksipuolisuuteen perustua ,eikä sillä tavalla tietenkään pitkään jatkua,vaan sellainen loppuu yleensä lyhyeen. 

Jos haluaa hyvän puolison ,on siis vain itse yritettävä olla hänelle mahdollisimman hyvä.

Jos tuo puoliso puolestaan taas  ei sitä millään tavalla noteeraa,tai edes huomaa,niin sitten ei ole muuta mahdollisuutta yrittää vielä keskustella asiasta ja saattaa hänet huomaamaan ja tajuamaan luonteensa puutteet ja vajavaisuudet ja se kasvun paikka niissä.

Mikäli hän viittaa kaikille puheille kintaalla ja lyö  ne jatkuvasti vain  leikiksi itselleen ,niin sittenhän ei ole muuta  vaihtoehtoa,kuin jättää hänet sitten  leikkimään kintaillaan yksikseen ja tulemaan toimeen niiden kanssa ja muutenkin  omillaan.

Toivottavasti tämä(jos siihen on tarvetta)  tapahtuu jo hyvissä ajoin,eli  siinä vaiheessa kun lapsia ei vielä parilla (...tai pariksi aikovilla) ole.

Ihmisen  luonne on siis kaiken a&o - parisuhteessakin.

Siinä ja kaikessa muussakin elämässä.

Kun kerran on naisesta eroon päässyt, niin parempi vain pysyä hissukseen kotona, ettei toista kertaa erehdy.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla aiemmin puhuttiin miehen alkoholiongelmista eron yhteydessä. Valitettavasti tässäkin alkaa olla tasa-arvo saavutettu. Olen eroni jälkeen 5 vuoden aikana tutustunut arviolta noin 50 - 80 naiseen, osaan paremmin, osaan pinnallisemmin. Yleinen havainto on ollut, että näistä naisista noin neljäsosa on sivusta seuraten olleet hämmästyttävän kovia alkoholinkuluttajia. Pari hyvin alkanutta seurustelusuhdettakin olen lopettanut, sillä en itse oikein ymmärrä joka viikonloppuista punaviinillä nukahtamista. Samoin muutama tutustumisilta on päättynyt aikuisen todella humalaisen naisen turvallisen kotiinpääsyn varmistamiseen, enkä ole halunnut selvittää menisikö seuraava kerta paremmin. Muutama viikkotissuttelija, pari kännisoittelijaa ja yksi työssäkäyvä täysdeekukin on nettideittailun ihmeellisestä maailmasta löytynyt. Valitettavasti.

Mietin juuri eronneita ystävättäriäni ja yllätyksekseni huomasin, että jotain perää naistenkin liiassa juomisessa voi olla. Minuakin ainakin häiritsee muutaman ystävättäreni tapa 'rentoutua' punaviinillä, ei laatikko viiniä joka ainoaa viikonloppua kohden enää hallitulta kohtuukäytöltä kuulosta.