Harmittaisiko jos et voisi ottaa miehen sukunimeä...

Vierailija kirjoitti:

...syystä tai toisesta kun menisitte naimisiin? Itseäni harmittaisi todella paljon. Mielestäni yhteinen sukunimi on romanttinen ja olen vähän vanhanaikainen tässä asiassa :)

Voi saatana näitä kyselyitä, aikuiset ihmiset kyselee typeryyksiä, ja toiset intona selittää ja vastailee. Voi saatana sentään, mutta jatkakaa toki perkeleen imbesillit.

Ei minulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

...syystä tai toisesta kun menisitte naimisiin? Itseäni harmittaisi todella paljon. Mielestäni yhteinen sukunimi on romanttinen ja olen vähän vanhanaikainen tässä asiassa :)

Minä olen vielä vanhanaikaisempi ja perinteitä kunnioittavampi. Siksi pidin oman sukunimeni  :)

Tämä miehen-nimi-perinne on ollut meillä vain hyvin lyhyen aikaa. Siksi pidän sitä muka-perinteenä enkä minään oikeana.

Romanttisuudesta en ala väittelemään.

Se on oikeasti hyvä peruste miehen nimen ottamiselle. Siis se, että se on sun mielestä romanttista  :)

Ei harmittaisi. Yhteisen sukunimen puuttuminen voisi harmittaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen sukunimi on vaikka Tampio tai Sikiö tai Törttö?

Ne on ihan yleisiä sukunimiä Suomessa. Ja sori vaan em.suvut, ei ole tarkoitus irvailla teille...

Joskus nuorempana mietin,että jos miehen sukunimi kuulostaa kivammalta kuin omani,vaihdan sen naimisiin mennessä.Kokeilin paperilla miltä etunimeni näyttäisi yhdistettynä ihastuksieni sukunimiin.Nykyään ajattelen,ettei suvustani(ainakaan tästä haarasta)ole muutenkaan juuri ketään jäljellä,en taatusti luopuisi omasta nimestäni.Mua on muuten joskus myös häirinnyt ajatus,ettei naisilla ole samalla tavalla "omaa sukunimeä" kuin miehillä,ensin on isän nimi ja sitten miehen nimi(jos haluaa vaihtaa).Ellei sitten keksi ihan uutta nimeä.Joku sanoikin valinneensa itse sukunimensä,onko se joku suvussa jo ollut nimi vai päästä keksitty?

Tulevaisuudessa kyllä harmittaa jos meillä ei tule olemaan samaa sukunimeä, mutta en voi kuvitellakkaan että luopuisin omastani. Se on niin iso osa mua, ja mun identiteettiä :D monet tietää mut vain sukunimestä, ja vaikka vanhempana se olisikin tyhmää nii varmasti kaverit kutsuu mua vielä lempinimellä joka taas tulee mun sukunimestä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen sukunimi on vaikka Tampio tai Sikiö tai Törttö?

Ne on ihan yleisiä sukunimiä Suomessa. Ja sori vaan em.suvut, ei ole tarkoitus irvailla teille...

Joskus nuorempana mietin,että jos miehen sukunimi kuulostaa kivammalta kuin omani,vaihdan sen naimisiin mennessä.Kokeilin paperilla miltä etunimeni näyttäisi yhdistettynä ihastuksieni sukunimiin.Nykyään ajattelen,ettei suvustani(ainakaan tästä haarasta)ole muutenkaan juuri ketään jäljellä,en taatusti luopuisi omasta nimestäni.Mua on muuten joskus myös häirinnyt ajatus,ettei naisilla ole samalla tavalla "omaa sukunimeä" kuin miehillä,ensin on isän nimi ja sitten miehen nimi(jos haluaa vaihtaa).Ellei sitten keksi ihan uutta nimeä.Joku sanoikin valinneensa itse sukunimensä,onko se joku suvussa jo ollut nimi vai päästä keksitty?

Kyllä se isäsi sukunimi on sinun oma sukunimesi ihan yhtä paljon kuin se on isäsi oma nimi. Pidät sitä varmaan isäsi omana sukunimenä? No, samalla tavalla isäsi on saanut sen omalta isältään kuin sinä häneltä.

Ei harmittaisi, mutta en keksi yhtään syytä, miksi en VOISI halutessani ottaa miehen nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...syystä tai toisesta kun menisitte naimisiin? Itseäni harmittaisi todella paljon. Mielestäni yhteinen sukunimi on romanttinen ja olen vähän vanhanaikainen tässä asiassa :)

Voi saatana näitä kyselyitä, aikuiset ihmiset kyselee typeryyksiä, ja toiset intona selittää ja vastailee. Voi saatana sentään, mutta jatkakaa toki perkeleen imbesillit.

Ei minulla muuta.

Mua taas häiritsee imbesillit jotka avaavat ketjun,jota pitävät typeränä ja ainoa anti keskusteluun on ryöppy kirosanoja,sellaisiin verrattuina vaikkapa sukunimiasianpohtijat ovat kyllä erittäin fiksuja.

Eipä oikeestaa. Tykkään omastani tosi paljon.

Minusta yhteinen sukunimi olisi kiva, mutta mies ei halua vaihtaa sukunimeään ja minä en halua myöskään. Voisi siis harmittaa, jos olisin parisuhteessa, jossa toinen ei pidä sukunimestään. Nyt harmittaa enemmän, että olemme molemmat hyvin sukuumme kiintyneitä :D Minulla on äitini sukunimi, joten ei sekään aina periydy isän mukaan. Ihan huomautuksena vain.

Vierailija kirjoitti:

Minusta yhteinen sukunimi olisi kiva, mutta mies ei halua vaihtaa sukunimeään ja minä en halua myöskään. Voisi siis harmittaa, jos olisin parisuhteessa, jossa toinen ei pidä sukunimestään. Nyt harmittaa enemmän, että olemme molemmat hyvin sukuumme kiintyneitä :D Minulla on äitini sukunimi, joten ei sekään aina periydy isän mukaan. Ihan huomautuksena vain.

Meillä on sama homma,voisin korkeintaan ottaa yhdysnimen mutta en luopua kokonaan omastani.Vaikken edes erityisemmin pidä nimestäni,mutta se on osa identiteettiä,niin kuin joku aiemmin sanoikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen sukunimi on vaikka Tampio tai Sikiö tai Törttö?

Ne on ihan yleisiä sukunimiä Suomessa. Ja sori vaan em.suvut, ei ole tarkoitus irvailla teille...

Joskus nuorempana mietin,että jos miehen sukunimi kuulostaa kivammalta kuin omani,vaihdan sen naimisiin mennessä.Kokeilin paperilla miltä etunimeni näyttäisi yhdistettynä ihastuksieni sukunimiin.Nykyään ajattelen,ettei suvustani(ainakaan tästä haarasta)ole muutenkaan juuri ketään jäljellä,en taatusti luopuisi omasta nimestäni.Mua on muuten joskus myös häirinnyt ajatus,ettei naisilla ole samalla tavalla "omaa sukunimeä" kuin miehillä,ensin on isän nimi ja sitten miehen nimi(jos haluaa vaihtaa).Ellei sitten keksi ihan uutta nimeä.Joku sanoikin valinneensa itse sukunimensä,onko se joku suvussa jo ollut nimi vai päästä keksitty?

Ihan samalla tavalla se on miehellä isän sukunimi. Monesti täälläkin lukee, että mikset ottanut miehen sukunimeä vaan pidät isäsi sukunimen, mutta tuolloinhan valittavana on joko isän tai appiukon sukunimi.

Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessä. Lapset olivat jo isän sukunimellä, koska se on nätimpi ja siinä ei ole äätä eikä öötä, on siis helppo ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen sukunimi on vaikka Tampio tai Sikiö tai Törttö?

Ne on ihan yleisiä sukunimiä Suomessa. Ja sori vaan em.suvut, ei ole tarkoitus irvailla teille...

Joskus nuorempana mietin,että jos miehen sukunimi kuulostaa kivammalta kuin omani,vaihdan sen naimisiin mennessä.Kokeilin paperilla miltä etunimeni näyttäisi yhdistettynä ihastuksieni sukunimiin.Nykyään ajattelen,ettei suvustani(ainakaan tästä haarasta)ole muutenkaan juuri ketään jäljellä,en taatusti luopuisi omasta nimestäni.Mua on muuten joskus myös häirinnyt ajatus,ettei naisilla ole samalla tavalla "omaa sukunimeä" kuin miehillä,ensin on isän nimi ja sitten miehen nimi(jos haluaa vaihtaa).Ellei sitten keksi ihan uutta nimeä.Joku sanoikin valinneensa itse sukunimensä,onko se joku suvussa jo ollut nimi vai päästä keksitty?

Ihan samalla tavalla se on miehellä isän sukunimi. Monesti täälläkin lukee, että mikset ottanut miehen sukunimeä vaan pidät isäsi sukunimen, mutta tuolloinhan valittavana on joko isän tai appiukon sukunimi.

Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessä. Lapset olivat jo isän sukunimellä, koska se on nätimpi ja siinä ei ole äätä eikä öötä, on siis helppo ulkomailla.

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan,että vaihtoehdot tosiaan ovat joko isän tai appiukon sukunimi,tuolla logiikalla kenellekään ei ole omaa sukunimeä.Taas opin jotain uutta palstaillessa :)

Otin miehen sukunimen. En ole tekemisissä sukuni kanssa ja sukunimeni muistutti siitä, että esimerkiksi meitä lapsenlapsia (sukunimi tulee siis isäni vanhempien kautta) ei kohdeltu tasapuolisesti ja toi mieleen huonot välit isovanhempien ja isän sisaruksiin. En myöskään halunnut omille lapsilleni sukunimeä, joka tulee ihmisiltä, keitä ei minun, eikä luultavasti lapsienikaan, elämä kiinnosta.

Harmittaisi. Minulla on pitkä, vaikeahkosti lausuttava sukunimi, kaiken päälle rumakin vielä. Sukunimestäni väännettiin vaikka mitä pilkkanimiä kouluaikoina, ja nykyäänkin valitettavan monet AIKUISET ihmiset näkevät asiakseen heittää läppää nimestäni ja siitä, kuinka vaikea se on kirjoittaa. En pidä sukunimestäni em. syistä.

Kumppanillani taas on lyhyt, tavallisen kiva sukunimi. Emme ole naimisissa, mutta jos sinne asti päädymme niin ehdottomasti otan hänen nimensä. Ulkomaillakin helpompi, viisi kirjainta vrt. >10 kirjainta ja ääkkösiä.

Tutkijapiireissä on melko yleistä, että naiset pitävät oman sukunimensä naimisiin mennessään. Tämä siis silloin, jos siinä vaiheessa on jo jonkin verran ansioitunut alallaan, julkaisuihin kun yleensä viitataan sukunimellä.

Ei harmittanut. Olisi harmittanut jos olisi pitänyt vaihtaa nimeä naimisiin mennessä. Olin kuitenkin jo 35v ja ehtinyt tehdä (tutkijan) uraa omalla nimelläni. Lapsiakaan ei ole tarkoitus tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo mieheni sukunimi, mutta kyllä olisi harmittanut. En tosin keksi yhtään syytä, miksi en olisi voinut ottaa miehen sukunimeä.

Samaa sukupuolta olevat parit...

Niin? Mikä estää samaa sukupuolta olevien ottamasta yhteistä nimeä?

Laki estää - ainakin toistaiseksi.

Ei. Mieheni on ulkomaalainen ja haluan pitää suomalaisen sukunimeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen sukunimi on vaikka Tampio tai Sikiö tai Törttö?

Ne on ihan yleisiä sukunimiä Suomessa. Ja sori vaan em.suvut, ei ole tarkoitus irvailla teille...

Joskus nuorempana mietin,että jos miehen sukunimi kuulostaa kivammalta kuin omani,vaihdan sen naimisiin mennessä.Kokeilin paperilla miltä etunimeni näyttäisi yhdistettynä ihastuksieni sukunimiin.Nykyään ajattelen,ettei suvustani(ainakaan tästä haarasta)ole muutenkaan juuri ketään jäljellä,en taatusti luopuisi omasta nimestäni.Mua on muuten joskus myös häirinnyt ajatus,ettei naisilla ole samalla tavalla "omaa sukunimeä" kuin miehillä,ensin on isän nimi ja sitten miehen nimi(jos haluaa vaihtaa).Ellei sitten keksi ihan uutta nimeä.Joku sanoikin valinneensa itse sukunimensä,onko se joku suvussa jo ollut nimi vai päästä keksitty?

Ihan samalla tavalla se on miehellä isän sukunimi. Monesti täälläkin lukee, että mikset ottanut miehen sukunimeä vaan pidät isäsi sukunimen, mutta tuolloinhan valittavana on joko isän tai appiukon sukunimi.

Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessä. Lapset olivat jo isän sukunimellä, koska se on nätimpi ja siinä ei ole äätä eikä öötä, on siis helppo ulkomailla.

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan,että vaihtoehdot tosiaan ovat joko isän tai appiukon sukunimi,tuolla logiikalla kenellekään ei ole omaa sukunimeä.Taas opin jotain uutta palstaillessa :)

Mulla on äitini sukunimi ja niin onon myös omalla tyttärelläni minun nimeni myös. Eli muutama vaihtoehto enempi on kuitenkin.