Lue keskustelun säännöt.
Hyi helv---- mitä tuskaa kokopäivätyö on!
10.02.2016 |
Kello soi 6.30 joka ainoa arkiaamu. Aamupala, kasvopesu, meikki, vaatteet päälle. 7.15 bussiin ja vähän ennen kahdeksaa työpaikalla. Siellä sitten paikasta toiseen juoksemista, kunnes 16.00 pääsee lähtemään. Kotona n. 16.45, ruuanlaittoon n. 30-45 min tai edellisen päivän ruuan lämmitys. Joskus kuuden aikaan on syönyt ja sitten alkaa "vapaa-aika", jolla pitäisi mm. pitää huolta itsestä liikkumalla ja huoltamalla sosiaalisia suhteita, siivota kotia, käydä kaupassa, hoitaa sellaisia pieniä juoksevia asioita (lehtitilauksen peruuttaminen, mekon vieminen pesulaan...), tiskata, pestä ja silittää vaatteita, ulkoilla... Sänkyyn viimeistään kymmeneltä, alle kahdeksan tunnin unilla tätä ei jaksa millään. Viikonloput menevät toipumiseen ja seuraavan viikon stressaamiseen. Täytyy hattua nostaa, kun jotkut hoitavat tämän lisäksi vielä pieniä lapsia, opiskelevat, rakentavat taloja ja mitä lie.
Opiskeluaikana oli aikaa ja jaksamista tehdä vaikka mitä, mutta rahan puute rajoitti. Nyt olisi rahaa, muttei aikaa tai jaksamista käyttää sitä mihinkään. Salikortin jouduin irtisanomaan, kun en yksinkertaisesti JAKSA mennä sinne koskaan.
Kommentit (49)
Saatko tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita? Jos jaksaisitkin paremmin kun et kärsisi mistään puutoksista. Itselläni toisin samat fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinäisen ihmisen täytyy laittaa ruokaa joka ilta 30-45min? Mene töistä suoraan salille, syöt välissä banaanin tms. Salin jälkeen kunnon ruokaa.
Mistä se kunnon ruoka salin jälkeen ilmestyy?
Ohimeneen
Työpäivän raskauteeb ja pituuteen kyllä tottuu nopeasti.
Sinkkutaloudessa ruokaa tuskin tehdään joka päivä noin pitkään. Sunnuntaina tehty ruoka riittää keskiviikkoon. Ma, ti ja ke voi rynnätä suoraan töistä asioille tai kuntoilemaan. Torstaina voit mennä kaupungille asioille ja syödä kaupungilla. Perjantaina teet sitten taas ruokaa.
Minä harrastan näin sinkkuna isojen satsien tekemistä, ihan vaan koska en halua kokata edes sitä 30-45 minuuttia joka jeesuksen päivä. Teen esim. 5 litran quorn-kasvispadan jota syön lisukkeineen (riisiä, perunoita, mitä milloinkin) x päivää, loput laitan pakkaseen josta jossain kohtaa sulatan syötäväksi. Tulee myös halvaksi, viimeksi laskin että patatarvikkeisiin meni joku 16-17 euroa ja söin siitä lähemmäs 20 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Saatko tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita? Jos jaksaisitkin paremmin kun et kärsisi mistään puutoksista. Itselläni toisin samat fiilikset.
Uskon kyllä saavani. Purkista monivitamiini ja vahva D-vitamiini, lisäksi ruokavalio sisältää runsaasti/pääasiassa kasvikunnan tuotteita. Vähän lihaakin kyllä ja paljon kasviproteiinia, eli ei ole silläkään puolella puutteita.
Niin ja työ on koulutustani vastaavaa asiantuntijatyötä, ei mitään äärimmäisen vaativaa mutta aika normia korkeakoulutetun ekaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisesi on siis kortilla pelkästä työstä? Onko työsi epäinnostavaa ja epämiellyttävää vai oletko vain laiska?
Mulla on työ, kaksi pientä lasta (ei tosiaan selviä aamuisin pelkällä itsensä töihin siirtämisellä), opiskelen sekä kuntoilen vapaa-ajalla (noin viisi kertaa viikossa) mitä nyt lasten ja kodinhoidolta jää aikaa. Työni on kyllä oikeasti hauskaa ja kiinnostavaa, joten en siitä koe rasittuvani, vaikka onkin sinänsä haastava akateeminen asiantuntijatyö.
Vautsi oletpas sä mahtava ja trendikäs superihminen, joka on oikeen mallikansalainen ja kaikkien unelma!
Tiedätkö, salaisuus on siinä, että tekee itseään kiinnostavia asioita eikä juutu naama nurinpäin valittamaan pikkuasioista.
Jos työ on ankeaa, niin tietysti se kuluttaa voimavaroja.
Se on ihan hirveetä. Suosittelen (tiedän että kaikille ei ole mahdollista) työajan lyhennystä, siten että tekee töitä joko 4 päivää viikossa tai sitten 6h päiviä. Mulla siis tilanne tämä, kun olen osittaisella hoitovapaalla, ja silti tuntuu tosi rankalta välillä... Toisaalta on myös ne kaksi pientä lasta. Aamulla herätys aina jo klo 5.45, vaikka työt alkaa myös kasilta. Etenkin näin talvella lapsilla menee myös aikaa ennen kun ne saa ylös sängystä, puettua jne. Päiväkotikaan ei ole ihan naapurissa, joten matkoihinkin menee aikaa.
Ja sitten kun on raskaasta työpäivästä selvitty, lapset haettu päiväkodista, laitettu niille ruokaa (ehkä jopa käyty kaupassa), niin sitten alkaa lapsen kuskaaminen harrastuksiin. Tämä siis useampana iltana viikossa. Itse en muista että olisin kokenut työssä käymistä ja arjen pyörittämistä näin raskaana ennen lasten saantia/nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda työhön, jossa työajat ovat erilaiset. Esim 3-vuorotyö, saatpahan vaihtelua! :D
Miksi liikunta, ulkoilu ja sosiaaliset suhteet on "vapaa-aikaa" lainausmerkeissä? Miksi ne rasittaa?
Ymmärrän kyllä, että elämänmuutos vaatii tottumista, mutta ainakin omasta mielestä ne hetket kun olen ollut vain töissä, ilman lapsia, olivat ihan leppoisia. Vapaa-aika oli aidosti vapaa-aikaa, ei niskassa painavia laskuharjoituksia ja tenttiin lukemista niin kuin opiskellessa. Ja lasten kanssa on aina jotain mitä pitäisi olla tekemässä, tai pikemminkin pitkä lista tekemättömiä asioita.
Onko työsi jotenkin erityisen ahdistavaa tai rasittavaa? Vai onko kyse yleisestä elämänasenteesta ottaa pikkuasiat liian raskaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko yrittänyt ettiä muita töitä/harkinnut kokonaan alanvaihtoa? Aina jos oma työ on niin ankeaa, että se pilaa elämänlaatua, tulee harkita alanvaihtoa tai työpaikan vaihtoa. Työ voi oikeasti olla mielekästä! Lapsia ei kannata hankkia, jos epäilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisesi on siis kortilla pelkästä työstä? Onko työsi epäinnostavaa ja epämiellyttävää vai oletko vain laiska?
Mulla on työ, kaksi pientä lasta (ei tosiaan selviä aamuisin pelkällä itsensä töihin siirtämisellä), opiskelen sekä kuntoilen vapaa-ajalla (noin viisi kertaa viikossa) mitä nyt lasten ja kodinhoidolta jää aikaa. Työni on kyllä oikeasti hauskaa ja kiinnostavaa, joten en siitä koe rasittuvani, vaikka onkin sinänsä haastava akateeminen asiantuntijatyö.
Vautsi oletpas sä mahtava ja trendikäs superihminen, joka on oikeen mallikansalainen ja kaikkien unelma!
Tiedätkö, salaisuus on siinä, että tekee itseään kiinnostavia asioita eikä juutu naama nurinpäin valittamaan pikkuasioista.
Jos työ on ankeaa, niin tietysti se kuluttaa voimavaroja.
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista ja kaikki vois tehdä vaan niitä töitä mistä tykkää! Heureka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko yrittänyt ettiä muita töitä/harkinnut kokonaan alanvaihtoa? Aina jos oma työ on niin ankeaa, että se pilaa elämänlaatua, tulee harkita alanvaihtoa tai työpaikan vaihtoa. Työ voi oikeasti olla mielekästä! Lapsia ei kannata hankkia, jos epäilyttää.
Tätä kannattaa toki miettiä, mutta mulla ainakin tilanne se, että olen hakenut useampaan paikkaan, myös opiskelemaan, mutta en ole päässyt. Työni on todella rankkaa hoitoalan työtä, joka ei oikeastaan ole edes kovin mielekästä, mutta ei mulla ihan hirveästi ole vaihtoehtoja. Tietty voisin vaan ottaa loparit ja olla työttömänä, mutta onko siinäkään hirveästi järkeä? t.27
Ootte hankkinu penskoja, ja silti valitatte niistä täällä? Pakottiko joku hankkimaan ne lapset..? Ettekö tienneet, että ne lapset tosiaankin vievät sitä aikaa elämästä aika helkutin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä Suomessa missä elämme, on lottovoitto jos on työtä. Monet raataa huonossakin paikassa sen vuoksi, että saa edes jostain jokusen euron. Kamalaahan se on, mutta ei monillakaan ole varaa valita.
En ole koskaan ollut kokopäivätyössä.
Enkä tule olemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on itse oman elämänsä kulkija. Sinä teet valinnan, mihin ammattiin/työhön pyrit. Sinä päätät, hankitko lapsia vai et. Jos hankit, turha marista. Kaikki on loppupeleissä vain itsestä kiinni. Jos päivätyö ketuttaa niin lähdeppä johonkin varastolle painamaan yötöitä tai vaikka sairaalaan 3-vuorotyöhön niin kyllä kuule todellakin alat itkien kaipaamaan sitä tylsää päivätyötä.
Elämä on täynnä valintoja.
Mä en oo koskaan tehnyt kokopäivätyötä, just ton takia. Tykkään hyvin vaihtelevista työajoista. Ihmiset on erilaisia, toiset on tehty 3-vuorotyöhön, mä oon AINA tykännyt tästä! :)
Tavalliset aamuvuorot on itseasiassa niitä inhokkejani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisesi on siis kortilla pelkästä työstä? Onko työsi epäinnostavaa ja epämiellyttävää vai oletko vain laiska?
Mulla on työ, kaksi pientä lasta (ei tosiaan selviä aamuisin pelkällä itsensä töihin siirtämisellä), opiskelen sekä kuntoilen vapaa-ajalla (noin viisi kertaa viikossa) mitä nyt lasten ja kodinhoidolta jää aikaa. Työni on kyllä oikeasti hauskaa ja kiinnostavaa, joten en siitä koe rasittuvani, vaikka onkin sinänsä haastava akateeminen asiantuntijatyö.
Vautsi oletpas sä mahtava ja trendikäs superihminen, joka on oikeen mallikansalainen ja kaikkien unelma!
Tiedätkö, salaisuus on siinä, että tekee itseään kiinnostavia asioita eikä juutu naama nurinpäin valittamaan pikkuasioista.
Jos työ on ankeaa, niin tietysti se kuluttaa voimavaroja.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista ja kaikki vois tehdä vaan niitä töitä mistä tykkää! Heureka!
Aivan. Heti kun joku alkaa maksaa minulle siitä, että teen päivävaelluksia ja valokuvaan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, lähden sinne oitis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisesi on siis kortilla pelkästä työstä? Onko työsi epäinnostavaa ja epämiellyttävää vai oletko vain laiska?
Mulla on työ, kaksi pientä lasta (ei tosiaan selviä aamuisin pelkällä itsensä töihin siirtämisellä), opiskelen sekä kuntoilen vapaa-ajalla (noin viisi kertaa viikossa) mitä nyt lasten ja kodinhoidolta jää aikaa. Työni on kyllä oikeasti hauskaa ja kiinnostavaa, joten en siitä koe rasittuvani, vaikka onkin sinänsä haastava akateeminen asiantuntijatyö.
Vautsi oletpas sä mahtava ja trendikäs superihminen, joka on oikeen mallikansalainen ja kaikkien unelma!
Tiedätkö, salaisuus on siinä, että tekee itseään kiinnostavia asioita eikä juutu naama nurinpäin valittamaan pikkuasioista.
Jos työ on ankeaa, niin tietysti se kuluttaa voimavaroja.Voi kun se olisikin noin yksinkertaista ja kaikki vois tehdä vaan niitä töitä mistä tykkää! Heureka!
No ap on työuran alussa oleva lapseton sinkku, jolla on tahtoessaan mahdollisuus tehdä erilaisia urakokeiluja tai uudelleenkouluttautua paremmin sopivalle alalle. Mutta voihan sitä toki lannistua ja päättää, ettei yritä mitään ja elämä saa olla yhtä sinnittelyä eläkeikään.
Itse en vain koe sellaista elämää mielekkäänä.
No mikäs tossa rytmissä niin vaikeaa on. Itse herään myös 6:30 ja olen kello 8:00 töissä, tosin siinä välissä olen kerinnyt myös herättämään ja pukemaan lapset ja viemään heidät päiväkotiin. Kello 16:00 sitten sama takaperin eli hakemaan kersat päiväkodista ja sitten kotiin ruuanlaittoon. Liikumme toki autolla, millään julkisella tätä ruljanssia ei todellakaan voisi pyörittää.
Mutta siinä olet oikeassa että ei tässä itselle mitään vapaa-aikaa enää jää.
Vierailija kirjoitti:
Kello soi 6.30 joka ainoa arkiaamu. Aamupala, kasvopesu, meikki, vaatteet päälle. 7.15 bussiin ja vähän ennen kahdeksaa työpaikalla. Siellä sitten paikasta toiseen juoksemista, kunnes 16.00 pääsee lähtemään. Kotona n. 16.45, ruuanlaittoon n. 30-45 min tai edellisen päivän ruuan lämmitys. Joskus kuuden aikaan on syönyt ja sitten alkaa "vapaa-aika", jolla pitäisi mm. pitää huolta itsestä liikkumalla ja huoltamalla sosiaalisia suhteita, siivota kotia, käydä kaupassa, hoitaa sellaisia pieniä juoksevia asioita (lehtitilauksen peruuttaminen, mekon vieminen pesulaan...), tiskata, pestä ja silittää vaatteita, ulkoilla... Sänkyyn viimeistään kymmeneltä, alle kahdeksan tunnin unilla tätä ei jaksa millään. Viikonloput menevät toipumiseen ja seuraavan viikon stressaamiseen. Täytyy hattua nostaa, kun jotkut hoitavat tämän lisäksi vielä pieniä lapsia, opiskelevat, rakentavat taloja ja mitä lie.
Opiskeluaikana oli aikaa ja jaksamista tehdä vaikka mitä, mutta rahan puute rajoitti. Nyt olisi rahaa, muttei aikaa tai jaksamista käyttää sitä mihinkään. Salikortin jouduin irtisanomaan, kun en yksinkertaisesti JAKSA mennä sinne koskaan.
Riippuu muuten paljon työstä ja sen sopivuudesta persoonalle. Itse vaihdoin hoitotyön kevyisiin toimistohommiin, ja nyt on jaksamistakin taas.
semmonenki elämä ois jonkin aikaa hauskaa