Minä olin ihmevauva.

Minä synnyin vuonna 1953 raskausviikolla 23 ja painoin vain 465g. Koska lääkärit eivät uskoneet minun jäävän henkiin, niin äiti ja isä toivat minut kotiin, lääkäreille he sanoivat että minun olisi parempi kuolla kotona. Kotona he laittoivat minut pumpuliin kiedottuna kenkälaatikkoon ja juottivat minulle lehmänmaitoa sellaisenaan, koska äidiltä ei tullut rintamaitoa ja vanhemmat eivät tienneet, että lehmänmaitoa ei olisi saanut antaa laimentamattomana vauvoille, varsinkaan sellaiselle alle puolen kilon keskoselle. Hyvin minä kuitenkin pärjäsin, jo puolivuotiaana osasin kävellä ja puhua. 5-vuotiaana menin kouluun ja pääsin suoraan toiselle luokalle, koska olin niin hyvin kehittynyt.