Kerro jotain

Ihan hyvin voin. Työssä hieman ahdistaa riittämättömyys: olen ripeä, mutta millään en ehdi joka paikkaan, monet jutut kasautuvat hetkittäin ja priorisointi on haasteellista, stressiä pukkaa, olosuhteet ovat välillä sietämättömät jne. Onneksi on kuitenkin hyvä työyhteisö. Mietin omaa ja muiden jaksamista.

Minua vaivaa hirmuinen prätkäkuume. Tiedän hyvin, että rahani riittävät vain vanhaan ajokkiin, mutta tunnen motskareita sen verran, että tiedän, mitkä kukkarolleni sopivat pärrät todennäköisimmin ovat luotettavia. Pääasia tässä ei kuitenkaan ole motskarin osto, vaan kohtuuttomat mieliteot. Moottoripyörä toki olisi kiva, mutta sen osto olisi kuitenkin vain ostoriippuvuuden toteuttamista. Mielihyvä jäisi lyhytaikaiseksi. Pärjään ilman prätkää, ja rahalle saattaa olla tähdellisempääkin tarvetta.

Todellista iloa elämääni tuovat läheiset ihmiset ja ystävät. Heidän seurassaan tämä yksinäisyydessä potemani ostovimma helpottaa ainakin hetkeksi. Olen myös uskossa, ja vaikka uskonelämäni on vaikeaa epäilyksestäni johtuen, erilaisten murheiden läpikäyminen rukouksessa helpottaa.

Jäin juuri työttömäksi. Olen nauttinut siitä, että saan kerrankin nukkua väsymykseni pois. Samalla minusta tuntuu pahalta, koska työllistymiseni on aina ennenkin ollut kamalan vaikeaa. Välitöntä taloudellista hätää minulla ei todellakaan ole. Nyt siis rustaillaan jälleen hakemuksia huolella ja paatoksella.

Elämä voisi olla kurjempaakin. Joinain hetkinä minun on ihan hyvä olla. Toisinaan vähän ahdistaa.

Ihmettelen, että olen pysynyt kasassa. Olosuhteet ovat sellaiset, että monta eri tahoa odottaa minulta sataprosenttista panosta. Pitäisi jaksaa. Jos nyt ei jaksa, se ehkä kostautuu myöhemmin. Tai sitten ei. Lisäksi hiljattain ilmi tullut lapsettomuusongelma vaivaa mieltä. Yhtenä päivänä aloin itkeä julkisessa tilassa, koska en yksinkertaisesti enää pystynyt hillitsemään itseäni. Väsyttää... En jaksa keskittyä, teen sijaistoimintoja, kuten luen tätä palstaa. En ole pitänyt kunnon lomaakaan vuosiin.

Ostin Ikeasta kivoja papukaija tauluja, tulen niistä hyvälle mielelle. Kun niitä papukaijoja katsoo niin tulee mieleen, kuinka ne papukaijat vaikuttaa vapailta ja kuinka ne elää kauniissa lämpimissä maissa jossa ne saa vaan lennellä vapaina. Ehkä välillä syö jotain ja lekottelee puiden oksilla. Lisäksi ne taulut on värimaailmaltaan jotenkin tosi paljon mua miellyttäviä. Tulee sellainen hyvä ja kesäinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että olen pysynyt kasassa. Olosuhteet ovat sellaiset, että monta eri tahoa odottaa minulta sataprosenttista panosta. Pitäisi jaksaa. Jos nyt ei jaksa, se ehkä kostautuu myöhemmin. Tai sitten ei. Lisäksi hiljattain ilmi tullut lapsettomuusongelma vaivaa mieltä. Yhtenä päivänä aloin itkeä julkisessa tilassa, koska en yksinkertaisesti enää pystynyt hillitsemään itseäni. Väsyttää... En jaksa keskittyä, teen sijaistoimintoja, kuten luen tätä palstaa. En ole pitänyt kunnon lomaakaan vuosiin.

Jaksamista ja ilon pilkahduksia vaikealta kuulostavaan tilanteeseen <3