Minkä ikäisenä naisen vela-uho on kovimmillaan?

realisti kirjoitti:

eiköhän tässä ketjussa ole kyse siitä että ystävänpäivä lähestyy ja veloja ahdistaa ja itkettää

Mies on ja ystäviä riittää. Korkeintaan tässä itkettää ja ahdistaa tämä joidenkin lapsia hankkineiden tai haluavien älykkyysosamäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Ettekö te keskustelleet asiasta ennen naimisiinmenoa? Anna kun arvaan. Siellä Porvoossa keskusteltiin juu, mutta et ottanut vaimosi puheita todesta vaan ajattelit kuinka mieli muuttuu ja uskot myyttiin nimeltä "vauvakuume". Ihan omaa tyhmyyttäsi.

Menimme naimisiin suht nuorena, opiskeluaikana, jolloin asia ei ollut "ajankohtainen". Olin siis tyhmä, kun uskoin puolisoani? Uskoin myyttiin nimeltä perhe. - AP

Eli ette puhuneet asiasta. Olitte molemmat tyhmiä. Nämä asiat selvitetään heti alussa.

Sinähän sen päätät, mistä me keskustelimme ja miten. Mikä selvännäköisyys. Kiitoksia paljon haukuista, teki varmaan tosi hyvää. Sinä kai selvität asian ennen eka treffejä.

Sinähän se vastasit kysymykseen :o

Kyllä, minä muuten selvitin asian jo ekana viikonloppuna. Suosittelen.

Aloittaja alkoi seurustella opiskeluaikoina. Ei parikymppisellä ole välttämättä mitään näkemystä lasten hankkimisesta. En todellakaan ajatellut koko asiaa, kun aloin seurustella eksäni kanssa 22-vuotiaana. Nyt kolmikymppisenä asia on tietty toinen.

Minusta olisi korkea aika, että miehetkin opettelisivat miettimään, mitä haluavat. Naisiltahan kysellään lapsisuunnitelmista teini-iästä asti, joten suurimmalla osalla on jo parikymppisinä hyvä käsitys siitä, haluavatko he lapsia. Miehet taas voivat rauhassa pohtia sinne 35-vuotiaiksi asti ja sitten ihmetellä, kun asiat eivät heti luistakaan, kuten he haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Onko se ennen siis halunnut tuhannen auringon voimalla lapsia ja nyt ei halua missään tapauksessa? Minkä ikäinen nainen? Onko asiasta siis kunnolla keskusteltu vai onko vaimo sitä mieltä, että asiasta ei tarvitse keskustella?

Kun minä aloin parisuhteeseen nykyisen mieheni kanssa, hän halusi lapsia ja minä olen vela. Pidän ihan lapsista kyllä ja olen varma omiani rakastavani, mutta minulla on hyvin vaativa ura, johon haluan panostaa. Sanoin miehelle, että voimme lapsia hankkia, mutta hän hoitaa sitten päävastuun lastenhoidosta synnytyksen jälkeen/sairastapaukset/yms, mitkä usein ovat äidin hommia. Pari vuotta mietti ja tajusikin, ettei oikeasti halua lapsia, jos joutuisi siihen vastuullisen vanhemman rooliin vaan oli enemmän haaveillut helposta isyydestä kuin vaippojen vaihdosta. Näin kävi meillä. Toki voi mieli muuttua, mutta myös toiseen suuntaan.

Asia ei tosiaan ollut keskusteluissa "ajankohtainen" opiskeluaikana eikä valmistuttua eikä työuran alussa ja sitten hän onkin jo vela. Hänellä on käsittääkseni näitä vela-kavereita useampikin, joiden kanssa baarissa parannetaan maailmaa, niin siksi mietin, että onko tämä joku tietynikäisten "juttu".

Minä olen opiskelijakavereiden lasten kummi, samanikäisillä sukulaisillani on lapsia ja viihdyn erinomaisesti, olen isolapsisesta perheestä ja muistan, kun katsoin pienempien sisarusteni perään. Omasta mielestäni olisin valmis mihin tahansa, mitä vauva ja lapsi vaatii.

Mutta eiköhän tämä keskustelu ollut tässä. Sain luultavasti vastauksen kysymykseeni. Kiitos kaikille ketjuun kirjoittaneille. Mukaa tulevaaa ystävänpäivää! -AP

Mutta luulis sen olevan ajankohtainen ennen kuin te menette naimisiin? Kuinka kukaan voi mennä naimisiin, ennen kuin ollaan samalla viivalla lastenhankinnasta?

Ei ole tietynikäisten juttu, joten oikeasti suosittelen avioeroa, jos lapsia on pakko saada, koska onhan sun vaimos varmaan ollut jo pitkään tuota mieltä. Todennäköisesti myös mieli ei muutu, koska samanhenkisessä porukassa liikkuu ja ei siis tule niitä paineita lisääntyä edes pakolla. Kaikkea hyvää sulle ja koita jaksaa. Ensi kierroksella selvitä aikaisessa vaiheessa niin et tuhlaa aikaa. Monet koulutetut naiset eivät halua lapsia ja kyllä asiasta voi keskustella, vaikkei se olisi ajankohtaista. Oman miehen kanssa tuli puheeksi, kun oltiin tunnettu kaksi päivää.

Sinä mies joka haluat lapsen, mutta vaimosi ei. Päästä vaimosi vapaaksi. Suomi on täynnä naisia, jotka laillasi haluavat lapsia ja arvonne sopivat näin ollen paremmin yhteen. Ole rehellinen vaimollesi ja kerro toiveesi ääneen.

T. Velanainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Ettekö te keskustelleet asiasta ennen naimisiinmenoa? Anna kun arvaan. Siellä Porvoossa keskusteltiin juu, mutta et ottanut vaimosi puheita todesta vaan ajattelit kuinka mieli muuttuu ja uskot myyttiin nimeltä "vauvakuume". Ihan omaa tyhmyyttäsi.

Menimme naimisiin suht nuorena, opiskeluaikana, jolloin asia ei ollut "ajankohtainen". Olin siis tyhmä, kun uskoin puolisoani? Uskoin myyttiin nimeltä perhe. - AP

Eli ette puhuneet asiasta. Olitte molemmat tyhmiä. Nämä asiat selvitetään heti alussa.

Sinähän sen päätät, mistä me keskustelimme ja miten. Mikä selvännäköisyys. Kiitoksia paljon haukuista, teki varmaan tosi hyvää. Sinä kai selvität asian ennen eka treffejä.

Sinähän se vastasit kysymykseen :o

Kyllä, minä muuten selvitin asian jo ekana viikonloppuna. Suosittelen.

Aloittaja alkoi seurustella opiskeluaikoina. Ei parikymppisellä ole välttämättä mitään näkemystä lasten hankkimisesta. En todellakaan ajatellut koko asiaa, kun aloin seurustella eksäni kanssa 22-vuotiaana. Nyt kolmikymppisenä asia on tietty toinen.

Minusta olisi korkea aika, että miehetkin opettelisivat miettimään, mitä haluavat. Naisiltahan kysellään lapsisuunnitelmista teini-iästä asti, joten suurimmalla osalla on jo parikymppisinä hyvä käsitys siitä, haluavatko he lapsia. Miehet taas voivat rauhassa pohtia sinne 35-vuotiaiksi asti ja sitten ihmetellä, kun asiat eivät heti luistakaan, kuten he haluaisivat.

Lähde väitteelle, että suurin osa parikymppisistä naisista tietäisi kantansa vanhemmuuteen? Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan omassa akateemisessa kaveripiirissäni. Kyllä monet pähkäilevät tuota asiaa pitkälle yli 30-vuotiaaksi. Siksihän ensisynnyttäjien keski-ikäkin nousee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Ettekö te keskustelleet asiasta ennen naimisiinmenoa? Anna kun arvaan. Siellä Porvoossa keskusteltiin juu, mutta et ottanut vaimosi puheita todesta vaan ajattelit kuinka mieli muuttuu ja uskot myyttiin nimeltä "vauvakuume". Ihan omaa tyhmyyttäsi.

Menimme naimisiin suht nuorena, opiskeluaikana, jolloin asia ei ollut "ajankohtainen". Olin siis tyhmä, kun uskoin puolisoani? Uskoin myyttiin nimeltä perhe. - AP

Eli ette puhuneet asiasta. Olitte molemmat tyhmiä. Nämä asiat selvitetään heti alussa.

Sinähän sen päätät, mistä me keskustelimme ja miten. Mikä selvännäköisyys. Kiitoksia paljon haukuista, teki varmaan tosi hyvää. Sinä kai selvität asian ennen eka treffejä.

Sinähän se vastasit kysymykseen :o

Kyllä, minä muuten selvitin asian jo ekana viikonloppuna. Suosittelen.

Aloittaja alkoi seurustella opiskeluaikoina. Ei parikymppisellä ole välttämättä mitään näkemystä lasten hankkimisesta. En todellakaan ajatellut koko asiaa, kun aloin seurustella eksäni kanssa 22-vuotiaana. Nyt kolmikymppisenä asia on tietty toinen.

Minusta olisi korkea aika, että miehetkin opettelisivat miettimään, mitä haluavat. Naisiltahan kysellään lapsisuunnitelmista teini-iästä asti, joten suurimmalla osalla on jo parikymppisinä hyvä käsitys siitä, haluavatko he lapsia. Miehet taas voivat rauhassa pohtia sinne 35-vuotiaiksi asti ja sitten ihmetellä, kun asiat eivät heti luistakaan, kuten he haluaisivat.

Lähde väitteelle, että suurin osa parikymppisistä naisista tietäisi kantansa vanhemmuuteen? Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan omassa akateemisessa kaveripiirissäni. Kyllä monet pähkäilevät tuota asiaa pitkälle yli 30-vuotiaaksi. Siksihän ensisynnyttäjien keski-ikäkin nousee...

Itse asiassa ensisynnyttäjien keski-ikä nousee, koska halutaan käydä ensin koulut ja löytää työpaikka ja sitten vielä ostaa asunto. Asiat halutaan lapsille valmiiksi ja tämä on ensisijainen syy tutkimusten mukaan. Sun kaveripiirisi voi olla asia erikseen, mutta kyllä moni heistäkin olisi hankkinut nuorempana, jos nuo elementit elämästä löytyisi. Puolison hankinta on myös vaikeutunut, sillä kohtaamme enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen, mutta tuttavuudet jäävät pintapuolisemmiksi.

Minulla meni niin päin, että nuorena ajattelin perustavani perheen jossain vaiheessa. Olin sinisilmäinen. Joku järjen ääni päässä kuitenkin aina älähti, että ei. Miesehdokkaita oli, myös kunnollisia, jotka olisivat olleet valmiita isäksi. Iän myötä on vahvistunut se, ettei lapsia ole järkevää hankkia ollenkaan. Siihen vaikuttaa niin henkilökohtaiset kuin yleiset syyt. On se välillä ollut vaikeaa kuunnella järjen ääntä, koska tunnepuolella olisi ollut mukavaa saada isokin perhe.

Mikä helkkari on vela?

Liittynee lapsiin jotenkin, mutta enpä ole koskaan edes kuullut tuota sanaa vaikka ikää yli 30.

Tällä samalla vaivalla olisin jo googlettanut mutta näh...

Itselläni oli noin 20-30 vuotiaana. Raskausmahat, vauvat ja kaikki siihen liittyvä oli ällöttävää ja oksettavaa. Olin kypsymätön ja itseäni etsivä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli noin 20-30 vuotiaana. Raskausmahat, vauvat ja kaikki siihen liittyvä oli ällöttävää ja oksettavaa. Olin kypsymätön ja itseäni etsivä muutenkin.

Tästä olen itse tunnistanut sen, kuka on vela ja "vela". Jos on joku epämääräinen inho tai yökötys, nämä ihmiset herkemmin kääntävät kelkkansa. Luulen, että kyseessä on jotain tuntemattomanpelkoa, koska olen huomannut rasistisissa ystävissäni samantyyppistä vihaa muukalaisia kohtaan kuin "veloissa" sitten tämä lapsiviha. Se nyt vain ei ole normaalia saada kakomisreaktioita raskausarvista ja kielii kieltämättä siitä, ettei ole vielä aikuinen.

Jotkut nyt tietysti eivät koskaan aikuistukaan, mutta tuntemani velat joko pitävät lapsista tai suhtautuvat heihin neutraalisti. Kaikki "vauvat on ällöjä"- tyypit sen sijaan ovat mahapaksuna muutaman vuoden päästä, mutta tämä vain minun kokemukseni. Paras on eräs tuttavani, joka haluaa joka toinen vuosi saada vauvan uuden siippansa kanssa ja joka toinen vuosi sitä mieltä, että raskaus on ällöä, kun parisuhde kusahtaa kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli noin 20-30 vuotiaana. Raskausmahat, vauvat ja kaikki siihen liittyvä oli ällöttävää ja oksettavaa. Olin kypsymätön ja itseäni etsivä muutenkin.

Tästä olen itse tunnistanut sen, kuka on vela ja "vela". Jos on joku epämääräinen inho tai yökötys, nämä ihmiset herkemmin kääntävät kelkkansa. Luulen, että kyseessä on jotain tuntemattomanpelkoa, koska olen huomannut rasistisissa ystävissäni samantyyppistä vihaa muukalaisia kohtaan kuin "veloissa" sitten tämä lapsiviha. Se nyt vain ei ole normaalia saada kakomisreaktioita raskausarvista ja kielii kieltämättä siitä, ettei ole vielä aikuinen.

Jotkut nyt tietysti eivät koskaan aikuistukaan, mutta tuntemani velat joko pitävät lapsista tai suhtautuvat heihin neutraalisti. Kaikki "vauvat on ällöjä"- tyypit sen sijaan ovat mahapaksuna muutaman vuoden päästä, mutta tämä vain minun kokemukseni. Paras on eräs tuttavani, joka haluaa joka toinen vuosi saada vauvan uuden siippansa kanssa ja joka toinen vuosi sitä mieltä, että raskaus on ällöä, kun parisuhde kusahtaa kasaan.

Hyvin sanottu! Lisään, että nykyisin olen kahden lapsen äiti, joten kysymys todellakin oli omasta hitaasta kasvustani aikuiseksi. Minusta on ihan ihailtavaa, että tekee kypsän päätöksen lapsettomuudesta. Ei kaikilla tarvitse olla lapsia, eikä mielestäni asiasta kannata käydä mitään kissanhännänvetoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli noin 20-30 vuotiaana. Raskausmahat, vauvat ja kaikki siihen liittyvä oli ällöttävää ja oksettavaa. Olin kypsymätön ja itseäni etsivä muutenkin.

Tästä olen itse tunnistanut sen, kuka on vela ja "vela". Jos on joku epämääräinen inho tai yökötys, nämä ihmiset herkemmin kääntävät kelkkansa. Luulen, että kyseessä on jotain tuntemattomanpelkoa, koska olen huomannut rasistisissa ystävissäni samantyyppistä vihaa muukalaisia kohtaan kuin "veloissa" sitten tämä lapsiviha. Se nyt vain ei ole normaalia saada kakomisreaktioita raskausarvista ja kielii kieltämättä siitä, ettei ole vielä aikuinen.

Jotkut nyt tietysti eivät koskaan aikuistukaan, mutta tuntemani velat joko pitävät lapsista tai suhtautuvat heihin neutraalisti. Kaikki "vauvat on ällöjä"- tyypit sen sijaan ovat mahapaksuna muutaman vuoden päästä, mutta tämä vain minun kokemukseni. Paras on eräs tuttavani, joka haluaa joka toinen vuosi saada vauvan uuden siippansa kanssa ja joka toinen vuosi sitä mieltä, että raskaus on ällöä, kun parisuhde kusahtaa kasaan.

Hyvin sanottu! Lisään, että nykyisin olen kahden lapsen äiti, joten kysymys todellakin oli omasta hitaasta kasvustani aikuiseksi. Minusta on ihan ihailtavaa, että tekee kypsän päätöksen lapsettomuudesta. Ei kaikilla tarvitse olla lapsia, eikä mielestäni asiasta kannata käydä mitään kissanhännänvetoa.

Jep! Juuri nimenomaan :) Ja ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta tulla valmiiksi nopeammin, joten en tiedä miksi sekään koetaan negatiiviseksi, jos mieltänsä muuttaa. Koko elämänsä läpi saa kasvaa ja varsinkin muuttaa mieltään. Näin sen itse ajattelen, vaikka vela olenkin ja en usko lapsia tahtovani, kun ei niitä tähänkään päivään asti ole tehnyt mieli, mutta munasoluja olen luovuttanut ja sterilisaation hankkinut. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Onko se ennen siis halunnut tuhannen auringon voimalla lapsia ja nyt ei halua missään tapauksessa? Minkä ikäinen nainen? Onko asiasta siis kunnolla keskusteltu vai onko vaimo sitä mieltä, että asiasta ei tarvitse keskustella?

Kun minä aloin parisuhteeseen nykyisen mieheni kanssa, hän halusi lapsia ja minä olen vela. Pidän ihan lapsista kyllä ja olen varma omiani rakastavani, mutta minulla on hyvin vaativa ura, johon haluan panostaa. Sanoin miehelle, että voimme lapsia hankkia, mutta hän hoitaa sitten päävastuun lastenhoidosta synnytyksen jälkeen/sairastapaukset/yms, mitkä usein ovat äidin hommia. Pari vuotta mietti ja tajusikin, ettei oikeasti halua lapsia, jos joutuisi siihen vastuullisen vanhemman rooliin vaan oli enemmän haaveillut helposta isyydestä kuin vaippojen vaihdosta. Näin kävi meillä. Toki voi mieli muuttua, mutta myös toiseen suuntaan.

Sama! Mies jankuttaa kuinka minusta tulisi NIIIIN hyvä äiti ja että lapsen saatuani _haluaisin_ jäädä kotiäidiksi ja ottaa vastuun kodista. Hänelle on selvää, että hankimme vähintään kaksi lasta, sillä mieleni muuttuu kuitenkin, olenhan nainen (!). Mies ei kuulemma voisi paremman palkkansa takia jäädä hoitovapaalle (huom: hän on työtön ja työllistymisnäkymät alallaan aika surkeat, kun taas itse olen edennyt urallani ihan kiitettävästi)  ja olisihan se luonnollisempaa, että minä naisena ja hoivaviettisenä ottaisin vastuun lapsesta, jota en edes halunnut alun perin hankkia...  Hänen mielikuva isyydestä on joku jenkkileffoista opittu pallotteluhetki POIKANSA kanssa. Juu, en ole raskaana kiitos kysymästä ;)

Koskaan en ole asiasta oma-aloitteisesti alkanut puhua kenenkään kanssa (paitsi deittaillessani), mutta eniten on saanut vastata vauvajankutuksiin heti häiden jälkeen ja sitten pari vuotta siitä eteenpäin. Eli alle kolmikymppisenä kai sitten minun kohdallani on tuo kausi. Sittemmin kerroin, että mieheni on jos steriloitukin, niin loppui se tenttaus siihen, satunnaista surkuttelua tulee enää, mutta en vastaa niihin mitään enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap jotenkin katkera kun sulla on jo lapsia, etkä voi enää ryhtyä velaksi, joten kaikkien muiden velojen päätös on susta vain uhoa?

Olen mies, joka haluaa lapsia, mutta taisin valita väärän vaimon. Ajattelin katsoa vielä muutaman vuoden, josko tämä muutaman vuoden sisällä puheisiin tullut vela-uho olisi vain kaveriporukasta tarttunut muotioikku ja menisi ohi, kun biologinen kello tikittää. - AP

Ei hele, oletpa kultakimpale :D Vähänkö haluaisin olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka puhuisi musta tolla tavalla. Voisitteko keskustella asiasta, kuten aikuiset?

Aihe on kuulemma loppuunkäsitelty. Rakastan vaimoani, mutta haluaisin lapsia. Molempia en ilmeisesti tässä liitossa saa. Sanoisin, että vetää lapsirakkaan miehen mielen aika lailla maahan. Onko kokemusta? - AP

Onko se ennen siis halunnut tuhannen auringon voimalla lapsia ja nyt ei halua missään tapauksessa? Minkä ikäinen nainen? Onko asiasta siis kunnolla keskusteltu vai onko vaimo sitä mieltä, että asiasta ei tarvitse keskustella?

Kun minä aloin parisuhteeseen nykyisen mieheni kanssa, hän halusi lapsia ja minä olen vela. Pidän ihan lapsista kyllä ja olen varma omiani rakastavani, mutta minulla on hyvin vaativa ura, johon haluan panostaa. Sanoin miehelle, että voimme lapsia hankkia, mutta hän hoitaa sitten päävastuun lastenhoidosta synnytyksen jälkeen/sairastapaukset/yms, mitkä usein ovat äidin hommia. Pari vuotta mietti ja tajusikin, ettei oikeasti halua lapsia, jos joutuisi siihen vastuullisen vanhemman rooliin vaan oli enemmän haaveillut helposta isyydestä kuin vaippojen vaihdosta. Näin kävi meillä. Toki voi mieli muuttua, mutta myös toiseen suuntaan.

Sama! Mies jankuttaa kuinka minusta tulisi NIIIIN hyvä äiti ja että lapsen saatuani _haluaisin_ jäädä kotiäidiksi ja ottaa vastuun kodista. Hänelle on selvää, että hankimme vähintään kaksi lasta, sillä mieleni muuttuu kuitenkin, olenhan nainen (!). Mies ei kuulemma voisi paremman palkkansa takia jäädä hoitovapaalle (huom: hän on työtön ja työllistymisnäkymät alallaan aika surkeat, kun taas itse olen edennyt urallani ihan kiitettävästi)  ja olisihan se luonnollisempaa, että minä naisena ja hoivaviettisenä ottaisin vastuun lapsesta, jota en edes halunnut alun perin hankkia...  Hänen mielikuva isyydestä on joku jenkkileffoista opittu pallotteluhetki POIKANSA kanssa. Juu, en ole raskaana kiitos kysymästä ;)

Haha meillä oli juuri noin. Mies tosi moderni, mutta tuli vanhoillisesta perheestä, jossa kotiäiti ja isä työmatkalla puolet vuodesta. Selitin, että meillä menisi juuri toisinpäin, koska itse matkustan jo 50 päivää vuodessa. Onneksi hänellä ei ollu liian pinttyny mielikuva äidillisestä hoivavietistä vaan ymmärsi olevansa kohtuuton.

Parikymppisenä. Mutta tämä vain oman kokemukseni mukaan. Ja tällä kyseisellä tapauksella oli todellakin UHO. En vieläkään ole ymmärtänyt mikä tarve tuolla nuorella naisella oli minulle marista, uhoilla ja vakuutella minulle kahden lapsen äidille kuinka hän ei ikinä halua lapsia. Mitä se minulle kuuluu?! Kukin tyylillään. Suurin osa tuntemista veloista ovat sinut sen kanssa, että toisen elämän ratkaisut eivät ole häneltä itseltään pois.

Mun tuntemilla kolmekymppisinä....

Mietin, että voi johtua siitäkin, että siinä iässä voi ympäristöltä tulla paine lastentekoon, niin tekevät sitten selväksi joka välissä, että ovat vela... ettei kukaan enempää vihjailisi lasten hankinnasta?

Mulla on lähipiirissä pari velaa ja ei haittaa mua, heidän valintansa. Itse sain lapseni jo nuorena parikymppisenä.

realisti kirjoitti:

eiköhän tässä ketjussa ole kyse siitä että ystävänpäivä lähestyy ja veloja ahdistaa ja itkettää

Minulla on mies ja miksi ihmeessä velat ei saisi viettää Valentinen päivää? Käytiin tänään ostamassa herkkuja ja sain 3 pakettia lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä mies joka haluat lapsen, mutta vaimosi ei. Päästä vaimosi vapaaksi. Suomi on täynnä naisia, jotka laillasi haluavat lapsia ja arvonne sopivat näin ollen paremmin yhteen. Ole rehellinen vaimollesi ja kerro toiveesi ääneen.

T. Velanainen

Eiköhän se olisi sen velanaisen tehtävä päästää mies vapaaksi. Perhe lapsineen on edelleen se oletusarvo, ei mikään lapsettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä mies joka haluat lapsen, mutta vaimosi ei. Päästä vaimosi vapaaksi. Suomi on täynnä naisia, jotka laillasi haluavat lapsia ja arvonne sopivat näin ollen paremmin yhteen. Ole rehellinen vaimollesi ja kerro toiveesi ääneen.

T. Velanainen

Eiköhän se olisi sen velanaisen tehtävä päästää mies vapaaksi. Perhe lapsineen on edelleen se oletusarvo, ei mikään lapsettomuus.

Hyi millaista kalkkeutunutta puhetta! Eiköhän vuonna 2016 oletusarvo ole se, että valinta on jokaisen oma.