Lue keskustelun säännöt.
Kyllä koen sen nöyryyttävänä, kun mies töistä tullessaan
12.02.2016 |
Olen kotona taaperon kanssa. Mies käy normaalissa siistissä sisätöissä päivisin. Aina ensimmäisenä kun mies tulee kotiin, hän kävelee keittiöön ja kokeilee kädellään keittiön tiskirättiä. Jos se on kuiva, en ole kuulemma siivonnut enkä tehnyt mitään koko päivänä. Kunnon huushollissa on keittiön tiskirätti aina kostea, koska siitä tietää että talon emäntä on pyyhkinyt pintoja ja siivonnut siis muutenkin talossa.
Tästä kuivasta tiskirätista tulee tuhahteluja, äksyilyä, no, mitäs olet tänään tehnyt-kyselyjä. Koen sen nöyryyttävänä. Mies ei näe, että olen kyllä siivonnut kotona ja taaperon jälkiä nyt pitää muutenkin koko ajan korjata.
Kohta alkaa ahdistaa se miehen kotiintulo niin, että upotan sen rätin läpimäräksi veteen että on sitten siivouksen illuusiota ja tunnetta kun menee sitä kokeileen.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on myös erittäin kontrolloiva. Tai siis asiat kertakaikkiaan pitää tehdä niinkuin hän haluaa. Tai ei hän oikeastaan HALUA mitään, vaan asiat vaan on niin ja ne pitää tehdä niin jos ylipäätään haluaa että mitään tehdään. Asiat pitää olla oikein. Ja kaikki pitää tietysti tehdä niin hyvin kuin pystyy. Tämä on siis se lähtökohta.
Siivous ja puhtaus ja järjestys pitää olla. Mutta ei mitenkään kliinisesti, vaan hänen tavallaan. Jos yritän hieman vastustaa tai sanoa etten nyt jaksanut järjestää miljoonannen kerran samana päivänä kenkiä eteisessä, niin hän vaan ihmettelee että eihän siihen VOI mennä niin montaa minuuttia ettetkö sitä voisi tehdä?? Mitä muuta ehdit sinä aikana tekemään, sehän kestää vain korkeintaan minuutin, eihän sulla voi olla mitään niin tärkeää minuuttia ettetkö tuota viitisi/ehtisi tekemään. Asiat siis pilkotaan minuutilleen , ja jos väitän vieläkin vastaan , niin aletaan pilkkomaan sekunnilleen. No eihän kukaan tavan ihminen pysty omaa päiväänsä sekunnilleen järjestämään, joten häviän tämän pilkunviilauksen aina.
Vähän väsyttää joskus, mutta sluibailen salaa omalla tavallani, saan siitä jollakin tavalla hiljaista tyydytystä. Mies käy työmatkoilla ja silloin nautin omasta rauhastani. Perherauha säilyy, kun järjestelen kotona sennäköisesti kuin miehen mielestä pitääkin olla. Ajatukseni ja tekemiseni silloin kun hän ei ole paikalla, ovat omiani ja niitä ei voi määrätä.
Miksi tälläisten miesten kanssa pitää olla parisuhteessa? Kuin myöskään samanlaisten naistenkaan. Sairaalloinen kontrollointihalu ei parane, mitä muuta puoliso tuo parisuhteeseesi kuin ahdistusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyyhi perse siihen rättiin ja kuse sen päälle.
t.mies
Näissä tyypeissä on yleensä se vika, ettei heillä ole huumorintajua. Jos minun mieheni hairahtuisi tuollaiseen typeryyteen, menisin huomenna häntä vastaan eteiseen tiskirätin kanssa ja esittelisin sitä hänelle: näethän tässä mustikkakeittotahroja ja pölypallosia ja tuossa on yksi kaurahiutale ja tunnetko ihanan kosteuden ja rätin vienon ummehtuneen lemahduksen. Sitten nauraisimme molemmat itsemme kipeiksi eikä aiheeseen palattaisi negatiivisessa mielessä enää koskaan.
Jos tuolle ap:n miehelle teksisi saman tempun, en usko hänestä löytyvän kykyä ottaa asiaa huumorilla. Saattaisi mennä vielä pahemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Avasin ketjun ja ajattelin, että jospa, mutta ei. Ihmisellä täytyy olla todella tylsää, kun aloitukset ovat tätä tasoa.
Jep. Ja kommenttien ja peukkujen mukaan aika moniin uppoaa. En voi käsittää. Hohhoijaa, pitäisköhän jo avata tenttikirja...
Vierailija kirjoitti:
Työnnä sormesi miehen suuhun ja kurkkuun ja sano että täällä on aika kuivaa, et varmana ole tänään neuvotellut ja tehnyt bisnestä.
Mikä idiootti.
Märkää rättiä päin naamaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei se vaan seuraavaksi koskisi jotain muuta ja kosteuden perusteella syyttäisi että olet touhunnut naapurin Penan kanssa :p
Heittäisin tiskirätin roskiin. Perustelisin sen sillä, että kerää bakteereita. Sillä siivoaminen ja varsinkin kosteana säilyttäminen on epähygieenista. Hankkisin kertakäyttöliinoja tilalle. Mies voisi sitten laskea niitä roskiksesta halutessaan. Toinen vaihtoehto on että liottaisin aina ja juurikin miehen töissä tullessa rättiä desinfiointiaineessa. Siitä vaan mittailemaan onko sillä siivottu päivän aikana. Mikäli valitus siirtyisi seuraavaan asiaan toteaisin parhaaksi lähteä. Eikö miehesi voisi kysyä vaikka miten päivänne on mennyt!!
Meillä mies yritti valittaa tavastani täyttää astiakaappi. Hävitin ko. astiat. Siihen loppui valitus. Ei pidä alistua kaikkeen! Olin koliikkivauvan kanssa kuitenkin hoitanut tiskit jne. En hitossa kuuntele sen jälkeen mitään urputusta lautasten paikasta. Nyt syödään pieniltä lautasilta. Uusia ei ole kukaan hankkinut ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heittäisin tiskirätin roskiin. Perustelisin sen sillä, että kerää bakteereita. Sillä siivoaminen ja varsinkin kosteana säilyttäminen on epähygieenista. Hankkisin kertakäyttöliinoja tilalle. Mies voisi sitten laskea niitä roskiksesta halutessaan. Toinen vaihtoehto on että liottaisin aina ja juurikin miehen töissä tullessa rättiä desinfiointiaineessa. Siitä vaan mittailemaan onko sillä siivottu päivän aikana. Mikäli valitus siirtyisi seuraavaan asiaan toteaisin parhaaksi lähteä. Eikö miehesi voisi kysyä vaikka miten päivänne on mennyt!!
Meillä mies yritti valittaa tavastani täyttää astiakaappi. Hävitin ko. astiat. Siihen loppui valitus. Ei pidä alistua kaikkeen! Olin koliikkivauvan kanssa kuitenkin hoitanut tiskit jne. En hitossa kuuntele sen jälkeen mitään urputusta lautasten paikasta. Nyt syödään pieniltä lautasilta. Uusia ei ole kukaan hankkinut ...
Toi oli hyvä. Vastaisen varalle - vie ne kellariin äläkä roskikseen niin ne voi vielä joskus kaivaa esiin, kun tilanne ohi ja opetus mennyt perille.
Lähetä kuva tiskirätistä miehelle 10 minuutin välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän on pakko vitsi. Eihän kukaan idiootti jää tälläisen mielisairaan kanssa suhteeseen.
Oletko siis yrittänyt puhua miehesi kanssa tästä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetelisin tollasta äijää sillä prkleen tiskirätillä pitkin korvia. Kaikkeen te alistutte.
Vierailija kirjoitti:
Lähde viikonlopuksi yksin jonnekin ja jätä mies taaperon kanssa. Miehet ei monesti ymmärrä millaisia ne päivät kotona on.
Meillä vaimo on arkisin päivät kotona 11 kuukautta vanhan poikamme kanssa. Illat ja viikonloput hoidamme lasta tietenkin yhdessä. Vaimoni ei ole tänä aikana käynyt yksin kertaakaan muutamaa tuntia kauemmin missään. Itse olen pari kertaa käynyt saunailloissa, mutta ilman että koko seuraava päivä olisi mennyt toipuessa.
Pidin vaimoni lapsenhoitoa yhtä rasittavana kuin omaa työpäivääni, enkä valittanut, jos koti oli vähän sekainen töistä palattuani. Usein hän vaikuttikin iltapäivällä paljon väsyneemmältä kuin minä. Kertoi kuinka lapsen kanssa on niin rankkaa, pitää tehdä ruokaakin ja yrittää pitää kotia kunnossa.
Eräänä viikonloppuna vaimoni lähti opiskelukaverinsa häihin. Koska häät olivat kauempana hänen kotikonnuillaan, ajattelimme että hän lähtisi yksin ja me koettaisimme pärjätä viikonlopun pojan kanssa. Matkaa kuitenkin lähes 800 km, emme halunneet pienen kanssa tehdä moista reissua. Vaimo oli huolissaan, miten pärjään pojan kanssa koko viikonlopun, kun emme ole aiemmin niin kauan olleet kahdestaan. Vakuutin hänelle, että kyllä me miehet pärjätään.
Vaimoni ollessa reissussa, silmäni aukesivat. Jo lauantaina huomasin, kuinka helppoa lapsen kanssa on kotona, verrattuna työpäivään. Kun lapsi nukkuu, voi itsekin nukkua. Ei onnistu töissä. Jos lapsi nukkuu vaikka tunnin-puolitoista, ehtii siinä nokosten lisäksi tehdä melkein mitä lystää. Lasta ei tarvitse koko aikaa paapoa, pitää vain silmällä. Samalla voi tehdä niitä "raskaita kotitöitä", tai vaikka valittaa eloaan AV-palstalla. Jos lapsi on sairas, niin asia tietysti voi olla toisin, mutta harvoin lapsi kuitenkin sairastaa. Ja erityislapset ovat tietenkin paljon vaativampia.
Kyllä laittoi se viikonloppu ihan uuteen valoon vaimon valittamisen lapsen hoidon rankkuudesta. En ole viitsinyt mainita, mutta en jaksa enää ottaa niin tosissaankaan. Jäisin mielelläni itse kotiin, mutta taloudellisista syistä ei ole järkevää. Kuten yleensä aina, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde viikonlopuksi yksin jonnekin ja jätä mies taaperon kanssa. Miehet ei monesti ymmärrä millaisia ne päivät kotona on.
Meillä vaimo on arkisin päivät kotona 11 kuukautta vanhan poikamme kanssa. Illat ja viikonloput hoidamme lasta tietenkin yhdessä. Vaimoni ei ole tänä aikana käynyt yksin kertaakaan muutamaa tuntia kauemmin missään. Itse olen pari kertaa käynyt saunailloissa, mutta ilman että koko seuraava päivä olisi mennyt toipuessa.
Pidin vaimoni lapsenhoitoa yhtä rasittavana kuin omaa työpäivääni, enkä valittanut, jos koti oli vähän sekainen töistä palattuani. Usein hän vaikuttikin iltapäivällä paljon väsyneemmältä kuin minä. Kertoi kuinka lapsen kanssa on niin rankkaa, pitää tehdä ruokaakin ja yrittää pitää kotia kunnossa.
Eräänä viikonloppuna vaimoni lähti opiskelukaverinsa häihin. Koska häät olivat kauempana hänen kotikonnuillaan, ajattelimme että hän lähtisi yksin ja me koettaisimme pärjätä viikonlopun pojan kanssa. Matkaa kuitenkin lähes 800 km, emme halunneet pienen kanssa tehdä moista reissua. Vaimo oli huolissaan, miten pärjään pojan kanssa koko viikonlopun, kun emme ole aiemmin niin kauan olleet kahdestaan. Vakuutin hänelle, että kyllä me miehet pärjätään.
Vaimoni ollessa reissussa, silmäni aukesivat. Jo lauantaina huomasin, kuinka helppoa lapsen kanssa on kotona, verrattuna työpäivään. Kun lapsi nukkuu, voi itsekin nukkua. Ei onnistu töissä. Jos lapsi nukkuu vaikka tunnin-puolitoista, ehtii siinä nokosten lisäksi tehdä melkein mitä lystää. Lasta ei tarvitse koko aikaa paapoa, pitää vain silmällä. Samalla voi tehdä niitä "raskaita kotitöitä", tai vaikka valittaa eloaan AV-palstalla. Jos lapsi on sairas, niin asia tietysti voi olla toisin, mutta harvoin lapsi kuitenkin sairastaa. Ja erityislapset ovat tietenkin paljon vaativampia.
Kyllä laittoi se viikonloppu ihan uuteen valoon vaimon valittamisen lapsen hoidon rankkuudesta. En ole viitsinyt mainita, mutta en jaksa enää ottaa niin tosissaankaan. Jäisin mielelläni itse kotiin, mutta taloudellisista syistä ei ole järkevää. Kuten yleensä aina, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta.
Taloudellisista syistä on harvan naisenkaan järkevää hoitaa yhtä lasta kotona työssäkäynnin sijaan.
Mitäköhän aloittajan mies sanoisi minusta, kun mun kanssa eläessä aina kotiin tullessa keittiössä olisi täysin puhdas ja kuiva rätti :D Mä kun pistän tiskirätin pyykkiin päivittäin ja otan puhtaan tilalle.
Mä naulaisin sen rätin varmaan ulko-oveen kiinni, että on heti kotiin palaavaa ukkoa vastassa. Se kuvavinkki oli kans hyvä: tiskirätistä kuva äijän puhelimeen 10 min välein. Ehkä sitten huomaisi oman naurettavuutensa?
Et voi olla tosissasi! Kai sinä olet miehellesikin sanonut, että tuo on todella törkeää.
Niin, ethän sinä tietenkään voi etkä uskalla, kun olet ehdottomasti Kiltti Vaimo, ja pelkäät suunnattomasti, että jäät ikuisiksi ajoiksi yksin, kun mies löytää uuden tiskirätin - anteeksi, ei kun siis tarkoitin Rouvan.
Toivon tosiaan, että tämä olisi provo, mutta pelkään, että minä tunnen sinut.
Pyyhi kakkapyllysi siihen rättiin ja pyydä nuuhkaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laittoi se viikonloppu ihan uuteen valoon vaimon valittamisen lapsen hoidon rankkuudesta. En ole viitsinyt mainita, mutta en jaksa enää ottaa niin tosissaankaan. Jäisin mielelläni itse kotiin, mutta taloudellisista syistä ei ole järkevää. Kuten yleensä aina, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta.
Näinhän se on. Luulenpä, että pääasiallinen syy väsymykseen on ihan vaan reilu pitkästyminen. Naisille ei enää opeteta kokonaisvaltaista taloudenpitoa ja sitten se pääsee unohtumaan kun touhotaan vaan siitä vauvasta. Se on ihme juttu kun kotona ollaan niin menot ei ole kilpailutettuja, budjetit ei oo ihan tiptop, ruokakaapit tursua tarvikkeita ja ei ole ossobukot punaviinillä työpäivän päätteeksi pöydässä.
Joo ja jos ei osaa, niin sit on koko päivä aikaa opetella.
Minun mieheni on myös erittäin kontrolloiva. Tai siis asiat kertakaikkiaan pitää tehdä niinkuin hän haluaa. Tai ei hän oikeastaan HALUA mitään, vaan asiat vaan on niin ja ne pitää tehdä niin jos ylipäätään haluaa että mitään tehdään. Asiat pitää olla oikein. Ja kaikki pitää tietysti tehdä niin hyvin kuin pystyy. Tämä on siis se lähtökohta.
Siivous ja puhtaus ja järjestys pitää olla. Mutta ei mitenkään kliinisesti, vaan hänen tavallaan. Jos yritän hieman vastustaa tai sanoa etten nyt jaksanut järjestää miljoonannen kerran samana päivänä kenkiä eteisessä, niin hän vaan ihmettelee että eihän siihen VOI mennä niin montaa minuuttia ettetkö sitä voisi tehdä?? Mitä muuta ehdit sinä aikana tekemään, sehän kestää vain korkeintaan minuutin, eihän sulla voi olla mitään niin tärkeää minuuttia ettetkö tuota viitisi/ehtisi tekemään. Asiat siis pilkotaan minuutilleen , ja jos väitän vieläkin vastaan , niin aletaan pilkkomaan sekunnilleen. No eihän kukaan tavan ihminen pysty omaa päiväänsä sekunnilleen järjestämään, joten häviän tämän pilkunviilauksen aina.
Vähän väsyttää joskus, mutta sluibailen salaa omalla tavallani, saan siitä jollakin tavalla hiljaista tyydytystä. Mies käy työmatkoilla ja silloin nautin omasta rauhastani. Perherauha säilyy, kun järjestelen kotona sennäköisesti kuin miehen mielestä pitääkin olla. Ajatukseni ja tekemiseni silloin kun hän ei ole paikalla, ovat omiani ja niitä ei voi määrätä.