Kyllä koen sen nöyryyttävänä, kun mies töistä tullessaan
Olen kotona taaperon kanssa. Mies käy normaalissa siistissä sisätöissä päivisin. Aina ensimmäisenä kun mies tulee kotiin, hän kävelee keittiöön ja kokeilee kädellään keittiön tiskirättiä. Jos se on kuiva, en ole kuulemma siivonnut enkä tehnyt mitään koko päivänä. Kunnon huushollissa on keittiön tiskirätti aina kostea, koska siitä tietää että talon emäntä on pyyhkinyt pintoja ja siivonnut siis muutenkin talossa.
Tästä kuivasta tiskirätista tulee tuhahteluja, äksyilyä, no, mitäs olet tänään tehnyt-kyselyjä. Koen sen nöyryyttävänä. Mies ei näe, että olen kyllä siivonnut kotona ja taaperon jälkiä nyt pitää muutenkin koko ajan korjata.
Kohta alkaa ahdistaa se miehen kotiintulo niin, että upotan sen rätin läpimäräksi veteen että on sitten siivouksen illuusiota ja tunnetta kun menee sitä kokeileen.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laittoi se viikonloppu ihan uuteen valoon vaimon valittamisen lapsen hoidon rankkuudesta. En ole viitsinyt mainita, mutta en jaksa enää ottaa niin tosissaankaan. Jäisin mielelläni itse kotiin, mutta taloudellisista syistä ei ole järkevää. Kuten yleensä aina, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta.
Näinhän se on. Luulenpä, että pääasiallinen syy väsymykseen on ihan vaan reilu pitkästyminen. Naisille ei enää opeteta kokonaisvaltaista taloudenpitoa ja sitten se pääsee unohtumaan kun touhotaan vaan siitä vauvasta. Se on ihme juttu kun kotona ollaan niin menot ei ole kilpailutettuja, budjetit ei oo ihan tiptop, ruokakaapit tursua tarvikkeita ja ei ole ossobukot punaviinillä työpäivän päätteeksi pöydässä.
Joo ja jos ei osaa, niin sit on koko päivä aikaa opetella.
Ootte hölmöjä. Ei yhden vkonlopun perusteella voi päätellä millaista lapsen kanssa on äidillä. Ja miksi pitäisi tehdä aivan kaikki miehen puolesta! Vaikka osaisi aivan kaikki maailman taidot niin se nainen on sen LAPSEN äiti EI SINUN äitisi! Rätti omaan käteen vaan ja tekemään. Vai katoavatko kaikki kyvyt miehiltä kun muuttavat naisen kanssa yhteen?
Katkerat ämmät taas yrittää liioitella kotona olemisen raskautta. Onhan se varmaan lapsenhoidon jälkeen kiva mennä takaisin johonkin hömppähömppä -työhön kirjoittelemaan jotain onnettomia tiedotteita tmv. siirtelemään papereita paikasta toiseen. Miehet kun joutuu siellä töissä tekemään oikeasti vaativia työtehtäviä.
Mies näyttämään mallia. Viikonlopun ajan pyörittää kodin ja lapsen, siivoaa kaikki jäljet. Sinä olet kuin et olisikaan - linnoittaudut sänkyyn kirjan ja suklaan kanssa. Mies saa tilaisuuden näyttää että mitä kaikkea siihen kotonaolopäivään kuuluu ja miten siisti koti on illalla. ;)
Vierailija kirjoitti:
Mies näyttämään mallia. Viikonlopun ajan pyörittää kodin ja lapsen, siivoaa kaikki jäljet. Sinä olet kuin et olisikaan - linnoittaudut sänkyyn kirjan ja suklaan kanssa. Mies saa tilaisuuden näyttää että mitä kaikkea siihen kotonaolopäivään kuuluu ja miten siisti koti on illalla. ;)
Ja kun mies selviää siitä hymyssä suin niin mites sitten...? Nainen hoitaa hommat jatkossa ilman mussutusta tai menee töihin?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on myös erittäin kontrolloiva. Tai siis asiat kertakaikkiaan pitää tehdä niinkuin hän haluaa. Tai ei hän oikeastaan HALUA mitään, vaan asiat vaan on niin ja ne pitää tehdä niin jos ylipäätään haluaa että mitään tehdään. Asiat pitää olla oikein. Ja kaikki pitää tietysti tehdä niin hyvin kuin pystyy. Tämä on siis se lähtökohta.
Siivous ja puhtaus ja järjestys pitää olla. Mutta ei mitenkään kliinisesti, vaan hänen tavallaan. Jos yritän hieman vastustaa tai sanoa etten nyt jaksanut järjestää miljoonannen kerran samana päivänä kenkiä eteisessä, niin hän vaan ihmettelee että eihän siihen VOI mennä niin montaa minuuttia ettetkö sitä voisi tehdä?? Mitä muuta ehdit sinä aikana tekemään, sehän kestää vain korkeintaan minuutin, eihän sulla voi olla mitään niin tärkeää minuuttia ettetkö tuota viitisi/ehtisi tekemään. Asiat siis pilkotaan minuutilleen , ja jos väitän vieläkin vastaan , niin aletaan pilkkomaan sekunnilleen. No eihän kukaan tavan ihminen pysty omaa päiväänsä sekunnilleen järjestämään, joten häviän tämän pilkunviilauksen aina.
Vähän väsyttää joskus, mutta sluibailen salaa omalla tavallani, saan siitä jollakin tavalla hiljaista tyydytystä. Mies käy työmatkoilla ja silloin nautin omasta rauhastani. Perherauha säilyy, kun järjestelen kotona sennäköisesti kuin miehen mielestä pitääkin olla. Ajatukseni ja tekemiseni silloin kun hän ei ole paikalla, ovat omiani ja niitä ei voi määrätä.
Mun mieheni on periaatteessa samanlainen, mutta mä olen alusta asti tehnyt selväksi, että minä teen asiat niin kuin haluan ja hän saa ihan itse noudattaa omia ohjeistuksiaan. Aika monta kertaa olen heittäytynyt sohvalle puhelimen kanssa kesken siivouksen kun on tullut liikaa ohjeita. Tehkööt sitten itse jos ei kelpaa!
Uppista. Onko paljonkin kontrolloivia puolisoita muilla?
Onkohan aloittaja selviytynyt tilanteesta?
Eniten minä ihmettelen sitä, että näitä kontrolloivien miesten nöyryyttämiä naisia on todellisuudessa niin paljon.
Mitä te saatte sellaisesta elämästä? Mikä siinä miehessä ja nöyryytettynä olemisessa on niin arvokasta, että ette voi luopua siitä ja ryhtyä elämään ihan omaa, vapaata elämää?
Up! joko jätit sen tiskirättiä puristelemaan itsekseen?
Poikien pitäiskin saada armeijasta erillinen todistus siitä, että he osaavat siivota kympin arvoisesti. Se sitten kotiin palattua kehystettynä seinälle, niin sen jälkeen voidaan epäillä vain halukkuutta...