Läksyt päiväkodista???

Mun lapsi sai eskarista lähes viikottain kotiläksyjä viikonlopuksi. Ei kai se haittaa jos ei niitä joka päivä tule. Koulussa pitää jo osata käyttää kynää. Useimmat tuntevat numerot ja kirjaimetkin ja moni osaa jo lukea.

Ehkä lapsi sai "läksyjä" juuri siksi, ettei kynäharjoitusten teko ole kiinnostanut. Eskarissa aletaan harjoitella kirjaimia, mitä ennen lasten tulisi osata jo käyttää kynää. Pisteiden yhdistystehtävät ovat juuri hyvää harjoitusta 5-vuotiaalle.

No ei kuulu tollaset päiväkotiin tai eskariin. Suomalaisen varhaiskasvatuksen idea on juurikin se että lapset saavat olla lapsia eikä mitään pikkukoululaisia. En näe mitään perusteltua syytä läksyille ennen koulua.

Kasvatuksen & varhaiskasvatuksen ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

No ei kuulu tollaset päiväkotiin tai eskariin. Suomalaisen varhaiskasvatuksen idea on juurikin se että lapset saavat olla lapsia eikä mitään pikkukoululaisia. En näe mitään perusteltua syytä läksyille ennen koulua.

Kasvatuksen & varhaiskasvatuksen ammattilainen

Mutta tämä on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, mitä lasten odotetaan jo osaavan koulun aloittaessaan. Odotetaan, että he osaavat käyttää kynää oikealla otteella, leikata saksilla, osaavat numerot ja kirjaimet. Nuo olivat aivan vähimmäisvaatimuksia kun oma lapseni aloitti koulun syksyllä. Ja monet tosiaan osasivat jo lukea ja vaikka se ei ollut pakollista, niin hurjaa tahtia siinä ekana syksynä jo edettiin lukemisessa. Jos joku olisi joutunut aloittamaan ihan aakkosten tunnistamisesta ja viivan piirtämisestä, niin olisi ollut hankala pysyä opetuksen mukana.

Päiväkodissa ja eskarissa siis kuitenkin täytyy opettaa lapsille tietyt perustaidot, vaikka sanotaan, että lapset eivät ole pikkukoululaisia.

Läksyjä annetaan nykyään siksi, koska vanhemmat laiminlyövät lastensa kasvatuksen tältä osin. Ennen ostettiin puuhakirjoja ja ties mitä 3-5-vuotiaille, nykyään suuri osa eskareista ei osaa edes pitää kynää kädessään! Lukea kyllä osataan, mutta kynän käyttö on tuntematonta lapsille. On pakko patistaa vanhempia ottamaan vastuuta, aika päiväkodissa ja esikoulussa ei vain riitä kaikkien henkilökohtaiseen opettamiseen.

T: Eskariope (tosin nyt vauvalomalla)

No ei tosiaan mene noin! Kynän käyttöä harjoitellaan viskarivuonna, koska eskarissa harjoitellaan jo kirjaimia (myös sanoja) ja numeroita. Läksyjä eskarista ei ole tullut, mutta meillä on vain pk:n eskarista kokemusta. Uudet opetussuunnitelmat eskarille tuli viime syksynä.

Ehkä ne läksyt on annettu ap:n lapselle, koska ei ole kovin varma kynän käyttäjä tai ei ole kynäotetta tai joku muu syy, jonka ne voisivat kertoa päiväkodista (täällä ei voida tietää).

Eskarista tuli säännöllisesti kerran viikossa läksyä. ne olivat sellaisia: leikkaa lehdistä syksyisiä kuvia. Piirrä tähän jouluisia asioita. Kerro ja kuvita lyhyt tarina (vanhemmat tai sisarukset kirjoittivat, tarinat olivat tyyliin 5 lausetta.

Läksyjen idea oli sen rutiinin oppiminen, että vihko tulee torstaisin kotiin ja se tuodaan maanantaisin eskariin takaisin. Eli sitä "omista tavaroista huolehtimista", mikä on ihan hyvä kouluvalmiutta ajatellen. Läksyt olivat tosi mieluisia ja lapset olivat "tärkeinä" niiden läksyjensä kanssa. Kun pienempi sisarus oli ns. viskari, eli pikku-eskari, he HALUSIVAT saada läksyjä, kun eskaritkin saivat. Ja siksi silloin tällöin saattoi tulla just jotain tuollaista. Tai vastavaa kuvien leikkelyä, syksyn lehtien keräämistä jne.

Herkkyyskaudet tulee kirjoittamiseen ja lukemisen opetteluun paljon ennen eskaria ja koulua, joten on ihan hyvä tiedostaa ja ruokkia lapsen kiinnostusta asiaan ennen kouluikää. Ihan leikin varjolla ja rennosti. Kannattaa ottaa mahdollisuuutena, ei pakkona. Jos jokin ei kiinnosta lasta yhtään, voiko niiden asioiden pariin kuitenkin lempeästi ohjata? Tarviiko kaiken olla lapsesta vain ja ainoastaan kivaa, jotta niitä tehdään? Kuka estää vanhempia opettamasta lastaan, miksi jättää asioita vasta koulun opetettavaksi? Koulussa asioita ennään sellasella vauhdillla eteenpäin, että minusta on ihan hyvä osata jo jotain ennen kouluun menoa.

Huolestuttavaa, jos lapsi vasta koulussa ottaisi kynän ensi kertaa käteensä. Tai joutuisi kylmiltään muistamaan kaikki läksyt ilman harjoittelua. Kyllä näitä asioita pitää pienestä pitäen harjoitella, niin asiat sujuvat kaikkein helpoiten!

Etenkin pojille nuo ns. läksyt ovat erittäin tärkeitä. Puuhakirjoja ostetaan tytöille runsaasti, mutta pojat laiminlyödään "pojat ovat villejä" -asenteen takia. Ja sitten ihmetellään, miksi pojat eivät pärjää koulussa, kun tytöt ovat ekaluokalla saaneet jo vuosia harjoitusta kynätehtävistä ja pojat eivät!!!

5v päästä ap:n poika ei pärjää koulussa jos ei ala harjoitella nyt... Ja sitten ap itkee kuinka peruskoulu syrjii poikia, omaa vastuuta ei nähdä.

Läksyt on kyllä ihan naurettavaa ajanhaaskausta. Opettajat vois opettaa paremmin ja kysellä kaikilta oppilailta vuorotelle ääneen kaikki asiat niin nähtäisiin muistetaanko ne. Aina pieni kertaus seuravalla tunneilla. Jos tällainen asia pelottaa oppilaita niin potkaistaan pois yhteiskunnasta. Suomessahan on paljon saaria jonne syrjäytyneet voitaissin viedä väkisin, muta normaaleja kapitalisteja häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Läksyjä annetaan nykyään siksi, koska vanhemmat laiminlyövät lastensa kasvatuksen tältä osin. Ennen ostettiin puuhakirjoja ja ties mitä 3-5-vuotiaille, nykyään suuri osa eskareista ei osaa edes pitää kynää kädessään! Lukea kyllä osataan, mutta kynän käyttö on tuntematonta lapsille. On pakko patistaa vanhempia ottamaan vastuuta, aika päiväkodissa ja esikoulussa ei vain riitä kaikkien henkilökohtaiseen opettamiseen.

T: Eskariope (tosin nyt vauvalomalla)

Kaveri kertoi, että kun lapsensa meni ekalle ja niillä oli liikunnassa hiihtoa ja luistelua, homma jouduttiin aloittamaan ihan alkeista. Suurin osa lapsista kun ei ollut koskaan edes ollut suksien/luistimien päällä ja homma meni näiden osalta pelkäksi kaatuiluksi. Ne pari lasta, mukaanlukien kaverin lapsi, jotka osasivat em. aktiviteetteja tehdä, saivat viilettää vapaasti opettajan ja parin mukana olevan vanhemman nostellessa loppusakkia pystyyn. 

Iloisella 80-luvulla kun minä koulutaipaleeni aloitin, eskarilaisina kaikki meidän ryhmässä osasi jo luistella ja hiihtää. Olisi pidetty kummana jos ei olisi osattu.

Voi hyvänen aika sentään, uskomatonta, että kaikki perustaitojen oppimisetkin sälytetään yhteiskunnan hartioille. Kynän käyttö, saksien käyttö, pukeminen ja riisuminen, napit ja vetskarit, kengännauhat, vessa-asiat jne. Vanhemmat siis istuvat koko illan kotona läppäri tai tabletti hyppysissään ja tenava tekee samalla tavalla. Askartelustahan tulee sotkua, kynä luiskahtaa pöydän pintaan tai lattiaan ja tulee ruma viiru jne. jne. Ja tuolla toisessa ketjussa aloittaja väitti, että vanhemmat pystyvät kotona antamaan laadukasta varhaiskasvatusta. Heh heh! Aina vaan toistaitoisempia mukuloita pääsee kouluun!

Ap kertoi, että lapsen kotitehtävä on vetää viivoja pisteestä pisteeseen. Oikeinko numerojärjestyksessä, kuten myytävissä tehtävävihkosissa on? -Vai pisteestä viiva seuraavaan ja seuraavaan pisteeseen?

Jos viskari-ikäiseltä vaaditaan numerosta viiva seuraavaan numeroon, on se väärin. Eihän numeroita ole kenties opetettu 5-vuotiaille. Lapsella pitäisi olla "loruna" muistissa esim. mikä numero tulee 29 jälkeen jne. jos pisteitä on sen verran. Suoran viivan vetäminenkin seuraavaan pisteeseen saattaa kiemurrella ja lapsi ei ole ehkä tyytyväinen, kuvio voi muuttua viivan mennessä hutiin.

Ennen viskaritehtäviä pitäisi olla kynän käytössä kokemusta ettei lapsi turhaudu epäonnistuessaan, samoin kuin numerojärjestyksen tietäminen.

Numerotehtävissä pisteestä pisteeseen voisi olla apuna monelle lapselle numerojono. Voi olla joko paperissa valmiina tai erikseen seuraaviin tehtäviin. Siitä lapsi näkee mikä numero tulee viimeisen numeroidun pisteen jälkeen. Myös malli, valmiiksi tehtynä viivat oikeissa paikoissa, on ok, sillä nythän on kyse kynän käytöstä, ei siitä osaako lapsi numerojärjestyksen. 

Mittanauha on myös oiva apu näkemään numerojärjestyksen. Jos pisteitä on esim. 10, voi apunumerot olla vain 1-10. Mutta lapset ovat erilaisia, joillakin onnistuu vaikka katsoisi ruudukkoa 1-100, eikä mene "silmät sekaisin" numeropaljoudessa. (Kymmenen riviä, 1-10,  11-20,  21-30 jne.)

Kynäote tulee "huomaamattaan" lapselle, kun hänelle annetaan jo ensimmäisistä alkaen palapelejä, joissa on nuppi. Nupista ottamalla kiinni sormissa on kynäote.

Kotitehtäviä ehtii kyllä tehdä koulun alkaessa, joten en pidä näitä hyvänä asiana ennen kouluikää. Jos jotain harjoitusta ja harjaantumista tarvitaan, päiväkodissa tulisi saada siihen ohjausta esim. ryhmäavustajalta jos lastentarhanopettaja ym. eivät ehdi. Kotona annetaan mahdollisuus kynätöihin, mutta pakottamalla ei onnistu. Keksittävä motivoivaa kynähommaa...

Lapsia opettanut mutta ei pakolla kirjoitti:

Ap kertoi, että lapsen kotitehtävä on vetää viivoja pisteestä pisteeseen. Oikeinko numerojärjestyksessä, kuten myytävissä tehtävävihkosissa on? -Vai pisteestä viiva seuraavaan ja seuraavaan pisteeseen?

Jos viskari-ikäiseltä vaaditaan numerosta viiva seuraavaan numeroon, on se väärin. Eihän numeroita ole kenties opetettu 5-vuotiaille. Lapsella pitäisi olla "loruna" muistissa esim. mikä numero tulee 29 jälkeen jne. jos pisteitä on sen verran. Suoran viivan vetäminenkin seuraavaan pisteeseen saattaa kiemurrella ja lapsi ei ole ehkä tyytyväinen, kuvio voi muuttua viivan mennessä hutiin.

Ennen viskaritehtäviä pitäisi olla kynän käytössä kokemusta ettei lapsi turhaudu epäonnistuessaan, samoin kuin numerojärjestyksen tietäminen.

Numerotehtävissä pisteestä pisteeseen voisi olla apuna monelle lapselle numerojono. Voi olla joko paperissa valmiina tai erikseen seuraaviin tehtäviin. Siitä lapsi näkee mikä numero tulee viimeisen numeroidun pisteen jälkeen. Myös malli, valmiiksi tehtynä viivat oikeissa paikoissa, on ok, sillä nythän on kyse kynän käytöstä, ei siitä osaako lapsi numerojärjestyksen. 

Mittanauha on myös oiva apu näkemään numerojärjestyksen. Jos pisteitä on esim. 10, voi apunumerot olla vain 1-10. Mutta lapset ovat erilaisia, joillakin onnistuu vaikka katsoisi ruudukkoa 1-100, eikä mene "silmät sekaisin" numeropaljoudessa. (Kymmenen riviä, 1-10,  11-20,  21-30 jne.)

Kynäote tulee "huomaamattaan" lapselle, kun hänelle annetaan jo ensimmäisistä alkaen palapelejä, joissa on nuppi. Nupista ottamalla kiinni sormissa on kynäote.

Kotitehtäviä ehtii kyllä tehdä koulun alkaessa, joten en pidä näitä hyvänä asiana ennen kouluikää. Jos jotain harjoitusta ja harjaantumista tarvitaan, päiväkodissa tulisi saada siihen ohjausta esim. ryhmäavustajalta jos lastentarhanopettaja ym. eivät ehdi. Kotona annetaan mahdollisuus kynätöihin, mutta pakottamalla ei onnistu. Keksittävä motivoivaa kynähommaa...

En ole ap, mutta meidän lapsi sai "viskarivuonna" aluksi niitä pelkkiä viivatehtäviä ilman numeroita. Oli myös paljon muita kädentaitojen harjoitteluja, esim. helmien lajittelua koon mukaan yms. ja keväällä näihin aikoihin oli kyllä jo ihan numeroiden yhdistelyä lapsellani. Väritystehtävissäkin oli sellaista, että piti värittää esim. P-kohta punaisella K-kohta keltaisella jne.

Ei pidä aliarvioida lapsia, pienetkin oppivat vaikka mitä, jos heitä motivoidaan lapsille sopivalla tavalla! Itsekin muistan tehneeni reilusti ennen kouluikää "puuhakirjoja" 80-luvulla.

Kun minä olin nuori, meillä oli päiväkodissa ompelutehtäviä, siis tytöillä ja pojilla. Saimme valita langan värin ja pistää ne oikeista rei'istä sellaiseen pahviseen kuvaan. Oli myös noita yhdistelytehtäviä ja kynällä tehtäviä labyrinttejä yms. en muista olinko eskari vai viskari (ei silloin ollut pakollista esikoulua), mutta päiväkodissa oli huomattavasti enemmän tällaisia kädentaitoja ja kärsivällisyyttä kehittäviä tehtäviä kuin mitä omalla lapsellani on. Hyvä jos kaikkialla ei ole hylätty näitä!