Lue keskustelun säännöt.
Erot pieni- ja suurituloisten elämänlaadussa
Kiikunkaakun
11.02.2016 |
Tässä voisi hutkia suurituloisia niillä asioilla, joita he eivät edes tajua ajatella. Millä kaikin tavoin ovat etuoikeutettuja ja mitä pitävät itsestäänselvänä - asioita, joista pienituloinen joutuu luopumaan?
Millä tavalla sinun elämänlaatu paranisi, jos olisit suurituloinen? Mitä sellaista tekisit, mistä nyt jäät kokonaan paitsi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidetaan tässäkin ketjussa puhua jostain aivan käsittämättömistä tuloista. Suomalainen verotus pitää kyllä huolen, että esimerkiksi minun yli 80 000 € vuosituloillani noista asioista saa enimmäkseen haaveilla. Tällä sitä pankille vanhaa rintamamiestaloa maksetaan vielä pitkään, remontit, siivoukset ja ruohonleikkaukset itse tehden, kulttuurin pariin ei viikolla ehdi pitkien työpäivien vuoksi, viikonloppuna on liian väsynyt. Ylimääräinen vapaa-aika kahden lapsen kanssa. Ai niin, onhan mulla yksi ylellisyyskin eli sähköllinen 39 neliön mökki, ilman juoksevaa vettä ja ulkohuussilla tietenkin. Eli kuulun tilastojen valossa 1/10 eniten palkkatulova saavaan ryhmään kuulutaan, silti mennään hyvinkin vähillä mukavuuksilla ja tili tyhjänä uutta tilipäivää odotellaan.
käsittämättömän huono elintaso sulla ja tili tyhjänä kuun lopussa? Verolaskurilla laskeskelin, että 80.000€:n vuosituloilla menee veroa n. 25 000 € , jolloin käteenjäävä netto 55 000 €, eli n. 4500 € kuussa (+lapsilisät). TÄllä summalla pitäisi elää ihan mukavaa elämää, jopa yksinhuoltajan, koska päälle tulee silloin vielä jonkinlainen elatusmaksu joka tapauksessa.
Toki elämänlaatusi voi olla heikko, jos työpäivät tai lastenhoito uuvuttavat loppuun, mutta rahallisesti pitäisi olla elämän ok ?
Verot olivat 27984 €. Tuloista 11322 € autoetu, joka työnantajan vaatimus, joutuisi muuten maksamaan km -korvauksia. Eli käteen 41734,02 viime vuonna. Elareita ei tule (isänsä rahastoinut rahansa ulkomailla, papereilla pennitön), elatustuesta taistellaan sillä se pitäisi tulla, mutta virkailija tulkinnut minulla olevan riittävä elatusmahdollisuus. Eli noin 3500 käteen, asumiseen noin 1600. Lopuilla 1900 eurolla ruoka, ip/ap-maksut, kiinteistöverot, juoksevat kulut, perintönä saadun mökin perintöverojen maksuun otetun lainan lyhennys. Rahat on tosiaan loppu joka kuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvätuloisella on varaa tietysti enemmän kalliisiin asioihin, mutta niistä ei välttämättä saa enää jatkuvasti iloa, kun niistä tulee arkipäiväisiä tavallisia juttuja, esm. kalliit vaatteet. Pienituloisena iloitsee jonkun tavallisen asian (esim uudet kengät) saamisesta, jos niistä on pitkään haaveillut ja säästänyt, suurituloiselle niiden saaminen ei ehkä tunnu miltään.
Tyytyväisyys elämään ei siis ole riippuvainen tuloista ja eihän niin kukaan väittänytkään. Tarkoitin vain. että suurituloisuus ei välttämättä ole tärkein tavoitaltava asia.
Matkustaisin useita kertoja vuodessa ulkomailla. Nyt ei ole siihen varaa. Hommaisin myös uuden kämpän huonekaluineen ja uuden vähäpäästöisen auton.
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisella on varaa tietysti enemmän kalliisiin asioihin, mutta niistä ei välttämättä saa enää jatkuvasti iloa, kun niistä tulee arkipäiväisiä tavallisia juttuja, esm. kalliit vaatteet. Pienituloisena iloitsee jonkun tavallisen asian (esim uudet kengät) saamisesta, jos niistä on pitkään haaveillut ja säästänyt, suurituloiselle niiden saaminen ei ehkä tunnu miltään.
Tyytyväisyys elämään ei siis ole riippuvainen tuloista ja eihän niin kukaan väittänytkään. Tarkoitin vain. että suurituloisuus ei välttämättä ole tärkein tavoitaltava asia.
Olet niin oikeassa, ei tunnu miltään :( En iloitse tippaakaan mistään materiasta tai kalliista uusista asioista. Kodissanikin ainoat tavarat, joista todella pidän, ovat itse tehtyjä ja/tai tuunattuja, joko minun tai jonku muun tekemiä. Lomalla ei ilahduta tippaakaan hienot hotellit tms, vaan se jos tapaa ihania ihmisiä ja onnistuu viettämään oikeasti hyvää laatuaikaa perheen tai ystävien kanssa.
Kenenkään ei pitäisi tavoitella sellaista elämää, että voi saada kaiken mitä haluaa (jos vaan haluaniset ovat kohtuullisia) Se vie pois suuren osan niistä "pienistä iloista" :( Ei ole oikeen mitään, mistä na. materialistisesta haaveilla, vaan haaveet kohdistuu sit siihen iloon, onnellisuuteen, terveyteen, onnistumiseen jne. Ja niitä saa rahalla vain tiettyyn pisteeseen saakka, lopuista voinsyyttää vain itseään. Rahattomana voi sentään syyttää rahattomuutta. (ja yhteiskuntaa :)
Suurin ero on asunnon koossa ja laadussa. Korkean verotuksen ja kalliimman asunnon ja maksimi päivähoitomaksujen jälkeen rahaa on varmaan vielä enemmän kuin työttömällä, mutta ei mahdottomia. Ehkä lapsilla on paremmin varaa harrastaa. Kyllä meilläkin pitää alennusmyyntejä vahdata ja miettiä mihin on varaa ja mihin ei. Ja bruttotulot on meillä yhteensä noin 140.000 vuodessa. Se vaan tarkoittaa, että molemmilla on 1-2 matkapäivää viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten 46 sanoi, asunnon koossa ja laadussa tuloero näkyy - meillä on pk-seudulla sopivan kokoinen ja kiva talo, kivalla alueella. Se on toki luksusta. Myös matkoilla käymme.
Perusarki sitten: inhoan ostoksilla käymistä, viihdyn kotona, harrastukset ovat sellaista edullista itsekseen tekemistä. Elämäntapamme on varsin vaatimaton tuloihin nähden ja itse asiassa eipä varmaan monikaan arvaisi, että olemme hyvätuloisia. Joku tuolla aikaisemmin sanoi, ettei lapsilla ole mitään merkkivaatteita, ei välttämättä edes ehjiä ulkohousuja... näin meilläkin.
Veikkaan, että moni hyvätuloinen on päätynyt hyvätuloiseksi, koska on joko luonteeltaan säästäväinen tai oppinut lapsena sellaiseksi. Sama vastuuntuntoisuus on saattanut auttaa eteenpäin myös työuralla. Kulutustottumukset eivät ehkä muutukaan tulojen kasvaessa, vaan eletään sitä samaa vaatimatonta elämää, jos siihen ollaan tyytyväisiä.
Ego joka määräytyy materian mukaan eli useampi asunto auto vene osake...loputon ahneus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkö se on? Rahaako hankitaan siksi ettei sitä haluta eikä tarvita, osataan elää ilmankin? Ahneuteen se kyllä perustuu tämä suurituloisuus, miksi muuten maksimoitaisiin tuloa jos kerran se ei olisi kilpailua ja egoilua???
Vierailija kirjoitti:
Niinkö se on? Rahaako hankitaan siksi ettei sitä haluta eikä tarvita, osataan elää ilmankin? Ahneuteen se kyllä perustuu tämä suurituloisuus, miksi muuten maksimoitaisiin tuloa jos kerran se ei olisi kilpailua ja egoilua???
Vähän sekava tuo sun purkaus, mut vastaan silti.. Minä itse esimerkiksi otin vastaan nykyisen työni sen merkityksellisyyden vuoksi, palkkaa tietämättä. Yllätys oli suuri, kun palkka oli tuplasti suurempi, kuin edes uskalsin kuvitella. Tekisin tätä työtä puolet pienemmälläkin palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahneuteen perustuu halu saada rahaa sekä asioita joita ei oikeasti muka tarvitse. Jos tälle ahneudelle ei laiteta rajoja katoaa kaikki yhteisöllisyys tästä maailmasta he eivät osaa rajoittaa omaa ahneuttaan. Poliitikkojen ahneutta olemme saaneet seurata viimeaikoina, hyvänä esimerkkinä caruna tapaus.
Ahne ei halua myöntää itselle omaa ahneuttaan otetaan vielä kun saadaan vaikka ei tarvita. Kaikkihan me olemme ahneita on hyvin usein kuultu lause sen kaikkein ahneimman sanomana. Ei osata itse laittaa stoppia omalle ahneudelle vaikka siinä ei enää olisi mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkö se on? Rahaako hankitaan siksi ettei sitä haluta eikä tarvita, osataan elää ilmankin? Ahneuteen se kyllä perustuu tämä suurituloisuus, miksi muuten maksimoitaisiin tuloa jos kerran se ei olisi kilpailua ja egoilua???
Vähän sekava tuo sun purkaus, mut vastaan silti.. Minä itse esimerkiksi otin vastaan nykyisen työni sen merkityksellisyyden vuoksi, palkkaa tietämättä. Yllätys oli suuri, kun palkka oli tuplasti suurempi, kuin edes uskalsin kuvitella. Tekisin tätä työtä puolet pienemmälläkin palkalla.
Eli kun sanot noin niin pakkohan siihen on sokeasti uskoa. On työpaikkakin ja olet pyyteetön tekijä, teet vaikka ilmaiseksi työnantajille ei palkka sinua kiinnosta ja palkka on hyvää hyvyyttään enemmän kuin uskalsit unelmoidakaan, vieläpä tuplasti yli kaikkien mahdollisten unelmien. Sattumalta vain kunhan pyllistit oikeaan suuntaan alkoi ropisemaan enemmän kuin halusitkaan. Aika paksua sen lisäksi että ilmoitit että pidät minun kommenttiani "sekavana purkauksena".
Eli motiivit haiskahtavat sille että ahneus etunenässä haetaan muita pyllistämään vaikka puolella palkalla, koska sehän tämän ahneuden puolustajan visio oli. Kokeilkaa kyllä tuolla reseptillä joku ahne saa itselle tuplapalkan ja sinun unelmat..no sinun unelmista se on valitettavasti pois. Tietenkin työnantajasi voi ostaa vaikka jostain kivasta uudesta maasta jotain kivaa uutta, ja tulla keskustelupalstoille kertomaan keskellä päivää kuinka hänen visiossaan käy jos kaikki vain uskoisivat että kannattaa olla sopimatta tai kysymättä mitään ja onni potkii tuplasti niin paljon kuin edes pystyy unelmoimaan. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin kerran ABCllä matkalla mökille. Naama nvllä pistelin suuhun ankeata lounaspöydän ruokaa. Mietin miksi pitää olla ABC ja niiden houkuttelevat leikkipaikat, kun viereiseen pöytään istui perhe. Isä oli hakenut litran maitoa kaupasta ja äiti kahdet isot ranskalaiset ja niityä perhe alkoi syödä, ilmeisesti lounaaksi. Lapset ryntäsi innoissaan leikkipaikalle, tässä oli selvästi viikonlopun kohokohta.
Hybätuloisuus mahdollistaa huonomman suunnittelun ja valmistelun, spontaanin tekemisen.
Mikä on kohtuullinen raja? Suomessa tuloerot kasvavat eikä siltikään ahne halua antaa panostaan yhteiseen hyvään. Tämä ei itsestään lakkaa jos emme laita rajoja ja tasapainoa järjestelmäämme niin ahneus ajaa sen alas, koska ahneuteen ei kuulu muiden auttaminen. Ei ole pitkänäköistä hyötyä ajaa alas tasa-arvoista pienten tuloerojen yhteisöä. Ei synny uutta jos emme anna mahdollisuuksia mahdollisimman monelle. Häviämme kaikki enemmän jos olemme itsekkäitä.
ei tarvitsisi ajatella niin paljon rahaa ja raha-asioita kuten nyt. joudumme laskemaan tarkat budjetit menoille ja silti tilit on tyhjiä reilusti ennen palkkapäivää (ruoka&polttoaine tiliä lukuunottamatta, joka sekin on ennen palkkapäivää tyhjä). jos ennen palkkapäivää tulee auton korjausta tai muuta yllättävää, niin joudumme lainaamaan rahat jemmatililtämme ja palauttamaan ne sitten palkkapäivänä takaisin..
olisi ihana ostaa useammin vaatteita, sisustaa tm. kotimaan matkoja ja reissuja tehdään silloin tällöin, viimevuonna käytiin jopa viikko ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin asuntoa johonkin jossa joko ei ole naapureita ihan kiinni tai ainakin naapurit on täysjärkisiä ja saaneet edes jonkinlaisen kotikasvatuksen.
Köyhä ei voi mielin määrin muutella.
Kuulumme suurituloisiin, mutta meillä on naapurina ihan kamala uusioperhe, joten valitettavasti tälläistäkin sattuu. Muutto edessä lähitulevaisuudessa, mutta sekään ei käy ihan kädenkäänteessä vaikka rahaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kohtuullinen raja? Suomessa tuloerot kasvavat eikä siltikään ahne halua antaa panostaan yhteiseen hyvään. Tämä ei itsestään lakkaa jos emme laita rajoja ja tasapainoa järjestelmäämme niin ahneus ajaa sen alas, koska ahneuteen ei kuulu muiden auttaminen. Ei ole pitkänäköistä hyötyä ajaa alas tasa-arvoista pienten tuloerojen yhteisöä. Ei synny uutta jos emme anna mahdollisuuksia mahdollisimman monelle. Häviämme kaikki enemmän jos olemme itsekkäitä.
Kuka on tama ahne joka ei anna panostaan yhteiseen hyvaan? Miten se nakyy? Olen itse suurituloinen ja maksan yli 50% veroja, elakkeita, yms samanlaisia maksuja palkastani. Kateenjaavalla osalla tyollistan siivojan ja lastenhoitajan seka kaymme ravintoloissa syomassa usein. Miten koet etta suurituloiset ovat ahneita eivat panosta yhteiseen hyvaan?
Niin, eri ihmisille nämä jutut tarkoittaa eri asioita. Esimerkiksi kuivausrumpu olisi ihana koska nyt meitä asuu viisi ihmistä vajaassa 100m2 ja koska kuivarumpua ei ole, pyykkejä on vähän aina joka paikassa kuivumassa. Ruoka taas on asia, josta haaveilen. Rakastan ulkona syömistä ja olisi ihana viedä esim. kerran kuussa koko perhe ulos syömään johonkin hyvään ravintolaan. Vastaavasti olisi ihana myös kokata kotana parempaa ruokaa useammin. Toinen auto olisi todella tarpeen, koska kun mies on työmatkoilla, tuntuu itsestä tosi raskaalta kuljettaa lapset ensin kävellen päiväkotiin, minä bussilla töihin ja takaisin päiväkotiin ja vielä kerran koko porukka taas lasten harrastukseen, koska pienempiä ei voi jättää yksin.
Varallisuus tuo mahdollisuuksia. Miten niitä mahdollisuuksia hyödyntää ja mikä on tarpeellista, on taas yksilöllistä. Pointti on siinä, että on mahdollisuus ostaa tai tehdä tärkeiksi kokemiaan asioita, jotka helpottavat elämää.