Anoppi pitää minua mielisairaana, koska itken
Viimeisimmän kuusipäiväisen vierailusession viimeisenä päivänä mies kehitti käytännössä tyhjästä riidan ja ruoesi aivan yllättäen syyttämään kärkkäästi minua riidanhaastajaksi sekä jo seuraavaksi haukkui hulluksi, kun ihmettelin, miksi mies yhtäkkiä rupesi itse haastamaan riitaa.
Olin yrittänyt olla nätisti ne kaikki viisi aiempaa päivää, kun kuitenkin vieraan ihmisen läsnäolo tuo lisästressiä varsinkin, kun anoppi oli jo muutamaan otteeseen haukkunut minut lyttyyn. Nyt kuitenkin yritin puolustautua ja ääni hieman kohosi. Tuossa vaiheessa anoppi alkoi repiä (!) mua vaatteista ja syyttää riidan haastamisesta myöskin ja syytti myös hulluksi. Tässä vaiheessa aloin itkeä ja menin seinää vasten istumaan sanoen "älkää kiusatko mua" tms.
Koko sessio tähän mennessä oli kestänyt ehkä noin kymmenen minuuttia ja taustana mainittakoon, että normaalisti (kun anoppi ei ole paikalla), mies on lyönyt/potkinut jne. ja haukkunut sekä uhkaillut ja heitellyt tavaroilla melkein päivittäin, mistä muutama päivä sitten avauduinkin anopille, joka tosin ei sanonut siihen oikein mitään muuta kuin "no on se teillä vaikeata", kuunteli vain.
Mieheni ja anoppini jupisivat tuossa vaiheessa, että mut pitäisi viedä "hullujenhuoneelle", kun olen niin sekopää hullu. Itkin siis ehkä noin puoli minuuttia-minuutin. Kysyin sitten anopilta, että mikä musta tekee hullun. Anopin mielestä se, kun itken niin helposti. Aiemmin olin itkenyt joskus viime kesäisen viiden viikon anoppilassa oleskelun aikana ehkä kolme-neljä kertaa riitojen yhteydessä. Olimme siellä niin kauan siis miehen aloitteesta ja "pakottamana" - itse olisin halunnut kunnolla reissuun/hotelliin tai olla kotosalla.
Mies siis on viime aikoina aina kääntynyt mua vastaan siellä ja he ovat alkaneet yhdessä kiusata mua, kun siis ovat keskenään asioista samaa mieltä ja mies ei muutenkaan ole enää aikoihin välittänyt musta, joten ei todellakaan puolusta mua missään asiassa, vaan nolaa, mustamaalaa ja kiusaa.
Tämä koko asia vaivaa vieläkin tosi paljon. Miehenikin jauhaa siitä, että olen hullu (en siis oikeasti ole mielisairas, mä vaan itken, jos koen tilanteen liian loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi ja jos vastapuolen kanssa ei voi keskustellakaan/vastapuoli on liian armoton). Mitä mun pitäisi tehdä, että puhdistaisin maineeni?
Kommentit (31)
Ap kyllä kuulostaakin hullulta. Ei kukaan selväpäinen katsoisi hetkeäkään moista touhua. Menisi anoppilaan, missä on paha olla ja ylipäänsä tuollaisen helmen kanssa olisi, joka potkii ja lyö. Anoppisi on oikeassa, olet hullu, hakeudu hoitoon. He eivät vain tiedä, että parannuttuasi eka vetosi on hankkiutua tuosta porukasta eroon!
Turha odottaa erossa paijailua anopilta tai mieheltä. Vittu heti postiin eropaperit ja sinne uuteen asuntoon, sairasta jos jäät pahoinpideltäväksi
Tässä on vielä sellainenkin sivujuonne, että olen tässä yrittänyt tehdä eroa kohta vuoden päivät. Mies ei jostain syystä ole eron suhteen aloitteellinen ja puhelee vain vanhemmilleen yhteisestä tulevaisuudestamme ja isommasta asunnosta. En tajua, miksi mies ei halua erota, vaikka hän on todella ilkeä ja mitään läheisyyttä tai seksiä ei ole ollut enää noin 2,5 vuoteen kuusivuotisen suhteemme aikana (olen siis hoikka ja muutenkin fyysisesti suunnilleen vastaavanlainen kuin silloin kun tapasimme). T. Ap
Olisit sanonut että ovat oikeassa. Olet hullu koska olet väkivaltaisen miehen kanssa ja siedät omituista anoppia. Lähdet pois ja paranet.
Provo tai ei
Mitäpä väliä miehen ja anopin mielipiteellä on?
Eroatte ja sillä selvä.
He ajattelevat mitä ajattelevat.
Sinä jatkat elämääsi. Itsesi kanssa.
Ei siis epäilystäkään. Jos tämä on totta, niin ainoa johtopäätös on, että kaikki kolme olette kertakaikkiaan hulluja. Kuka sitten teistä on hulluin? Jaa, hyvä kysymys.
Et tarvitse miehen tai anopin mielipidettä eroamiseen. Voit tehdä ilmoituksen netissä ihan yksipuolisesti kysymättä mieheltä mitään.
Häivy kun mies ei ole paikalla ja ota pari "turvamiestä" muuttoavuksi mukaan. Noissa lähtötilanteissa väkivaltainen mies voi napsahtaa lopullisesti.
Eroa, kenenkään ei pidä olla hakattavana ja uhkailtvana omassa kodissaan.
Ehkä anoppisi vihjailut eivät ole auttaneet ja anoppisi käyttää nyt järeämpiä konsteja, näin minäkin anoppina toimisin ja pitäisin sinua hulluna, en itkuisuuden takia, vaan nainen ei ymmärrä omaa etuaan.
Fiksu ja viisas nainen ei jää suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa, vaan lopettaa suhteen välittömästi, puhumattakaan yhteisistä lomista tai jää odottamaan avioerohakemuksen postittamista.
Kuulostat läheisriippuvaiselta joka riippuu miehessä ja hyväksyt väkivallan.
Ihan kuin anoppisi olisi suurin ongelma, vaan se olet sinä, joka roikkuu väkivaltaisessa suhteessa, etkä tee mitään. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Tee ihmeessä jotakin, jo oman henkesi tähden.
Sano vaikka, että olet hullu, että siksi kannattaa erota (itse tiedät, että et ole vaan he!!!!). Älä ala heitä syyttelemään, joudut vaan syvemmälle riitaan.