Miehen vaatimus vaimolta: 100 000€/vuositulot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon provon aikaansaamiseksi pitäisi osata edes auttavasti laskea. Sen verran edes, että kun sadan tonnin bruttopalkasta vähentää ensin verot ja maksut ja sitten 30 000 lainat, mitä jää elämiseen.

Lisäksi olisi syytä miettiä etukäteen, missä vuorotyössä tehdään usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin kotona.

No kuule ihan siinä julkisen sektorin kovapalkkaisimmassa ja lisäksi monien kyselyiden mukaan Suomen arvostetuimmassa ammatissa, jossa jo keskituloinen on 7500€/kk ja virkatyönä lisäksi noita kellonympäri vuoroja tarjolla ja kun tittelistä löytyy "yli" - sana, niin virka-ajan ulkopuolellakin tehtävä työ tulee sen peruspalkan mukaisella korvauksella. Ja yli 100 000€ / v voi tarkoittaa myös liki 200000 €/ v ja tuolla tulotasoilla kun ihminen vuositulonsa kertaa, niin ei ole muutaman tonnin päälle toi kuvio.

No kuule ap:n ilmaisulla ei todennäköisesti olla yhtään missään ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Kuka 100 000€ vuodessa tienaava nainen mukamas seurustelisi edes 30 000€ vuodessa tienaavan miehen kanssa?HAH!No jos se oli se kuuluisa jännämies?

#hästäkjännämies#

Suhteemme alkaessa olimme 20-v opiskelijoita opintojemme alussa. Ihan vaarattomia tuolloin molemmat, mutta minulla varakkaat vanhemmat, jotka myös meitä molempia tukeneet. Minä lukiosta tullut kympintyttö huonolla itsetunnolla ekassa parisuhteessa. Mies keskivertokoulumenestys, sosiaalinen, tosi hyvännäköinen ja kiva ja opiskelu ammattitutkintoa. Hurmaantunut olin hänen rennosta elämänasenteestaan. mutta jatkoin omaa elämääni omalla tyylilläni ja opinnot ja jatko-opinnot sujiuvat itsestään ja ahkeruudella ja luottamuksella sitten työelämässä olen vain edennyt ja vastuu kasvanut ja olen vaan tähän asemaan ja tulotasoon edennyt. Mies on ainoastaan taloudellisessa mielessä ja suhteessaminuun passiivinen. On ollut vahvasti läsnä lasten elämässä ja hyvä isä ja rakastaa ja huolehtii lapsistaan, mutta lasten kulut maksan yksinomaan minä. Ellei mies olisi ollut näin vastuullinen vanhempi, en minäkään olisi urallani ehkä tällä tapaa voinut edetä. Kotiapua toki olisin voinut ostaa. Onko kuitenkin niin, että minun tulotaso käy miehen itsetunnolle siten, että hänen on vaikea olla minulle lempeä, kun olen hänestä riippumaton. Erosta on puhuttu, mies ei halua erota. Mutta todella ajattelen, että saattaa lasten kotoa muutettua lähteä. Ja tietysti jos mies rakastuu ja löytää uuden, joka tukee ja auttaa erossa - hyvä varallisuus miehelle osituksess tulossa ... Se on sitten minun elämäni katastrofi. Mies sanoo, että jos erotaan, niin kaikki kiinteistöt on minun. Mutta tosiaan, nyt on mentävä pankkiinja tehtävä avioehto, jossa toi laitetaan paperille. Kohta voi olla liian myöhäistä. Eroaminen on varmasti työlästä. Huonokin liitto - olisiko lastenkin kannalta parempi kuin ero. Vaikka mies minulta taloudellista etua saa, niin meillä on kuitenkin yhteiset lapset, joille kai kaikki lopulta päätyy. Minulla on karmea työvuosi edessä, jonka ohessa en ehdi eroa, asunnon vaihtoa, muuttoa, lasten tukemista, surua ja kaikkia avioeroon liittyvää kokea/hoitaa. Tällainen kamala työnarkomaani olen. Mutta tuo pahoinpitely 20v yhteiselon jälkeen on nyt luonut uuden ja pelottavan tunnelman koko elämääni. Sellainen väsynyt olo, kyynelet vain alkaa virrata. Se tunne itsemääräämisoikeudesta menettämisestä ja avuttomuudesta suhteessa fyysiseen väkivaltaan. Mie jos näkee minun itkevän, hermostuu ja alkaa syyttää itkupilliksi ja itsekeskeiseksi itsesäälissä rypijäksi. Miten vielä keski-iässä voi käydä ihmiselle näin?

Mietipä nyt, sinulla on oma ainutkertainen lyhyt elämäsi, ja olet raatanut perheen eteen 20 vuotta, ja nyt saat palkinnoksi pahoipitelyä ja kylmyyttä? Onko se lapsille hyväksi? Luuletko että teini-ikäiset lapsesi eivät näe ja kuule missä mennään? Onko heille hyväksi asua tuollaisessa pelon ilmapiirissä, ja oppia että tuollaisessa parisuhteessa vaan pitää elää eikä saa lähteä? Miten luulet että selviät karmeasta työvuodesta kun olosi on noin kauhea? Hae heti lainopillista ym. ammattiapua tilanteeseesi, muuten tapat itsesi stressiin, siinä jää lapsenlapset näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon provon aikaansaamiseksi pitäisi osata edes auttavasti laskea. Sen verran edes, että kun sadan tonnin bruttopalkasta vähentää ensin verot ja maksut ja sitten 30 000 lainat, mitä jää elämiseen.

Tossahan puhutaan palkkatulon lisäksi myös sijoitusasunnon vuokratulosta, kiinteistöistä ja varakkaista vanhemmista. Ihan tilastoista tiedetään, että varallisuus kasautuu. Varakkaiden ihmisten ei tartte rahojaan laskea pennilleen kuten ilmeisesti sinun.

Sijoitusasunnon vuokratulot ap kertoi menevän miehelle. 90 000 euron vuosituloista (tuo "köyhä vuosi") jää käteen noin 50 000e. Siitä pois 30 000e lainoihin, ja ilmeisesti myös kaikki perheen yhteiset menot, niin ei mene provo läpi. Vaikka hyvänä vuonna tulisi 120 000e mikä vielä mennee "noin satatonnia" -tuloista, käteen jää silti "vain" noin 65 000e josta koko perheen elättäminen ja ap:n luettelema elintaso on suht tiukkaa maksaa moisen lainanlyhennyksen jälkeen.

Eli huono provo joltakulta, joka ei ole tietoinen siitä kuinka paljon verot syövät 100 tonnin vuosituloista.

Vierailija kirjoitti:

Mies keskivertokoulumenestys, sosiaalinen, tosi hyvännäköinen ja kiva ja opiskelu ammattitutkintoa. Hurmaantunut olin hänen rennosta elämänasenteestaan.

Kiitos vastauksestasi :)

#hästäkjännämies#

Ei taas paljon paina miehen mukavuus tai sisin.Tosin niin se menee miehilläkin ja sitten valitetaan kun toinen on liitossa täysi paska.Halutaan ulkonäköä ja statusta, sitten ihmetellään kun luonne on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon provon aikaansaamiseksi pitäisi osata edes auttavasti laskea. Sen verran edes, että kun sadan tonnin bruttopalkasta vähentää ensin verot ja maksut ja sitten 30 000 lainat, mitä jää elämiseen.

Tossahan puhutaan palkkatulon lisäksi myös sijoitusasunnon vuokratulosta, kiinteistöistä ja varakkaista vanhemmista. Ihan tilastoista tiedetään, että varallisuus kasautuu. Varakkaiden ihmisten ei tartte rahojaan laskea pennilleen kuten ilmeisesti sinun.

Puhutaan yhdestä sijoitusasunnosta, jonka tuotosta pitäisi iso osa mennä kämpän ylläpidon kustannuksiin varautumiseen ja lainanhoitoon, vaikka ap sanookin "antavansa" sen miehelle. Rikkaista vanhemmista tai muista tuottavista kiinteistöomaisuuksista ei puhuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

 Eroaminen on varmasti työlästä.  Minulla on karmea työvuosi edessä, jonka ohessa en ehdi eroa, asunnon vaihtoa, muuttoa, lasten tukemista, surua ja kaikkia avioeroon liittyvää kokea/hoitaa. Tällainen kamala työnarkomaani olen. .

Jos miehesi kuolisi tai joku lapsista sairastuisi vakavasti, ehtisitkö sitten hoitaa asioita? Tai jos itse joudut pitkälle sairauslomalle; kaatuuko maailma? Eikö aurinko enää nouse aamuisin? Oletko oikeasti täysin korvaamaton ihminen?

Ihminen venyy ja pystyy kun on pakko ja sinun on PAKKO erota kun kerran elät väkivaltaisessa parisuhteessa. Jos oma tyttäresi tulisi kertomaan sinulle että hänen aviomiehensä kuristaa ja pahoinpitelee; antaisitko todella ohjeeksi että "Eroa sitten kun työtilanteesi helpotta"

Mielestäni ap:n tarina on uskottava. Omassa ystäväpiirissä on ollut vastaava jännämies & kympin tyttö -kuvio. Onneksi sentään ilman väkivaltaa.

Kyllä se ap nyt vain niin on, että on tullut aika laittaa liitto poikki. Tarvitset nyt ammattiapua. Juristi ja poliisi olisi ollut paikallaan tuohon pahoinpitelyyn. Tekisin edelleen rikosilmoituksen kun työpaikallakin on todistajia, jotka ovat nähneet jäljet.

Avioero voi tuntua kovalta mutta on kuitenkin parempi kuin jatkuva väkivallan uhka. Toimi heti. Rikosilmoituksen voit tehdä vaikka on sunnuntai. Et ole mikään jalkarätti. Tunteet narikkaan, hoida tämä projekti kuin työasia, se on keino selvitä.

Kiitos kommentista. " Aurinko ei enää nouse aamuisin" - se kuvaa hyvin nykyistä olotilaani. Hyvä toit esiin lasten tilanteen. Teinityttö oli läsnä ja oli ottanut kuvia tilanteesta. Vaihtoehdot vähissä.

Kiitos kommentista. Uskomatonta nuo euromääriä kommentoivat , tarkat euromäärät ei kuviossa ole se olennainen juttu, toki se on, että minun tulot yli 3x miehen tuloihin verrattuna + nykyinen elämäntilanteemme edellä mainittu. Nämä provo epäilyt on uskomattomia. Kunpa eletty elämäni olisi vain provokaatio vauva -palstalla. Mulla menee kyllä nyt todella huonosti, kun täällä elämääni tilitän. Mutta kiitos teille, jotka oikeasti jaksoitte tilitykseni lukea ja kerroitte näkemyksenne.

Teidän lapset on jo isoja, varmasti selviytyvät erosta.

Viikko-viikko systeemillä voit nauttia viikon lapsista ja sitten seuraavalla viikolla hukuttautua töidentekoon vaikka 24/7. 

Ei tarvitsisi edes pohtia elämäänsä heti vaan parantua pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon provon aikaansaamiseksi pitäisi osata edes auttavasti laskea. Sen verran edes, että kun sadan tonnin bruttopalkasta vähentää ensin verot ja maksut ja sitten 30 000 lainat, mitä jää elämiseen.

Tossahan puhutaan palkkatulon lisäksi myös sijoitusasunnon vuokratulosta, kiinteistöistä ja varakkaista vanhemmista. Ihan tilastoista tiedetään, että varallisuus kasautuu. Varakkaiden ihmisten ei tartte rahojaan laskea pennilleen kuten ilmeisesti sinun.

Sijoitusasunnon vuokratulot ap kertoi menevän miehelle. 90 000 euron vuosituloista (tuo "köyhä vuosi") jää käteen noin 50 000e. Siitä pois 30 000e lainoihin, ja ilmeisesti myös kaikki perheen yhteiset menot, niin ei mene provo läpi. Vaikka hyvänä vuonna tulisi 120 000e mikä vielä mennee "noin satatonnia" -tuloista, käteen jää silti "vain" noin 65 000e josta koko perheen elättäminen ja ap:n luettelema elintaso on suht tiukkaa maksaa moisen lainanlyhennyksen jälkeen.

Eli huono provo joltakulta, joka ei ole tietoinen siitä kuinka paljon verot syövät 100 tonnin vuosituloista.

Tokassa viestissä lukee kiinteistöt monikossa. Edellisellä penninvenyttäjällä ei taida olla mitään käsitystä varakkaiden ihmisten elämästä. Ja varmaan, jos rahan takia toi mies on tossa suhteessa, niin sitä tulee sitten muualta kuin palkkatulosta. Ei kai kukaan palkkatuloilla Suomessa rikastu?

Itsellä on sama vaatimus vaimollle. Köyhästä naisesta ei ole kuin harmia.

Ap oletko kuullut kappalejaoista? Provo toimisi paremmin, jos ihmiset jaksaisivat lukea tekstisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon provon aikaansaamiseksi pitäisi osata edes auttavasti laskea. Sen verran edes, että kun sadan tonnin bruttopalkasta vähentää ensin verot ja maksut ja sitten 30 000 lainat, mitä jää elämiseen.

Tossahan puhutaan palkkatulon lisäksi myös sijoitusasunnon vuokratulosta, kiinteistöistä ja varakkaista vanhemmista. Ihan tilastoista tiedetään, että varallisuus kasautuu. Varakkaiden ihmisten ei tartte rahojaan laskea pennilleen kuten ilmeisesti sinun.

Sijoitusasunnon vuokratulot ap kertoi menevän miehelle. 90 000 euron vuosituloista (tuo "köyhä vuosi") jää käteen noin 50 000e. Siitä pois 30 000e lainoihin, ja ilmeisesti myös kaikki perheen yhteiset menot, niin ei mene provo läpi. Vaikka hyvänä vuonna tulisi 120 000e mikä vielä mennee "noin satatonnia" -tuloista, käteen jää silti "vain" noin 65 000e josta koko perheen elättäminen ja ap:n luettelema elintaso on suht tiukkaa maksaa moisen lainanlyhennyksen jälkeen.

Eli huono provo joltakulta, joka ei ole tietoinen siitä kuinka paljon verot syövät 100 tonnin vuosituloista.

Tokassa viestissä lukee kiinteistöt monikossa. Edellisellä penninvenyttäjällä ei taida olla mitään käsitystä varakkaiden ihmisten elämästä. Ja varmaan, jos rahan takia toi mies on tossa suhteessa, niin sitä tulee sitten muualta kuin palkkatulosta. Ei kai kukaan palkkatuloilla Suomessa rikastu?

Asunto, jossa ap perheineen asuu + sijoitusasunto = kiinteistöt. Tokihan hän olisi sanonut, että maksaa "yhden sijoitusasunnon vuokrat" miehelleen, jos niitä olisi useampia.

Ei ole uskottavaa, että ap:n vanhemmat "auttavat"  lapsensa perhettä kymppitonneilla vuosittain, vaikka olisivat "varakkaita". 

Onpa ikävää, kun ketju täyttyy näistä euroista saivartelijoista. Olisi kiva kuulla

Näkemyksiä tuosta AP: n tilanteesta.

Pitäis sun AP laittaa kai liitteeksi sun verotodistus palkka ja omaisuustuloineen, niin päästäisi itse asiaan. Pääasiassahan suuret tulot tulee sieltä omaisuuden puolelta. Ja siitä ei kommentoijilla tunnu olevan käsitystä. Ja miksi ihmeessä olisi AP koko omaisuutensa yksityiskohtaisesti tilittänyt, kun ei tunnu nuo talousasiat olleen hänellä keskiössä, kun työ vie noin paljon, niin sen yhteys palkkaan helposti hämärtyy, kun rahaa kuitenkin tulee hyvin. Lidlin kassat ja perusinsinoorit- ne joutuu laskemaan euronsa tarkkaan.

Niin, aloitushan ei ollut mikään tulo-ja menoarvio, vaan pahoinpidellyn, pettyneen, hyväuskoisen "kiltin" tytön tilitys, kun vasta keski-iässä pahoinpideltynä joutuu ilmeisesti ekaa kertaa katsomaan itseään ja parisuhdettaan peiliin. Poor girl. Rakkaus on sokeaa - korkea koulutus tai asema ei suojaa hyväksikäytetyksi joutumiselta kun on tunteet pelissä. Varmaan alunperin ollut toi epäsuhta pari ja väärä valinta , ja kuvion pitkittäminen vain vaikeuttaa ratkaisuun pääsemistä. Ei säily nainen hengissä, tulee burnout out, masennus, työkyvyn menetys ym. Jos ei tajua lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Kuka 100 000€ vuodessa tienaava nainen mukamas seurustelisi edes 30 000€ vuodessa tienaavan miehen kanssa?HAH!No jos se oli se kuuluisa jännämies?

#hästäkjännämies#

Suhteemme alkaessa olimme 20-v opiskelijoita opintojemme alussa. Ihan vaarattomia tuolloin molemmat, mutta minulla varakkaat vanhemmat, jotka myös meitä molempia tukeneet. Minä lukiosta tullut kympintyttö huonolla itsetunnolla ekassa parisuhteessa. Mies keskivertokoulumenestys, sosiaalinen, tosi hyvännäköinen ja kiva ja opiskelu ammattitutkintoa. Hurmaantunut olin hänen rennosta elämänasenteestaan. mutta jatkoin omaa elämääni omalla tyylilläni ja opinnot ja jatko-opinnot sujiuvat itsestään ja ahkeruudella ja luottamuksella sitten työelämässä olen vain edennyt ja vastuu kasvanut ja olen vaan tähän asemaan ja tulotasoon edennyt. Mies on ainoastaan taloudellisessa mielessä ja suhteessaminuun passiivinen. On ollut vahvasti läsnä lasten elämässä ja hyvä isä ja rakastaa ja huolehtii lapsistaan, mutta lasten kulut maksan yksinomaan minä. Ellei mies olisi ollut näin vastuullinen vanhempi, en minäkään olisi urallani ehkä tällä tapaa voinut edetä. Kotiapua toki olisin voinut ostaa. Onko kuitenkin niin, että minun tulotaso käy miehen itsetunnolle siten, että hänen on vaikea olla minulle lempeä, kun olen hänestä riippumaton. Erosta on puhuttu, mies ei halua erota. Mutta todella ajattelen, että saattaa lasten kotoa muutettua lähteä. Ja tietysti jos mies rakastuu ja löytää uuden, joka tukee ja auttaa erossa - hyvä varallisuus miehelle osituksess tulossa ... Se on sitten minun elämäni katastrofi. Mies sanoo, että jos erotaan, niin kaikki kiinteistöt on minun. Mutta tosiaan, nyt on mentävä pankkiinja tehtävä avioehto, jossa toi laitetaan paperille. Kohta voi olla liian myöhäistä. Eroaminen on varmasti työlästä. Huonokin liitto - olisiko lastenkin kannalta parempi kuin ero. Vaikka mies minulta taloudellista etua saa, niin meillä on kuitenkin yhteiset lapset, joille kai kaikki lopulta päätyy. Minulla on karmea työvuosi edessä, jonka ohessa en ehdi eroa, asunnon vaihtoa, muuttoa, lasten tukemista, surua ja kaikkia avioeroon liittyvää kokea/hoitaa. Tällainen kamala työnarkomaani olen. Mutta tuo pahoinpitely 20v yhteiselon jälkeen on nyt luonut uuden ja pelottavan tunnelman koko elämääni. Sellainen väsynyt olo, kyynelet vain alkaa virrata. Se tunne itsemääräämisoikeudesta menettämisestä ja avuttomuudesta suhteessa fyysiseen väkivaltaan. Mie jos näkee minun itkevän, hermostuu ja alkaa syyttää itkupilliksi ja itsekeskeiseksi itsesäälissä rypijäksi. Miten vielä keski-iässä voi käydä ihmiselle näin?

Nopea kommentti avioeroperheen lapselta: erotkaa. Jos sinulla on huono olla, niin pliis, erotkaa. Se on lapsille parempi. Hirveämpää on mennä joka päivä kotiin, jossa ei ole koskaan täysin hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Kuka 100 000€ vuodessa tienaava nainen mukamas seurustelisi edes 30 000€ vuodessa tienaavan miehen kanssa?HAH!No jos se oli se kuuluisa jännämies?

#hästäkjännämies#

Suhteemme alkaessa olimme 20-v opiskelijoita opintojemme alussa. Ihan vaarattomia tuolloin molemmat, mutta minulla varakkaat vanhemmat, jotka myös meitä molempia tukeneet. Minä lukiosta tullut kympintyttö huonolla itsetunnolla ekassa parisuhteessa. Mies keskivertokoulumenestys, sosiaalinen, tosi hyvännäköinen ja kiva ja opiskelu ammattitutkintoa. Hurmaantunut olin hänen rennosta elämänasenteestaan. mutta jatkoin omaa elämääni omalla tyylilläni ja opinnot ja jatko-opinnot sujiuvat itsestään ja ahkeruudella ja luottamuksella sitten työelämässä olen vain edennyt ja vastuu kasvanut ja olen vaan tähän asemaan ja tulotasoon edennyt. Mies on ainoastaan taloudellisessa mielessä ja suhteessaminuun passiivinen. On ollut vahvasti läsnä lasten elämässä ja hyvä isä ja rakastaa ja huolehtii lapsistaan, mutta lasten kulut maksan yksinomaan minä. Ellei mies olisi ollut näin vastuullinen vanhempi, en minäkään olisi urallani ehkä tällä tapaa voinut edetä. Kotiapua toki olisin voinut ostaa. Onko kuitenkin niin, että minun tulotaso käy miehen itsetunnolle siten, että hänen on vaikea olla minulle lempeä, kun olen hänestä riippumaton. Erosta on puhuttu, mies ei halua erota. Mutta todella ajattelen, että saattaa lasten kotoa muutettua lähteä. Ja tietysti jos mies rakastuu ja löytää uuden, joka tukee ja auttaa erossa - hyvä varallisuus miehelle osituksess tulossa ... Se on sitten minun elämäni katastrofi. Mies sanoo, että jos erotaan, niin kaikki kiinteistöt on minun. Mutta tosiaan, nyt on mentävä pankkiinja tehtävä avioehto, jossa toi laitetaan paperille. Kohta voi olla liian myöhäistä. Eroaminen on varmasti työlästä. Huonokin liitto - olisiko lastenkin kannalta parempi kuin ero. Vaikka mies minulta taloudellista etua saa, niin meillä on kuitenkin yhteiset lapset, joille kai kaikki lopulta päätyy. Minulla on karmea työvuosi edessä, jonka ohessa en ehdi eroa, asunnon vaihtoa, muuttoa, lasten tukemista, surua ja kaikkia avioeroon liittyvää kokea/hoitaa. Tällainen kamala työnarkomaani olen. Mutta tuo pahoinpitely 20v yhteiselon jälkeen on nyt luonut uuden ja pelottavan tunnelman koko elämääni. Sellainen väsynyt olo, kyynelet vain alkaa virrata. Se tunne itsemääräämisoikeudesta menettämisestä ja avuttomuudesta suhteessa fyysiseen väkivaltaan. Mie jos näkee minun itkevän, hermostuu ja alkaa syyttää itkupilliksi ja itsekeskeiseksi itsesäälissä rypijäksi. Miten vielä keski-iässä voi käydä ihmiselle näin?

....kyyneleet vaan alkaa virrata...

Eikö henkeä ahdista?

Vähä liikaa maalailua. Ensi kerralla vähän paremmin. Ja selvitä myös verotus ensin. Twi provoile vain aiheilla, joista ymmärrät jotain

Olisiko parisuhdeterapian kautta mitään tehtävissä tilanteelle? Jos yhtään tuntuu siltä, että olisi halua pelastaa perhe rikkoontumiselta, niin sitä voisi kai ainakin kokeilla. Mutta jos työt painavat päälle, onko tuollekaan aikaa?

Jos olette nyt nelikymppisiä ja erossa menee miehelle puolet, ei se silti minusta vielä katastrofi ole. Mies voi toki hassata oman osuutensa niin ettei häneltä jää lapsille paljonkaan perintöä, mutta ap ehtii vielä tienaamaan hyvin ja hoitamaan talousasiat niin, ettei lapset jää tyhjän päälle. Vanhempien kanssa pitäisi ehdottomasti puhua, että laittavat testamenttiinsa maininnan, että perillisten puolisoilla ei ole omaisuuteen avio-oikeutta.

Oma menetys on sitten tietenkin tuo, että se oma avioliitto ei ollutkaan sitä, mitä kuvitteli, eikä se oma puoliso sellainen, kuin mitä kuvitteli. Lapset ovat jo onneksi isoja eivätkä tarvitse samalla tavalla hoivaa kuin päiväkoti-ikäiset. Kyllä te tästä yhdessä selviätte! 

Mies voi saada osituksessa sen vuokrakämpän ja muuttaa sinne, ap ottaa nykyisen kodin ja asuntolainan ja selviää sen hoidosta, kun on tähänkin asti selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Kuka 100 000€ vuodessa tienaava nainen mukamas seurustelisi edes 30 000€ vuodessa tienaavan miehen kanssa?HAH!No jos se oli se kuuluisa jännämies?

#hästäkjännämies#

Suhteemme alkaessa olimme 20-v opiskelijoita opintojemme alussa. Ihan vaarattomia tuolloin molemmat, mutta minulla varakkaat vanhemmat, jotka myös meitä molempia tukeneet. Minä lukiosta tullut kympintyttö huonolla itsetunnolla ekassa parisuhteessa. Mies keskivertokoulumenestys, sosiaalinen, tosi hyvännäköinen ja kiva ja opiskelu ammattitutkintoa. Hurmaantunut olin hänen rennosta elämänasenteestaan. mutta jatkoin omaa elämääni omalla tyylilläni ja opinnot ja jatko-opinnot sujiuvat itsestään ja ahkeruudella ja luottamuksella sitten työelämässä olen vain edennyt ja vastuu kasvanut ja olen vaan tähän asemaan ja tulotasoon edennyt. Mies on ainoastaan taloudellisessa mielessä ja suhteessaminuun passiivinen. On ollut vahvasti läsnä lasten elämässä ja hyvä isä ja rakastaa ja huolehtii lapsistaan, mutta lasten kulut maksan yksinomaan minä. Ellei mies olisi ollut näin vastuullinen vanhempi, en minäkään olisi urallani ehkä tällä tapaa voinut edetä. Kotiapua toki olisin voinut ostaa. Onko kuitenkin niin, että minun tulotaso käy miehen itsetunnolle siten, että hänen on vaikea olla minulle lempeä, kun olen hänestä riippumaton. Erosta on puhuttu, mies ei halua erota. Mutta todella ajattelen, että saattaa lasten kotoa muutettua lähteä. Ja tietysti jos mies rakastuu ja löytää uuden, joka tukee ja auttaa erossa - hyvä varallisuus miehelle osituksess tulossa ... Se on sitten minun elämäni katastrofi. Mies sanoo, että jos erotaan, niin kaikki kiinteistöt on minun. Mutta tosiaan, nyt on mentävä pankkiinja tehtävä avioehto, jossa toi laitetaan paperille. Kohta voi olla liian myöhäistä. Eroaminen on varmasti työlästä. Huonokin liitto - olisiko lastenkin kannalta parempi kuin ero. Vaikka mies minulta taloudellista etua saa, niin meillä on kuitenkin yhteiset lapset, joille kai kaikki lopulta päätyy. Minulla on karmea työvuosi edessä, jonka ohessa en ehdi eroa, asunnon vaihtoa, muuttoa, lasten tukemista, surua ja kaikkia avioeroon liittyvää kokea/hoitaa. Tällainen kamala työnarkomaani olen. Mutta tuo pahoinpitely 20v yhteiselon jälkeen on nyt luonut uuden ja pelottavan tunnelman koko elämääni. Sellainen väsynyt olo, kyynelet vain alkaa virrata. Se tunne itsemääräämisoikeudesta menettämisestä ja avuttomuudesta suhteessa fyysiseen väkivaltaan. Mie jos näkee minun itkevän, hermostuu ja alkaa syyttää itkupilliksi ja itsekeskeiseksi itsesäälissä rypijäksi. Miten vielä keski-iässä voi käydä ihmiselle näin?

Nopea kommentti avioeroperheen lapselta: erotkaa. Jos sinulla on huono olla, niin pliis, erotkaa. Se on lapsille parempi. Hirveämpää on mennä joka päivä kotiin, jossa ei ole koskaan täysin hyvä olla.

Huono voi olla monesta syystä. Helpottuisiko olo erolla vai tuleeko eron myötä uusia murheita?