Puhutko perheenjäseniesi kanssa koskaan mitään muuta kieltä kuin suomea?

Ruotsia kun ei haluta, että lapset ymmärtää.

Mies ja tytär (ed. suhteesta) ruotsalaisia, itse olen suomalainen. Miehen kanssa välillä puhutaan englantia kun se on mulla vieläkin vahvempi kuin ruotsi. Ja välillä kaikkien kesken englantia että varhaisteinin kielitaito harjaantuu.

Teinin kanssa joskus enkkua, kun se vain jossain tilanteissa kuulostaa coolimmalta, hauskemmalta ja tilanteeseen sopivammalta. Hassuttelemme paljon.

En puhu koskaan suomea vaikka se onkin äidinkieleni.

Puhun/puhumme. Asuimme ulkomailla ja opimme kaikki tuon maan kieltä. Silloin siellä asuessa oli ihan luontevaa puhua joistakin asioista paikalliskielellä tai suomen kanssa sekakielenä. Toisaalta meillä oli/on paljon ulkomaalaisia ystäviä, useammasta eri maasta, lapset käyvät kielikoulua, minä teen työtä toisella vieraalla kielellä....

Syitä on siis useita. Kyllä me suomea 95 % puhutaan, mutta meille nyt on sattunut sen lisäksi tulemaan läheiseksi kolme muuta kieltä ja näillä mennään.

Puhutaan ruotsia jottei lapset ymmärtäisi Vanhemmat lapset tosin jo sen ikäisiä että opiskelevat koulussa ruotsia.

Koiraa ja kissaa.

Meilläkin ruotsi. Mies on ruotsalainen ja minä suomalaisena osaan ruotsia hyvin. Yleensä silloin puhutaan, kun ei haluta lasten ymmärtävän :D jos siis jossain tilanteessa tulee joku juttu ja lapset on siinä vieressä. Mutta muuten suomea aina.

Englantia miehen kanssa, kun ei tosiaan haluta, että taapero ymmärtää.

Oman isäni kanssa englantia tai ranskaa useimmiten, koska aikoinaan isä oli YH, ja äitipuoli ranskalainen. Kotikieli oli ensin englanti, sitten englanti, ranska ja suomi.

Minä puhun kotona ruotsia ja mies enkkua. Ymmärrän, luen ja kirjoitan englantia, mutten osaa lausua. Mies ymmärtää ruotsia, muttei puhu tai kirjoita.

Naisystävä on inkeriläinen, niin...

Jonkun verran tulee viitottua silloin kun pidämme mykkäkoulua. Sekin tosin enemmänkin viitottua puhetta kuin suomalaista viittomakieltä.

Koreaa puhutaan mun miehen kanssa, mies Etelä-Koreasta ja luontevampaa se on kuin englanti.

Lasten kanssa puhun saamea (pohjois), miehen kanssa suomea. Tosin nyt mieskin on oppinut kieltä. Veljeni ovat opettaneet hänelle perustörkeydet ja minä sitten muuten.

Nelosluokkalaisen kanssa puhutaan joskus englantia. Ihan vaan huvin vuoksi.

Englantia joskus siis isommassa seurassa, jossa joku ei puhu suomea. Saatamme siis puhua toisillemmekin keskustelussa englantia ainakin suurimmaksi osaksi, että koko keskustelu pysyy avoimena kaikille (siinä määrin kuin nyt osaamme englantia). 

Miehelle englantia, lapsille suomea. Mies ymmärtää suomea aika hyvin, hyvä kielikorva, mutta puhuu minulle ja lapsille englantia. Vanhempani eivät ole kovin luontevia englannin kanssa, joten joutuu mieskin suomeksi välillä pärjäämään. Lapset ovat vielä pieniä ja puhuvat sekaisin kumpaakin.

Ruotsia, englantia, saksaa ja espanjaa muutamia lauseita silloin tällöin. Ihan huvikseen.

Englantia. Mies antaa minun puhua myös Finglishiä :D

Arabiaa ja swahilia!