Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katkaisin välit ystävääni
14.02.2016 |
En jaksanut enää ihmistä, jonka kanssa ystävyys perustui vain hänen asioidensa ympärillä pyörimiseen. Tämä nainen on oikukas, kiukuttelee, dramatisoi kaikkea ja on kiinnostunut vain omasta navastaan. Noin vuosi sitten päätin testata, pysyykö hän ollenkaan kärryillä minun elämästäni, jos en kerro hänelle asioitani oma-aloitteisesti. Alkoi nimittäin käpy palaa.
Vuoden odottelin, että hän edes KERRAN kysyisi mitä kuuluu tai mitä olen tehnyt viime aikoina. No ei, jauhoi aina vain omasta elämästään ja siitä miten kaikki kohtelevat häntä väärin (miehet, työnantaja, perhe).
Tällä viikolla annoin sitten tulla täyslaidallisen. Sanoin tälle naiselle, että hän ei ole vuoteen kysynyt minun elämästäni mitään, eikä ollut kiinnostunut kuulumisistani. Ystävä kiukustui ja alkoi väittää vastaan. Kehotin häntä kertomaan edes pari asiaa, mitä minulle on tapahtunut vuodessa. Hän ei tiennyt mitään, tietenkään. Kerroin että yksipuolinen ystävyys saa nyt loppua ja hän varmaan osaa pyöriä oman napaansa ympärillä ilman minuakin.
Nyt tämä neiti yrittää soitella perään ja laittelee Facessa viestejä, että olen narsisti psykopaatti luonnevikainen ämmä. Oli laittanut myös dramaattisen päivityksen, miten hänen ystävänsä on pettänyt hänet. Minulla on kuitenkin parempi ystävänpäivä ilman tätä "ystävää" ja harmittaa vain, miksen poikkassut välejä jo aiemmin.
Kommentit (22)
Hän tuntee itsensä petetyksi. Aika laskelmoivaa ja katkeraa testata toista vuosi ja kerryttää vihaa ja sitten vetää vuoden ajalta matto jalkojen alta. Ei kovin kypsää sinultakaan. Vaikutat lapselliselta voitontahdollasi. Toisen itsekkyys vai sinun siitä johtama oikeutus kostaa?
Mitä haet aloituksellasi? Lisää oikeutusta? Rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin heivasin marraskuussa "hyvän" ystävän. Monia ihania yhteisiä hetkiä takana mutta sain tarpeekseni kun petti minut toisen kerran. Kesällä oli minulle velkaa yli 100e ja yhdessä sovimme maksupäivän. Ei kuulunut rahoja kyseisenä ajankohtana jonka lisäksi herra ei vaivautunut vastaamaan viesteihini. Sovimme asian myöhemmin ja sain myös rahani. Oli kuulemma ollut niin vaikeasti masentunut ettei kyennyt mm. hoitamaan velkojaan.
Koko syksyn näimme usein ja koin tapahtuneen ja asioiden selvittämisen jopa vahvistaneen ystävyyttämme. Sitten lainasi taas rahaa ja maksupäivän aikoihin lopetti yhteydenpidon taas. Lukuisten "oletko kunnossa?" viestien ja ovikellon kilkuttelun + naapureiden "häiriköimisen" jälkeen sain vastauksen että nyt on paha paikka, soitan kun jaksan. Asia oli silloin vielä minulle lähes ok. Mutta kun tuli ja meni maksupäivä eikä rahoja kuulunut vaikka lähetin viestejä joissa kerroin todella tarvitsevani OMAT rahani en saanut vastausta.
Käskin pitämään rahat ja ilmoitin että oli sitten ystävyyden hinta. Olisin vielä kestänyt tuon ettei olisi pystynyt sillä hetkellä maksamaan jos olisi vain kertonut syyn. Sen sijaan sain yhteydenottoihini vastaukseksi täyden hiljaisuuden vaikka moneen kertaan pyysin ilmoittamaan itsestään ihan sen takia että olin huolissani ystävästäni.
Ei ole aitoa ystävyyttä se että aina huonona hetkenä "katoaa maan päältä" , ei hoida velvollisuuksiaan ja unohtaa ystävänsä.
Tuliko mieleen että oisit vuoden aikana ihan itse kertonut kuulumisesi?
"Nainen on oikukas, oikuttelee...". Niin, sitä on monenlaista. Kylmäävä toi sinun tyylisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko mieleen että oisit vuoden aikana ihan itse kertonut kuulumisesi?
En ole ap, mutta olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Kyllä useaan otteeseen tuli kerrottua tai yritin kertoa omia kuulumisia jne, mutta kummasti asiat aina kääntyivät hänen navan ympärilleen. Että ei niitä omia kuulumisia noin vaan kerrottukaan.. Tai ainakaan ystävä ei niitä kuunnellut.
Mulla ihan samanlainen tilanne... Siis "ystävä" . En jaksa häntä kuinka ihminen voi olla niin itsekäs. Aina minä osaan, minä tiedän, se on näin, leikkii kaikki tietävää ja tyrmää minun ajatukset/ tunteet. En vain uskalla sanoa hänelle, että en saa ystävyydestämme mitään ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko mieleen että oisit vuoden aikana ihan itse kertonut kuulumisesi?
Ei koska olen passiivis-aggressiivinen enkä siksi tee koskaan aloitetta missään asiassa. Olen vihamielinen ja katkera ja vähän narsistinenkin. Ap
Ap käy vaan alapeukuttamassa. Taitaa olla sellainen puskahuutelija... Vetäytyi puskiin, kun kalikka kalahti 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaveriporukassa oli myös yksi henkilö jota ei kiinnostanut kuin omat asiat ja olin myös ilkeä toisille ja aina haastamassa riitaa kaikesta. Hänellä ei myöskään ollut omien sanojensa mukaisesti "tapana pyydellä anteeksi" jos oli pahottanu toisen mielen. Onneksi avasin suuni ja ilmoitin että pärjään omassa elämässä ihan hyvin ilman häntä. Onneksi tein mitä tein ja oon Ilonen siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eräs ystävä joka kyllä kuuntelee mitä minulle kuuluu, mutta ihan joka kerta käntää puheen häneen itseensä. Häntä ei kiinnosta kysyä sen enempää minun tilanteestani vaan jatkaa kertomalla mitä hänelle on sattunut. Tuo on todella ärsyttävää. Jos esimerkiksi kerron, että töissä on ollut hankalaa ja stressaa, niin hän jatkaa miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Ei tuolle ihmiselle jaksa enää kertoa yhtään mitään.
Minulla oli samanlainen "ystävä", jolle olin vain hänen paskan olonsa roska-astiana vuosikaudet. Muistan elävästi kuinka istuin hänen luonaan iltamyöhään kuuntelemassa valitusta hänen itsetunto-ongelmistaan, miehistään ja ties mistä mieltä kuohuttavasta. Kun minulla oli paha olla ja halusin avautua siitä hänelle sain vastaukseksi tämän tyylistä tekstiä: "aina sä jaksat valittaa, ei kukaan jaksa kuunnella noita sun juttuja enää, ryhdistäydy" tai "onko pakko pilata kaikkien tunnelmat/ilta/päivä/elämä tolla huonotuulisuudellas?".
Siispä otin etäisyyttä ja silti joka tapaamisessa jauhettiin ilolla hänen ongelmistaan ja siinä samalla hän haukkui minua minkä kerkesi, jos vahingossa avasin suuni ja kerroin jotain itsestäni.
Oli suorastaan onni, että välillemme kehkeytyi iso riita pikkujutusta. Olen iloinen, ettei tarvitse olla enää yhteyksissä, sillä en kaipaa elämääni enää yhtään "ystävää", joiden vapaa-ajan terapeutti saan olla ja joilla ei ole pennin vertaa empatiakykyä muita ihmisiä kohtaan. Olen mielummin yksin kuin antaudun hyväksikäytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä joka kyllä kuuntelee mitä minulle kuuluu, mutta ihan joka kerta käntää puheen häneen itseensä. Häntä ei kiinnosta kysyä sen enempää minun tilanteestani vaan jatkaa kertomalla mitä hänelle on sattunut. Tuo on todella ärsyttävää. Jos esimerkiksi kerron, että töissä on ollut hankalaa ja stressaa, niin hän jatkaa miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Ei tuolle ihmiselle jaksa enää kertoa yhtään mitään.
No mikset voi jatkaa oma-aloitteisesti millä lailla on ollut? Siis puhua asioita, joita haluat hänelle puhua? Minun on vaikeaa kysyä tuollaisesta toiselta, koska en halua painostaa ketään avautumaan asioista, joista hän ei halua puhua sen syvällisemmin. Enkä vaikuttaa siltä, että toisen avautuminen mulle on ystävyyteni ehto. Vai tuleeko tunne, että jos kerrot oma-aloitteisesti, ystävääsi ei kiinnosta?
Ystävyys on vaikea asia. Kuulostaa oikealta ratkaisulta välien katkaisu ja hyvä, että pääsit sanomaan asian mistä se johtui. Oppiipahan kiinnostumaan toisistakin ihmisistä tai sitten ei. Jatkuva negatiivisuus on hyvin kuluttavaa, suosittelen jättämään tuollaiset energiasyöpöt elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä joka kyllä kuuntelee mitä minulle kuuluu, mutta ihan joka kerta käntää puheen häneen itseensä. Häntä ei kiinnosta kysyä sen enempää minun tilanteestani vaan jatkaa kertomalla mitä hänelle on sattunut. Tuo on todella ärsyttävää. Jos esimerkiksi kerron, että töissä on ollut hankalaa ja stressaa, niin hän jatkaa miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Ei tuolle ihmiselle jaksa enää kertoa yhtään mitään.
No mikset voi jatkaa oma-aloitteisesti millä lailla on ollut? Siis puhua asioita, joita haluat hänelle puhua? Minun on vaikeaa kysyä tuollaisesta toiselta, koska en halua painostaa ketään avautumaan asioista, joista hän ei halua puhua sen syvällisemmin. Enkä vaikuttaa siltä, että toisen avautuminen mulle on ystävyyteni ehto. Vai tuleeko tunne, että jos kerrot oma-aloitteisesti, ystävääsi ei kiinnosta?
Ei hirveästi kiinnosta jatkaa, koska tämä ystävä jatkaa heti omista asioistaan. Heti kun olen lopettanut oman lauseeni. Eikä hän kommentoi minun asioitani mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä joka kyllä kuuntelee mitä minulle kuuluu, mutta ihan joka kerta käntää puheen häneen itseensä. Häntä ei kiinnosta kysyä sen enempää minun tilanteestani vaan jatkaa kertomalla mitä hänelle on sattunut. Tuo on todella ärsyttävää. Jos esimerkiksi kerron, että töissä on ollut hankalaa ja stressaa, niin hän jatkaa miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Ei tuolle ihmiselle jaksa enää kertoa yhtään mitään.
No mikset voi jatkaa oma-aloitteisesti millä lailla on ollut? Siis puhua asioita, joita haluat hänelle puhua? Minun on vaikeaa kysyä tuollaisesta toiselta, koska en halua painostaa ketään avautumaan asioista, joista hän ei halua puhua sen syvällisemmin. Enkä vaikuttaa siltä, että toisen avautuminen mulle on ystävyyteni ehto. Vai tuleeko tunne, että jos kerrot oma-aloitteisesti, ystävääsi ei kiinnosta?
Ei hirveästi kiinnosta jatkaa, koska tämä ystävä jatkaa heti omista asioistaan. Heti kun olen lopettanut oman lauseeni. Eikä hän kommentoi minun asioitani mitenkään.
No vaikeahan se on mennä toisen asioita kommentoimaan. Minäkin sanon usein vaan että mmmh tai niin, kun mulla ei ole aavistustakaan, mitä toinen haluaa minun sanovan.
En halua kuitenkaan loukata, vaikka en tiedä, mitä pitäisi sanoa, ja se, mitä tulee mieleen ei auttaisi sitä ihmistä yhtään. Esim. sanoa vaikkapa, että pakkoko sun on olla siellä töissä, missä oot. En siis halua olla epäsensitiivinen tarkoituksella ja sanoa mitä ajattelen. Koska luultavasti sun vain on pakko olla siellä töissä. Toki sun kaveris vois sanoa empaattisesti että voi kun kurjaa tms.
Miksi ihmisiä ruvetaan kutsumaan neideiksi ja herroiksi, kun he käyttäytyvät huonosti? AP antaa itsestään ärsyttävän ja typerän kuvan, kun nainen (ex-ystävä siis), jolla on perhe ja mies, muuttuukin perään soittelevaksi neidiksi. Katoaa kaikki sympatiat AP:tä kohtaan, koska kokemukseni mukaan vain tietyn tyyppiset ihmiset (yksinkertaiset) neidittelevät ja herroittelevat yrittäessään olla sarkastisia tms. ja tämän tyypin ihmiset ovat itse niin rasittavia juntteja, että parempi kuin sellaiseista pääseekin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä joka kyllä kuuntelee mitä minulle kuuluu, mutta ihan joka kerta käntää puheen häneen itseensä. Häntä ei kiinnosta kysyä sen enempää minun tilanteestani vaan jatkaa kertomalla mitä hänelle on sattunut. Tuo on todella ärsyttävää. Jos esimerkiksi kerron, että töissä on ollut hankalaa ja stressaa, niin hän jatkaa miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Ei tuolle ihmiselle jaksa enää kertoa yhtään mitään.
No mikset voi jatkaa oma-aloitteisesti millä lailla on ollut? Siis puhua asioita, joita haluat hänelle puhua? Minun on vaikeaa kysyä tuollaisesta toiselta, koska en halua painostaa ketään avautumaan asioista, joista hän ei halua puhua sen syvällisemmin. Enkä vaikuttaa siltä, että toisen avautuminen mulle on ystävyyteni ehto. Vai tuleeko tunne, että jos kerrot oma-aloitteisesti, ystävääsi ei kiinnosta?
Ei hirveästi kiinnosta jatkaa, koska tämä ystävä jatkaa heti omista asioistaan. Heti kun olen lopettanut oman lauseeni. Eikä hän kommentoi minun asioitani mitenkään.
No vaikeahan se on mennä toisen asioita kommentoimaan. Minäkin sanon usein vaan että mmmh tai niin, kun mulla ei ole aavistustakaan, mitä toinen haluaa minun sanovan.
En halua kuitenkaan loukata, vaikka en tiedä, mitä pitäisi sanoa, ja se, mitä tulee mieleen ei auttaisi sitä ihmistä yhtään. Esim. sanoa vaikkapa, että pakkoko sun on olla siellä töissä, missä oot. En siis halua olla epäsensitiivinen tarkoituksella ja sanoa mitä ajattelen. Koska luultavasti sun vain on pakko olla siellä töissä. Toki sun kaveris vois sanoa empaattisesti että voi kun kurjaa tms.
Ei siihen aina tarvitsekaan sanoa mitään sen syvällisempää. Riittää, että AIDOSTI KUUNTELEE mitä toisella on sanottavaa ja edes yrittää jotenkin viestiä, että sinua kiinnostaa toisen kuulumiset. Et vaikuta kovin empaattiselta. Kerrotko sinä itse ikinä negatiivisista asioista ystävillesi?
Alue: Aihe vapaa
Hyvä. Kukaan ei tarvitse itsekeskeistä ihmistä seuraansa. Muuten estä hänen numeronsa niin ei voi lähestyä sinua puhelimitse sama faceen.