Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, jolta puuttuu kokonaan normaali itsekritiikki?
12.02.2016 |
Tiedän erään aikuisen naispuolisen henkilön, joka suoraan sanottuna kuvittelee itsestään räikeästi liikoja. Usein tämä on sivustaseuraajalle erittäin myötähäpeää aiheuttavaa. Hän esimerkiksi kuvittelee olevansa loistava laulaja, vaikka sävelkorvaa ei ole lainkaan ja mikä pahinta, hän kuvaa itsestään lauluvideoita ja laittaa ne kamalat hoilotukset youtubeen kaiken kansan nähtäväksi. Hän luulee olevansa itse aivan loistava, vaikka ihmiset joka puolella nauravat hänelle.
Ihmettelen vain, että mikä saa ihmisen käyttäytymään tällä tavoin? Olisiko täällä jotain palstapsykologeja?
Olen usein erittäin hämmentynyt hänen puheistaan ja jutuistaan, miten voikaan jollain olla noin vääristynyt kuva itsestä.
Kommentit (46)
Joillakin ihmisillä vaan on valmiit käsitykset itsestään, ihan omasta takaa, eikä niihin ole muiden mahdollista palautteella vaikuttaa. Ihmeellisin tapaus, jonka olen nähnyt, oli yksi sellainen pisnesmies, syntyjään baski, jonka käsitykset esimerkiksi omasta kielitaidostaan, ajotaidostaan, kyvyistään urheilijana jne. olivat niin verrattomasti yläkanttiin, että sitä on tavallisella järjellä täysin mahdotonta käsittää. Edes sillä, että omat kaverinsa nauroivat hänen jutuilleen avoimesti ja hänen kuultensa, ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Ihan suvereeni ilmiö koko tyyppi. Jos siitä uskosta omaan itseen voisi palastella muille, niin varmasti kokonaisen kylän tarpeiksi riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa tulee mieleen tuttu, joka puheissa kyllä pitää kovaa meteliä kokkauksistaan ja ruuasta. Mutta auta armias, kun hän niitä kokkailujaan tarjoilee, niin yhtä kuivaa piirakkaa ei missään muualla saa. Sotkuiselta pöydältä tarjoiltuna vielä tämä hänen luomuksensa. Puheet on täydellisen eri planeetalta kuin itse teot.
Ja miksi näin, mikä tätä ihmistä vaivaa. En ole saanut selvää. Eikä kiinnosta tutustua niin hyvin, että saisin asiasta selvää. Joku itsekorostus on mieltöntä. Kai se on jossain epäonnistunut elämässään niin pahasti, että pitää sitä rehentelyllä peittää. Mutta en tiedä tämän henkilön historiasta oikein mitään. Eikä edelleenkään kiinnosta tietää.
Minullakin joskus käynyt mielessä, mistä sellainen "yli-itsevarmuus" tai jonkin asteinen itsekritiikin puutos johtuu. Enkä mieti asiaa ilkeästi, vaan ihan tosissani. Opiskelen psykologiaa, ehkä asia tässä opintojen edetessä joskus selviää?
Itsellänikin on yksi ystävä, joka on kaikin tavoin ihana - mutta sosiaalisesti todella lahjaton, jos näin uskaltaa sanoa. Hänellä on asperger, hän puhuu kyllä paljon, mutta lähinnä vain itseään kiinnostavista asioista eikä anna muille puheenvuoroa. Hän kuitenkin pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana, ja usein kehuskeleekin sillä, kuinka hyvät sosiaaliset taidot hänellä on :) Sitten hieman ihmettelee kun ihmiset estävät hänet facebookissa/välttelevät häntä. Mutta eipä tuo minulta pois ole, että hän pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana.
Illusorinen hohde.
Itsellä ei ole sellaista, koska on miljoonia kertoja haukuttu, mitätöity, nälvitty, lytätty ja kaikin tavoin alaspainettu.
Väitän että parempi olisi vaikka vähän liian itsevarma olla, kuin täysin maahan poljettuna uskoa olevansa pelkkää paskaa.
Se on vaan sellain luterilainen mentaliteetti ollut maassamme, että kaikkein pahinta on jos ihminen ylpistyy.
Pitää olla nöyrä ja vähätellä itseään, niin jumala rakastaa ja ottaa luokseen taivaaseen hellittäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Illusorinen hohde.
Itsellä ei ole sellaista, koska on miljoonia kertoja haukuttu, mitätöity, nälvitty, lytätty ja kaikin tavoin alaspainettu.
Väitän että parempi olisi vaikka vähän liian itsevarma olla, kuin täysin maahan poljettuna uskoa olevansa pelkkää paskaa.
Se on vaan sellain luterilainen mentaliteetti ollut maassamme, että kaikkein pahinta on jos ihminen ylpistyy.
Pitää olla nöyrä ja vähätellä itseään, niin jumala rakastaa ja ottaa luokseen taivaaseen hellittäväksi.
Jumalalle laitetaan tulinen muna suuhun kun helvetin lieskojen kipu on voitettu ja alistettu valtaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitin kaveri on sellane et aattelee et hän on kaunis ja kaikki miehet kimpussa... Oikeesti vanha ruma haahka. Eli ehkä nää kaks omaa saman luulosairauden tms? :D
Tämä samainen naishenkilö kuvittelee myös olevansa erittäin vetävä ja nuorekas pakkaus, vaikka on oikeasti 50+ erittäin lihava tapaus. Surullista.
Ap
Jos hän sinun ja joidenkin muiden mielestä ei ole vetävä ja nuorekas, ei se todellakaan tarkoita, ettei hän jonkun muun silmissä olisi vetävä ja nuorekas. Kauneus on katsojan silmissä. Nuorekas ei muuten ole sama asia kuin nuori. Minusta tuo kuulosta loistavalta kyseisen henkilön kannalta. Kerrankin jollain on hyvä itsetunto ja osaa nauttia sekä itsestään että elämästään ilman turhia rajoituksia siitä, mitä muut miettivät. Hänellä kuulostaa olevan asenne kohdillaan. Hienoa! Se ei niinkään olisi hienoa, että joku ihan ehdoin tahdoin haluaa lytätä hänenkin itsetuntonsa ja OMAN identiteettiKÄSITYKSENSÄ. Olisiko sinun elämäsi jotenkin parempaa, kun ko. henkilö ajattelisi, että "noh, minä nyt olen vain tällainen ja monet muut ovat niin paljon nätimpiä ja parempia laulajia ja en minä mitään osaa, on syytä olla hiljaa ja hajuton, mauton ja väritön"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas kiinnostaa mikä laittaa ap:n ja hänen kaltaisensa ihmiset panettelemaan nettiin läheisiään ja tuttaviaan.
Varsinkin kun ap ja muut esittävät nämä haukkumansa henkilöt itseään vanhempana, rumempana, tyhmempänä ja naurettavina. Kummasti vaan näiden ihmisten elämänilo ja olemassaolo ahdistaa ap:n pantaa.
Selitys, että tuntee myötähäpeää ei päde. Jos oikeasti häpeisit jotain, niin häpeäisit itseäsi siitä että julkisesti haukut näitä lähipiirisi ihmisiä.
Badly done, Emma! (Kannattaa lukea Jane Austeninsa, siellä tämäkin naisten huoon käytöksen ja aggresion kohdistaminen heikompiin naisiin on analysoitu):
Klassinen esimerkki on työhaastattelu, jossa haastatellaan suomalaista ja eurooppalaista työnhakijaa. Suomalainen varoo, ettei vain ylikorosta itseään. Kieliosaamisessakin on parempi vähätellä kuin antaa ylipositiivista kuvaa. Ulkomainen (esim. keskieurooppalainen) taas vetää kaiken oman osaamistaitonsa yli. Kielitaitokin esitellään huikeaksi, vaikka todellisuudessa se on huonompi kuin suomalaiskollegalla.
Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaiset eivät osaa myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua taas kiinnostaa mikä laittaa ap:n ja hänen kaltaisensa ihmiset panettelemaan nettiin läheisiään ja tuttaviaan.
Varsinkin kun ap ja muut esittävät nämä haukkumansa henkilöt itseään vanhempana, rumempana, tyhmempänä ja naurettavina. Kummasti vaan näiden ihmisten elämänilo ja olemassaolo ahdistaa ap:n pantaa.
Selitys, että tuntee myötähäpeää ei päde. Jos oikeasti häpeisit jotain, niin häpeäisit itseäsi siitä että julkisesti haukut näitä lähipiirisi ihmisiä.
Badly done, Emma! (Kannattaa lukea Jane Austeninsa, siellä tämäkin naisten huoon käytöksen ja aggresion kohdistaminen heikompiin naisiin on analysoitu):
[/Taidat olla se tässä ketjussa parjattu nainen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä asia, että ihmiset ovat tyytyväisiä taitoihinsa. Miksi oikeus iloita laulamisesta pitäisi jättää vain tosi hyville? Kyllä julkisesti voi olla esillä, vaikka ei olekaan niin täydellinen. Sellaista pitäisi näkyä enemmänkin, että ihmiset oppisivat armeliaammiksi itseään ja muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin joskus käynyt mielessä, mistä sellainen "yli-itsevarmuus" tai jonkin asteinen itsekritiikin puutos johtuu. Enkä mieti asiaa ilkeästi, vaan ihan tosissani. Opiskelen psykologiaa, ehkä asia tässä opintojen edetessä joskus selviää?
Itsellänikin on yksi ystävä, joka on kaikin tavoin ihana - mutta sosiaalisesti todella lahjaton, jos näin uskaltaa sanoa. Hänellä on asperger, hän puhuu kyllä paljon, mutta lähinnä vain itseään kiinnostavista asioista eikä anna muille puheenvuoroa. Hän kuitenkin pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana, ja usein kehuskeleekin sillä, kuinka hyvät sosiaaliset taidot hänellä on :) Sitten hieman ihmettelee kun ihmiset estävät hänet facebookissa/välttelevät häntä. Mutta eipä tuo minulta pois ole, että hän pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana.
Sun ystävällä on sosiaalisia ongelmia ihmissuhteissaan ja sinä vain naureskelet vieressä, että eipä tuokaan tajua mikä on asian laita. Eikö sulla ole omasta mielestäsi minkäänlaista velvollisuutta auttaa tai tukea ystävääsi, etteivät hänen ystävänsä välttelisi häntä? Toinen on onneton ja sinä tiedät miksi, etkä tee mitään. Miksi?
Meillä oli lukiossa noita muutamia. "Ei mun tarvi lukee kun oon jo tosi hyvä tässä", ja tosiasiassa sitten aivan toistaitoisia. Sitten kokeen jälkeen ihmeteltiinn, että miten nyt näin huono arvosana. Siihen oli kahdenlaista reaktiota: jotkut olivat ihan maassa, "oon huono ihminen kaikessa, kukaan ei arvosta mua, mun elämä on pa*kaa vaan". Tätä jatkoivat, kunnes saivat hakemansa säälin ja tsemppauksen, jonka jälkeen meno ja asenne olivat kuten ennenkin: mitään ei opittu eikä lukemiseen vastaisuudessakaan panostettu. Toiset taas menivät suoraan kieltämislinjalle: "ope on tyhmä eikä osaa opettaa, koe oli huonosti laadittu, mulla oli huono päivä, ei ollu mun syy" jne. Käytännössä yleensä alkoivat vihata opettajaa, eivätkä ainakaan panostaneet lisää opiskeluun. Omiin kykyihin ei luottamus karissut pitkällä aikavälillä kummallakaan tyypillä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kyseessä on puhtaasti hauskanpito, niin sitten ihmiset saavat tehdä lähes mitä haluavat (kunhan eivät tahallaan häiritse muita), eikä kenelläkään pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Koulussa kuitenkin ollaan, jotta opittaisiin asioita, ja oppimisestaan pitäisi osata ottaa vastaan rakentavaa palautetta.
Viihdyttäväähän se on, kun kaveri haukkuu kilpailun tuomarit, kun eivät päästäneet häntä jatkoon. Ihan epäreilua ja ymmärtämättömät tuomarit. Juuh.
Ap taitaa nyt tarkoittaa ihan vakavasti harhaista ihmistä (tyyliin Johanna Tukiainen), jolla on oikeasti psyykkeessä vikaa, eikä mitään yli-itsevarmaa oman elämänsä sankaria (näillä on iso ero!).
Kyllä siitä aina tulee ongelmia kun oma ja muiden todellisuus ei kohtaa, sitä on todella yksin. Alkoholisteissa on näitä paljon, ollaan mukamas selvinpäin vaikka pari pulloa kossua on kiskottu, eikä se ole valehtelua muille, vaan he aidosti uskovat itse siihen että "mitään en oo ottanu".
Mulla on äiti joka on vähän rajatapaus, kehuu itseään täysin estottomasti, kaikki ongelmat johtuvat muiden kateudesta, ja hän on aina "uhri". Perus marttyyri-äiti yhdistettynä tuohon harhaiseen minä-käsitykseen. Ärsyttävintä se on silloin kun lapsista puhutaan, hän ei yhtään salaa sitä että osaa mielestään hoitaa lastani paremmin kuin me vanhemmat. Hänen mielessään myös lapsi on samaa mieltä, ja haluaa aina hänet paikalle jos on vaikka kipeänä tms, sillä "tuntee olonsa turvallisemmaksi". Mummoa nähdään 2-3 kertaa kuukaudessa, eikä lapseni koe häntä niin läheiseksi kuin mitä äitini kuvittelee. Tämä ahdistaa välillä. On muutakin, mutta tämä lähti nyt lapasesta :) Tarkoitus oli kommentoida vain että olen itsekin miettinyt mitä sellaisen ihmisen päässä on tapahtunut jonka todellisuus on ihan eri kuin meidän muiden. Tukiainenkin aidosti ajattelee olevansa kuuma mimmi ja taitava tanssija. Surullista ja hämmentävää.
Tuleehan näistä kivoja Talent-, idols- ja voice-kisoja. Onkin aina ihmetyttänyt, että miten ne ihmiset kehtaa mennä sinne ilman alkeellisiakaan taitoja. Osa on tietysti jotain vedonlyöntejä. Mutta kai osa sitten oikeesti uskoo itseensä tällä täysin epärealistisella tavalla.
Liian hyvä itsetunto? Tosin itse en pitäisi sitä "vaivana".