Miksi seksi toisen kanssa on niin kamala asia?

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia parisuhteissa hämmentää minua suuresti. Miksi pidätte seksiä jonkun toisen kanssa niin äärimmäisen pahana juttuja? Jos nyt ei puhuta ollenkaan suhteesta vaan yhdenillanjuttua.

Kuitenkin seksuaalisuus on sellainen, ettei ihminen pysty tietoisesti kontrolloimaan ketä haluaa ja ketä ei. Ihminen on biologisesti luotu kuitenkin aktiiviseen seksuaaliseen käytökseen, eikä kiihottuminen tai kiihottumatta jättäminen ole tietoinen valinta - saati sitten liity rakkauteen tai ihmissuteisiin. Miten se on teiltä pois, jos puolisollanne olisi sillon tällöin yhdenillan juttu jonkun toisen kanssa? Konkreettisesti siis, miten koette, että tämä on teiltä pois?

Miksi rajanvetoa ei voi vetää siihen, että suhdetta ei muodosteta toisiin vai tässäkö vaiheessa ihminen onkin sitten yhtäkkiä täysin viettiensä orja eli kun kerran saa karkkia niin ei voi olla maistamatta toista kertaa? Miksi yhden ihmisen pitää riittää tässä mielessä? Etenkin pitkissä suhteissa olisi mukava, jos voisi välillä mennä virran mukana ja voisi tästä omalle puolisolle kertoa. Se myös virkistää itseään seksuaalisesti ja heijastuu parisuhdeseksiinkin.

Jos otetaan esim. lempiruokani, joka voisi olla vaikka lasagne. Rakastan lasagnea ja söisin sitä vaikka joka päivä, mutta se alkaa puuduttamaan jos ikinä koskaan ei saa mitään muuta eikä tulisi kuuloonkaan, että mitään muuta voisi kokeilla. Jos välissä söisi vaikka kalaa, maistuu se lasagnekin taas paremmalta.

Toivoisin ihan avointa keskustelua. Ja en puhu nyt pettämisestä tässä vaan siitä, miksi te (suurin osa) ette salli tällaista toimintaa toisillenne?

Ei puolisoa kuitenkaan saa rinnallaan pidettyä asettammalla sääntöjä ja rajoitteita vaan olamalla itse mahdollisimman hyvä puoliso. Eli siis jos syynä on se, että on isompi riski, että toinen lähtee vieraan matkaan...

Mielenkiintoinen aloitus! Olen periaatteessa kanssasi samoilla linjoilla, mutta omalla kohdalla avoimempi suhteen laatu ei toiminut. Me kokeilimme nykyisen aviomiehen kanssa joskus nuorempana sellaista, että kevyet yhden illan jutut ovat sallittuja molemmille. Opiskelimme eri paikkakunnilla, joten toteutus oli sinänsä helppoa. Noh, mies on jotenkin niin "moraalinen" ja ehkä sellaisen perinteisen, vähän ahdasmielisen kotikasvatuksen saanut, ettei pystynyt lopulta tekemään mitään. Itse taas tuppasin sitten ihastumaan aina näihin yhden illan säätöihin ja jotkut niistä minuun ja lopulta kaikki oli yhtä sotkua. En siis oikein pysynyt seksiin vaan seksin takia, vaan aina muodostui jokin tunneside vastapuoleen ja luopuminen oli vaikeaa vaikka oikeasti halusin olla vain mieheni kanssa.

Lopulta se "avoin"

seurustelu tavallaan vain jäi, ja nyt olemme naimisissa ja kahden lapsen vanhempia. Mitään sopimusta avoimen suhteen lopettamisesta emme tehneet, mutta itse ainakin haluan harrastaa intiimiä kanssakäymistä vain mieheni kanssa, ja meillä on hyvä seksielämä vaikeista synnytyksistä ja univeloista huolimatta. En kyllä edes tajua missä välissä pienten lasten vanhemmat edes ehtisi harrastaa mitään yhden illan säätöjä :)

Summa summarum, en todellakaan tuomitse avoimia suhteita, mutta ehkä useimpien kohdalla ne eivät toimi.. Mutta kieltäminen ja kahlitseminen parisuhteessa on väärin myös, eli tärkeintä on avoin keskustelu haluista ja intresseistä, jotta molemmat tietävät missä mennään ja minkälaisessa suhteessa haluaa elää.

Toisaalta aika turha aihe, josta ei varmasti kykene "neuvottelemaan" kumppanin kanssa ellei se ole valmiiksi samaa mieltä.

Homma on allekirjoittaneella todella simppeli. Minä en pane muita eikä pane kumppanikaan. Jos olen jotain oppinut teini-iän sekoiluista ja saippuaoopperoista niin ainakin tuon.

PS

Joidenkin päissä ihmisistä ja ihmissuhteista halutaan tehdä kulutettavia hyödykkeitä, joissa uusi on aina parempi. Ydinperhe kutistuu lopulta yhteen ihmiseen ja mahdollisesti sen huollettavina oleviin lapsiin.

En tiedä, eikä kaikki muukaan ole aina keskusteltavissa... Olen kuullut pareista, joissa toinen katsoo oikeudekseen pitää, jostain syystä useita viikkoja kestävän mykkäkoulun, osallistumatta lainkaan ns. yhteisen arjen jakamiseen.  Tällainen "jääksi muuttuminen" saattaisi itselleni olla jopa pahempi kuin seksin puute, tai se, että on joskus hairahatnaut toisen kanssa harrastamaan seksiä, eikä vain minun. - Toki saattaisin ymmärtää tilanteen toisen kanssa "parittelun" siksikin, että en ehkä osakaan tyydyttää itse puolisoani niin hyvin kuin mitä haluaisin itselleni uskotella. - Olen sinkkumies, enkä tapaa harrastaa yhden illan juttuja ja edellisestä kerrasta on jo vähää pidempi aika ja "hieman on ns. paineita.

 Saattaahan tietysti tuo seksin harrastamisen  muun kuin oman kuppanin kanssa tuomitsen johtua "vain" kulttuuristamme; ajattelemme, että yksi ero ihmisen ja muiden eläinten välillä on se, että ihmisen oldotetaan hallitsevan omat viettinsä. - Mutta kuinka hyvin se muutenkaan onnistuu erityisesti nykyään, kun ympärillä on niin paljon houkutuksia ja entistä enemmän mahdollisuuksia "alistua" viettiensä vietäväksi.  - Kuinka monta ylipainosita tai alipainoista voidaankaan lynkata sanomalla, että he eivät osaa syödä ns. oikein? Tai mikseivät alkoholista ja tupakasta riippuvaiset osaa laittaa korkkia kiinni tai tumpata - Tai sehän on vain omasta asenteesta kiinni, että saa sen itselle mieluisimman opiskelu tai työpaikan. Tai on aivan kamalaa kun osa ihmisistä ei osaa lainkaan pukeutua, niin kuin keski-euroopassaa.  Mutta hei! Ei elämä aina niin yksinkertaista ole. Elämää rasittaa toisinaan sietämätön valinnan vaikeus ja se, että usein muut tietävät paremmin mikä on oikein tai mikä väärin. - Toisaalta en usko, että onni ja autuus saavutettaisiin, jos jokainen saisi tehdä mitä tykkää ja ketään ei kiinnostaisi muu kuin omien tarpeiden maksimaalinen tyydyttäminen, usein muiden kustannuksella.     

Eikö sua harmita 18 että sä sitten et kuitenkaan riitä miehellesi tuollaisena kuin olet? Mä olin ennen samanlainen kuin sinä, seksi ihan evvk, mutta en ois halunnut, etten riitä senkin virheeni kanssa miehelle, joka on minut sen vian TIETÄEN valinnut. Nykyään tykkään seksistä, joten tajuan aloittajaa, mutta kyllä mulle on tärkeää kokea riittäväni sellaisena kuin olen. Kerroin sen toki miehelle heti.

14

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika itsekästä vaatia toiselta asioita vain siksi, että tulee "paha mieli" ? ensinnäkim onko se paha mieli nyt jotenkin kauhea iso asia ja toisennakin  pitäisikö miettiä, MIKSI Siitä tulee paha mieli ennenkuin alkaa toista kieltämään? 

Eiköhän se puoliso lähde herkästi toisen matkaan, jos on itse surkea puoliso ja jää siihen todennäköisemmin, jos on huippu puoliso.

Meillä ei ole seksi ulkopuolisten kanssa kielletty, mutta eipä sitä kauheasti haettakkaan, Miehellä on 10 vuoden sisällä ollut 4 yhdenillanjuttua, työmatkalla kaikki. Itselläni ollut yksi. Niistä on kotona kerrottu ja kaikki on meillä oikein hyvin. 

Se pettäjäkö sitten ei ole vastuussa siitä, jos pettäjälle tulee paha mieli kun ei anneta pettää? Millä oikeudella hän pahoittaa mielensä pettämisen kieltämisestä? Miksi hän ei voi vain olla pahoittamatta mieltään ja olla keikuttamatta venettä?

Huonosta puolisosta erotaan, ei petetä. Jos suhde on sellainen että pettämistä pidetään oletuksena ja pettämistä pitää jotenkin omalla toiminnalla torjua ja ehkäistä, suhde on epäonnistunut.

Tänne on useampikin sivusuhteet sallinut tullut kirjoittelemaan, mutta tässä keskustelussa ei ollut kyse avoimista suhteista, joista ollaan yhteisymmärryksessä. En ymmärrä, miksi pettämiskeskusteluihin sekaantuu aina näitä sopimuksen tehneitä pariskuntia.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran olen parisuhteessa seilannut myötä- ja vastavirtaan, että kokemusta on monenlaisista loukkauksista. Itse olen pettänyt, eikä se seksin tasolla oikeastaan merkinnyt paljon mitään. Pano on pano ja ei siinä paljon tunteet pyöri mielessä. Mutta auta armias sitä raivoa mikä tulee kun (miehenä) kolttosistaan kertoo.

Toisaalta sitten naisen puolelta on tehty sellaisia loukkauksia, missä jokin hyvin tärkeä asia itselleni (esim. harrastus) on painettu täysin lokaan joko jatkuvalla nälvimisellä, mitätöinnillä tai ihan suunnitellulla teolla. Esimerkiksi siten, että esitetään että halutaan pitää hauska hetki ja kokeilla asiaa, mutta sitten vedetään koko asia ihan paskaksi ja loukkaannutaan itse vielä verisesti.

Tätä erittäin julmaa henkistä vallankäyttöä ei saa edes verrata pettämiseen riidan aikana, vaikka itse pidän sitä jopa pettämistä pahempana. Aina pitäisi muistaa, että toista ei voi omistaa, voin vaan rakastaa niin, että toinen haluaa lähelläsi pysyä.

Mielestäni henkinen väkivalta (jota nainen on sinulle tehnyt) on paljon pahempaa kuin se että olet kertonut hänelle harrastaneesi seksiä toisen kanssa. Sinä olet toiminut avoimesti kertoessasi tekosi, mutta nainen on tarkoittanut sinulle pahaa nälvimällä ja painamalla lokaan. Pettämisen antaisin anteeksi, mutta en sitä että kumppanini loukkaisi minua nälvimällä päin näköä. Pettämisessä tarkoitus ei ole ollut kumppanin loukkaaminen, siksi sen voi antaa anteeksi. Henkisessä väkivallassa tarkoitus on loukata toista ja tehdä toiselle paha mieli.

Ihminen ei ole mikään täysin viettiensä vietävissä oleva elukka. Siihen, mikä kiihottaa, pystyy kyllä vaikuttamaan omilla ajatuksilla ja asenteella. Puhumattakaan siitä, että jos nyt jossain tulee vastaan kiihottava impulssi, niin seuraako ja rohkaiseeko sitä vai antaako sen olla ja mennä.

Mielestäni sivusuhteet ja yhden illan jutut ovat vaara vakinaisen suhteen stabiiliudelle. Seksi on läheisyyttä ja siinä on aina se vaara, että ihastuu ja rakastuu. Elämänmittainen parisuhde on pitkälti tahdosta kiinni. Meillä on perhe ja haluamme pitää perheen yhdessä ja onnellisena. Siksi me emme harrasta seksiä muiden kanssa, vaan panostamme senkin energian siihen, että yhteinen seksielämämme sujuu ja pysyy mielenkiintoisena.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua harmita 18 että sä sitten et kuitenkaan riitä miehellesi tuollaisena kuin olet? Mä olin ennen samanlainen kuin sinä, seksi ihan evvk, mutta en ois halunnut, etten riitä senkin virheeni kanssa miehelle, joka on minut sen vian TIETÄEN valinnut. Nykyään tykkään seksistä, joten tajuan aloittajaa, mutta kyllä mulle on tärkeää kokea riittäväni sellaisena kuin olen. Kerroin sen toki miehelle heti.

14

Jäi mainitsematta, että suhteen ensimmäiset pari vuotta kyllä seksi kiinnosti ja siitä nautinkin, enää ei vain ole asian suhteen minkäänlaista "fiilistä." Tämä ominaisuus ei siis ollut minussa tavatessamme. Se etten minä halua ei mielestäni tarkoita, että olisin oikeutettu tältä osin rajoittamaan mieheni elämää, ymmärrän kyllä että hänellä on haluja. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole mikään täysin viettiensä vietävissä oleva elukka. Siihen, mikä kiihottaa, pystyy kyllä vaikuttamaan omilla ajatuksilla ja asenteella. Puhumattakaan siitä, että jos nyt jossain tulee vastaan kiihottava impulssi, niin seuraako ja rohkaiseeko sitä vai antaako sen olla ja mennä.

Mielestäni sivusuhteet ja yhden illan jutut ovat vaara vakinaisen suhteen stabiiliudelle. Seksi on läheisyyttä ja siinä on aina se vaara, että ihastuu ja rakastuu. Elämänmittainen parisuhde on pitkälti tahdosta kiinni. Meillä on perhe ja haluamme pitää perheen yhdessä ja onnellisena. Siksi me emme harrasta seksiä muiden kanssa, vaan panostamme senkin energian siihen, että yhteinen seksielämämme sujuu ja pysyy mielenkiintoisena.

Entäs jos tähän ei molemmat halua panostaa? Tai vaikkapa halusi alussa, muttei enää?

Vierailija kirjoitti:

Saman voi yleistää koskemaan kaikkea, mitä yleisesti pidetään vääränä toista ihmistä kohtaan.

Miksi esim. olisi paha asia, jos puoliso tyhjentää yhteisen tilin ja ostaa rahoillaan matkan itselleen ja ystävilleen? Kaikilla kuitenkin on rahaa ja sitä tulee koko ajan lisää. Ja matkustaminen ja ystävien seura tekee puolison onnelliseksi. Joten miksi ei? Vain täysin sydämetön ihminen loukkaantuisi siitä, että hänen puolisonsa pyrkii saamaan iloa elämäänsä.

Voi kysellä loputtomiin, miksi jokin asia on väärin. Ei se kysely ketään hyödytä, kun kaikki kuitenkin tietävät sen olevan väärin.

Minä näkisin tämän kysymyksen niin, että miksi seksi on tuossa loukkaamisasteikossa niin korkealla, kun puolisot muutenkin voivat loukata toisiaan monilla tavoilla ja niistä voidaan kuitenkin päästä yli. Se, jota ei ole parisuhteessa koskaan loukattu huutaa hep!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, eikä kaikki muukaan ole aina keskusteltavissa... Olen kuullut pareista, joissa toinen katsoo oikeudekseen pitää, jostain syystä useita viikkoja kestävän mykkäkoulun, osallistumatta lainkaan ns. yhteisen arjen jakamiseen.  Tällainen "jääksi muuttuminen" saattaisi itselleni olla jopa pahempi kuin seksin puute, tai se, että on joskus hairahatnaut toisen kanssa harrastamaan seksiä, eikä vain minun. - Toki saattaisin ymmärtää tilanteen toisen kanssa "parittelun" siksikin, että en ehkä osakaan tyydyttää itse puolisoani niin hyvin kuin mitä haluaisin itselleni uskotella. - Olen sinkkumies, enkä tapaa harrastaa yhden illan juttuja ja edellisestä kerrasta on jo vähää pidempi aika ja "hieman on ns. paineita.

 Saattaahan tietysti tuo seksin harrastamisen  muun kuin oman kuppanin kanssa tuomitsen johtua "vain" kulttuuristamme; ajattelemme, että yksi ero ihmisen ja muiden eläinten välillä on se, että ihmisen oldotetaan hallitsevan omat viettinsä. - Mutta kuinka hyvin se muutenkaan onnistuu erityisesti nykyään, kun ympärillä on niin paljon houkutuksia ja entistä enemmän mahdollisuuksia "alistua" viettiensä vietäväksi.  - Kuinka monta ylipainosita tai alipainoista voidaankaan lynkata sanomalla, että he eivät osaa syödä ns. oikein? Tai mikseivät alkoholista ja tupakasta riippuvaiset osaa laittaa korkkia kiinni tai tumpata - Tai sehän on vain omasta asenteesta kiinni, että saa sen itselle mieluisimman opiskelu tai työpaikan. Tai on aivan kamalaa kun osa ihmisistä ei osaa lainkaan pukeutua, niin kuin keski-euroopassaa.  Mutta hei! Ei elämä aina niin yksinkertaista ole. Elämää rasittaa toisinaan sietämätön valinnan vaikeus ja se, että usein muut tietävät paremmin mikä on oikein tai mikä väärin. - Toisaalta en usko, että onni ja autuus saavutettaisiin, jos jokainen saisi tehdä mitä tykkää ja ketään ei kiinnostaisi muu kuin omien tarpeiden maksimaalinen tyydyttäminen, usein muiden kustannuksella.     

   

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta oikea ja väärä on hyvin yksinkertaista.

Ne samat houkutukset ovat kaikkien ympärillä, joten niitä on turha syyttää jos ei osaa elää miten pitäisi.

Samoin voi kuitata oikean ja väärän olevan "niiden muiden" paremmin tietävien keksintöä ja niistä muka ei tarvitse välittää. Mutta kaikki tässä yhteiskunnassa on "muiden keksintöä". Jos aikoo tässä yhteiskunnassa elää, ei voi valita mitä sääntöjä noudattaa sen mukaan, mitä itse huvittaa tehdä. Jokainen on varmaan aika iloinen, että ei esim. ole hyväksyttävää hakea työkaverin työvälineitä ja ottaa niitä itselleen. Sekin on vain "niiden muiden" keksimä sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin mies tulee yöksi viereeni nukkumaan, ei kanna kotiin tauteja eikä pane tuttujani, niin minulle on aika lailla se ja sama ketä hän painaa. Minua ei seksi kiinnosta millään tasolla kenenkään kanssa, mutta millä oikeudella kieltäisin sen mieheltäni?

Ennen tätä järjestelyä mies ruinasi kuukauden välein että anna edes säälistä, eikä kukaan ollut näiden kertojen jälkeen tyytyväinen. Mies sanoi että tuntuu pahalta koskea minuun kun kaikesta huomaa, että mietin suunnilleen että jäikö silitysrauta päälle...

Ymmärrän oikein hyvin, ettei tällainen toiminta kaikille pareille sopisi, mutta noin vuoden verran tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu. Ja huomautan, että me kyllä rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, ja parisuhteen ulkopuolinen seksi oli minun ehdotukseni.

Mitäs jos tapahtuisi niin, että rupeaisit tuntemaan seksuaalista mielenkiintoa johonkin muuhun kuin miestäsi kohtaan? tulisiko mies mustasukkaiseksi? haluaisi eron, koska et halua häntä vaan jotain muuta? sallisi sinulle saman? mielenkiinnosta kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, eikä kaikki muukaan ole aina keskusteltavissa... Olen kuullut pareista, joissa toinen katsoo oikeudekseen pitää, jostain syystä useita viikkoja kestävän mykkäkoulun, osallistumatta lainkaan ns. yhteisen arjen jakamiseen.  Tällainen "jääksi muuttuminen" saattaisi itselleni olla jopa pahempi kuin seksin puute, tai se, että on joskus hairahatnaut toisen kanssa harrastamaan seksiä, eikä vain minun. - Toki saattaisin ymmärtää tilanteen toisen kanssa "parittelun" siksikin, että en ehkä osakaan tyydyttää itse puolisoani niin hyvin kuin mitä haluaisin itselleni uskotella. - Olen sinkkumies, enkä tapaa harrastaa yhden illan juttuja ja edellisestä kerrasta on jo vähää pidempi aika ja "hieman on ns. paineita.

 Saattaahan tietysti tuo seksin harrastamisen  muun kuin oman kuppanin kanssa tuomitsen johtua "vain" kulttuuristamme; ajattelemme, että yksi ero ihmisen ja muiden eläinten välillä on se, että ihmisen oldotetaan hallitsevan omat viettinsä. - Mutta kuinka hyvin se muutenkaan onnistuu erityisesti nykyään, kun ympärillä on niin paljon houkutuksia ja entistä enemmän mahdollisuuksia "alistua" viettiensä vietäväksi.  - Kuinka monta ylipainosita tai alipainoista voidaankaan lynkata sanomalla, että he eivät osaa syödä ns. oikein? Tai mikseivät alkoholista ja tupakasta riippuvaiset osaa laittaa korkkia kiinni tai tumpata - Tai sehän on vain omasta asenteesta kiinni, että saa sen itselle mieluisimman opiskelu tai työpaikan. Tai on aivan kamalaa kun osa ihmisistä ei osaa lainkaan pukeutua, niin kuin keski-euroopassaa.  Mutta hei! Ei elämä aina niin yksinkertaista ole. Elämää rasittaa toisinaan sietämätön valinnan vaikeus ja se, että usein muut tietävät paremmin mikä on oikein tai mikä väärin. - Toisaalta en usko, että onni ja autuus saavutettaisiin, jos jokainen saisi tehdä mitä tykkää ja ketään ei kiinnostaisi muu kuin omien tarpeiden maksimaalinen tyydyttäminen, usein muiden kustannuksella.     

   

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta oikea ja väärä on hyvin yksinkertaista.

Ne samat houkutukset ovat kaikkien ympärillä, joten niitä on turha syyttää jos ei osaa elää miten pitäisi.

Samoin voi kuitata oikean ja väärän olevan "niiden muiden" paremmin tietävien keksintöä ja niistä muka ei tarvitse välittää. Mutta kaikki tässä yhteiskunnassa on "muiden keksintöä". Jos aikoo tässä yhteiskunnassa elää, ei voi valita mitä sääntöjä noudattaa sen mukaan, mitä itse huvittaa tehdä. Jokainen on varmaan aika iloinen, että ei esim. ole hyväksyttävää hakea työkaverin työvälineitä ja ottaa niitä itselleen. Sekin on vain "niiden muiden" keksimä sääntö.

Normit on tehty rikottaviksi, ja ne ovat muuttuneet aikojen kuluessa monesti juuri siksi että ihmiset ovat kokeneet normit vieraiksi. Yhteiskuntaan mahtuu hyvin monenlaisia arvoja, ja useiden arvojen rinnakkaiselo on täysin mahdollista. Siksi meillä on lait, ja myös mahdollisuus ihmisinä käydä keskustelua. Ei asiat ole mustavalkoisia vain siksi, että enemmistö noudattaa asian suhteen tiettyä normia. Normeja ei ole pakko noudattaa, ja niistä on lupa poiketa. Parisuhteet toimivat vain, jos niissä käydään avointa keskustelua. Jos pariskunnan arvot eivät kohtaa, niin silloin ei ole mieltä olla yhdessä.

Olen ehdottanut miehelleni parinvaihtokokeiluja, mutta hän ei halua. On jotenkin mustasukkainen ja omistushaluinen. Eli mulle kävis vaihtelu, hänelle ei.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää ap harrastaa siis vain avoimiasuhteita.

Win win, kunhan et sitten itse ala mustasukkaiseksi.

Meillä in avoinsuhde ollut jo vuosia. Halusin vaan kuulla muiden mielipiteitä, kun en niitä ykisnkertaisesti ymmärrä.

En ole mustasukkainen, mutta avoin suhde on motivoinut ptämään itsestään hyvää huolta niin ulkonäöllisesti kuin puolisonakin. Tulee mietittyä enemmän, mitä toisen eteen voi tehdä ja miten olla hyvä puoliso. Samoiten tulee meikattua, laitettua ja hoidettua itseään enempi. Saman toki tekee mies, mutta omin keinoin. Panostaa minuun seksuaalisesti paljon, ottaa huomioon ja tekee paljon.

Tämän aloittaja ymmärtää raiskaukset jotka kohdistuu alaikäisiin lapsiin ja naisiin tai keneen tahansa.

Perusteena ettei ihminen voi himoilleen mitään? ?? Ihan helvetin PÄLLI ajatus.

Kyllä tavallinen ihminen pystyy erottamaan oikean väärästä.

Lähi-idän väki on oma lukunsa, ja on sitä aina ollut.

Mutta jos ajatellaan vaan uskottomuutta niin puhutaan luottamisesta, sen pitämisestä tai menettämisestä.

Kiimassa ehkäisystä ei huolehdita ja siksi näistä "vahinko hässimisistä " saattaa seurata raskaus tai sukupuolitauti : äpärä, c-hepatiitti, hiv, klamydia tai joku muu vastaava

On kivaa selittää omalle kumppaneille että älä nyt leikistä suutu kun olin vähän Abdullahin kaa hupsuttelemassa, hötsyn tötsyn. ...

Niin laitoithan rastin ruutuun että "vahinko hässiminen ei lasketa " joten homma okei ja tuo tuleva monikultturinen äpärä selittyy sillä : että sen siitä saa kun on aina niitä valoja sammuttamassa :D

Vierailija kirjoitti:

Sen verran olen parisuhteessa seilannut myötä- ja vastavirtaan, että kokemusta on monenlaisista loukkauksista. Itse olen pettänyt, eikä se seksin tasolla oikeastaan merkinnyt paljon mitään. Pano on pano ja ei siinä paljon tunteet pyöri mielessä. Mutta auta armias sitä raivoa mikä tulee kun (miehenä) kolttosistaan kertoo.

Toisaalta sitten naisen puolelta on tehty sellaisia loukkauksia, missä jokin hyvin tärkeä asia itselleni (esim. harrastus) on painettu täysin lokaan joko jatkuvalla nälvimisellä, mitätöinnillä tai ihan suunnitellulla teolla. Esimerkiksi siten, että esitetään että halutaan pitää hauska hetki ja kokeilla asiaa, mutta sitten vedetään koko asia ihan paskaksi ja loukkaannutaan itse vielä verisesti.

Tätä erittäin julmaa henkistä vallankäyttöä ei saa edes verrata pettämiseen riidan aikana, vaikka itse pidän sitä jopa pettämistä pahempana. Aina pitäisi muistaa, että toista ei voi omistaa, voin vaan rakastaa niin, että toinen haluaa lähelläsi pysyä.

No rakkaus ei takuulla ole se, mikä pitää teidät toistenne lähellä. Ansaitset kyllä kaiken nälvimisen ja mitätöinnin mitä olet saanut osaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää ap harrastaa siis vain avoimiasuhteita.

Win win, kunhan et sitten itse ala mustasukkaiseksi.

Meillä in avoinsuhde ollut jo vuosia. Halusin vaan kuulla muiden mielipiteitä, kun en niitä ykisnkertaisesti ymmärrä.

En ole mustasukkainen, mutta avoin suhde on motivoinut ptämään itsestään hyvää huolta niin ulkonäöllisesti kuin puolisonakin. Tulee mietittyä enemmän, mitä toisen eteen voi tehdä ja miten olla hyvä puoliso. Samoiten tulee meikattua, laitettua ja hoidettua itseään enempi. Saman toki tekee mies, mutta omin keinoin. Panostaa minuun seksuaalisesti paljon, ottaa huomioon ja tekee paljon.

Ei kaikkea tarvitse ymmärtää

Minä pidän itestäni huolta jo pelkästään oman hyvinvointini takia, en pelkästään miellyttääkseni miestäni.

Koska ei se meikkaaminen ja laittautuminen estä miestä lähtemästä tai edes se, että yrität olla maailman paras kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin mies tulee yöksi viereeni nukkumaan, ei kanna kotiin tauteja eikä pane tuttujani, niin minulle on aika lailla se ja sama ketä hän painaa. Minua ei seksi kiinnosta millään tasolla kenenkään kanssa, mutta millä oikeudella kieltäisin sen mieheltäni?

Ennen tätä järjestelyä mies ruinasi kuukauden välein että anna edes säälistä, eikä kukaan ollut näiden kertojen jälkeen tyytyväinen. Mies sanoi että tuntuu pahalta koskea minuun kun kaikesta huomaa, että mietin suunnilleen että jäikö silitysrauta päälle...

Ymmärrän oikein hyvin, ettei tällainen toiminta kaikille pareille sopisi, mutta noin vuoden verran tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu. Ja huomautan, että me kyllä rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, ja parisuhteen ulkopuolinen seksi oli minun ehdotukseni.

Mitäs jos tapahtuisi niin, että rupeaisit tuntemaan seksuaalista mielenkiintoa johonkin muuhun kuin miestäsi kohtaan? tulisiko mies mustasukkaiseksi? haluaisi eron, koska et halua häntä vaan jotain muuta? sallisi sinulle saman? mielenkiinnosta kyselen.

Myönnän, ettei tuollaisesta vaihtoehdosta ole keskusteltu. Jotenkin en pidä tätä erityisen todennäköisenä, mutta mikäli näin kävisi niin asia nostettaisiin pöydälle. Rehellisesti en tiedä, haluaako mies minua enää lainkaan, joten hänelle saattaisi olla jopa ihan ok että tämä järjestely toimisi toisinkin päin. Tai sitten ei, varmaan siinä vaiheessa pyrkisimme purkamaan tilannetta niin, että harrastaisimme seksiä keskenämme. Paha mennä sanomaan, en kuitenkaan usko että avioeron partaalle päätyisimme.

Ällöttää ajatus, että mies on dippaillut heppiään toisen naisen pillulimoissa ja nuollut ym. vaihtanut eritteitä. Örgh.