Lue keskustelun säännöt.
Kuljen joka arkipäivä bussilla ja seuraava ilmiö on jokapäiväinen
13.02.2016 |
Bussi on täynnä ja osa ihmisistä joutuu seisomaan. Bussissa on nuoria ihmisiä, jotka istuvat reunapenkillä tekemättä elettäkään siirtyäkseen, niin että joku muu pääsisi istumaan. Joskus taas siinä viereuspenkillä on laukku, jota ei voi nostaa pois, ellei joku siitä mainitse. Ovatko nuoret kasvaneet siihen, että he ovat maailmannapa, joiden ei tarvitse muista välittää? Vai mistä tämä ilmiö johtuu? Jos näkee, että bussi on täynnä, niin luulisi olevan selvä ettei varata kahta penkkiä itselle. Eikä puhettakaan, että luovutettaisiin istumapaikka vanhemmalle ihmiselle. Meillä keski-ikäisillä on selvä juttu, että vanhempi ihminen päästetään istumaan.
Kommentit (49)
Tämä menee aiheen ohi, mutta ajattelin kertoa erään tapauksen muutaman vuoden takaa töistä kotiin tullessani. Hakaniemessä bussiin nousi iäkäs mummo, joka tuli viereeni istumaan. Hänellä oli 2 muovikassia ja toisen hän laittoi syliini sanoen että " kai sie voit tätä vähän matkaa pitää". Olin niin äimän käkenä, että en saanut sanaa suustani. Siinä muutaman pysäkin ajan istuin mummon ostoskassi sylissä. Poistuessaan hän ei edes kiittänyt avusta. Naureskelen vieläkin välillä tälle tapaukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa mulla on tapana vaan istahtaa sen näkösenä että kannattaa väistää sinne tyhjälle penkille tai mä meen ja kohtelen reunalla istujaa kuin ilmaa. Kyllä ne väistää.
Itse olen nuori ja en mielelläni luovuta paikkaani. Minulla on selkärangassa ongelmia, joka tuottaa kipua. Varsinkin tärisevässä ja liikkuvassa bussissa on ilman valtavaa kipua vaikea seisoa ja pysyä pystyssä, varsinkin jos mukana 10 kiloa kirjoja täynnä oleva reppu. Laukun pidän sylissäni mutta helpolla en anna paikkaani, jos tulee joku vanhus viereen tuhisemaan. Lisäksi en jaksa jakaa selkäni elämäntarinaa jokaiselle ulkopuolisille yhden penkin takia ja kokea ehkä päälle vielä vähättelyä, ja koska pelkkä "en anna" kuullostaa hirveältä, joten tuijotan kuullokkeet korvilla jonnekin etten muka edes huomaa. Sen takia kannattaa miettiä hetki ennen kuin tuomitsee.
Mielestäni törpöintä on pitää jalat (!) siinä viereisellä penkillä. Töistä tullessani eräänä iltana joku humaltunut mieshenkilö nojasi tyytyväisenä ikkunaan ja piti jalkojaan käytävänpuoleisella penkillä niin, että jalkojen loppupäät roikkui siinä käytävällä niin, että piti tunkea siitä läpi jos halusi istumaan. Kun ei tehnyt elettäkään siirtääkseen jalkojaan pois tieltä.
Mä olin kerran täpö-täydessä bussissa. Bussiin nousi vanha rouva (n. 80v). Katseli ympärilleen, josko löytyisi vapaita paikkoja; ei näkynyt. Ainoana ihmisenä koko bussissa nousin ylös ja tarjosin vanhukselle paikkaani. Hauskaa tässä on se, että olin viimeisilläni raskaana (la mennyt muutama päivä aiemmin). Eipä siellä yksikään keski-ikäinen tarjonnut paikkaansa.
Olin tuolloin 21-vuotias.
Muistan myös yläasteella olllessamme, kun kuljimme koulumatkat bussilla, ei yksikään meistä nuorisosta koskaan istunut inva-merkitylle paikalle. Se oli jotenkin "pyhä". Nykyään ei taida ketään kiinnostaa moiset merkit.
Nämä ovat siis 2000-luvulla alkupuolella tapahtuneita. Meille silloin vielä opetettiin käytöstapoja ja toisten huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun olin teini tyttö ja matkustin täydessä bussissa, keski-ikäinen nainen istui ikkunapaikalla ja hänen laukku oli käytävä paikalla. Kysyin tältä naiselta saisko tulla viereen istumaan, hän siihen että: mihinkäs minä tämän laukun laitan?!? Ja ihan pieni käsilaukku kyseessä. Menin kysymään bussin toista vapaata paikkaa nuorelta mieheltä, hänellä vapaalla paikalla iso treenikassi. Hän nappasi kassinsa syliin ja pääsin istumaan.
Minulla on 190cm pitkänä miehenä pitkä jalat ja istun yleensä bussin etuosassa vastakkain olevilla penkeillä. Yleensä vastapäiselle penkille punkee joku vaikka kaikki 3 muuta ryhmän penkkiä olisivat vapaana ja bussi puolityhjä. Siinä sitten tuskaillaan jaj ährätään jalkoja ja kauppakasseja meikäläisen koipien väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran ruuhkabussissa keski-ikäinen nainen istui takapenkeillä keskipaikalla. Siis siinä viiden penkin rivillä keskellä niin, että edestä katsottuna näytti kuin koko rivi olisi varattu. Oli sen verran nyrpeän näköinen nainen etten edes yrittänyt käydä kokeilemassa olisiko päästänyt ohitseen vapaille paikoille.
Toinen oli raitiovaunussa ruuhka-aikana. Keski-ikäinen nainen silloinkin, luki oikeaa sanomalehteä ikkunapaikalla ja kun viereen istui nainen niin levitteli lehteä hänenkin puolelle ja näytti tönivän kyynärpäillään sitä naista lehteä lukiessaan.
Mitä minä olen tarkkaillut tätä istumakäytäntöä (ja olen todella ihan tarkoituksella tarkkaillut, koska meitä mummoja aina syytellään) niin useimmiten ne ovat nuoria ihmisiä - sekä miehiä että naisia - jotka varaavat sen vieruspaikkansa repulleen. Tai sitten miehiä, jotka istuvat jalat niin harallaan, ettei viereiselle istuimelle mahdu ketään. Tämä siis Espoossa ja Helsingissä. Ihan turhaan aina syyttelette keski-ikäisiä naisia ja mummoja. Minä, mummo, pidän aina käsilaukkuni ja ostokseni sylissä, jotta viereinen paikka pysyy vapaana sitä tarvitsevalle.