Voi kiesus, uusi työpari saa minut hulluksi

Ilmeisesti olette päiväkodissa töissä. Niin minäkin... Voisin ilomielin ottaa tämän Ilonan työparikseni. Vaikuttaa ihanalta ja työstään innostuneelta työparilta. Omani ei tekisi edes omia hommiaan, saati mitään ylimääräistä. Valittaminen sen sijaan luonnistuu hyvin.

Lapsille puhuu kauniisti? Millanen ihminen edes kirjoittaa tollasta ihan kuin siinä olisi jotain väärää? Vaihda alaa. Kaikkien on puhuttava kauniisti lapsille!

Hui, on sulla pahat oltavat.

Vierailija kirjoitti:

Hui, on sulla pahat oltavat.

Jep :D Työpari joka helpottaa omaa työtä ja saa ryhmän voimaan paremmin. Hyi että!

Kateus haisee tänne asti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille puhuu kauniisti? Millanen ihminen edes kirjoittaa tollasta ihan kuin siinä olisi jotain väärää? Vaihda alaa. Kaikkien on puhuttava kauniisti lapsille!

Toki minäkin puhun mutta ei kukaan jaksa aina puhua yli nätisti menettämättä malttiaan. ap

Mutta kyllähän sinäkin olet hyvä! Ymmärrän harmituksen, mutta yritä katsoa asian hyviä puolia.

Ap, no ilmankos sua vituttaa kun olet kulahtanut ja elähtänyt räähkänä. Voin melkein arvata ikäsi.. Päiväkodeissa on paljon näitä vanhoja ämmiä joilla on uusia ja nuoria työntekijöitä jotain pahasti vastaan. Olet kuvottava

Auts. Tunnet siis itsesi nollaksi tämän tehopakkauksen rinnalla. Ei kannata, ole vain tyytyväinen ettet saanut pariksesi jotain marisijaa.

Vähän järkytti. Mutta hei pitääpä ottaa uusi asenne, nähdään huomenna töissä! T. "Ilona"

Mä tein joskus päiväkotisijaisuuksia noin 21-22 vuotiaana. Osa lapsista kiintyi muhun valtavasti. Olin nuori, energinen ja teeskentelemätön. Tulin erityisen hyvin toimeen niiden lasten kanssa, jotka olivat ylivilkkaita tai sitten hyvin ujoja. Lopetin sijaisuudet kun aloin lukemaan yo-pääsykokeisiin (en lastentarhan opeksi). Sain parilta lapselta aivan ihanat muistokirjat. :)

Mitä vetoa että Ilona alkaa saikuttaa ja ottaa loparit kun uutuudenviehätys loppuu ennen kesää?

Mäkään en kestäis Ilonaa. Eikä ainut vaihtoehto ole marisija. Uskokaa pois, normaalejakin ihmisiä on!

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en kestäis Ilonaa. Eikä ainut vaihtoehto ole marisija. Uskokaa pois, normaalejakin ihmisiä on!

T. ap

Tiedän tunteen ap. Olen itse ollut "Ilona" ja myös toisessa tilanteessa ja paikassa sinun ap asemassasi. ;)

Yritä saada Ilonalta hyvää energiaa ja inspiraatiota myös itseesi. Älä vertaa itseäsi häneen missään nimessä, vaan ota hänet kuin piristysruiskeena ja inspiraation lähteenä myös itsellesi. Yritä edes. ;)

Toivottavasti osaat ottaa oppia etkä vain ole pahanilmanlintuna...

Minä kyllä ymmärrän sinua :)

Olen hoitoalalla ja meillä pyörii jos millaista ihmistä. Ilonoita on nähty meilläkin. Asia olisi ok, jos Ilonat jaksaisi olla myös ihmisiä, eikä niin kilpailuhenkisiä. Tarkoitan tällä siis sitä, että heistä saa sen kuvan, että kaikki menee upeasti ja he ovat todella hyviä ja kaikki on ah niin ihanaa. Mutta jossain vaiheessa huomaa, että kun pitäisi ratkaista ongelmia, niin Ilonat ovat öö aapisen laidalla. Mutta kun joku muu sen ratkaisee, Ilona pomon kuullen heläyttää iloisen naurun ja kertoo, kuinka sai itse vaikean tilanteen ratkaistua.

Voi toki olla, että on täydellisiä Ilonoita, jotka ovat mukavia ja yhteistyökykyisiä. Mutta usein heillä ei ole siihen kykyä, kun aika ja energia menee omaan loistamiseen.

Kyllä täytyy mennä itseensä jos Ilona ärsyttää. MInä hihkun riemusta jos työpaikalle (ei lastentarha) tulee nuori energinen kun suurin osa vakinaisista on keski-ikäisiä valittajia. Ilosta ja energiasta voi imeä myös itseensä intoa ja vauhtia, niin minä teen. MIksi tuota tarvitsee ajatella kilpailuksi?

Itse taidan olla tämmöinen ilona. Entinen työkaverini joskus avautui asiasta eikä kirosanojakaan säästellyt. Ennemmin olen iloinen, pirtsakka ja kaikkien kanssa toimeen tuleva kuin hapannaama joka myrkyttää ilmapiirin :)

Kuulostaa aivan ihanalta ihmiseltä, mutta tekee kyllä mieli sanoa tässä yhteydessä ettei lasten kanssa työskentely vaadi jatkuvaa iloista ilmettä, pomppimista ja laulua, kukkasia ja vaahtokarkkeja. Lapsikin tarvitsee erilaisia ihmisia ympärilleen - kenties joiltain hän hakee kannustusta ja iloa, kun taas toisilta turvaa ja vakautta. Toiset puolestaan rakastavat rajoja, ja hakeutuvat ja kiintyvät helposti juuri niihin tomeriin, rajat asettaviin tiukkiksiin. Pitää ymmärtää että sekä hoitajan että opettajan työtä tehdään päiväkodissa omalla persoonalla, ja siellä on niin Pirjot kuin Ilonat tervettä vaihtelua - kunhan he vain uskovat omaan työhönsä! Ap sinun ei täydy olla Ilona, sillä joku lapsi siellä ryhmässä voi kaivata juuri sinua. Tärkeintä että itse luotat omaan tapaasi toimia; hulluhan maailma olisi jos kaikki toimisivat juuri samalla tavalla. Hyväksy samalla, että on lapsia jotka saavat näiltä Ilonilta paljon.

Mitä tulee tuohon ystävällisesti lapsille puhumiseen, niin minun on pakko kyllä todeta että se ei ole mikään meriitti että jokaikisessa tilanteessa puhuu kauniisti ja ystävällisesti. Vaikka toki mukavaa onkin että joku tähän pystyy. Joskus pitää kuitenkin osata korottaa ääntäkin (ei tarkoita huutamista) ja ottaa vakava äänensävy. Lasten kanssa työskennellessä oman äänenkäytön taitaminen on hurja etu, sillä lapset kyllä kuulostelevat jatkuvasti äänensävyäsi, eikä heitä voi huijata. Jos sinulla on hermot mennyt ajat sitten, ja koitat vängällä vetää hymyn naamalle kun mainitset jostain asiasta kymmenettä kertaa, niin kyllä lapsikin sen huomaa ja villimpi tapaus äkkää nopeasti että nyt on tilaisuus tehdä mitä huvittaa. Tuo ei suutu ikinä. Puhumattakaan siitä tunnekasvatuksesta! Meillä ryhmässä kaikki tekevät niin kuin homma menee aivan liian överiksi ja lapset eivät millään malta totella jossain vakavassa asiassa, että aikuinen selvästi sanoittaa oman tunteensa "Minulla nyt kyllä kovasti suututtaa teidän käytös, sillä se aiheuttaa tällaisen vaaratilanteen." Ja ei sitä hymyillen ja leperrellen täydy sanoa, se olisi lapselle tosi ristiriitaista viestintää. Myös lapset saavat sanoittaa tunteitaan; ja tähän heitä aktiivisesti opastetaankin ja heidän tunteitaan myös jatkuvasti sanoitetaan. Elämä ei ole yhtä hattaraa, ja ei lasten kanssa täydy teeskennellä että niin olisi.

Lto