Opettajat, miten toimitte tällaisissa tilanteissa?

Vierailija kirjoitti:

Annatko tukiopetusta ilman palkkaa? Miksi?

Meillä ei ainakaan saa palkkaa yksittäisten oppilaiden opastamisesta silloin tällöin spontaanisti. Ennen koetta koekertaustuntien pitämisestä saa toki. Mutta vaikka palkkaa saisikin kertaustuokioista, sitä ei tosiaankaan saa esim. palautekeskusteluista...

Näen asian niin, että koska oppilaat ovat vastuullani tunnin ajan, on minulla vastuu myös heidän hyvinvoinnistaan. En yksinkertaisesti pysty vain ajattelemaan, että kyllä luokanvalvoja tai oppilashuoltoryhmä bongaa heidän ongelmansa. On velvollisuuteni lähettää oppilas avun piiriin mikäli hän vaikuttaa siltä, että jokin on vialla. En opeta AMK:ssa tai yliopistossa jossa opiskelijat ovat aikuisia, vaan yläasteella jossa oppilaat ovat lapsia. Vielä melko avuttomia esimerkiksi tilanteessa jossa perheessä jokin on huonosti. Jos ignooraisin oppilaiden väsymyksen, pahoinvoinnin ja muut ongelmat, en voisi nukkua öitäni rauhassa. Miettisin taatusti, että milloin se Maria nyt viimeisen kerran sekoaa taakkansa alle. Ei ole iso vaiva varata oppilaalle aikaa kuraattorilta, mutta on raskas taakka koko koululle jos joku oppilas äärimmäisessä tapauksessa esimerkiksi tappaa itsensä.

Ja koska olen opettaja, työhöni kuuluu myös opettaminen. Haluan tehdä opiskelun mahdollisimman motivoivaksi ja mukavaksi oppilaille. Koin itse yläasteella, että motivoivat ja kannustavat opettajat ruokkivat uteliaisuuttani ja tiedonjanoani sellaisissakin aiheissa, jotka eivät olleet ominta alaani. Kun opettaja vaihtui eräässä aineessa kahdeksannella luokalla, en olisi koskaan uskonut että hän motivoi minua siten että tänä päivänä opetan samaa ainetta itse.

Tehtäväni on antaa tietoa, mutta miksi tekisin sen kuivalla ja masentavalla tavalla kun voin tehdä hommani hyvinkin?

21 oli siis ap.

Lisäisin vielä, että minun intohimoni on opettaminen, nuorten kasvun seuraaminen, heidän tukemisensa. Miksi en käyttäisi myös vapaa-aikaani tähän? Rakastan uusien materiaalien tekemistä, erilaisten opetuskokonaisuuksien pohtimista, pedagogisen kirjallisuuden lukemista, omaa opetettavaa ainettani. Jonkun intohimo voi olla käsityöt tai piirtäminen. Minulla se on opettaminen ja olen onnekas, kun saan tehdä sitä myös työkseni.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko tukiopetusta ilman palkkaa? Miksi?

Meillä ei ainakaan saa palkkaa yksittäisten oppilaiden opastamisesta silloin tällöin spontaanisti. Ennen koetta koekertaustuntien pitämisestä saa toki. Mutta vaikka palkkaa saisikin kertaustuokioista, sitä ei tosiaankaan saa esim. palautekeskusteluista...

Näen asian niin, että koska oppilaat ovat vastuullani tunnin ajan, on minulla vastuu myös heidän hyvinvoinnistaan. En yksinkertaisesti pysty vain ajattelemaan, että kyllä luokanvalvoja tai oppilashuoltoryhmä bongaa heidän ongelmansa. On velvollisuuteni lähettää oppilas avun piiriin mikäli hän vaikuttaa siltä, että jokin on vialla. En opeta AMK:ssa tai yliopistossa jossa opiskelijat ovat aikuisia, vaan yläasteella jossa oppilaat ovat lapsia. Vielä melko avuttomia esimerkiksi tilanteessa jossa perheessä jokin on huonosti. Jos ignooraisin oppilaiden väsymyksen, pahoinvoinnin ja muut ongelmat, en voisi nukkua öitäni rauhassa. Miettisin taatusti, että milloin se Maria nyt viimeisen kerran sekoaa taakkansa alle. Ei ole iso vaiva varata oppilaalle aikaa kuraattorilta, mutta on raskas taakka koko koululle jos joku oppilas äärimmäisessä tapauksessa esimerkiksi tappaa itsensä.

Ja koska olen opettaja, työhöni kuuluu myös opettaminen. Haluan tehdä opiskelun mahdollisimman motivoivaksi ja mukavaksi oppilaille. Koin itse yläasteella, että motivoivat ja kannustavat opettajat ruokkivat uteliaisuuttani ja tiedonjanoani sellaisissakin aiheissa, jotka eivät olleet ominta alaani. Kun opettaja vaihtui eräässä aineessa kahdeksannella luokalla, en olisi koskaan uskonut että hän motivoi minua siten että tänä päivänä opetan samaa ainetta itse.

Tehtäväni on antaa tietoa, mutta miksi tekisin sen kuivalla ja masentavalla tavalla kun voin tehdä hommani hyvinkin?

Ohr ei tosiaan taida teidän koulussa toimia. Eivät ohr:n jäsenet juokse ympäri koulua bongaamassa väsyneitä oppilaita vaan nimenomaan ottavat vastaan opettajien kommentit eli toisin sanoen sen huolen, mitä opettajat esittävät. Meillä marssijärjestys menee niin, että ensin kommentoidaan luokanvalvojalle, joka vie tiedon ohr:ään, joka päättää tukitoimista. Luokanvalvoja on myös yhteydessä kotiin ja keskustelee oppilaan kanssa ja saattaa tätä kautta jo ehtiä viemään asian kuraattorille ennen ohr:n päätöstä.

Ei tulisi mieleenkään sivuuttaa lv:n tietoa oppilaasta, kun ongelma voi olla tiedossa ja sitä saatetaan jo hoitaa tietämättäni. Tuollainen sooloilu onnistuu ainoastaan koulussa, jossa opettajat eivät vedä yhtä köyttä ja jossa työyhteisö ei ole toimiva.

Sulla on hienoa ja tarpeenmukaista eriyttämistä opetuksessasi ja olet oikeasti kiinnostunut oppilaan henkisestä hyvinvoinnista ja kasvusta etkä vain mekaanisesta oppimisesta, hienoa! On muuten tutkittu, että keskimäärin mitä pidempään naisopettaja on ollut alalla töissä, sitä konservatiivisempia opetusmetodeja ja oppilaiden käyttäytymistä hän arvostaa. Hassua muuten, että samaa kehitystä ei näy miesopettajissa! Voi olla, että syy on tässä, ei siis sinussa. Kollegasi ovat mahdollisesti vain kyynistyneet ja laiskistuneet vuosien myötä.

Pidä tuo oma meininkisi ja juttele reksin kanssa!

T. 3. vuoden Erityispedagogiikan opiskelija, joka tekisi niin kuin sinäkin

Vierailija kirjoitti:

Ei, minun tunneillani ei olla kuin pellossa tai räplätä puhelimia, oli tausta mikä tahansa (tämäkin on yleinen heitto kollegoilta). Opetan aika opettajalähtöisesti, sellaista "hiljaista työskentelyä" on melko vähän. Tunneillani keskustellaan, on mielipidejuttuja, katsotaan taululta materiaaleja ja paljon myös kirjoitetaan vihkomuistiinpanoja. Ylöspäin eriyttäminen on aineissani aika epätavallista, mutta sitä teen esimerkiksi lähettämällä oppilaita erilliseen tilaan tekemään tehtäviä tai sitten tekevät niitä sillä aikaa kun muut tekevät niitä opettajan johdolla. Kännykän saa ottaa esiin, jos on esimerkiksi kirjoittanut jo muistiinpanonsa ja odotellaan että muut saavat ne valmiiksi ennen kuin vaihdetaan uuteen diaan. tai jos tehtävät on jo tehtynä. Huomauttelen asiasta sitten, jos joku räplää puhelintaan esim. silloin, kun vielä selitän jotakin asiaa. En tiedä miten toimisin jos joku tekisi sitä jatkuvasti tai kieltäytyisi laittamasta kännykkää pois, varmaan pidettäisiin pientä motivaatiopalaveria. 

Tukiopetusta saa aina ja milloin tahansa. Pyrin pitämään aina luokan ilmapiiriä silmällä, niin että jokainen uskaltaisi kysyä alkeellisimpiakin kysymyksiä - tai ainakin kutsua minut auttamaan tai pyytää apua kahden kesken, jos ei ymmärrä.

-Ap

Epäilenpä minäkin, ettei Ap ole oikeasti opettaja. Hän kyllä haluaisi olla, mutta kuva opettajan työstä on melko lapsellinen ja idealistinen. Paljon tuossa vuodatuksessa on hyvääkin, mutta muutama juttu särähtää pahasti.

Kukaan tuntemani kollega ei anna oppilaan ottaa puhelinta esiin diojen välissä, muiden muka yhä kirjoittaessa. Siis 2-10 kertaa tunnissa? Aina uudelleen ja uudelleen? Ja että luuri laitetaan muka välissä pois? Sen verran monta vuotta olen näitä kännykkäaddikteja opettanut, ettei tuollaisia robotteja olekaan. Puhelin pysyy laukussa koko tunnin, piste.

Sitä paitsi opettajan tehtävä on suunnitella tunnit niin, ettei näitä odotushetkiä tule joka dian välissä, koko ajatuskin on ihan pöhkö. Diojen kirjoittaminen on ylipäätään nykyään todella harvinaista, käytössä on aivan toisenlaiset metodit. Opettajalähtöisyys korvataan oppilaslähtöisellä ja toiminnallisilla työskentelyllä. Luulisi Ap:n kannattavan juuri sitä, sillä sen kautta jokainen pääsee työskentelemään yksilöllisesti, ei opettajan pillin mukaan.

Toisaalta, jos Ap on oikeasti opettaja, niin en ihmettele kollegojen nuivaa suhtautumista. Syynä ei ole tämä "nuorista välittäminen", vaan yhteisten pelisääntöjen rikkominen. Tukiopetus on tarkkaan resurssoitua hommaa, ja jos yksi tekee sitä tarpeen vaatiessa vaikka päivittäin ilmaiseksi, niin samaa aletaan olettaa myös muilta. Kännykkäkielto tunneilla on myös yleensä yhteisesti sovittu juttu, ja sen rikkominen on vain säälittävää irtopisteiden keruuta oppilailta.

Merkillinen avaus kyllä joka tapauksessa.

Siis häh, missä aspergerkouluissa te opetatte :D Meillä ainakin tukiopetuksesta määrää aineenope itse, mistä joku muu voisi sen tarvetta tietääkään?

Eikö sun oppilaita yhtään ahdista kun hengität niiden niskaan koko ajan...?

Kyllä meillä ainakin koulutuksessa on tästä puhuttu, että Ap:n mainitsemien kaltaiset tilanteet ovat aina jostain johtuvia ja sellaiseen pitää opettajan puuttua. Millään substanssiosaamisella ei ole läheskään niin paljon väliä kuin sillä, että oppilaiden hyvinvoinnista oikeasti välitetään ja he saavat oikeasti kasvatusta ja välittämistä osakseen. Se on sitä millä on todellisuudessa väliä. Ap toimii oikein kun puuttuu asioihin. 

Meillä ohr on nykyään luokanvalvojien, kuraattorin ja psykologin sekä nuorisotyöntekijän ylläpitämä. Silloin, kun osallistuminen oli "vapaata", kuuluin siihen itsekin. Nyt kun rehtori vaihtui, hommat ovat menneet entistä enemmän alamäkeen. Mitään yhteisiä sääntöjä ei ole, jonkun luokanvalvojan mielestä on ok poistua koulualueelta ruokavälitunnilla ja toisten mielestä energiajuomia saa juoda. Tukiopetuksen on aina määrännyt aineenopettaja itse.

-Ap

Entäpä, jos opettajankokouksessa ehdottaisit kaikille ryhtiliikettä sääntöjen noudattamiseen? Nyt te aikuiset kilpaa kampitatte toisianne ja yritätte sillä tavalla päästä nuorten suosioon.

Teidän koulun ohr:n näyttävät kuuluvan juuri he, joiden kuuluukin. Vaikka luokanvalvojat eivät siihen yleensä kuulu. Opettajan tehtävä on tarvittaessa pommittaa ohr:n porukoita huoliviesteillä, jolloin heidän on pakko toimia nuoren asioissa.

Ap, kollegasi ovat varmaan tavanneet tuhansia murkkuja työuransa aikana ja oikeasti kuvaamasi oireet liittyvät murrosikään hyvin tyypillisesti. Jos lapsi suoriutuu koulusta ok, niin en ymmärrä, miksi jaksat stressata tuosta poissaolevuudesta. Se on murrosiässä tyypillistä ja olla "silmät ristissä". Mitä poissaoloihin tulee, niin niitähän käsitellään erillisellä prosessilla ja luokanvalvojan kautta. Niitäkin saattaa normaalille murkulle tulla ja vanhemmat kuittaa, niin vaikea siitä on sen suurempaa draamaa repiä.

En ole opettaja, mutta kuulostat todella kokemattomalta nuorten kanssa.

Aloittajan varsinainen motiivi tälle ketjulle on edelleen auki.

Haluatko myötäkarvaan silitystä?

Mitä tarvitset, on rajojen laitto. Olet siis AINEENOPETTAJA. Keskity siihen. Ei ole väärin kohdata oppilaita, mutta on väärin laittaa huomattava osa ajasta oppilashuolliseen kuvioon.

Oppilashuoltoa varten on terveydenhoitaja, kuraattori, mahdolliset psykiatrian ja psykologin palvelut (omassa kunnassani psykiatrinen sairaanhoitaja koululla käytettävissä). Luota heidän kykyynsä tehdä oma työnsä.

Minäkin olen aineenopettaja ja toki olen korvana ja olkapäänä kun on erityispaikka, mutta minä keskityn kuitenkin siihen opettamiseen ja kasvattamiseen koko joukolle. Oppilashuoltohenkilöstö tekee sitten enemmän yksilötyötä.

Toki jos on paska kuraattori, niin se kuvio voi vaihdella. Olen ollut koulussa, jossa on huippukuraattori ja olen nähnyt myös niitä paskoja. Huonolle kuraattorille ei kannata asioita antaa hoitoon, sotkee vain niitä lisää.

Ap, oletko oikeasti ope? Kukaan ope ei anna ottaa "diojen välissä" puhelinta esille! Siitä ei vaan tule mitään. Ehkä aikuisten kanssa, mutta ei todellakaan murrosikäisten. Eikä kyse ole siitä, että opettaja olisi hyvä, innostava, erinomainen jne. Lapset ei vaan kykene tuollaiseen, ainakaan enemmistö.

Ja miten ihmeessä kirjoitat opettajajohtoisesta opetuksesta, vaikka teet muka työsi kauhean hyvin ja suunnittelet, pohdit pedagogiikkaa jne.? Tuo opettajajohtoisuus on se laiska ratkaisu, toki toimiva.

Summa summarum: Joko olet joku täysin vihreä, mahdollisesti epäpätevä sijainen tai sitten yrität muuten vaan trollata opettajia.

Siinä olet oikeassa, että monet opettajat on kyynistyneet lapsille liikaa, mutta muut osat kirjoituksestasi saavat kyllä kulmat nousemaan. Ja tuo tukiopetus? Et voi olla tosissasi. Olet muuten pian liemessa tuon ilmaisen tukiopetuksesi kanssa ja samalla kiusaat kollegoja.

Olet selvästi löytänyt oman juttusi. Hieno juttu. Muista pitää itsestäsi huolta. Olet se tärkein työkalu. Ettet jää sen työsi alle...niin harrasta joskus jotain muuta ja mieti joskus jotain muuta. Et ole ainoa, joka niistä lapsista välittää. Olet yksi tekijä. Onneksi moni asia vaikuttaa.

Ikävä kyllä, opettajien ammattiylpeys on heikentynyt vuosi vuodelta ja mennään sieltä mistä aita on matalin.

Minusta sinä olet hyvä ope ja juuri noin toimii vastuullinen opettaja työssään ja olet tavannut sinun kaltaisia opettajia muutaman vuosikymmenien aikana, joiden arvostus ja kunnioitus säilyy oppilailla ja vanhemmillaan läpi elämän.

Tietysti palkka on tärkeä ja työhön käytetty aika, mutta sitäkin tärkeämpi pitäisi olla työssään ammattiylpeys ja tehdä työ hyvin ja sitä kautta saadaan oppilaiden ja heidän vanhempien kunnioitus ja arvostus, joka muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

Jatka entiseen malliin, siitä saat kunniaa ja mainetta ja niitä arvoja ei osteta rahalla tai lisäopinnoilla, vaan ne tulevat meidän arvomaailmasta, joka kantaa elämässä pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko tukiopetusta ilman palkkaa? Miksi?

Meillä ei ainakaan saa palkkaa yksittäisten oppilaiden opastamisesta silloin tällöin spontaanisti. Ennen koetta koekertaustuntien pitämisestä saa toki. Mutta vaikka palkkaa saisikin kertaustuokioista, sitä ei tosiaankaan saa esim. palautekeskusteluista...

Näen asian niin, että koska oppilaat ovat vastuullani tunnin ajan, on minulla vastuu myös heidän hyvinvoinnistaan. En yksinkertaisesti pysty vain ajattelemaan, että kyllä luokanvalvoja tai oppilashuoltoryhmä bongaa heidän ongelmansa. On velvollisuuteni lähettää oppilas avun piiriin mikäli hän vaikuttaa siltä, että jokin on vialla. En opeta AMK:ssa tai yliopistossa jossa opiskelijat ovat aikuisia, vaan yläasteella jossa oppilaat ovat lapsia. Vielä melko avuttomia esimerkiksi tilanteessa jossa perheessä jokin on huonosti. Jos ignooraisin oppilaiden väsymyksen, pahoinvoinnin ja muut ongelmat, en voisi nukkua öitäni rauhassa. Miettisin taatusti, että milloin se Maria nyt viimeisen kerran sekoaa taakkansa alle. Ei ole iso vaiva varata oppilaalle aikaa kuraattorilta, mutta on raskas taakka koko koululle jos joku oppilas äärimmäisessä tapauksessa esimerkiksi tappaa itsensä.

Ja koska olen opettaja, työhöni kuuluu myös opettaminen. Haluan tehdä opiskelun mahdollisimman motivoivaksi ja mukavaksi oppilaille. Koin itse yläasteella, että motivoivat ja kannustavat opettajat ruokkivat uteliaisuuttani ja tiedonjanoani sellaisissakin aiheissa, jotka eivät olleet ominta alaani. Kun opettaja vaihtui eräässä aineessa kahdeksannella luokalla, en olisi koskaan uskonut että hän motivoi minua siten että tänä päivänä opetan samaa ainetta itse.

Tehtäväni on antaa tietoa, mutta miksi tekisin sen kuivalla ja masentavalla tavalla kun voin tehdä hommani hyvinkin?

Luokanvalvojana toivoisin kyllä, että kaikki oppilasta koskeva tieto kulkisi minun kauttani. Jos minun valvontaluokkani oppilas nuokkuu tunneilla tai joku aineenope huomaa jotain ongelmaa, ehdottomasti opettajan on raportoitava asiasta MINULLE. Minä olen tavannut oppilaiden huoltajat ja minulla on oppilaista sellaista tietoa, mitä en jaa muille opettajille ilman vanhempien suostumusta. Minä istun ohr:ssa käsittelemässä luokkani asioita, minä olen tarvittaessa yhteydessä koteihin, kuraattoriin ym. Olisi todella sekavaa, jos joku toinen opettaja tietämättäni lähettelisi oppilaitani jonnekin saamaan apua. Minulla on kuitenkin paras tieto valvottavieni kokonaistilanteesta.

Hienoa, että olet empaattinen opettaja. Mutta varo kantamasta koko 350 oppilaan taakkaa harteillasi. Tästä syystä on olemassa luonanvalvojajärjestelmä: tällöin on vain se 24 oppilasta, joiden taakkaa kannetaan ja joiden asioita hoidetaan loppuun asti ja johdonmukaisesti.

T. Aineenope

Hienoa, että on ap:n kaltaisia opettajia.

Omalla lapsellani on puhjennut masennus, useasta eri syystä. Hänellä on 1-2 poissaoloa viikossa, mutta yritämme sinnitellä peruskoulun kunnialla loppuun. Myös koearvosanat ovat laskeneet, sai aiemmin kiitettäviä, nyt 7-8.

Terapiaan pääsyä odotellaan, prosessi on meneillään.

Jos tuohon yhtälöön osuisi joku mulkvisti "Kurilla oppilas töihin ja laiska se vaan on" -opettaja, niin se kärjistäisi tilannetta niin, että teini olisi kohta osastolla.

En usko, että yksikään lapsi tahallaan syrjäytyy. Kyllä siinä on taustalla aina psyykkisiä tai ympäristöstä johtuvia ongelmia. Ja ne pitää saada korjattua.

Meillä asenne on nimenomaan se että jos oppilas ei menesty, syy on aina oppilaan laiskuus ja pahansuopuus. Työyhteisö on suoraan sanoen kamala. Viime vuonna meille tuli muutama uusi opettaja jotka olivat hyvin motivoituneita mutta paatuivat tässä vajaassa vuodessa. Monelle opettajalle käy niin, uusien koulussa opittujen tekniikoiden sijaan siirtyy käyttämään työyhteisön vanhoja tapoja.

Meillä akuuttina ratkaisuna on kuraattorille tai nto:n luo lähettäminen, OHR kun käsittelee tapauksia aika harvaan jos ollenkaan. Huolesta on ihan turha kertoa luokanvalvojille, koska he eivät kuuntele. Erään äidin kanssa setvin lapsen masennusta, lv:n mielestä ongelmaa ei ollut kun koenumerot olivat hyviä. Lapset ovat kamalan omillaan meillä. Sijaistin viime syksynä yhdessä koulussa jossa oli ihana ilmapiiri! Harmittaa ettei kokouksista ja keskustelunavauksista huolimatta mitään tapahdu.

Opettamani aineet ovat sellaisia että niitä ei oikein ryhmätöiden avulla opeteta. Paljon monipuolista tekemistä on, oppimisympäristöjä ja PALJON keskustelua mutta opettajalähtöisesti. Ryhmätöissä ynnämuissa oppilaat ovat usein ihan pihalla ja asiat joudutaan selittämään kuitenkin perinteisen kautta. Jos opettaisin esim. kieliä, tilanne olisi toki toinen.

-Ap

Epäilenpä minäkin, että ap on trolli. Hän jankuttaa koko ajan OHR:stä, jotka uudistunut oppilashuoltolaki poisti kouluista jo ajat sitten.

Mikäli ap on oikea aineenope ja tekee työtään kuvaamallaan tavalla, hän tulee palamaan loppuun. Viimeistään, kun tulee omaa perhettä tai omassa yksityiselämässä muita voimia syöviä asioita. Sitten ei ehkä enää osaa lopettaa palkattoman työn tekoa ja varajeesuksena toimimista.

Opettaja, joka tekee palkatonta työtä ap:n kuvaamalla tavalla, pissaa koko ammattikunnan muroihin. Entä jos hän olisi vaikkapa kampaaja, joka kertoisi leikkaavansa ilmaiseksi duunipäivän jälkeen hiuksia, kun se on hänelle kutsumus ja häntä niin säälittää, kun köyhät eivät muuten pääse kampaajalle? Saman karhunpalveluksen tekee ap opettajille; eipä kohta tarvitse maksaa kenellekään tukitunneista, kun niitä kerran pidetään ilmankin.

Juu, tuoreella opella aina riittää virtaa. Odottakoon ap:kin vain aikaa, kun on tehnyt hommia 10 - 20 vuotta ja tuhannet oppilaat vain vilistävät silmissä. Siinä näkee niin monta ihmiskohtaloa, ettei jaksa enää ihan jokaisesta teinimasennuksesta yöuniaan menettää, sori vaan.

Toki minäkin huolestun oppilaasta, jos käytös muuttuu ja tulokset huononevat. Kysyn silloin kuulumisia, tiedotan kotiin ja luokanvalvojalle ja ohjaan kuraattorille/erityisopelle. Piste. Kokonaisvastuu oppilaasta ja hänen hoitamisestaan on kotona. Opettajuus on kuitenkin vain työ, toki eettinen ja tärkeä työ mutta silti duuni muiden joukossa. Ei sen ole tarkoitus olla koko elämä.

Ei ole ihme, että ap on työpaikan silmätikkuna. Hän on varmasti ärsyttävä besserwisser, jolta puuttuu suhteellisuudentajua. Mutta toki olen valmis myöntämään tämän vuoden hikkestipendin hänelle. Katsotaan sitten uudestaan kymmenen vuoden päästä.

Ap kirjoitti olleensa töissä 15v alalla :D