Vauva ei halua enää kävellä!! onko jokin vialla?

"ite"

En olisi huolissani ellei tätä nyt kuukausitolkulla jatku :) hyvä vauvan on kontata! Se kehittää silmien liikettä, mikä mahdollistaa esim lukemisen myöhemmin. Ristikkäinen konttausliike myös auttaa aivoja kehittänään hyviä yhteyksiä aivopuoliskojen välille.

Anna kontata vaan vapaasti

Ei tuon ikäisen kuulukaan kävellä vielä tai edes opetella. Anna vauvan olla vauva. Kyllä se sieltä kävelee vielä. Sen jälkeen menee koko sisustus uusiksi ja saat olla rukoilemassa, ettei kävelisi enää kaikkialle.

On ehkä huomannut, että konttaamalla ja tukea pitkin kävelemällä pääse nopeammin haluamaansa kohteeseen. En olisi huolissaan, jos kerran tukea vasten kävelee, eli jaloissa ei ole vikaa. Onhan vauvoillakin oma tahto ja omat mieltymykset ja on ehkä vaan hetkeksi kyllästynyt yhdessä kävelyyn, kun on keksinyt muuta hauskaa.

Ei ole. Se on fiksu lapsi joka on keksinyt, että konttaamalla pääsee ihan tarpeeksi hyvin eteenpäin.

Meillä esikoinen lähti 1v synttäreillään kävelemään, siis vaan päätti että näin ihmiset liikkuu. Seuraavana päivänä se sitten alkoi juoksemaan ja sitä kesti pari vuotta. Joka paikkaan piti juosta.

Kävely on vielä liian vaikeaa. Se että lapsi kokeilee hetken jotain juttua, ei tarkoita että se on opittua. Ehkä mukaan astui varovaisuus tai sitten se konttaaminen on vaan niin paljon helpompaa ja nopeampaa, ettei halua kokeilla kävelyä. Moni lapsi nousee seisomaan tuettuna puolikin vuotta ennenkuin oikeasti lähtee kävelemään. Anna kehittyä rauhassa ja mennä lapsen omaan tahtiin. Käsistä kävelyttämisellä et saavuta mitään. Meidän likka nousi tuettuna seisomaan 7kk iässä ja käveli ilman tukea 8,5kk iässä. Ja kyllä olisin toivonut että kaikki olisi tapahtunut hieman myöhemmin: vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin järkeä ja pää kolisi milloin minnekin. Konttausaika on vielä hyvin turvallista aikaa, joten anna lapsen ja itsesi nautiskella vielä siitä. Turhaan huolestut :)

Kiitos huojentavista vastauksista. Tuntuu että tarkkailen tuota poikaa ihan liikaa. Täytyisi tosiaan antaa kehittyä ihan omaan tahtiin. :)

kaikki alkoi siitä, kun menin lukemaan erään äidin blogia INCL-taudista ja se oli niin sydäntä särkevä, että sain jonkun päähänpinttymän seurata oman lapsen kehitystä, vaikka tauti onkin todella harvinainen.

On tullut murrosikään. Tarjoa vaan kiltisti autokyyti. Kyllä ne lenkkeilyhalut sieltä vielä tulee, kun hoksaa miten hienoja persekuvia voi ottaa juoksutrikoissa.

No voihan se olla että pitää taukoa mut saattaahan tuota soittaa neuvolaan ja pyytää lähetettä fyssalle.Kyä ne siä kattoo jos joku on vinossa.Jos lapsi on muuten tyytyväinen niin ei hätää.Aina saa neuvolasta apua!

Lapsista suurin osa oppii kävelemään +/-2kk sisällä 1v syntymäpäivästä. Vaihteluväli 6kk ja 1v6kk välillä on normaalia. Ja tuohon, että lapsi oppi jo seisomaan tuetta ja kävelemään tuen kanssa mutta nyt vain konttaa: pääsee varmaan tosiaa nopeammin paikasta toiseen siten. Onko luonteeltaan varovainen vai rämäpää? Sekin vaikuttaa, esim. oma varvovainen lapseni osasi jo seistä tuetta ennen kuin uskalsi ottaa askeleita. Käytännössä ensimmäisistä tuettomista askeleista meni pari päivää siihen, että lapsi pääasiassa käveli ja jätti konttaamisen. Hänen piti vaan olla varma, että osaa, tällöin ei tarvinnut tukea edes seisomaan nousemiseen. Naapurin 3vk vanhempi lapsi oli siihen mennenssä jo pari kuukautta syöksähdellyt paikasta toiseen kävellen, mutta jos kaatui keskellä lattiaa, konttasi tuen viereen ja nousi siitä ylös. Niin ne on lapset erilaisia.

Haluaa tehdä itse kaiken, päättää suunnan eikä olla kävelytettävänä. Selvästihän vika ei ole siinä, ettei osaisi tai pystyisi kävelemään, jos tukea ottaen kävelee. Konttaamalla pääsee sinne minne haluaa ja nopeus on vielä hänelle riittävä, sen pitää riittää sinullekin.

Ajankohta ei ole missään tapauksessa myöhäinen. Sen puoleen ei tarvitse huolestua.

Mutta kyllä se aina pieni seuraamisen paikka on, jos jokin jo opittu asia jää pois.

Laita itselle muistiin vaiheen alkuajankohta ja kirjaa kaikki mahdolliset muutokset. 99 % todennäköisyydellä kyse ei ole mistään ongelmasta. Mutta varmuuden vuoksi voit laittaa ylös.

En halua pelotella, mutta kerron kolme esimerkkiä:

1) Kaverin autistinen ja kehitysvammainen lapsi. Vuoden ikäiseksi kehittyi ikätasoisesti, sitten kehittyi mutta hitaammin ja 18 kk eteenpäin alkoi jäädä opittua pois.

-> tästä ei sinun tapauksessa ole kyse

2) Piilevä tulehdus. Sukulaislapsi oli ihan tavallinen kehityksessään, ei ainakaan erityisen hidas vaan ennemmin varhainen oppimisissaan. Reilun vuoden iässä "sulkeutui", ei reagoinut samalla tavalla ja muuttui monella tapaa. No siinähän pelättiin jo vaikka mitä juurikin tuosta autismista aivokasvaimeen. Todellisuudessa hänellä oli erittäin voimakas tulehdus pään onteloissa, postionteloissa, sivuonteloissa ja otsaontelossa. Tämän takia varoi liikkeitä, vältti silmien käyttöä jne. Koskaan ei kai selvinnyt kauanko se tulehdus siellä oli ollut, mutta pois se lähti lääkkeillä ja ajan kanssa. Lisäksi kuulemma jossain vaiheessa ehkä laajentavat poskionteloita (en tiedä tarkemmin mitä meinaa).

3) Reuma. Oman lapsen ikätoverilla motoriseen puoleen teki "kehityksen outoutta" reuma. Kivun takia vältteli joitakin asentoja ja esimerkiksi konttaamisensa oli todella erikoista, kyynärpäihin tuki ranteen ja kämmenen sijaan. En oikein tiedä kuinka nuorena voi edes puhjeta, mutta tällä lapsella jotenkin se reumakuvio tuli ihan mielettömän pienenä. Rajoittaa paljon elämää nyt eskarilaisenakin, mutta toisaalta ammattilaisilta saa paljon vinkkejäkin.

Nämä esimerkit on kaikki sellaisia, joissa vanhempien on pitänyt itse hoksata, että lapsen kehitys ei etene odotetusti. Sen perusteella ammattilaiset ovat alkaneet selvitellä asiaa. Autistisen lapsen tapauksessa kyllä sitten jo se puolivuotisneuvola vahvisti äidin huolta ja kaksivuotisneuvolassa tuli lopullinen varmuus, ettei kehity ns. normaalisti. Autismidiagnoosi on tarkentunut useaan otteeseen, ei siis tullut silloin heti.

Vierailija kirjoitti:

Ajankohta ei ole missään tapauksessa myöhäinen. Sen puoleen ei tarvitse huolestua.

Mutta kyllä se aina pieni seuraamisen paikka on, jos jokin jo opittu asia jää pois.

Laita itselle muistiin vaiheen alkuajankohta ja kirjaa kaikki mahdolliset muutokset. 99 % todennäköisyydellä kyse ei ole mistään ongelmasta. Mutta varmuuden vuoksi voit laittaa ylös.

En halua pelotella, mutta kerron kolme esimerkkiä:

1) Kaverin autistinen ja kehitysvammainen lapsi. Vuoden ikäiseksi kehittyi ikätasoisesti, sitten kehittyi mutta hitaammin ja 18 kk eteenpäin alkoi jäädä opittua pois.

-> tästä ei sinun tapauksessa ole kyse

2) Piilevä tulehdus. Sukulaislapsi oli ihan tavallinen kehityksessään, ei ainakaan erityisen hidas vaan ennemmin varhainen oppimisissaan. Reilun vuoden iässä "sulkeutui", ei reagoinut samalla tavalla ja muuttui monella tapaa. No siinähän pelättiin jo vaikka mitä juurikin tuosta autismista aivokasvaimeen. Todellisuudessa hänellä oli erittäin voimakas tulehdus pään onteloissa, postionteloissa, sivuonteloissa ja otsaontelossa. Tämän takia varoi liikkeitä, vältti silmien käyttöä jne. Koskaan ei kai selvinnyt kauanko se tulehdus siellä oli ollut, mutta pois se lähti lääkkeillä ja ajan kanssa. Lisäksi kuulemma jossain vaiheessa ehkä laajentavat poskionteloita (en tiedä tarkemmin mitä meinaa).

3) Reuma. Oman lapsen ikätoverilla motoriseen puoleen teki "kehityksen outoutta" reuma. Kivun takia vältteli joitakin asentoja ja esimerkiksi konttaamisensa oli todella erikoista, kyynärpäihin tuki ranteen ja kämmenen sijaan. En oikein tiedä kuinka nuorena voi edes puhjeta, mutta tällä lapsella jotenkin se reumakuvio tuli ihan mielettömän pienenä. Rajoittaa paljon elämää nyt eskarilaisenakin, mutta toisaalta ammattilaisilta saa paljon vinkkejäkin.

Nämä esimerkit on kaikki sellaisia, joissa vanhempien on pitänyt itse hoksata, että lapsen kehitys ei etene odotetusti. Sen perusteella ammattilaiset ovat alkaneet selvitellä asiaa. Autistisen lapsen tapauksessa kyllä sitten jo se puolivuotisneuvola vahvisti äidin huolta ja kaksivuotisneuvolassa tuli lopullinen varmuus, ettei kehity ns. normaalisti. Autismidiagnoosi on tarkentunut useaan otteeseen, ei siis tullut silloin heti.

Kiitos pitkästä viestistä! Mitään autismiin viittavaa ei tosiaan ole laisinkaan. On alkanut ymmärrää puhetta, vilkuttaa, pyytää päästä syliin ojentamalla käsiä. ottaa koko ajan kontaktia, hymyilee ja "juttelee". Ainoastaan tuo, ettei enää kävele laisinkaan kun pidän käsistä kiinni ihmetyttää kovasti. Edelleen seisoo jämäkästi ilman tukea ja osaa nousta myös itse. En siis usko että on mitääm kipuja. Ehkä tosiaan voisi olla kyse siitä, että haluaa mennä itse, eikä niin että kävelytän.

Kaikkea sitä ihminen miettii. On vaikea olla miettimättä ja huolestumatta kaikesta kun poika on niin rakas.

Ap

Jospa hän on oppinut juuri jonkin toisen taidon ja keskittyy siihen. Vauvoillahan voivat jotkin opitut taidot "taantua" uutta opittaessa.

Onko muuten varovainen lapsi? Harjoitellessaan muksahtanut nurin ja alkanut epäillä koko touhun järkevyyttä? Meillä kävi näin. Piti parin kuukauden tauon, nousi sitten seisomaan ja lähti kävelemään vasta, kun varmasti osasi. Ja kaikki muutkin asiat ( luistelu, pyöräily) tehnyt ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten varovainen lapsi? Harjoitellessaan muksahtanut nurin ja alkanut epäillä koko touhun järkevyyttä? Meillä kävi näin. Piti parin kuukauden tauon, nousi sitten seisomaan ja lähti kävelemään vasta, kun varmasti osasi. Ja kaikki muutkin asiat ( luistelu, pyöräily) tehnyt ihan samalla tavalla.

On kyllä sillä tavalla varovainen, että säikähtää välillä ihan vaan horjahtamista vaikkei kaatuisikaan. Ei siis kohella ihan päättömästi.