Anoppi pitää minua mielisairaana, koska itken
Viimeisimmän kuusipäiväisen vierailusession viimeisenä päivänä mies kehitti käytännössä tyhjästä riidan ja ruoesi aivan yllättäen syyttämään kärkkäästi minua riidanhaastajaksi sekä jo seuraavaksi haukkui hulluksi, kun ihmettelin, miksi mies yhtäkkiä rupesi itse haastamaan riitaa.
Olin yrittänyt olla nätisti ne kaikki viisi aiempaa päivää, kun kuitenkin vieraan ihmisen läsnäolo tuo lisästressiä varsinkin, kun anoppi oli jo muutamaan otteeseen haukkunut minut lyttyyn. Nyt kuitenkin yritin puolustautua ja ääni hieman kohosi. Tuossa vaiheessa anoppi alkoi repiä (!) mua vaatteista ja syyttää riidan haastamisesta myöskin ja syytti myös hulluksi. Tässä vaiheessa aloin itkeä ja menin seinää vasten istumaan sanoen "älkää kiusatko mua" tms.
Koko sessio tähän mennessä oli kestänyt ehkä noin kymmenen minuuttia ja taustana mainittakoon, että normaalisti (kun anoppi ei ole paikalla), mies on lyönyt/potkinut jne. ja haukkunut sekä uhkaillut ja heitellyt tavaroilla melkein päivittäin, mistä muutama päivä sitten avauduinkin anopille, joka tosin ei sanonut siihen oikein mitään muuta kuin "no on se teillä vaikeata", kuunteli vain.
Mieheni ja anoppini jupisivat tuossa vaiheessa, että mut pitäisi viedä "hullujenhuoneelle", kun olen niin sekopää hullu. Itkin siis ehkä noin puoli minuuttia-minuutin. Kysyin sitten anopilta, että mikä musta tekee hullun. Anopin mielestä se, kun itken niin helposti. Aiemmin olin itkenyt joskus viime kesäisen viiden viikon anoppilassa oleskelun aikana ehkä kolme-neljä kertaa riitojen yhteydessä. Olimme siellä niin kauan siis miehen aloitteesta ja "pakottamana" - itse olisin halunnut kunnolla reissuun/hotelliin tai olla kotosalla.
Mies siis on viime aikoina aina kääntynyt mua vastaan siellä ja he ovat alkaneet yhdessä kiusata mua, kun siis ovat keskenään asioista samaa mieltä ja mies ei muutenkaan ole enää aikoihin välittänyt musta, joten ei todellakaan puolusta mua missään asiassa, vaan nolaa, mustamaalaa ja kiusaa.
Tämä koko asia vaivaa vieläkin tosi paljon. Miehenikin jauhaa siitä, että olen hullu (en siis oikeasti ole mielisairas, mä vaan itken, jos koen tilanteen liian loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi ja jos vastapuolen kanssa ei voi keskustellakaan/vastapuoli on liian armoton). Mitä mun pitäisi tehdä, että puhdistaisin maineeni?
Kommentit (31)
Ja sun mielestä suurin ongelma tässä tilanteessa on se, että anoppi pitää sua mielisairaana?
Ei toi miehesi väkivaltaisuus silleen haittaa?
Siis mies on potkinut ja lyönyt sinua? Lähde kun vielä voit. Tuo ei ole terve parisuhde.
Otapa ja eroa vaikka siitä ukostasi. Ja kyllähän sinä vähän epävakaalta ja kypsymättömältä draamakuningattarelta vaikutat.
Lisätietona vielä, että anoppi itse on lähes tunteeton, ei juuri hymyile tai naura, eikä ole koskaan itkenytkään, vaikka olisi joku hänen läheisensä kuollut tms. Hän ei myöskään ymmärrä, jos muut ihmiset toimivat pyyteettömästi tai lempeästi muita kohtaan, esim. hän ei juurikaan ymmärrä niitä, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä heikompien puolesta. Hän pitää appea höyrähtäneenä, kun appi ruokkii pikkulintuja pihalla (laittaa lintulaudalle jyviä). Sekin on naiivia tyhmyyttä ja anopin mielestä appi on muuttunut "lapsenkaltaiseksi höperöksi", kun jaksaa välittää jostain pikkulinnuista. Itse ihmettelin anopin kivikasvoisuutta ja luulin häntä masentuneeksi, mutta olinkin ilmeisesti väärässä. Kuulemma anopin mielestä itkeminen on käytännössä kiellettyä ja turhaa sekä tyhmän ja heikon ihmisen merkki jne. Mulla on kyllä hieman ns. takki tyhjä kyseisen anoppini edessä. Huh. :( t. Ap
Kuinka monta aloitusta asiasta vielä aiot tehdä?
Huono.
No olethan sä hullu, kun kerran olet suhteessa, jossa sun Miehesi "normaalisti" lyö, potkii, haukkuu, uhkailee ja heittelee tavaroilla. Terve ihminen olisi lähtenyt tai heittänyt ukon pihalle. Älä käsitä väärin, tiedän, että mielesi on vaurioitunut vähitellen miehesi takia, mutta hei, itkeminen ei todellakaan ole tuohon oikea ratkaisu!
Juu, pakkaa laukkusi ja häivy. Hullujenhuoneessa tulee hulluksi. Eipä sitten tartte anoppilaan mennä enää. Eroa
Hulluhan sinä olet, jos et lähde. Eikä kiusasjalle kannata näyttää haavoittuvaisuuttaan, se vaan tukee hänen tarkoitusperiään.
Kannattaisi erota. Ei näytä oikein hyvältä. Miksi sinun pitäisi sietää tuollaista?
Mies
Vierailija kirjoitti:
Otapa ja eroa vaikka siitä ukostasi. Ja kyllähän sinä vähän epävakaalta ja kypsymättömältä draamakuningattarelta vaikutat.
Päätinkin, että tästä lähtien vain yritän pidätellä itkuani tai lähden tilanteesta pois johonkin toiseen huoneeseen salaa itkemään. En vain ole tiennyt, että itkeminen on nykyään noin suuri rikos, että sitä pitää peitellä tai salailla. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja sun mielestä suurin ongelma tässä tilanteessa on se, että anoppi pitää sua mielisairaana?
Ei toi miehesi väkivaltaisuus silleen haittaa?
Haittaa toki ja olen sen vuoksi salassa hommannut asunnonkin sekä olemme jopa allekirjoittaneet yhtesituumin avioeropaperinkin, jota tosin ei ole postitettu vielä. Miehen kiusaaminen on voinut tehdä minusta herkemmän ja säikymmän toki, mutta ihmetyttää se, miksi anoppi ei tajua koko kuviota, vaan pitää minua syyllisenä ja hulluna. T. Ap
Lisään vielä: minkälaiseksi luulet miehesi muuttuvan tulevaisuudessa? Roolimalli löytyy jo. Lähde ennen kuin käy pahasti. Kaikkeen tottuu. Myös huonoon kohteluun.
Mies
Kaiken kuvaamasi jälkeen, suurin ongelmasi on että anopista itkeminen on mielisairasta?
Suosittelen turvakotia.
Tämän vierailun vieläpä piti olla viimeinen kerta, kun näitä visiittejä edes on. Olisin halunnut asioiden päättyvän kauniilla tai edes siedettävällä tavalla. Pelkään, että anoppi sotkeutuu nyt eroomme jotenkin minua haittaavalla tavalla, kun hänelle jäi minusta negatiivinen vaikutelma. T. Ap
Hanki elämä ja mene ulos.
Provokiintiösi on täynnä.
Muista kertoa vielä kaikelle kansalle, että miehesi ja anoppisi nukkuvat yhdessä parisängyssä :D Eikös se niin mennyt edellisessä provossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun mielestä suurin ongelma tässä tilanteessa on se, että anoppi pitää sua mielisairaana?
Ei toi miehesi väkivaltaisuus silleen haittaa?
Haittaa toki ja olen sen vuoksi salassa hommannut asunnonkin sekä olemme jopa allekirjoittaneet yhtesituumin avioeropaperinkin, jota tosin ei ole postitettu vielä. Miehen kiusaaminen on voinut tehdä minusta herkemmän ja säikymmän toki, mutta ihmetyttää se, miksi anoppi ei tajua koko kuviota, vaan pitää minua syyllisenä ja hulluna. T. Ap
No anopit nyt on sellaisia, pitää aina poikiensa puolta. Oma kultapoju ei voi tehdä mitään väärin. Mutta postita se eropaperi ja muuta pois kotoa, äläkä palaa tuon ukkosi kanssa yhteen. Hänen äitinsä selittää yhtä ja toista miehestäsi, mutta se itkeminen on täysin normaali reaktio eikä sitä tarvitse hävetä. Eikö jo Leino kirjoittanut, että "itkeä ei voi ilkeä".
Minä olen itkenyt monesti julkisella paikallakin, ja minusta se todistaa vain, että olen herkkä luonne, joka ei ole kovettanut itseään huolimatta monista vastoinkäymisistä. En halua kyynistyä ja tulla välinpitämättömäksi.
Lisään vielä, että ei sinne anoppilaan ole mikään pakko muutenkaan lähteä, etenkin jos anoppi haukkuu ja loukkaa. Mutta sinun kannattaa nyt erota siitä miehestäsi, viis anopista ja hänen mielipiteistään. Mene vaikka sen appesi kanssa ruokkimaan niitä pikkulintuja, olkoot äiti ja poika ihan vaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken kuvaamasi jälkeen, suurin ongelmasi on että anopista itkeminen on mielisairasta?
Suosittelen turvakotia.
Ei se ole suurin ongelma, mutta musertavalta tuntui sekin, että anoppi tietää tilanteemme, mutta silti lähtee miehen kanssa mukaan kiusaamaan minua yhdessä riitatilanteessa. Mies itse aloitti sen mun mustamaalauskampanjani aikoinaan, ts. sanomalla hulluksi millään mielipiteilläni tai hyvillä teoillani ei ole enää merkitystä, sillä appivanhemmille "hullu" on sellainen outo tyyppi, jonka tekemisiin ei ole luottamista. Se mustamaalaminen alkoi samaan aikaan kuin heille kävi ilmi mieheni väkivaltaisuus minua kohtaan. Sillä keinolla miehen vanhemmat eivät kääntyneet miestäni vastaan, vaan ymmärtävät, että "kyllähän sitä vähän pitääkin kopauttaa/kurittaa/töniä, kun se (=mä) on niin hullu". T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämän vierailun vieläpä piti olla viimeinen kerta, kun näitä visiittejä edes on. Olisin halunnut asioiden päättyvän kauniilla tai edes siedettävällä tavalla. Pelkään, että anoppi sotkeutuu nyt eroomme jotenkin minua haittaavalla tavalla, kun hänelle jäi minusta negatiivinen vaikutelma. T. Ap
Voi apua! Jos tämä ei ole provo niin sinulla on jo tosi paha tilanne. Miehesi on saanut sinut kuvittelemaan, että hän on oikeutettu kiusaamaan, haukkumaan ja jopa lyömään sinua. Luepa netistä esim. narsistin käytöksestä. Hän koittaa lytätä sinut ja saada tuntemaan sinut huonoksi. Kertomasi perusteella olet vaipunut tähän, olet miehesi vallassa ja uskot häntä. Olet heikko irtautumaan tästä kamalasta suhteesta.
Nyt vain jonkun ystävän tai auttavan puhelimen avulla kerro tilanteestasi ja keskustele. Muut eivät sinua voi auttaa päätöksen teossa. Sinun vaan pitää päättää, että nyt loppuu tämä. Laita avioerohakemus menemään ja muuta pois!!! Muuten tuhoat lopunkin elämäsi narsistin kynsissä. Miehesi on kasvanut tunteettoman anoppisi kanssa, kenties anoppisi lapsuus oli kamala. Oletko tietoinen, millainen lapsuus anopilla oli?? Puhumalla heidän kanssaan et luultavasti pääse pitkälle, kannattaa vaan laittaa välit poikki. He saavat joka kerta sinut tuntemaan itsesi syylliseksi.
Nyt kerää jostain ne salaiset voimat ja jätä miehesi!!!!!!!
Olisit sanonut, että taidanpa olla kun katson tätä sontaa ja nyt hakeudun hoitoon.