Lue keskustelun säännöt.
Erot pieni- ja suurituloisten elämänlaadussa
Kiikunkaakun
11.02.2016 |
Tässä voisi hutkia suurituloisia niillä asioilla, joita he eivät edes tajua ajatella. Millä kaikin tavoin ovat etuoikeutettuja ja mitä pitävät itsestäänselvänä - asioita, joista pienituloinen joutuu luopumaan?
Millä tavalla sinun elämänlaatu paranisi, jos olisit suurituloinen? Mitä sellaista tekisit, mistä nyt jäät kokonaan paitsi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai raha vaikuttaa esimerkiksi terveyspalveluiden saamiseen. Leikkausjonojen ohi pääsee rahalla, ja kuntoutukset ja muut toipumista edistävät palvelut saa paremmin yksityiseltä kuin julkiselta puolelta.
Isotuloiselta puuttuu yksi stressi elämässä, toimeentulosta murehtiminen vaikka isotuloinen ja pienituloinen tekevät yhtä paljon töitä, joten totta kai elämä on helpompaa. Ja isotuloisen aikaa säästyy kummasti, kun hän voi ostaa ne palvelut, jotka pienituloisen on tehtävä itse. Onhan se nyt kivempi ulkoistaa remontit, siivous ja ruohonleikkuu kuin tehdä ne itse työpäivän päätteeksi.
Remontointi , lumityöt ja pihan kaivelu on just parasta rentoutumista työpäivän päätteeksi. Siinä saa mukavasti ajatukset pois asiakkaan projektista ja hartioille liikettä toimistotyön vastapainoksi. Lisäksi säästyy rahaa kun ei tarvi maksaa ulkopuoliselle eikä kuntosalille.
Unohdit sen eniten aikaa vievän eli siivouksen :)
En unohtanut, mä en vaan tykkää siivuoksesta eli se ei ole rentoutumista. En silti pidä sitä niin pahana nakkina että ostaisin palveluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 80000 euron vuositulot, miehellä vähän vähemmän. Me elämme kyllä juuri sellaista elämää, josta olen aina unelmoinut: meillä on mukava asunto (erillistalo pk-seudulla), voimme tehdä 1-2 reissua vuodessa, lapsilla on varaa harrastaa, mitä haluavat. Mutta suurin onnellisuuteni syy ei kyllä ole raha, vaikka se tietenkin tuo tietyn turvallisuudentunteen. Onni tulee tästä meidän perheestämme ja siitä, että saan tehdä mielekästä työtä.
Juuri näin. Mulla tosin tulot nousivat viime vuonna tuosta 80000 120000 tuhanteen mutta verotus pitää huolen ettei elintaso noussut juuri yhtään. Juurikin tuo 80000 on aika hyvä mukavan elintason turvaava määrä, pitää tienata näköjään sitten tosi paljon enemmän että mikään muuttuisi.
Tuo 80 000 on hyvin elintason ja jopa mukavuuksia turvaava tienesti, mutta vain siinä tapauksessa että elää joko pernteisessä parisuhteessa tai sinkkuna on lapseton. Muussa tapauksessahan tuolla rahoittaa suurin piirtein saman elintason kuin kaksi 30 000 vuodessa tienaavaa yhdessä. Verotus on jännä juttu.
"Meillä elämänlaadulla olisi suuri merkitys. Ihan arkisilla asioilla olisi iso vaikutus kuten kodinhoitohuoneella, jokaiselle oma huone, työhuone, oma piha, toinen auto, kuivausrumpu, miehelle hänen toivomiaan musiikkivälineitä, mahdollisuus syödä paremmin jne. Emme ole köyhiä, mutta yhtään ylimääräistäkään ei ole. Ollaan vähän siinä keskituloisten ja köyhän välimaastossa."
No, me ollaan niitä aika hyvätuloisia, saamme 7000 kuussa nettona käteen. Ja silti
-kodinhoitohuone on, ja se on kyllä tärkeä
-jokaiselle oma huone, ei ole
-työhuonetta ei ole, tehdään työt etäpäivinä olkkarissa ja keittiössä
-oma piha on
-toinen auto, ei ole
-kuivausrumpua ei ole
-miehelle hänen toivomiaan musiikkivälineitä
-mahdollisuus syödä paremmin, syömme aika edullisesti
Useampi auto, useampi vene, useampi mökki, useampi vuokra-asunto, useampi asunto. Tätä on se ero jos on rikas. Sitten toinen voi olla pätkätöissä vuokralla eikä mitään jää koskaan käteen ja kun pesukone hajoaa säästetään kuukausia uutta varten. Auto jää kalliin katsastuksen jälkeen ilman leimaa kun alkaa olla jo hajoamispisteessä. Silloin on tehtävä valintoja mitä syö ja makaako kotona(jos oma koti edes on) säästääkseen rahaa ja energiaa.
Oma koti tarkoittaa paikkaa ylipäätään, edes vuokrakotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 80000 euron vuositulot, miehellä vähän vähemmän. Me elämme kyllä juuri sellaista elämää, josta olen aina unelmoinut: meillä on mukava asunto (erillistalo pk-seudulla), voimme tehdä 1-2 reissua vuodessa, lapsilla on varaa harrastaa, mitä haluavat. Mutta suurin onnellisuuteni syy ei kyllä ole raha, vaikka se tietenkin tuo tietyn turvallisuudentunteen. Onni tulee tästä meidän perheestämme ja siitä, että saan tehdä mielekästä työtä.
Juuri näin. Mulla tosin tulot nousivat viime vuonna tuosta 80000 120000 tuhanteen mutta verotus pitää huolen ettei elintaso noussut juuri yhtään. Juurikin tuo 80000 on aika hyvä mukavan elintason turvaava määrä, pitää tienata näköjään sitten tosi paljon enemmän että mikään muuttuisi.
Tuo 80 000 on hyvin elintason ja jopa mukavuuksia turvaava tienesti, mutta vain siinä tapauksessa että elää joko pernteisessä parisuhteessa tai sinkkuna on lapseton. Muussa tapauksessahan tuolla rahoittaa suurin piirtein saman elintason kuin kaksi 30 000 vuodessa tienaavaa yhdessä. Verotus on jännä juttu.
No siis nämähän oli yhden ihmisen tulot. Miehellä vähän vähemmän, mutta vuositulot yhteensä 150000.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin matkustella, emme ole käyneet koskaan missään kauempana. Esikoinen haluaisi käydä New Yorkissa, keskimmäinen Australiassa ja nuorin Lontoossa. Miehen kanssa haluaisin Pariisiin. Ostaisimme uuden talon jostain kauniilta paikalta, nykyinen asuinalue ahdistaa. Tekisin ihanan puutarhan ja sisustaisin kotimme kauniisti. Ostaisin laadukkaita ruokatarvikkeita, kävisin kauppahallissa, suosisin luomua. Ostaisin uusia, kauniita astioita, hyvälaatuisia vaatteita, käsintehtyjä koruja, paljon kirjoja. Kävisin kaikenlaisissa vaihtoehtohoidoissa ja hemmotteluhoidoissa. Lapset voisivat harrastaa mitä haluavat ja säästäisin heille opiskelurahaa. Mies saisi himoitsemansa uuden kameran ja oman työhuoneen.
Sukulaisperhe on hyvätuloinen ja lisäksi ovat perineet huomattavan omaisuuden. Heillä on aivan upea koti järven rannalla, lähellä isoa kaupunkia. Lisäksi meren rannalla ihana huvila. He käyvät joka vuosi Pariisissa ja muillakin matkoilla, kesän he asuvat huvilalla. Lapset ovat jo opiskelemassa, molemmille on ostettu oma asunto ja auto. He ovat silti kaikki todella mukavia, ei ole raha mitenkään heitä "pilannut". Osaavat mielestäni nauttia elämästä juuri kuten itsekin tekisin, jos olisi rahaa.
On meidän elämä toki nytkin monella tapaa hyvää, onnellinen avioliitto, terveet lapset ja on kuitenkin koti. Harrastamme kaikkea ilmaista ja halpaa; mies käy työpaikan kuntosalilla, lapset ovat koulun kerhoissa, minä käyn sauvakävelyllä, pyöräilen ja käyn kansalaisopiston joogassa. Pyrin kokkaamaan ja leipomaan edullisista aineksista mahdollisimman terveellistä ja hyvää ruokaa. Kirpparilta löytyy vaatteita, loput alennusmyynneistä. Kotimme on ihan viihtyisä, tuunailen huonekaluja, ompelen tyynyjä jne. Lomareissuilla yövytään sukulaisilla ja kaikissa mahdollisimman halvoissa paikoissa, syödään eväitä ja ohjelmana on mm. eläinpuistot, museot, luonnonnähtävyydet. Joskus vaan rassaa ja väsyttää tämä ikuinen penninvenytys ja tuntuu, että elämä menee vähän hukkaan, kun pitää kokoajan miettiä miten voisi säästää ja miten saisi rahat riittämään. En siis valita, itsehän olemme talon rakentaneet ja lapset hankkineet.
Totta, että hyvötuloisena saisitte haaveilemasi asiat. Me keskituloisena priorisoimme elämän niin, että saamme tärkeimmät haaveemme. Hankimme vain kaksi lasta ja rivarineliön, jossa lapsille omat huoneet. Asunto lähellä työpaikkoja, yksi auto riittää. Matkusteluun ja lasten harrastuksiin jää rahaa, koska ne meille tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen keskituloinen, ja mieheni samoin, talouden bruttotulot ehkä sen 80 tonnia vuodessa, ja kaksi lasta. Ihan oikeasti ja vilpittömästi uskon, että isommilla tuloilla onnellisuus ei tästä kasvaisi. Töitä tekisin mielelläni vähemmän, mutta olen kutsumusammatissani, eikä tätä oikein pysty vähemmällä panostuksella tekemään.
Valitsemme ruokakaupassa mitä haluamme, ja välillä syömme ravintolassa. Kulttuuritapahtumissa käymme niin paljon kuin jaksamme. Välillä vietämme viikonlopun kylpylässä tai toisen paikkakunnan hotellissa. Ekologiset arvot ovat meille tärkeitä, itselläni on menossa "älä osta vaatteita tai sisustusroinaa" -vuosi. Siivoojasta haaveilen, mutta siivoojaa varten siivoaminen tuntuu rasittavalta ajatukselta.
Eli ruokaa ruumiille ja sielulle ja katto pään päälle. Siinäpä ne tärkeimmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 80000 euron vuositulot, miehellä vähän vähemmän. Me elämme kyllä juuri sellaista elämää, josta olen aina unelmoinut: meillä on mukava asunto (erillistalo pk-seudulla), voimme tehdä 1-2 reissua vuodessa, lapsilla on varaa harrastaa, mitä haluavat. Mutta suurin onnellisuuteni syy ei kyllä ole raha, vaikka se tietenkin tuo tietyn turvallisuudentunteen. Onni tulee tästä meidän perheestämme ja siitä, että saan tehdä mielekästä työtä.
Juuri näin. Mulla tosin tulot nousivat viime vuonna tuosta 80000 120000 tuhanteen mutta verotus pitää huolen ettei elintaso noussut juuri yhtään. Juurikin tuo 80000 on aika hyvä mukavan elintason turvaava määrä, pitää tienata näköjään sitten tosi paljon enemmän että mikään muuttuisi.
Tuo 80 000 on hyvin elintason ja jopa mukavuuksia turvaava tienesti, mutta vain siinä tapauksessa että elää joko pernteisessä parisuhteessa tai sinkkuna on lapseton. Muussa tapauksessahan tuolla rahoittaa suurin piirtein saman elintason kuin kaksi 30 000 vuodessa tienaavaa yhdessä. Verotus on jännä juttu.
No siis nämähän oli yhden ihmisen tulot. Miehellä vähän vähemmän, mutta vuositulot yhteensä 150000.
Tarkoitin sitä, että jos vaikka eroaisitte ja sinun tulosi pysyisivät samana eli olisit yhä erittäin hyvätuloinen, niin elintasosi tippuisi samaan tasoon, kuin 30 t/nuppi tienaavalla pariskunnalla. Tämä siitä johtuen, että verotus on henk kohtainen, ei perhekohtainen ja esimerkiksi asumistuen tai elatustuen saaminen on nimenomaan bruttotuloihin sidottu, samoin esimerkiksi hoitomaksut, yms. Ja samaa Jutan keksimää solidaarisuusveroa maksaisit yksinäänkin. Näin ainakin minulla kävi avioeron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin maksullisissa useammin, ei oikeastaan muuta
Vierailija kirjoitti:
Useampi auto, useampi vene, useampi mökki, useampi vuokra-asunto, useampi asunto. Tätä on se ero jos on rikas. Sitten toinen voi olla pätkätöissä vuokralla eikä mitään jää koskaan käteen ja kun pesukone hajoaa säästetään kuukausia uutta varten. Auto jää kalliin katsastuksen jälkeen ilman leimaa kun alkaa olla jo hajoamispisteessä. Silloin on tehtävä valintoja mitä syö ja makaako kotona(jos oma koti edes on) säästääkseen rahaa ja energiaa.
Mihin tarvitaan useampia mökkejä autoja asuntoja? Eikö mikään riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin matkustella, emme ole käyneet koskaan missään kauempana. Esikoinen haluaisi käydä New Yorkissa, keskimmäinen Australiassa ja nuorin Lontoossa. Miehen kanssa haluaisin Pariisiin. Ostaisimme uuden talon jostain kauniilta paikalta, nykyinen asuinalue ahdistaa. Tekisin ihanan puutarhan ja sisustaisin kotimme kauniisti. Ostaisin laadukkaita ruokatarvikkeita, kävisin kauppahallissa, suosisin luomua. Ostaisin uusia, kauniita astioita, hyvälaatuisia vaatteita, käsintehtyjä koruja, paljon kirjoja. Kävisin kaikenlaisissa vaihtoehtohoidoissa ja hemmotteluhoidoissa. Lapset voisivat harrastaa mitä haluavat ja säästäisin heille opiskelurahaa. Mies saisi himoitsemansa uuden kameran ja oman työhuoneen.
Sukulaisperhe on hyvätuloinen ja lisäksi ovat perineet huomattavan omaisuuden. Heillä on aivan upea koti järven rannalla, lähellä isoa kaupunkia. Lisäksi meren rannalla ihana huvila. He käyvät joka vuosi Pariisissa ja muillakin matkoilla, kesän he asuvat huvilalla. Lapset ovat jo opiskelemassa, molemmille on ostettu oma asunto ja auto. He ovat silti kaikki todella mukavia, ei ole raha mitenkään heitä "pilannut". Osaavat mielestäni nauttia elämästä juuri kuten itsekin tekisin, jos olisi rahaa.
On meidän elämä toki nytkin monella tapaa hyvää, onnellinen avioliitto, terveet lapset ja on kuitenkin koti. Harrastamme kaikkea ilmaista ja halpaa; mies käy työpaikan kuntosalilla, lapset ovat koulun kerhoissa, minä käyn sauvakävelyllä, pyöräilen ja käyn kansalaisopiston joogassa. Pyrin kokkaamaan ja leipomaan edullisista aineksista mahdollisimman terveellistä ja hyvää ruokaa. Kirpparilta löytyy vaatteita, loput alennusmyynneistä. Kotimme on ihan viihtyisä, tuunailen huonekaluja, ompelen tyynyjä jne. Lomareissuilla yövytään sukulaisilla ja kaikissa mahdollisimman halvoissa paikoissa, syödään eväitä ja ohjelmana on mm. eläinpuistot, museot, luonnonnähtävyydet. Joskus vaan rassaa ja väsyttää tämä ikuinen penninvenytys ja tuntuu, että elämä menee vähän hukkaan, kun pitää kokoajan miettiä miten voisi säästää ja miten saisi rahat riittämään. En siis valita, itsehän olemme talon rakentaneet ja lapset hankkineet.
Totta, että hyvötuloisena saisitte haaveilemasi asiat. Me keskituloisena priorisoimme elämän niin, että saamme tärkeimmät haaveemme. Hankimme vain kaksi lasta ja rivarineliön, jossa lapsille omat huoneet. Asunto lähellä työpaikkoja, yksi auto riittää. Matkusteluun ja lasten harrastuksiin jää rahaa, koska ne meille tärkeitä. Asuminen /autojen ja lasten määrä mielestäni ratkaisee.
Olen opiskelijaksi hyvatuloinen, saastossa 20 000 ja kuukausitulot hiljattain nousseet 1700 euroon kuussa. Vaikka minulla olisi enemman rahaa, en osaa kuvitella etta elintasoni nousisi. Nytkaan en kaupassa katso hintoja, ostan mita haluan ja harrastan mieleisiani lajeja joista yksi on suhteellisen kallis (ratsastus). Voin kayda ravintolassa milloin huvittaa tai ostaa mita haluan milloin haluan.
Tama on mahdollista koska kayn opintojen ohessa toissa. Tyokokemuksella alustan tulevaisuuden toita ja teen kontakteja, mieluummin oikeasti istuisin kotona ja haaraisin puutarhani parissa tai hoitaisin hevosia. Jos ei tarvitsisi miettia urakehitysta, tyokokemusta ja ammatillista kehitysta, ottaisin loparit saman tien, koska olen jo aika ylirasittunut. Kun koulusta on lomaa, vaihdan toissa kokoaikaiseksi, ja toiden loma-ajan kaytan kouluhommiin tai muutaman viikon onnettomaan rentoutumisyritykseen.
Jos olisin superrikas tai niin onnekas etta minulla olisi taattu tyopaikka valmistuttuani, ottaisin paljon iisimmin elamassa. Voisin nukkua pitkaan, tehda asioita joita haluan tehda, hankkia hoitohevosen... Lisaa materiaa en ymparilleni halua, mutta aikaa ja rauhaa kyllakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 80000 euron vuositulot, miehellä vähän vähemmän. Me elämme kyllä juuri sellaista elämää, josta olen aina unelmoinut: meillä on mukava asunto (erillistalo pk-seudulla), voimme tehdä 1-2 reissua vuodessa, lapsilla on varaa harrastaa, mitä haluavat. Mutta suurin onnellisuuteni syy ei kyllä ole raha, vaikka se tietenkin tuo tietyn turvallisuudentunteen. Onni tulee tästä meidän perheestämme ja siitä, että saan tehdä mielekästä työtä.
Juuri näin. Mulla tosin tulot nousivat viime vuonna tuosta 80000 120000 tuhanteen mutta verotus pitää huolen ettei elintaso noussut juuri yhtään. Juurikin tuo 80000 on aika hyvä mukavan elintason turvaava määrä, pitää tienata näköjään sitten tosi paljon enemmän että mikään muuttuisi.
Tuo 80 000 on hyvin elintason ja jopa mukavuuksia turvaava tienesti, mutta vain siinä tapauksessa että elää joko pernteisessä parisuhteessa tai sinkkuna on lapseton. Muussa tapauksessahan tuolla rahoittaa suurin piirtein saman elintason kuin kaksi 30 000 vuodessa tienaavaa yhdessä. Verotus on jännä juttu.
No siis nämähän oli yhden ihmisen tulot. Miehellä vähän vähemmän, mutta vuositulot yhteensä 150000.
Tarkoitin sitä, että jos vaikka eroaisitte ja sinun tulosi pysyisivät samana eli olisit yhä erittäin hyvätuloinen, niin elintasosi tippuisi samaan tasoon, kuin 30 t/nuppi tienaavalla pariskunnalla. Tämä siitä johtuen, että verotus on henk kohtainen, ei perhekohtainen ja esimerkiksi asumistuen tai elatustuen saaminen on nimenomaan bruttotuloihin sidottu, samoin esimerkiksi hoitomaksut, yms. Ja samaa Jutan keksimää solidaarisuusveroa maksaisit yksinäänkin. Näin ainakin minulla kävi avioeron jälkeen.
No tämä on kyllä totta. Mulla netto 3400 + käyttöetuauto. Asumiseen menisi 1500, lasten harrastuksiin useampi satanen kuussa, ruokaan ehkä 600, tarhaan 700... Ei sitä silloin paljoa kyllä reissattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Taidetaan tässäkin ketjussa puhua jostain aivan käsittämättömistä tuloista. Suomalainen verotus pitää kyllä huolen, että esimerkiksi minun yli 80 000 € vuosituloillani noista asioista saa enimmäkseen haaveilla. Tällä sitä pankille vanhaa rintamamiestaloa maksetaan vielä pitkään, remontit, siivoukset ja ruohonleikkaukset itse tehden, kulttuurin pariin ei viikolla ehdi pitkien työpäivien vuoksi, viikonloppuna on liian väsynyt. Ylimääräinen vapaa-aika kahden lapsen kanssa. Ai niin, onhan mulla yksi ylellisyyskin eli sähköllinen 39 neliön mökki, ilman juoksevaa vettä ja ulkohuussilla tietenkin. Eli kuulun tilastojen valossa 1/10 eniten palkkatulova saavaan ryhmään kuulutaan, silti mennään hyvinkin vähillä mukavuuksilla ja tili tyhjänä uutta tilipäivää odotellaan.
käsittämättömän huono elintaso sulla ja tili tyhjänä kuun lopussa? Verolaskurilla laskeskelin, että 80.000€:n vuosituloilla menee veroa n. 25 000 € , jolloin käteenjäävä netto 55 000 €, eli n. 4500 € kuussa (+lapsilisät). TÄllä summalla pitäisi elää ihan mukavaa elämää, jopa yksinhuoltajan, koska päälle tulee silloin vielä jonkinlainen elatusmaksu joka tapauksessa.
Toki elämänlaatusi voi olla heikko, jos työpäivät tai lastenhoito uuvuttavat loppuun, mutta rahallisesti pitäisi olla elämän ok ?
Mielenkiintoista lukea tätä.
Mulla on sellainen ongelma, etten osaa elää kuten hyvätuloinen, vaikka sellainen olenkin. Mun nettotulot kaikkineen on n. 8000e kk, mut silti elän kuin persaukinen ja tuhlaan rahat turhuuteen, annan paljon hyväntekeväisyyteen ja osittain elätän muutamaa lähisukulaista ja yhtä kaveria.
En kehtaa ostaa kalliita vaatteita, en koruja ym. Ajan vanhalla romuautolla, en käy hienoilla lomilla, enkä edes usein ulkona syömässä. En tee noita asioita, mitä luetellaan hyvätuloisten jutuiksi, en vaan osaa, enkä kehtaa.
Olin ennen köyhä ja nyt joitain vuosia ollut hyvätuloinen. Ainoa miten tulot näkyy elämässä, on se että asumme suht hienossa talossa, laskut on maksettu ajallaan, eikä minulla ole yhtään velkaa. Lapsetkaan eivät kulje viimeisen päälle hienoissa vaatteissa, eikä heillä ole edes kaikkea, mitä tarvitsee, kun en vaan jaksa käydä ostamassa. Kuten uusia suksia tai (taas) ehyitä toppahousuja rikkoontuneiden tilalle.
On meillä perusasiat hyvin, mut aika tavallista elämää. Ei mitään elitistisiä harrastuksia tms. Eikä edes sitä kuivausrumpua :/ Ja olen yyhoo.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea tätä.
Mulla on sellainen ongelma, etten osaa elää kuten hyvätuloinen, vaikka sellainen olenkin. Mun nettotulot kaikkineen on n. 8000e kk, mut silti elän kuin persaukinen ja tuhlaan rahat turhuuteen, annan paljon hyväntekeväisyyteen ja osittain elätän muutamaa lähisukulaista ja yhtä kaveria.
En kehtaa ostaa kalliita vaatteita, en koruja ym. Ajan vanhalla romuautolla, en käy hienoilla lomilla, enkä edes usein ulkona syömässä. En tee noita asioita, mitä luetellaan hyvätuloisten jutuiksi, en vaan osaa, enkä kehtaa.
Olin ennen köyhä ja nyt joitain vuosia ollut hyvätuloinen. Ainoa miten tulot näkyy elämässä, on se että asumme suht hienossa talossa, laskut on maksettu ajallaan, eikä minulla ole yhtään velkaa. Lapsetkaan eivät kulje viimeisen päälle hienoissa vaatteissa, eikä heillä ole edes kaikkea, mitä tarvitsee, kun en vaan jaksa käydä ostamassa. Kuten uusia suksia tai (taas) ehyitä toppahousuja rikkoontuneiden tilalle.
On meillä perusasiat hyvin, mut aika tavallista elämää. Ei mitään elitistisiä harrastuksia tms. Eikä edes sitä kuivausrumpua :/ Ja olen yyhoo.
Turhuuteen tuhlaamisella tarkoitan sitä, etten osaa säästää tai tehdä pitkäaikaissuunnitelmia. Tai tehdä kestäviä hankintoja.
Olen ollut sekä pienituloinen että nyt vähän yli 100 000 € vuosituloilla suurituloisten 1/10 joukossa. Pienituloisena toivoin, että joskus tulisi päivä, jolloin ei tarvitsisi ruokakaupassa miettiä hintoja. Sitten olisin tyytyväinen. Vuosiin ei ole enää tarvinnutkaan ja olen tyytyväinen. Mulla on vähän sama tilanne kuin kirjoittajalla numero 37 eli en kaipaa sellaisia asioita, jotka perinteisesti liitetään suurituloisten elämään. Elän varsin vaatimattomasti ja olen tähän ihan tyytyväinen.
Juuri näin. Mulla tosin tulot nousivat viime vuonna tuosta 80000 120000 tuhanteen mutta verotus pitää huolen ettei elintaso noussut juuri yhtään. Juurikin tuo 80000 on aika hyvä mukavan elintason turvaava määrä, pitää tienata näköjään sitten tosi paljon enemmän että mikään muuttuisi.