Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rakastatko omista lapsistasi toista enemmän kuin toista?

Vierailija
16.02.2006 |

Tai rakkaus on ehkä väärä sana, kyllähän minä kaikkia rakastan, mutta tuntuu itsestäkin pahalta, kun pitää oikein tsempata, että muistaisin välillä paapoa, helliä, lässytellä, pitää sylissä meidän vanhinta lasta (eskarilainen). Hän itsekin sanoi minulle eilen, että hänen mielestään minä tykkään enemmän kahdesta nuorimmasta. Onko kenelläkään muilla tällaisia tuntemuksia? Tuntuu tosi kurjalta enkä oikein tiedä miten pitäisi toimia.

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaatko yhtään arvella? Jännä juttu.



Mulla on vasta yksi lapsi. Omassa sisarussarjassa kyllä jäi mieleen että äiti suosi veljeäni AINA, hän oli erityislapsi ja siksi extrasuojeluksen ja paapomisen ja hellittelyn alainen. Tosi ärsyttävää siskon näkökulmasta.

Vierailija
2/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tytön vauva-aika oli onnellista symbioosia, paljon läheisyyttä ja rakkautta.

Pojan synnytys osui vaikeaan elämäntilanteeseen, lähisukulaiseni kuoli ja toinen sairastui vakavasti. Suhde poikaan ei päässyt muodostumaan vauva-aikana niin läheiseksi, mutta olemme kuroneet sitä hienosti umpeen. En kuitenkaan usko, että pojasta tulee koskaan yhtä läheinen kuin tytöstäni. Olen tämän hyväksynyt. Molempia rakastan ja antaisin elämäni heidän puolestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan tällä tekemistä minun ja äitini välisillä suhteilla? Meillä on äidin kanssa hyvät välit, mutta ei ehkä olleet esim. lapsena ja teininä niin lämpimät kuin näin jälkeenpäin olisi toivonut.

Vierailija
4/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hetkittäin vauva tuntui suorastaan tunkeilijalta, joka oli tullut minun ja esikoisen väliin. Mutta ajan myötä sitten aloin rakastaa kuopusta yhtä paljon. Nyt joskus mietin, mitenkähän tulee olemaan. Kuopus (yhä vauva) on tosi ihana, rauhallinen ja hyväntuulinen luonne. Esikoinen on aina ollut temperamenttinen ja hankalakin. Jos kuopus on isompanakin yhtä herttainen luonne kuin nyt, mahdanko tulevaisuudessa onnistua osoittamaan rakkautta tasapuolisesti molemmille.

Vierailija
5/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se taitaa kyllä johtua ihan luonteestakin, poikamme on vain tosi mukavan luonteinen. Yleensä jokaiset ihmiset, sukulaisemmekin, pitävät spontaanisti pojastamme. Tyttömme on_todella_arka_luonne ja hänellä on joitain outoja luonteenpiirteitä, valitettavasti:((. Hän on vähän sellainen, ettei hän päästä ketään lähelleen. Näin on ollut ihan vauvasta asti.



Ehkä oli sitten helpompi alkaa rakastaa sitä iloisempaa ja avointa luonnetta kuin sitä joka itki aina jonkin muutoksen edessä? Tytön kanssa kun ei juuirkaan voinut liikkua ilman että hän sai jonkinlaisia itkukohtauksia.



Joskus olen toivonut, että tyttö olisi vähän enemmän " normaalin" oloinen eikä sellainen luonne kuin on:((.



No ehkä olen sitten huono äiti minäkin. Parhaani yritän, mutta näin meillä.

Vierailija
6/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kahta pienempää kun esikoista..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla samanlaisia fiiliksiä kuin sinulla - ja ap, hyvä keskustelunavaus!



Esikoinen on ollut aina todella vaativa, ja on paljon asioita, joiden vuoksi olen ollut hänestä huolissani - ja samaten hän on aina ollut minulle aivan järjettömän rakas.. Tuskin on erityislapsi, mutta aika ajoin sellainen " pelko" on käynyt mielessäni. En tiedä siksikö vai miksi, mutta hän on alati mielessäni ja sydämeni syrjällään hänen vuokseen. Samoin tosin on sydän myös niin täynnä rakkautta, että välillä epäilen onko se jo jotenkin liikaa ja pois kuopukselta.



En halua ajatella niin, että rakastaisin esikoista enemmän kuin kuopusta (joka on " helpompi" tapaus), mutta tilanne kuitenkin mietityttää joskus. Ainakin paljon enemmän esikoinen on mielessäni kuin kuopus - ja siitäkin tulee joskus huono omatunto.



Esikoinen 3v ja kuopus 1v, molemmat poikia.

Vierailija
8/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä tuo kuopus on kaikista läheisin. Ihan sen takia että olen hänen kanssaan kotona ja muut lapset ovat jo koulussa ja paljon omissa menoissaan ja touhuissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa tosiaan sanoa yhtään mistä johtuu että toinen pojistani on läheisempi ja jopa rakkaampi. :/ Ihan heti synnytyksen jälkeen se jotenkin tuntui vaan läheisemmältä. Mies hoiti aina toista ja minä tätä toista. Huomaa kyllä pojistakin, toinen on isin poika ja toinen äitin. Vaikka kuinka yritän jotain selitystä tälle löytää en sitä löydä.. Toinen oli kyllä syntyessä heikompi ja hieman vaativampi vauvana.. Siis just tämä joka ei tunnu niin läheiseltä kun toinen.. Voisko siinä olla syy, en tiedä...!? Terveisen: kaksospoikien äiti

Vierailija
10/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä rakastin vauvana esikoista enemmän kuin kuopusta. Kuopuksen teinkin vähän sen vuoksi, että esikoisella olisi " kaveri" .



Nyt " rakastan" tätä kuopusta enemmän. Hän on luonteeltaan oikein herttainen, niin hellyttävä, että ulkopuolisetkin kommentoivat (vaikka hän on jo melkein 4).

Esikoinen koettelee taas kaikin puolin äitinsä hermoja, eli häntä kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde tätä nykyä.



Eli jos koko elämänkaaren rakkauden laittaa vaakakuppiin, niin molempia rakastan yhtä paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on samanlaiset intressit jne.Kaikki lapset ovat tietenkin rakkaita mutta tytön kanssa on kiva tehdä tyttöjen juttuja! Pojat ovat kiinnostuneita eri asioista.Täytyy myöntää että mua harmittais jos meillä olisi pelkkiä poikia.

Vierailija
12/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On täysin luonnollista, että pienempiä lapsia paapoo enemmän. Rakkaus on suojelevampaa! Mutta ei se ole sen enempää... esikoista (eskarilainen meilläkin) rakastaa enemmän toverillisesti. Ei hän nyt tietenkään ole kaverini, vaan pieni 6-vuotias lapseni, mutta vähän siis tuohon tyyliin, parempaakaan sanaa en keksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhde on kumpaakin omanlaisensa. Nuoremman luonteesta pidän enemmän, mutta vanhempi on jotenkin enemmän " minun vauva" .

Vierailija
14/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt kanssa, että kumpi on läheisempi. En osaa sanoa. Se kumpi on sylissä sillä hetkellä on aina maailman ihanin. Eli tasoissa on ja toivon, että pysyykin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

esikoinen,poika, on nykyään niin kiltti ja tottelevainen,

että tuntuu välillä " mukavammalle" .

Kun taas kuopus,tyttö, koettelee hermoja jokainen päivä.

Sillä joku 3 vee uhma menossa...



Rakastan toki melempia hyvin paljon ja samanverran,

enkä suostu lellimään jompaa kumpaa. (miehellä omia kokemuksia lapsuudestaan ja tuntuvat todella vääriltä!)



Vierailija
16/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


On täysin luonnollista, että pienempiä lapsia paapoo enemmän. Rakkaus on suojelevampaa! Mutta ei se ole sen enempää... esikoista (eskarilainen meilläkin) rakastaa enemmän toverillisesti. Ei hän nyt tietenkään ole kaverini, vaan pieni 6-vuotias lapseni, mutta vähän siis tuohon tyyliin, parempaakaan sanaa en keksi.

Vierailija
17/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koskaan missään olosuhteissa voisi sanoa, että rakastan toista lasta enemmän tai edes että joku on läheisempi toista! Uskomatonta, mitä törkimyksiä ja HUONOJA ÄITEJÄ täältä palstalta löytyy!!!

Vierailija
18/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


En koskaan missään olosuhteissa voisi sanoa, että rakastan toista lasta enemmän tai edes että joku on läheisempi toista! Uskomatonta, mitä törkimyksiä ja HUONOJA ÄITEJÄ täältä palstalta löytyy!!!

Vierailija
19/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(kirjoitinkin siitä jo aiemmin). Mutta eiköhän se varsinainen rakkaus ole eri juttu.

Vierailija
20/22 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tunteet ovat erilaisia, niin ne pitää tunnustaa eikä kieltää. Koska tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen voi molempiin lapsiin suhtautua yhtä rakastavasti. Ja kumpikin lapsi kokee saavansa rakkautta.

Jos kiellät sen tosiasian, että rakastat (tai oli se mitä tahansa) toista enemmän kuin toista, niin siitä koituu elämässä vaikeuksia.

Tämä on ihan psykologinen tosiseikka, joka pätee kaikkialla elämässä.

Vierailija:


En koskaan missään olosuhteissa voisi sanoa, että rakastan toista lasta enemmän tai edes että joku on läheisempi toista! Uskomatonta, mitä törkimyksiä ja HUONOJA ÄITEJÄ täältä palstalta löytyy!!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan neljä