Voiko kummiudesta kieltäytyä?
Pidän lapsista yleensä, mutta mielestäni en ole kovin hyvä kummitäti sellaisille, jotka asuvat kaukana. En halua lähetellä lahjoja jouluisin ja synttäreinä, kun en oikeasti edes tunne koko lasta. Tämän hetkinen kokemukseni kummiudesta on melko nuiva. Minulla on pari kummilasta, jotka kylään tullessaan pistävät koko kämpän maan tasalle vanhempien puuttumatta asiaan mitenkään. Ei tulisi mieleenkään ottaa näitä mussukoita kontolleni edes tunniksi saatika sitten yökylään tai pidemmälle visiitille. Jos olisin kehdannut, olisin vanhemmat ja heidän kasvatustyylinsä tuntien kieltäytynyt kunniasta alun perinkin. Mutta miten kummiudesta voi kieltäytyä?
Kommentit (33)
Tottakai. Minulla on 6 kummilasta ja kolme omaa, kieltäydyin seitsemännestä ja kahdeksannesta kummilapsesta sanoen, että nykyiset riittävät mainiosti.
No tuleville kysyjille voit jo sanoa että haluat omistautua näihin jo oleviin kummilapsiin etkä halua enää enempää.
Voi kieltäytyä. Itse olen kysyttäessä sanonut useampaan otteeseen, kohteliaasti : "Kiitos luottamuksesta, valitettavasti en ole käytettävissä".
Olen kieltäynyt ja juurikin sillä perusteella, että perhe asuu meistä niin kaukana ja näemme tosi harvoin. Vanhemmat onneksi ymmärsivät pointtini eivätkä suuttuneet/laittaneet välejä poikki. Tämä kyseinen lapsi on nyt 6-vuotias ja olen nähnyt hänet tasan kaksi kertaa, joten parempi näin. Muuten olisi huono omatunto koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kieltäytyä, ei onnistunut.
Ai sut pakotettiin sakon uhalla vai miten???
Tietysti voi kieltäytyä. Meitä miehen kanssa pyydettiin kummeiksi, mutta kieltäydyimme, koska kummilapsia on jo neljä yhteistä ja kummallakin vielä yksi "oma".
Vierailija kirjoitti:
Yritin kieltäytyä, ei onnistunut.
Siis mitä?! Ite oon liian kiltti sanomaan ei (tai pysymään päätöksessä) monessakin tilanteessa mutta sä viet kyllä pohjat :D Hakkasiko ne sut vai mitä?
Valittele että juuri erosit kirkosta :/ näin minä tein koska tiesin että ystävä olisi loukkaantunut..
No mutta hei, mä yritin myös enkä onnistunut, koska koin sen kuitenkin suureksi kunniaksi, että pyydettiin. Kävin kyllä keskustelun vanhempien kanssa siitä, mitä he toivovat kummilta ja voinko näitä odotuksia täyttää. Koin hirveää painetta suostua, ja nyt sitten koen olevani ihan huono kummitäti. En edes rehellisesti sanottuna tykkää näistä mukuloista mitenkään erityisesti. Käyttäytyvät kuin pienet apinat. Ap
Mulla yksi ja on jo aikuinen. En halua kummiksi ja kieltäydyn jos joku pyytää mutta tuskin pyytää, kun ollaan jo vanhoja kaikki.
En oikeesti jaksa sitä lahjarumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Valittele että juuri erosit kirkosta :/ näin minä tein koska tiesin että ystävä olisi loukkaantunut..
Mä en kuulu kirkkoon. Olen siis vain sellainen maallinen kummitäti. Näille perheille se merkitsee ihan samaa miinus se velvollisuus kristilliseen kasvatukseen, jota juuri kukaan kirkollinen kummikaan ei kyllä toteuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin kieltäytyä, ei onnistunut.
Siis mitä?! Ite oon liian kiltti sanomaan ei (tai pysymään päätöksessä) monessakin tilanteessa mutta sä viet kyllä pohjat :D Hakkasiko ne sut vai mitä?
Kyllä sanoin ei, mutta taidan silti olla kummi just nyt
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi ja on jo aikuinen. En halua kummiksi ja kieltäydyn jos joku pyytää mutta tuskin pyytää, kun ollaan jo vanhoja kaikki.
En oikeesti jaksa sitä lahjarumbaa.
Mä en vaan osta lahjoja enää. Niillä on tavaraa ihan sairaasti muutenkin. En edes jaksa kokea tästä kauheasti huonoa omatuntoa. Ei se voi olla kummin tehtävä ostaa lähestulkoon tuntemattomille lapsille muodon vuoksi krääsää. Olenko paha ihminen? Ap
Voi kieltäytyä. Toivottavasti sellaiset uskaltavat kieltäytyä, joita ei kummius oikeasti kiinnosta. Itse ainakin haluan lapselleni kummit, jotka haluavat ja ehtivät viettää aikaa lapsen kanssa. Mieluummin kieltäytyminen kuin "huono" kummi.
Kuinka reagoisitte, jos pyytäisitte jotain ihmistä kummiksi ja hän kieltäytyisi?
Vierailija kirjoitti:
Valittele että juuri erosit kirkosta :/ näin minä tein koska tiesin että ystävä olisi loukkaantunut..
Hyväksi ystäväksi luulemani ihminen kieltäytyi lapseni kummiudesta juuri tähän syyhyn vedoten. No, meni vuosi, ja alkoi kummiksi erän toisen kaverinsa lapselle, että se siitä ystävyydestä..
Ainoastaan hyvä, että kieltäydyit. :)
Tai no kieltäydyit ja kieltäydyit, luikertelit kuin selkärangaton ankerias.
Asian voi sanoa kohteliaasti ja suoraselkäisestikin.
Sanot kiitos mutta ei kiitos