Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vanhempien pitäisi päinvastoin tukea jälkipolviaan ja paljon!

Vierailija
13.02.2016 |

Kankaan provosoiva perintökeskustelu sisälsi yhden minusta huomionarvoisen kommentin joukossa, muiden hyvien ohella. Keskiluokan perinnön tyhjentäminen tai tuhlaaminen koskee isoa osaa suomalaisista ja kuitenkin eliitti on aina osannut turvata jälkipolvilleen perinnöt useassa sukupolvessa ja verosuunnitellen. Siis keskiluokan perinnön tuhlaaminen johtaa kädestä suuhun sukupolviin, joille varallisuuden kasvattaminen ja sijoittaminen tulee mahdottomaksi. On siis älytöntä touhua olla jättämättä kiintätä omaisuutta, metsää ja osakkeita perinnöksi, jos niitä on. Olen samaa mieltä. Lisäksi: entistä enemmän tulevaisuudessa tuloerot ja varallisuuserot kasvavat, halutaanko Suomi jättää vain eliitin lasten opiskeluja ja työpaikkoja varten, joiden verkostot auttavat ja tukevat aina toisiaan? Loput pinnistelee köyhyysloukun rajamailla, kun opiskelusta tehdään maksullista ja työpaikat menee nepotismin ja puoluekirjan mukaan. Henkinen perintö on ainakin yhtä tärkeä asia. Tuki opiskeluvaiheessa on kullanarvoista vaikka aina rahallista tukea ei pystyisi antamaankaan!

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mä enää kuusi seitsemänkymppisenä tarvitse vanhempieni perintö. Itsekin olen kouluttautunut jo paljon ennen kuin isovanhemmilta jää perinnöksi rahaa tai omaisuutta. Henkinen perintö on onneksi läsnä jo tässä ja nyt.

Vierailija
2/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perintöä on ihan turha nykymaailmassa jättää, ei 60-70-vuotias niin täpinöissään ole enää periessään jotain. Mutta kyllä me jo eläessämme tuemme lapsiamme mahdollisimman paljon. Meillä on tehty nyt jo alaikäisille lapsillemme jemmaan sijoituksia, ja koko ajan kertyy lisää. Omilta vanhemmiltamme olemme saaneet isoja tukia asunnon ostoon, ja sama se on maksaa lahjaveroja nyt kuin perintöveroja aikanaan.

Eli jos omaisuutta on, tottakai lapsiaan haluaa auttaa. Mutta ei perinnöllä, vaan silloin, kun siitä on jotain iloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Humoristisia nämä puheet, että perintöä saa vasta 60-70-vuotiaana. Omassa tuttavapiirissä n. 4-kymppisiä, jokaiselta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut, osalta jo molemmatkin. Kyllä niitä perintöjä on ihan tarpeeseen tullut, asuntolainoihin jne. tavalliseen elämään. Nykyään kun vakityöpaikat ei ole itsestäänselvyys ja elämä hankalampaa vaikka olisi hyvä koulutuskin.

Vierailija
4/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki rikkaiden perheiden lapset eivät saa henkistä, eikä rahallista tukea, Vanhempia kiinnostaa elämässään rahan, omaisuuden ja perintöjen haaliminen itselleen, sekä huomionhaku lapsiltaan.

Vierailija
5/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No keskimäärin perinnönjättäjä on noin 80v ja saaja vähän alle 60v.

Jos vanhemmista toinen kuolee nuorempana, perintöä ei yleensä jaeta, koska leskellä on asumisoikeus ja nykyään myös hallinta- tai omistusoikeustestamentti.

Olettehan kaikki lapsiperheet tehneet sellaisen?

Vierailija
6/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ottaisin kuitenkin huomattavasti mieluummin sen perinnön vasta seitsemänkymppisenä kuin 40 vuotiaana. Enemmän saan vanhemmilta tukea kun he ovat elossa kuin heidän kuoleman jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Humoristisia nämä puheet, että perintöä saa vasta 60-70-vuotiaana. Omassa tuttavapiirissä n. 4-kymppisiä, jokaiselta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut, osalta jo molemmatkin. Kyllä niitä perintöjä on ihan tarpeeseen tullut, asuntolainoihin jne. tavalliseen elämään. Nykyään kun vakityöpaikat ei ole itsestäänselvyys ja elämä hankalampaa vaikka olisi hyvä koulutuskin.

Olemme mieheni kanssa molemmat yli 40v, ja molempien vanhemmat elävät toivottavasti vielä pitkään. Olin 40 kun mummoni kuoli, ja lähes 70v äitini peri hänet. Ei sen toisen vanhemman kuollessa mitään perintöjä saada, veroja vain, koska kuka lapsi nyt lesken kustannuksella haaskalle kävisi? Omissa 40-50v tutuissa kaikilla on vähintään toinen vanhempi elossa.

Vierailija
8/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perinnön voi myös hyppäyttää yli. Näin meillä tehtiin aikoinaan. Ne suuret ikäluokat jättivät perimisen väliin. Perintöjä voi myös kasata, kun vain yksi sisaruksista tekee lapsia ja nämä perivät kaikki sedät, tädit, mummu ja papat.

m41

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä halutaan kuihduttaa keskiluokka samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa.

Vierailija
10/20 |
13.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin kuitenkin huomattavasti mieluummin sen perinnön vasta seitsemänkymppisenä kuin 40 vuotiaana. Enemmän saan vanhemmilta tukea kun he ovat elossa kuin heidän kuoleman jälkeen.

Mistä tiedät mihin kuntoon vanhempasi menevät? Saattavat tulla muistisairaiksi eivätkä enää tunne edes läheisiään. Silloin et saa heiltä tukea vaan pikemmin joudut avustamaan heitä tai järjestämään apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ahneille järjestöille ja jollekin kissayhdistyksellekö pitäisi jättää, eikä lapsille ja lapsenlapsille? Ongelma on siinä, ettei peri´ntöasioista puhuta ajoisa eikä tehdä verosuunittelua. Siten perijöille ¨voi tulla ikäviä yllätyksiä myöhemin. Rikas eliitti huolehtii eri järjestelyin, ettei veroja perintö eikä lahjavero

ja tule. Oleteko muuten ajatelleet, mistä eliitin rikastuminen johtuu, no kun ei tarvitse heidän mielstään maksaa veroja! Itsellä menee palkasta 26 prossaa veroon suoraan ja kaiki alvit, sähköverot, autoverot jne sihen päälle!

Vierailija
12/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suuret itsekkäät ikäpolvet ovat tuhlanneet sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt..

Pitäkööt tunkkinsa.

En tule ottamaan vastaan perintöä, vaan luovutan sen suoraan lapsilleni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En mä enää kuusi seitsemänkymppisenä tarvitse vanhempieni perintö. Itsekin olen kouluttautunut jo paljon ennen kuin isovanhemmilta jää perinnöksi rahaa tai omaisuutta. Henkinen perintö on onneksi läsnä jo tässä ja nyt.

Saatat hyvinkin tarvita ellet ole hyvinkin rikastunut.

Omaan vanhuuden hoitoosi.

Ja jo ennen sitä jos ylimääräistä paljon on niin voit tukea lastesi ja lastenlastesi tai kummilastesi opiskelua tai kodin hankkimista.

Vanhempana ja viisaampana voit antaa taloudellista tukea niin että se menee oikeisiin tarkoituksiin ja kohteisiin.

Vierailija
14/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni on perinyt satoja hehtaareja metsää, jota on myynyt pitääkseen yllä "korkeaa" elintasoa. Nyt on jäljellä enää kesämökkitontti. Yksi sukupolvi hukkasi suvun perinnön, jälkipolville ei jäänyt muuta kuin se kuppanen mökki. Eipä silti, en ole tuosta mökistäkään kiinnostunut, enkä ole rakentanut elämääni perintöjen varaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Milloin ihmiset sitten saisivat "pitää huolta itsestään"? Kun heillä on pieniä lapsia, he huolehtivat tietysti heistä, se on aivan itsestäänselvää. Mutta jos ei sittenkään saisi ajatella itseään, kun lapset ovat aikuisia, vaan edelleen pitäisi pitää huolta vaan niistä aikuisista lapsista ja heidän lapsistaan, niin ehtiihän siinä elämä loppua. Koska nämä nuoret perheet sitten ottavat vastuun elämästään, jos koko oman lapsuuden ja vielä oman aikuisuudenkin ajan odotetaan, että kyllä se edellinen sukupolvi huolehtii ja tukee meitä ja jättääpä vielä ison perinnönkin? 

Vierailija
16/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suuret itsekkäät ikäpolvet ovat tuhlanneet sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt..

Pitäkööt tunkkinsa.

En tule ottamaan vastaan perintöä, vaan luovutan sen suoraan lapsilleni.

Mitäs luovutat, jos suuret ikäluokat ovat perinnöt tuhlanneet. Vähän epäloogista.

Vierailija
17/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään vanhemmat eroavat usein ja perintöä tulee jo toisen kuollessa ja myös idovanhempien kuollessa jos vanhempi kuollut välistä. Olen 41 v ja pikaotanta itseni plus kuusi läheisintä saman ikäluokan ystävää: neljä on saanut ihan huomattavia perintöjä. Kaksi varmuudella ei, yhdestä en osaa sanoa, mutta ainakin vanhemmat elossa.

Vierailija
18/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun vanhempani syntyivät 30- ja 40-luvuilla, heillä oli kummallakin monta sisarusta, 6-8 taisi olla, jotka elivät aikuisiksi asti, ehtivät perimään pientilallisvanhempiaan, joten perintö oli sitä luokkaa, että kuka ottaa mummon maitokannun ja kuka papan saappaat. Kaikki ovat hankkineet mitä ovat elämänsä aikana hankkineet, talon, kesämökin, joku jopa veneen. Kenelläkään ei ole enempää kuin 3 lasta, useimmilla 2. Jotkut serkkuni ovat kuolleet ennen vanhempiaan, mutta joka tapauksessa perijöitä tässä minun sukupolvessasi on vähemmän, muttei perittävääkään ole paljonkaan enempää kuin 60-70-luvun tiilitalot jossain taantuvassa kunnassa tai pieni kesämökki 2-3 perillisen kesken. En millään kyllä kehtaa kahdehtia vanhempiani siitä, että he 90-luvun laman jälkeen työttömiksi ja eläkeputkeen jouduttuaan (on se myös pääsemistä) voivat nyt tulla eläkkeillään toimeen ja ovat voineet pitää sen pienen mökinkin. Ja jos he lentävät joka toinen  vuosi kahdeksi viikoksi Kanarialle, niin hyvä heille. Jos joku sanoo heidän päässeen helpolla, niin sanokoon vaan, mutta parempi helpolla kuin vaikealla. 

Vierailija
19/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Milloin ihmiset sitten saisivat "pitää huolta itsestään"? Kun heillä on pieniä lapsia, he huolehtivat tietysti heistä, se on aivan itsestäänselvää. Mutta jos ei sittenkään saisi ajatella itseään, kun lapset ovat aikuisia, vaan edelleen pitäisi pitää huolta vaan niistä aikuisista lapsista ja heidän lapsistaan, niin ehtiihän siinä elämä loppua. Koska nämä nuoret perheet sitten ottavat vastuun elämästään, jos koko oman lapsuuden ja vielä oman aikuisuudenkin ajan odotetaan, että kyllä se edellinen sukupolvi huolehtii ja tukee meitä ja jättääpä vielä ison perinnönkin? 

Oikeiastokaiseen ieologiaan kuuluvat suuret tuloerot ja palveluiden yksityistäminen. Rikkaat vanhukset voivat osta palveluja mutta entä pienituloiset? Kunnat myös rahastavat eläkeläisiä todella raskasti kaikista palveluasumiseen liittyvästä. Jos kaikki omaisuus on myytävä pysyäkseen vanhana hengissä ja saadakseen hoitoa, niin onko se oikein? Jatkossa luultavasti ei ole julkista hoitoa ollenkan siinä mielessä kuin nyt, kun kokoomus sai ulkoistettua soten yksityisille pölrssiyhtiöille. No, äänestäjioen on turha vinkua vanhuistensa kohtalosta kun äänestitte kepua ja kokoomusta.

Vierailija
20/20 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ihmiset sitten saisivat "pitää huolta itsestään"? Kun heillä on pieniä lapsia, he huolehtivat tietysti heistä, se on aivan itsestäänselvää. Mutta jos ei sittenkään saisi ajatella itseään, kun lapset ovat aikuisia, vaan edelleen pitäisi pitää huolta vaan niistä aikuisista lapsista ja heidän lapsistaan, niin ehtiihän siinä elämä loppua. Koska nämä nuoret perheet sitten ottavat vastuun elämästään, jos koko oman lapsuuden ja vielä oman aikuisuudenkin ajan odotetaan, että kyllä se edellinen sukupolvi huolehtii ja tukee meitä ja jättääpä vielä ison perinnönkin? 

Oikeiastokaiseen ieologiaan kuuluvat suuret tuloerot ja palveluiden yksityistäminen. Rikkaat vanhukset voivat osta palveluja mutta entä pienituloiset? Kunnat myös rahastavat eläkeläisiä todella raskasti kaikista palveluasumiseen liittyvästä. Jos kaikki omaisuus on myytävä pysyäkseen vanhana hengissä ja saadakseen hoitoa, niin onko se oikein? Jatkossa luultavasti ei ole julkista hoitoa ollenkan siinä mielessä kuin nyt, kun kokoomus sai ulkoistettua soten yksityisille pölrssiyhtiöille. No, äänestäjioen on turha vinkua vanhuistensa kohtalosta kun äänestitte kepua ja kokoomusta.

Vastasitko mielestäsi siihen mitä kysyin? Minusta et ollenkaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kaksi