Lue keskustelun säännöt.
Jos olisitte kipeänä, lähtisikö miehenne ostamaan teille herkkuja kaupasta kitisemättä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai lähtisi. Itse asiassa huomioi asian ihan itse. Yleensä petaa minulle sohvalle kivan pesän, tuo kaikki säätimet (Tv, verhot, valot yms), olostani riippuen tuo punaviinilasillisen tai kivennäisvettä, paloittelee meloninpaloja tai tuo jäätelöä, ruokaa, oksennuspussin... Hieroo hartiat ja jalat ja kysyy peruuko kokoukset ja jää hoitamaan minua. Tietää kyllä, etten anna hänen perua kokouksia minun vuokseni, mutten epäile hetkeäkään, etteikö peruisi jos haluaisin.
Kun mies viimeksi mursi reitensä lasketellessa, huolehdin minä, että hänellä oli työkannettava, puhelin, työpaperit yms. Hieroin hartiat, toin ruokaa ja juomaa, ostin uuden kirjan, huolehdin erinäisistä intiimeistä tarpeista extrahuolellisesti jne.
Totta kai kumppanistaan haluaa huolehtia niin hyvin kuin mahdollista. En ymmärrä parisuhteita, joissa kumppanista ei halua huolehtia.
Hienolta kuulostaa. Valitettavasti kuitenkin epäilen, että teillä on yhteisiä vuosia takana alle viisi ja yhteisiä lapsia alle yksi. Kummasti tuo toisen huomioiminen tuppaa ihmisillä vähenemään yhteiselon pitkittyessä. Surullista kyllä.
Yhteisiä vuosia tulee kesällä täyteen kymmenen ja lapsia on kaksi. Alle neljävuotiaita kummatkin. Olemme kummatkin sitoutuneet suhteeseen ja toki meillä on lastenhoitaja apuna ja sen lisäksi siivooja. Se auttaa omaan jaksamiseen.
Synnytysvalmennusryhmässäni tutustuin erääseen naiseen, jolla on melkein samanikäiset lapset kuin meillä ja hän halusi tehdä kaiken itse, soseuttaa itse luomuruoat, valitsi attachment parentingin, ja miehensä tekee matkatöitä. Siivooja heilläkin käy, mutta nainen on välillä aivan poikki. Ei siinä varmaan ehdi miehestä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisi, ja todennäköisesti ehdottaisi sitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Hienolta kuulostaa. Valitettavasti kuitenkin epäilen, että teillä on yhteisiä vuosia takana alle viisi ja yhteisiä lapsia alle yksi. Kummasti tuo toisen huomioiminen tuppaa ihmisillä vähenemään yhteiselon pitkittyessä. Surullista kyllä.
Ihmiset suhtautuvat parisuhteisiinsa jotenkin hirvittävän fatalistisesti. Ikään kuin se vain nyt automaattisesti menisi niin, että toisen huomioiminen vähenee ja suhde muuttuu kurjaksi ja yhtäkkiä vain sitten tulee se ero. Kuitenkin oma asenne ja toiminta on hyvin pitkälti omista valinnoista ja päätöksistä päälle.
Meillä on alusta asti ollut tarkoituksena kehittää sellainen suhde, joka kestää ja jossa molemmilla on hyvä olla, ja me ollaan jatkuvasti pyritty tekemään sekä isot että pieniä valinnat nimenomaan tätä silmälläpitäen. Niinpä meillä suhde on pysynyt hyvänä ja lämpimänä ja huomioimme toisiamme edelleen, vaikka olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja kokeneet aivan murskaavia kriisejä (vertaistukiryhmässämme useimpien muiden parisuhteet ovat hajonneet).
40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienolta kuulostaa. Valitettavasti kuitenkin epäilen, että teillä on yhteisiä vuosia takana alle viisi ja yhteisiä lapsia alle yksi. Kummasti tuo toisen huomioiminen tuppaa ihmisillä vähenemään yhteiselon pitkittyessä. Surullista kyllä.
Ihmiset suhtautuvat parisuhteisiinsa jotenkin hirvittävän fatalistisesti. Ikään kuin se vain nyt automaattisesti menisi niin, että toisen huomioiminen vähenee ja suhde muuttuu kurjaksi ja yhtäkkiä vain sitten tulee se ero. Kuitenkin oma asenne ja toiminta on hyvin pitkälti omista valinnoista ja päätöksistä päälle.
Meillä on alusta asti ollut tarkoituksena kehittää sellainen suhde, joka kestää ja jossa molemmilla on hyvä olla, ja me ollaan jatkuvasti pyritty tekemään sekä isot että pieniä valinnat nimenomaan tätä silmälläpitäen. Niinpä meillä suhde on pysynyt hyvänä ja lämpimänä ja huomioimme toisiamme edelleen, vaikka olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja kokeneet aivan murskaavia kriisejä (vertaistukiryhmässämme useimpien muiden parisuhteet ovat hajonneet).
40
Näin juuri minäkin uskon. Toki tiedostan, että meillä on resursseja joita kaikilla ei, mutta loppujen lopuksi suurin syy hyvään suhteeseemme on se työ, mitä kumpikin tekee jatkuvasti suhteen hyväksi. Ei tämä helppoa ole meillekään. Mies tekee todella pitkiä päiviä, välillä matkustaa töiden vuoksi. Me muutamme lasten kanssa ainakin kahden maan väliä säännöllisesti. Onneksi on tukiverkot kummassakin maassa. Täällä Suomessa mies on ainakin 4pv/vk Venäjällä ja minä yksin lasten kanssa. Kuitenkin varmistetaan, että joka ikinen päivä soitetaan videopuhelu ja puhutaan rauhassa, vaikka olisi kuinka väsynyt. Toki videopuhelulla on helppo pitää intiimimpiäkin parisuhteen puolia kunnossa. Kaikki on käytettävä hyödyksi!
On meilläkin toki ollut kriisejä. Mies jäi kiinni pettämisestä jokunen vuosi sitten. Ja kun luotto menee kerran mieheen, joka saa kenet haluaa ja milloin haluaa ja on enemmän pois kotoa kuin kotona, ei ollut helppo saada sitä luottoa takaisin. Kuitenkin siinä viimeistään mieskin tajusi, että perheestä on pidettävä huolta, eikä sitä voi ottaa itsestäänselvyytenä. Ja ehkä minä sen, etten voinut laiminlyödä miehen vahvaa seksiviettiä vain siksi, ettei olisi huvittanut. Parisuhde on ennenkaikkea kompromisseja ja tahtokysymys.
Naisia tulee paapoa ja ostaa herkkuja, seuraava ketju osoittaa kuinka miehiä vähätellään sairaanakin.
Turha selitellä että hoitaisitte miestänne.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2487645/miesflunssa_aaarrrghh
Neliöhinnat ei kerro mitään elämisen laadusta. Mieluummin 8 huonetta ja keittiö sekä 20 000 neliön piha jumalan selän takana kuin 3h+kk ilman pihaa Punavuoressa. Eipä tarvitse kuunnella naapureiden meteliä ja humalaisten örinöitä ja miettiä, miten kannan fillarin asuntoon hissittömän talon 4. kerrokseen, koska pyörävarastosta se viedään heti. Elämisen laatua on se, että elämä on omannäköinen eikä tarvitse anella Kelan asumistukia.
ei-tuo-edellinen-vastaaja