Rakastatko omista lapsistasi toista enemmän kuin toista?

Minulla on silloin tällöin esikoista kohtaan vihamielisiä tunteita ja tuntuu, että en jaksa häntä. Hän oli vauvana kova itkemään ja muutenkin todella vaativa(vauva ajasta ei jäänyt hyvät muistot) ja taapero iässä todella villi jne, lopetti päiväunet aikaisin alle 2v. lisäksi puri ja töni muista lapsia(se onneksi jäi kun tuli 3v täyteen)..Olen ollut kauhean usein hänen kanssaaan raivonpartaalla. Viimeksi tänään, kun hän ei usko mitään ja koko ajan olisi jotain vailla..siis tuntuu väliin, että olisi nyt vähän aikaa tyytyväinen.



Kuopus on parivuotta nuorempi ja hänelle hermostun harvoin. En ole koskaan vielä kunnolla hermostunut..Hänen vauva aikansa oli ihanaa ja siitä jäi hyvät muistot. Poika on myös rauhallisempi kuin esikoinen ja ollut aina parempi nukkumaan..On aina myös totellut paremmin. Ja viihtyy paljon sylissä ym.



Eli tätä toista on ns. helpompi ollut rakastaa. Mutta ilmanmuuta rakastan molempia yhtäpaljon ..Mutta isompaa kohtaan on useimmin negatiivisiakin tunteita. Yritän kyllä olla näyttämättä niitä. Ja hieno poika hän kuitenkin on!

Huvittavaa, jos sekin että koen pienen kuopukseni läheisemmäksi kuin isosisaruksensa, tekee minusta oksettavan ja huonon äidin. Sitä en ollut vielä ajatellutkaan.



Onko se ihme jos tuo pienin tuntuu läheisimmältä, hän kun seuraa mua kuin hai laivaa lähes 24/7, istuu sylissä yhteensä tunteja päivän mittaan ja joskus kaivautuu yöllä kainalooni nukkumaan kun pelottaa? Tietenkin isommatkin ovat minulle läheisiä, mutta heille on jo joutunut löysentämään liekaa niin että pääsevät itsenäistymään. Siksi tuntuvat etäisemmiltä välillä.



Mutta kuten jo sanoin, yhtä rakkaita ovat kaikki. :)



18