Naapurin talo menee pakkohuutokauppaan.

Yrittäjillä ei ole työttömyysturvaa ja jos molemmat puolisot ovat yrityksessä töissä, katsotaan molemmat yrittäjiksi, eikä mitään työttömyysturvaa kummallakaan.

Minä tiedän Oululaisen perheen, joilla velkaa 500 000€. Helsingissähän tuo ei ole summa eikä mikään, mutta Oulussa ei tuon hintaisille taloille ole käytännössä mitään markkinoita, ellei sijainti ole aivan loistava. Tässä tapauksessa kävi just niinkuin arvata saattaa. Tulot ei riitäkään velan maksu, perhe ahdingossa elää kädestä suuhun, kaikki lyhennysvapaat käytetty, talo ollut 1,5 myynnissä mutta ei mene kaupaksi. Hinta on jo niin alhainen ettei sillä makseta edes velkaa pois, teknologia ja design alkavat olla vanhentunutta.

Perhettä kyllä varoiteltiin, mutta kun on pakkomielle antaa hyvää kuvaa.

Niinpä, ei niitä taloja noin vain saa kaupaksi nykypäivänä. Meilläpäin on monta taloa ja asunto-osaketta, jotka ovat olleet Etuoven sivuilla jo 2,5 vuotta myynnissä ja hintaa on laskettu moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjillä ei ole työttömyysturvaa ja jos molemmat puolisot ovat yrityksessä töissä, katsotaan molemmat yrittäjiksi, eikä mitään työttömyysturvaa kummallakaan.

Sitten saa toimeentulotukea!Ja kun asunnon myy, asumistukea sitten vuokra-asuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään vakavaan tautiin sairastuminen voi romahduttaa perheen talouden. Joillain ihmisillä on joku ihmeen empatiasyöpä, eivät tunne mitään muita lähimmäisiä kohtaan. Korkeintaan vahingoniloa.

Sairastuminen ei oikeuta heittämään raha-asioita lekkeriksi. Puolison kuuluu tässä tapauksessa tukea sairastunutta auttamalla omaisuuden hoidossa.

Voi veljet! Entäpä kun se puolisokin uupuu tilanteen pitkittyessä? Mutta Sinullehan ei tietenkään voisi käydä niin!

Siksi ne asiat hoidetaan jo ennen kuin tilanne pitkittyy. Turha näitä taitaa olla teille kertoa, av-mamma kun ei osaa edes lamppua vaihtaa ilman puolison apua.

Sä et ole varmaan kokenut elämässäsi kynnen katkeamista suurempaa tragediaa, kun on varaa mahtailla, että kuinka ne asiat hoidetaan. Kaikki ei aina mene sun tahdon mukaan. Et voi esim. yksin päättää yhteisen kodin myymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se tuntuu nykyään olevan. Velalla rakennetaan korkea elintaso ja sitten ihmetellään, kun pitäisi maksaa takaisin.

Eiköhän suurin osa ole ihan taviksia, joita on kohdannut työttömyys, sairaus yms. Esim. 90-luvulla moni pienyrittäjä ja alihankkija menetti kaiken, kun yksi suuryritys meni konkurssiin, kun sai niskaansa suuret luottitappiot, vaikka sitä ennen oli hoitanut asiat hyvin. Ja moni menetti säästönsä, kun pankit menivät konkurssiin.

Yksityinen ihminen ei voi paljon vaikuttaa maailman tilanteisiin tai suhdanteihin esim. viime kuukausien pörssiromahdukseen tai asuntojen arvon laskuun, vaikka vielä vuosi sitten kaikki oli hyvin.

Täytyy sanoa, että tunnen eläväni kuin eri maassa näiden kommentoijien kanssa. Olen 38 vuotias, asun vuokralla, enkä koskaan ole asunut omistusasunnossa enkä tule asumaan, sillä lainaa en tule saamaan. Asumisoikeusasunnosta haaveilen sen vuoksi että vastike on halvempi kuin vuokra-asunnoissa täällä Helsingissä, ainakin Hasolla. Vielä ei ole varaa siihen asomaksuun, n. 25 000 e, kun täytyisi ottaa lainaa ja silloin asumiskulut nousisivat liian suuriksi vaikka mies on töissä. En oleta että noinkaan pienen lainan saaminen olisi joku ihmisoikeus, ja lasken tarkkaan, paljonko tuljen täytyisi olla jotta selvityisimme tuosta summasta.

 Aina mietin, kun myytäviä asuntoja katselen, että miten jollain voi olla niin isot tulot että saa lainaa vaikka 300 000 asuntoon, en ikimaailmassa uskaltaisi ottaa niin isoa lainaa. En vaan tajua, että joidenkin mielestä asuminen hienossa isossa ok-talossa on ihmiseoikeus, ja niitä jotka eivät saa taloa kaupaksi käyvällä hinnalla täytyisi sääliä? Tuntevatko nuo ihmiset, että se minuus ja koko elämä romahtaa, jos talon menettää? En vaan tajua, se on vain TALO!

Asunko eri maassa niiden kanssa, joiden mielestä ne, joilla on kalliit asuntolainat ja hienot talo velkarahoilla, ovat joitain reppanoita ja uhreja? En vaan millään käsitä.... kun asuntojen hintapyyntöjä katsoo, tulee mieleen että molemmilla täytyisi olla nettona tulot 3000 e kk jotta uskaltaisi asunnon ostaa, enkä usko että sitä tienaa kovinkaan moni. Vai tienaako, elämmekö niin eri todellisuudessa, että joillekin on ihan "normi" juttu hankkia hieno kallis talo ja tienata nettona 3000 e/kk,kun itselle on "normaalia" asua vuokralla ja tienata 1600 e nettona?

Ei pelota lama enää, jos vertailukohta ja romahdus tapahtuu niin korkelta elintasolta, on meillä Suomessa asiat sitten vielä todella hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään vakavaan tautiin sairastuminen voi romahduttaa perheen talouden. Joillain ihmisillä on joku ihmeen empatiasyöpä, eivät tunne mitään muita lähimmäisiä kohtaan. Korkeintaan vahingoniloa.

Sairastuminen ei oikeuta heittämään raha-asioita lekkeriksi. Puolison kuuluu tässä tapauksessa tukea sairastunutta auttamalla omaisuuden hoidossa.

Voi veljet! Entäpä kun se puolisokin uupuu tilanteen pitkittyessä? Mutta Sinullehan ei tietenkään voisi käydä niin!

Siksi ne asiat hoidetaan jo ennen kuin tilanne pitkittyy. Turha näitä taitaa olla teille kertoa, av-mamma kun ei osaa edes lamppua vaihtaa ilman puolison apua.

Sä et ole varmaan kokenut elämässäsi kynnen katkeamista suurempaa tragediaa, kun on varaa mahtailla, että kuinka ne asiat hoidetaan. Kaikki ei aina mene sun tahdon mukaan. Et voi esim. yksin päättää yhteisen kodin myymisestä.

Häh? Eikö se täydy myydä, jos ei maksuista selviydy?Ei kai se tahtoon liity mitenkään?Jos tarkoitat eroprosessia tms, sitten vaan avioero voimaan ja ositus,ja  toinen hankkii vuokrakämpän.Tarvittaessa toimeentulotukea ja asumistukea, älä leiki uhria, on meillä turvaverkot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään vakavaan tautiin sairastuminen voi romahduttaa perheen talouden. Joillain ihmisillä on joku ihmeen empatiasyöpä, eivät tunne mitään muita lähimmäisiä kohtaan. Korkeintaan vahingoniloa.

Sairastuminen ei oikeuta heittämään raha-asioita lekkeriksi. Puolison kuuluu tässä tapauksessa tukea sairastunutta auttamalla omaisuuden hoidossa.

Voi veljet! Entäpä kun se puolisokin uupuu tilanteen pitkittyessä? Mutta Sinullehan ei tietenkään voisi käydä niin!

Siksi ne asiat hoidetaan jo ennen kuin tilanne pitkittyy. Turha näitä taitaa olla teille kertoa, av-mamma kun ei osaa edes lamppua vaihtaa ilman puolison apua.

Sä et ole varmaan kokenut elämässäsi kynnen katkeamista suurempaa tragediaa, kun on varaa mahtailla, että kuinka ne asiat hoidetaan. Kaikki ei aina mene sun tahdon mukaan. Et voi esim. yksin päättää yhteisen kodin myymisestä.

Häh? Eikö se täydy myydä, jos ei maksuista selviydy?Ei kai se tahtoon liity mitenkään?Jos tarkoitat eroprosessia tms, sitten vaan avioero voimaan ja ositus,ja  toinen hankkii vuokrakämpän.Tarvittaessa toimeentulotukea ja asumistukea, älä leiki uhria, on meillä turvaverkot!

Eli jos sairas puolisosi ei vielä halua myydä kotia, otat avioeron ja kippaat kumppanin hellahuoneeseen, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että tunnen eläväni kuin eri maassa näiden kommentoijien kanssa. Olen 38 vuotias, asun vuokralla, enkä koskaan ole asunut omistusasunnossa enkä tule asumaan, sillä lainaa en tule saamaan. Asumisoikeusasunnosta haaveilen sen vuoksi että vastike on halvempi kuin vuokra-asunnoissa täällä Helsingissä, ainakin Hasolla. Vielä ei ole varaa siihen asomaksuun, n. 25 000 e, kun täytyisi ottaa lainaa ja silloin asumiskulut nousisivat liian suuriksi vaikka mies on töissä. En oleta että noinkaan pienen lainan saaminen olisi joku ihmisoikeus, ja lasken tarkkaan, paljonko tuljen täytyisi olla jotta selvityisimme tuosta summasta.

 Aina mietin, kun myytäviä asuntoja katselen, että miten jollain voi olla niin isot tulot että saa lainaa vaikka 300 000 asuntoon, en ikimaailmassa uskaltaisi ottaa niin isoa lainaa.

Hyvin hyvin harva ostaa tuon hintaisia taloja kokonaan velaksi. Minä olen sinua pari vuotta nuorempi, ja valmistumassa on juuri 300 000 euron talo. Siitä maksetaan käteisellä (edellinen asunto + säästöt) yli puolet. 150 000 euron laina on keskituloisille ihan maksettavissa oleva, ja sen pystyisi maksamaan vaikka olisi työttömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään vakavaan tautiin sairastuminen voi romahduttaa perheen talouden. Joillain ihmisillä on joku ihmeen empatiasyöpä, eivät tunne mitään muita lähimmäisiä kohtaan. Korkeintaan vahingoniloa.

Sairastuminen ei oikeuta heittämään raha-asioita lekkeriksi. Puolison kuuluu tässä tapauksessa tukea sairastunutta auttamalla omaisuuden hoidossa.

Voi veljet! Entäpä kun se puolisokin uupuu tilanteen pitkittyessä? Mutta Sinullehan ei tietenkään voisi käydä niin!

Siksi ne asiat hoidetaan jo ennen kuin tilanne pitkittyy. Turha näitä taitaa olla teille kertoa, av-mamma kun ei osaa edes lamppua vaihtaa ilman puolison apua.

Sä et ole varmaan kokenut elämässäsi kynnen katkeamista suurempaa tragediaa, kun on varaa mahtailla, että kuinka ne asiat hoidetaan. Kaikki ei aina mene sun tahdon mukaan. Et voi esim. yksin päättää yhteisen kodin myymisestä.

Häh? Eikö se täydy myydä, jos ei maksuista selviydy?Ei kai se tahtoon liity mitenkään?Jos tarkoitat eroprosessia tms, sitten vaan avioero voimaan ja ositus,ja  toinen hankkii vuokrakämpän.Tarvittaessa toimeentulotukea ja asumistukea, älä leiki uhria, on meillä turvaverkot!

Eli jos sairas puolisosi ei vielä halua myydä kotia, otat avioeron ja kippaat kumppanin hellahuoneeseen, niinkö?

Miksi sairas puoliso ei ymmärtäisi että taloa ei ole varaa pitää? Taidamme puhua nyt eri asioista. Itse puhun siitä, että jos taloudellisista syistä ei ole varaa  pitää taloa, on se myytävä ja ostettava halvempi tai vuokralle, sinä puhut puolison sairaudesta. Myös vuokrallaasujan puoliso voi sairastua, sitten muutettava pienempään/halvempaan jos ei saa tarpeeksi tukia vuokraan. En tajua pointtiasi?Jos lyhennysvapaan jälkeen (voi saada vaikka 2 vuodeksi) ei ole varaa pitää taloa, ja puoliso edelleen sairas, on se asunto vaan myytävä. Ei missään voi asua ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjillä ei ole työttömyysturvaa ja jos molemmat puolisot ovat yrityksessä töissä, katsotaan molemmat yrittäjiksi, eikä mitään työttömyysturvaa kummallakaan.

Eihän sitä ole, jossei siitä ole huolehtinut. Ihan samalla tavalla työntekijälläkään ei ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jollei ole pitänyt asioista huolta. Yrittäjille on kyllä olemassa ihan omia työttömyyskassoja...

Nää on kyllä tosi surullisia tapauksia aina. Monesti tosiaan itse sössittyjä, mutta ei mulla kyllä mitään vahingoniloa tai muunkaanlaista iloa synny näitten tarinoitten lukemisesta, päinvastoin.

Hirmuisen usein vaan kuulee/lukee, kuinka pankki laittaa talon pakkohuutokauppaan ihan ilman mitään syytä, ei se kuitenkaan ihan niin mene...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että tunnen eläväni kuin eri maassa näiden kommentoijien kanssa. Olen 38 vuotias, asun vuokralla, enkä koskaan ole asunut omistusasunnossa enkä tule asumaan, sillä lainaa en tule saamaan. Asumisoikeusasunnosta haaveilen sen vuoksi että vastike on halvempi kuin vuokra-asunnoissa täällä Helsingissä, ainakin Hasolla. Vielä ei ole varaa siihen asomaksuun, n. 25 000 e, kun täytyisi ottaa lainaa ja silloin asumiskulut nousisivat liian suuriksi vaikka mies on töissä. En oleta että noinkaan pienen lainan saaminen olisi joku ihmisoikeus, ja lasken tarkkaan, paljonko tuljen täytyisi olla jotta selvityisimme tuosta summasta.

 Aina mietin, kun myytäviä asuntoja katselen, että miten jollain voi olla niin isot tulot että saa lainaa vaikka 300 000 asuntoon, en ikimaailmassa uskaltaisi ottaa niin isoa lainaa.

Hyvin hyvin harva ostaa tuon hintaisia taloja kokonaan velaksi. Minä olen sinua pari vuotta nuorempi, ja valmistumassa on juuri 300 000 euron talo. Siitä maksetaan käteisellä (edellinen asunto + säästöt) yli puolet. 150 000 euron laina on keskituloisille ihan maksettavissa oleva, ja sen pystyisi maksamaan vaikka olisi työttömänä. 

Niin, eli olet aiemmin tehnyt "bisnestä" ja saanut voittoa kun olet ostanut asunnon ja saanut lainaa edullisesti, nyt saat nauttia siitä että voit ostaa 300 000 hintaisen talon. Sitä juuri en ymmärrä, miksi sitten jos ottaa riskin kuten sinä olet ottanut, eikä saakaan voittoa kuten sinä, on säälittävä reppana jonka pitäisi saada asua talossaan ilmaiseksi ja häntä täytyy erityisesti sääliä? Sitten jos tulee takkiin,  toimitaan uuden tilanteen mukaan, ei jäädä tuleen makaamaan ja odoteta muiden maksavan tappioita. Lainanotto on riski ja samalla sijoitus,ken siihen alkaa leikin kestäköön. Valintahan se on!

Olen jo useamman vuoden seurannut ulosottohuutokauppoja ja kyllähän siellä on selvästi asuntojen myynti lisääntynyt. Monesti näkee jopa uusia keskeneräisiä taloja siellä. Kyllähän se kieltämättä vähän nauruksi pistää, kun pitää heti ostaa se unelmien koti eikä sitä mihin on varaa.

Kovin suuria lainoja on monilla nykyään. Ei voi kuin ihmetellä, miten sellaisia on menty ottamaan. Uskon, että pakkohuutokaupat lisääntyy, kun taloudellinen tilanne tässä maassa heikkenee työttömyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että tunnen eläväni kuin eri maassa näiden kommentoijien kanssa. Olen 38 vuotias, asun vuokralla, enkä koskaan ole asunut omistusasunnossa enkä tule asumaan, sillä lainaa en tule saamaan. Asumisoikeusasunnosta haaveilen sen vuoksi että vastike on halvempi kuin vuokra-asunnoissa täällä Helsingissä, ainakin Hasolla. Vielä ei ole varaa siihen asomaksuun, n. 25 000 e, kun täytyisi ottaa lainaa ja silloin asumiskulut nousisivat liian suuriksi vaikka mies on töissä. En oleta että noinkaan pienen lainan saaminen olisi joku ihmisoikeus, ja lasken tarkkaan, paljonko tuljen täytyisi olla jotta selvityisimme tuosta summasta.

 Aina mietin, kun myytäviä asuntoja katselen, että miten jollain voi olla niin isot tulot että saa lainaa vaikka 300 000 asuntoon, en ikimaailmassa uskaltaisi ottaa niin isoa lainaa.

Hyvin hyvin harva ostaa tuon hintaisia taloja kokonaan velaksi. Minä olen sinua pari vuotta nuorempi, ja valmistumassa on juuri 300 000 euron talo. Siitä maksetaan käteisellä (edellinen asunto + säästöt) yli puolet. 150 000 euron laina on keskituloisille ihan maksettavissa oleva, ja sen pystyisi maksamaan vaikka olisi työttömänä. 

Niin, eli olet aiemmin tehnyt "bisnestä" ja saanut voittoa kun olet ostanut asunnon ja saanut lainaa edullisesti, nyt saat nauttia siitä että voit ostaa 300 000 hintaisen talon. Sitä juuri en ymmärrä, miksi sitten jos ottaa riskin kuten sinä olet ottanut, eikä saakaan voittoa kuten sinä, on säälittävä reppana jonka pitäisi saada asua talossaan ilmaiseksi ja häntä täytyy erityisesti sääliä? Sitten jos tulee takkiin,  toimitaan uuden tilanteen mukaan, ei jäädä tuleen makaamaan ja odoteta muiden maksavan tappioita. Lainanotto on riski ja samalla sijoitus,ken siihen alkaa leikin kestäköön. Valintahan se on!

Mitä ihmeen bisnestä? En ole saanut kummallakaan asunnollani voittoa, sillä täälläpäin Suomea ei hinnat ole nousseet 10 vuoteen. Ikinä ei ole ollut lainaa enempää kuin 70 000e per henkilö, ja tämä talo on kolmas asuntoni. Eli ekana ostin yksiön, sitten kaksion miehen kanssa, ja nyt vaihdetaan se taloon. Kaksio on maksettu velattomaksi ja samalla säästetty. Mitään riskiä en koe ottaneeni, koska todellakin lainasumma on aina ollut sellainen että siitä selviäisi myös työttömänä, ja lisäksi lainaa on ollut aina max 70% asunnon hinnasta. Ekan lainan korko oli melkein 6%, että en nyt siitä lainan edullisuudestakaan tiedä...

Sä nyt todellakin tunnut elävän "eri todellisuudessa", koska suurimpaan osaan asuntokauppoja EI tarvitse tehdä mitään hirveää riskibisnestä, kun ostaa (omille tuloilleen) järkevän hintaisen asunnon ja pitää omarahoitusosuuden aina reiluna. Yleensä se tarkoittaa sitä, että tosiaan aloittaa pienemmästä eikä suoraan osta sitä 300 tonnin taloa 100% lainalla. Suurin osa ihmisistä tekee yhä näin, ne megalainojen ottajat vaan saavat enemmän julkisuutta. Ja sitten lukijat, kuten sinä, kuvittelette ettei muuta tapaa olekaan tehdä asuntokauppoja... Että olisi pakko tehdä jotain riskibisnestä että saa sen 300 tonnin talon hommattua. Ei ole. Sulla vaan on harvinaisen huonot tulot etenkin ikäiseksesi, etkä näe että suurimmalla osalla aikuisista taloudellinen tilanne on ihan eri, ja mahdollistaa erilaiset valinnat.

Aivan, ei tiedä pyhä erkkikään, mitä tässä vielä on edessä. Siinä monella palatsin "omistajalla" on vitsit vähissä, kun ajat kovenevat.

Vierailija kirjoitti:

Aivan, ei tiedä pyhä erkkikään, mitä tässä vielä on edessä. Siinä monella palatsin "omistajalla" on vitsit vähissä, kun ajat kovenevat.

Oh yes. 90-luvun alkupuoli on vielä hyvässä muistissa, silloin oli paljon parkua, huutoa, hammastenkiristystä, kahden asunnon loukkua ja itsemurhia. Samaa ja vielä pahempaa on tulossa...

Kannattaa maksaa laskut.